sunnuntai 15. joulukuuta 2013

tolvanat Espanjassa

Olen yrittänyt koko viikonlopun päästä koneelle kirjoittamaan toista postausta Espanjasta, jonka siis aiemmin lupailin tänne tehdä. Mutta en ole pariin päivään päässyt sohvalta ylös, sillä muhun iski jokin omituinen tauti. Tai virus, eipä kukaan oikein keksinyt, mikä se on. Perjantaina ja lauantaina en saanut paljon mitään syötyä, jonka vuoksi voimatkin ovat olleet aivan tipotiessään. Tänään mä olen vihdoin saanut jotain syötyäkin ilman, että kurkku turpoaa niin, että mua ei edes tunnistaisi muuttuneen päänmuodon vuoksi.. Kuulostaa hehkeältä, eikös? :D Buranapöpperössä olen muokannut (huonoin tuloksin) puhelimestani löytyneitä matkakuvia, jotka (valitettavasti) liitän tähän postaukseen.. Huuuh saa nähdä mitä saan aikaseksi.

1. Mä ekaa kertaa pyöriksellä bussissa! 2. ja 3. Näin mut vietiin lentsikkaan 4. Me onnistuttiin, me ollaan koneessa!

Sanoin aiemmin kertovani kommelluksista, joita meille sattui Espanjassa. Ensimmäinen näistä tapahtui kylläkin jo Suomen puolella. Olimme jollain ihmeen tuurilla löytäneet siskon kanssa tiemme Helsingin rautatieasemalta bussilla lentokentälle, vieläpä oikeaan terminaaliin. Pääsimme "sisään" kentälle, turvatarkastuksen hipelöinnin jälkeen, onnistuneesti. Noo huomasimme, että meillähän on rutkasti aikaa kierrellä kauppoja, ennen kuin meidän pitää olla portilla ensimmäisinä nousemassa koneeseen. Naureskelimme (kyllä, olimme vahingoniloisia) ihmisille, joita kuulutettiin lennoilleen ja ajattelimme "kiva, jos itteä kuulutettas tollei". Eiköhän kaijuttimista pian pamahtanut "matkustajat Saloranta, saapukaa välittömästi portille X". Tietenkin olimme kauimmassa mahdollisessa nurkassa terminaalia. Johanna sai juosta ja mä kelata niin kovaa, kuin jaloista ja käsistä pääsimme. Lähes kaikki muut olivat jo jonottamassa portilla bussiin, jolla mennään koneeseen, siirtymistä kun me saavuimme hieman noloina paikalle. Lähes kaikkien tuijottaessa mä jouduin vielä kysymään lentokenttäavustajilta "tota.. voisinko mä käydä vielä vessassa?". Hahah. Lopulta pääsimme onnellisesti koneeseen ja lento pääsi lähtemään (ainakin lähes) ajallaan.

1. Meidän "hotskun" rafla 2. Aamiaisella auringossa 3. Mä meidän rantakadulla 4. Tappajatipu, joka kutsu 15 kaveriaan tuijottamaan mua pahasti kun söin aamupalaa. Mua pelotti.

Espanjassa ensimmäiset vastoinkäymiset liittyivät mukavaan, kotoisaan ja söpöön majapaikkaamme: nimittäin ensimmäisenä huomasimme, että parisängyssämme on yksi peitto ja yksi tyyny. Nice. Siskon kanssa samoissa lakanoissa, ei kiitos. Onneksi saimme haettua mummolasta meille lisävarusteita, jotta ei tarvinnut tapella öitä peitosta, tai siitä tyynystä! 
Toinen pikkuvika, jonka huomasimme ensimmäisenä yönä, oli se, että huone oli kuin jääkaappi. Siellä oli aivan jäätävän kylmä, eikä mitään muuta lämmitystä kuin pieni ilmastointilaitteen näköinen vehje. Onneksi opimme muutaman kylmän yön jälkeen käyttämään sitä niin, ettei se sammunut kesken yön ja alkanut puhaltamaan kylmää ilmaa jo kylmään huoneeseen. (Kylmyyttä vastaan kävimme ostamassa lämpöyöhousut hahaha)
Kolmas ja ärsyttävin asia, tapahtui toripäivänämme. Kiertelimme kojuja torilla, laukut visusti kaulassa ja niin, että näimme ne kokoajan. Eli kaikki tavarat oli meillä jokaisella vatsalla, ei selässä tai kyljessä. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan? Noo niinhän siinä kävi, että ainakin kymmenen vuotta samaisella torilla kulkenut pappani ryöstettiin. Inhottavaa. Sinne lähti rahapussi kävelemään teille tuntemattomille. 
Viimeisin töppäys oli lähestulkoon oma vikamme. Tai mun vika. En ollut hankkinut mulle ja Johannalle paluujunalippuja Helsingistä Jyväskylään ja ajattelin siinä puolessavälissä reissua hankkia ne. Menin Vr:n nettisivuille ja huomasin kaikkien viikonlopun junien olevan aivan täynnä. Ajattelin, ettei tämä nyt voi olla mahdollista ja katsoin uudestaan. Kyllä, näin oli. Joka ikinen juna aivan täpöten täynnä. Siinä aloin kavereilta kyselemään, olisiko kukaan ajamassa viikonloppuna Hki-Jkl väliä. En löytänyt mistään ketään, joka ajaisi tätä reittiä. Pitkänmatkan bussejakin aloimme miettimään vaihtoehdoiksi. Mutta en uskonut niissä olevan mahdollisuutta pyörisläiselle.. Onneksi lopulta Johanna päätti soittaa Vr:lle, että onko mahdollista, että jokainen juna on täynnä. Puhelimessä kävi ilmi junien olevan aivan tyhjiä. Netissä oli jokin virhe. Eli lopulta saimme kuin saimmekin junaliput kotimatkalle. Onneksi.

1. Joulukoristeluja kaupassa 2. ja 3. Mä ja auringonlasku 4. Näkymä lentsikasta

Viikko sitten perjantaina saavuimme takaisin ihanaan, mutta kylmään, Suomeen. Lentokentällä ihmettelimme, että missähän terminaalissa olemme. Mistä saamme laukkumme? Ja mistä lähtee lentokenttäbussi hotellille? Jotenkin kummassa eksyimme aina oikeaan paikkaan. Okei, jouduimme kysymään apua laukkujen etsinnässä muilta koneissa olleilta. Mutta muuten, löysimme aina vahingossa suoraan oikeaan kohtaan ja oikeaan aikaan. Varmaan reilu 20 minuuttia koneesta päästyämme ulos olimme jo hotellillamme kirjautumassa sisään huoneisiimme. 
Emme voineet kuin ihmetellä, miten kaksi tolvanaa onnistui koko reissun eksymään oikeisiin paikkoihin. Joka paikassa. 
Hah, loppu hyvin kaikki hyvin. Koko reissun selvisimme ilman loistavaa kielitaitoa lennoille, ravintoloihin, kaupoissa, taksissa (juu, jopa Espanjan taksissa), hotellilla ja mukana vielä lisänä pyörätuoli, jonka vuoksi jotkin asiat täytyi tehdä erilailla lentokentillä.

Sellaisia juttuja sattui meille. Voi olla, että meille tapahtui muitakin, mutta nyt mun pää ei toimi parhaimmalla mahdollisella tavalla. Viikonloppu leffoja katsellen, kurkkuvaivoineni, viltin alla ei ehkä ole pitänyt mua parhaimmassa terässä. Täältä noustaan! Ensi viikolla olen varmasti jo paremmassa kunnossa.

Ihanaa sunnuntai-illan jatkoa!
xoxo, Jassu

6 kommenttia:

  1. Toivottavasti et tuonut mitään tautia mukanasi Espanjasta?? No kyllä nyt tauteja liikkuu Suomessakin...!

    Ps Parane pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itekin mietin, et purikohan joku Espanjan ötökkä :D Mutta onneks parannuin! Jihaa.

      Poista
  2. Miltä sun ripset näyttää tällä hetkellä? Itse harkitsen tuon maxcara-käsittelyn ottamista, mutta onko sulla pysynyt väri hyvin ? : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt ripsissä ei ole enää paljoakaan jälkeä maxcara-käsittelystä. Olen antanut sen "karista" itsestään pois. Alaripsissä ei ole enää lainkaan ja yläripsissä oikeastaan vain ulkokulmassa olevissa ripsissä. Mutta yllätyin positiivisesti kuinka kauan käsittely kesti!

      Poista
  3. Hei Jassu! Löysin ihan sattumulta muutama päivä sitten blogisi. Sun nää tekstit on tosi mukaansa tempaavia! Mulla itellä on syntymästä asti ollu cp-vamma ja käytän kans pyörätuolia. Mutta syy miks sulle oli nyt pakko kirjottaa, huomasin tuon Espanja-postauksen. Itse haluaisin ehdottomasti päästä käymään jossain vaiheessa Espanjassa, miten hyvin siellä pääsee pyörätuolilla liikkumaan?

    VastaaPoista