Mun työpaikka - KIPINÄ

Jee! Vihdoin mä olen saanut töitä. Pitkästä aikaa voin sanoa, että mulle kuuluu "ihan hyvää":n lisäksi töitä. Mä olen niin innoissani. Nyt pääsen aamuisin paikkaan, jossa on muitakin ihmisiä kuin mä ja pääsen höpöttämään hienoja tarinoitani heti päivän alkajaisiksi (esimerkiksi mitä unta näin juuri tai kuinka moniin punaisiin valoihin pysähdyin työmatkalla..).

Olisi varmaan kiva, jos kertoisin minne siis pääsin töihin? No paikka on Jyväskylän Laajavuoressa sijaitseva uusi KIPINÄ Personal Training Studio. Kipinä Studio on nyt tammikuussa avattava uudenlainen hyvinvointikeskus, joka on suunnattu vain ohjattavan asiakkaan käyttöön. Kipinä tarjoaa siis ainoastaan henkilökohtaista valmennusta (Personal Training) ja sen lisäksi ryhmäliikuntatunteja. Eli paikka eroaa ns. normaaleista kuntosaleista siinä, ettei paikalla ole montaa ihmistä jonottamassa samoihin laitteisiin eikä siis tarvitse "jännittää" muita treenaajia, vaan pääsee keskittymään vain ja ainoastaan omaan treeniinsä. Suurena plussana sanoisin yksityisen treenin lisäksi uudet raikkaat tilat sekä näköala ikkunoista suoraan Laajavuoren laskettelurinteeseen!

Mä voisin omaa osaani kipinässä kuvailla sanoilla vastaanotto ja asiakaspalvelu. Eli mä muun muassa vastailen puhelimeen, pyöritän sähköposteja, teen hienoja taulukoita Excelillä ja moikkailen iloisesti ovesta kulkevia ihmisiä. Mä teen vähän kaikenlaista pientä ja suurta ja mikä parasta, pääsen tekemään kauan kaipaamaani asiakaspalvelutyötä. Kaipaamaani, sillä olin 18-vuotiaana kesätöissä ravintolalaivalla ja rakastin sitä hommaa. Sillä sain palvella asiakkaita ja ilostuttaa ihmisiä hymyilemällä ja tervehtimällä iloisesti!

Kuten mainitsin aikaisemmin, Kipinä Studio on aivan uusi. Itseasiassa niinkin uusi, ettei se ole vielä edes auennut. Paikkaa on remontoitu syksyn aikana postauksen kuvien näköiseksi ja videota remontista voitte vilkaista TÄÄLTÄ.
Jos kiinnostuit paikasta, sen palveluista tai haluat tulla vaikka moikkaamaan mua, niin saavuthan paikalle Kipinä Studion avajaisiin! Eli mun ensimmäinen virallinen työpäiväni on ensi lauantaina (04.01.14) ja avajaiset jatkuvat siitä tiistaihin (07.01.14) saakka. Tulkaa ihmeessä vilkaisemaan mikä ihme tämä Kipinä on ja voitte tarkastaa olenko mä oikeassa siitä, että meillä on ehkä hymyileväisin työporukka ikinä! :D

Lisätietoja, kuvia ja uusimpia uutisia Kipinä Studiosta näet tykkäämällä meistä Facebookissa -> klik.

Toivottavasti nähdään avajaisissa
xoxo, Jassu

Mun joulu 2013..

Oli rakkaideni ympäröimä

ja karvakamun antamaa hellyyttä täynnä

Oli verta, hikeä ja kyyneliä vuodattavien kilpailujen vastakohta (hikeä kyllä taisi pukata osalle porukasta keilatessa ja Kimbleä pelatessa..)

ja naurua (lähinnä vanhempieni kustannuksella.. katsokaa heidän kenkien kokoeroa) pullollaan

Oli ahkeraa leipomista

ja suurta herkuttelun juhlaa

Oli ähkyyn syömisen kamaluutta

ja samaisen virheen uudelleen toistamista

Oli hyvien elokuvien katselua

ja sohvalla köllöttelyä

Oli kaiken edellämainitun lisäksi kasoittain ihania lahjoja!

Mutta nyt se alkaa olla ohi.. Huh! Voin todeta jälleen, että onneksi joulu on vain kerran vuodessa. Vaikka kuinka lystiä ja ihanaa olisi, niin kyllä kaiken joulutohinan jälkeen kaipaa omaa rauhaa ja hiljaisuutta.

Mä olen jo alkanut odottamaan innolla seuraavaa juhlaa! Nimittäin uudenvuoden juhlaa. Hihii pääsen reissun päälle. Joko muut ovat siirtyneet joulun vietosta uuden vuoden odotukseen? Hmm mitähän lupauksia sitä keksisi ensi vuodelle.. Ainakin lupaan olla ahkerana töissä ;)

xoxo, Jassu

HYVÄÄ JOULUA

Vaikka ulkona näyttääkin miltä näyttää (kurkkasin äsken ja huomasin, että näyttää aivan keväältä ilman aurinkoa) niin mulla alkaa joulufiilis olla huipussaan! Eilen oli jo paljon jouluista tekemistä, kun kävin kuuntelemassa kauneimpia joululauluja ja vietimme tyttöjen kanssa viimeisiä pikkujouluja.

Nyt sitten päätin vielä tänne tulla jakamaan kuvien avulla mun joulutunnelmaa. Mä olen laitellut kuukauden ajan pikkuhiljaa erilaisia joulujuttuja mun lukaaliini ja viime viikolla mua nauratti, kun kämppä muistutti omasta mielestäni joulupukin pajaa: joululahjapaketteja, kynttilöitä, valoja, kortteja ja sen sellaista ympäri huoneita..

Kuvien väleistä löytyy mun tämän joulun soitetuimmat joululevyt!

Christmas - Michael Bublé

Joululauluja - Juha Tapio

Joulu - Lauluyhtye Rajaton

Minun jouluni 2 - Antti Tuisku

Edellisten lisäksi mun lemppareihin kuuluvat tällä hetkellä Suvi Teräsniskan ja Samuli Edelmannin joululevyt. 

Vielä muutaman kaverin tapaaminen ennen kuin lähden joulun viettoon vanhempieni luokse. Siellä pääsenkin nukkumaan karvainen kaveri kainalossa muutaman yön ajan! Ja ne meidän äipän jouluruuat.. nam. En malta odottaa. Täällä omassa kodissa täytyy siis sammutella jouluvalot hetkeksi, kunnes taas palaan tänne nauttimaan omasta rauhasta. 

Toivotan kaikille ihanaa ja herkkujen täyteistä joulua! 

Mä palailen luultavasti heti aaton jälkeen tänne joulukuulumisieni kera. 

xoxo, Jassu

tolvanat Espanjassa

Olen yrittänyt koko viikonlopun päästä koneelle kirjoittamaan toista postausta Espanjasta, jonka siis aiemmin lupailin tänne tehdä. Mutta en ole pariin päivään päässyt sohvalta ylös, sillä muhun iski jokin omituinen tauti. Tai virus, eipä kukaan oikein keksinyt, mikä se on. Perjantaina ja lauantaina en saanut paljon mitään syötyä, jonka vuoksi voimatkin ovat olleet aivan tipotiessään. Tänään mä olen vihdoin saanut jotain syötyäkin ilman, että kurkku turpoaa niin, että mua ei edes tunnistaisi muuttuneen päänmuodon vuoksi.. Kuulostaa hehkeältä, eikös? :D Buranapöpperössä olen muokannut (huonoin tuloksin) puhelimestani löytyneitä matkakuvia, jotka (valitettavasti) liitän tähän postaukseen.. Huuuh saa nähdä mitä saan aikaseksi.

1. Mä ekaa kertaa pyöriksellä bussissa! 2. ja 3. Näin mut vietiin lentsikkaan 4. Me onnistuttiin, me ollaan koneessa!

Sanoin aiemmin kertovani kommelluksista, joita meille sattui Espanjassa. Ensimmäinen näistä tapahtui kylläkin jo Suomen puolella. Olimme jollain ihmeen tuurilla löytäneet siskon kanssa tiemme Helsingin rautatieasemalta bussilla lentokentälle, vieläpä oikeaan terminaaliin. Pääsimme "sisään" kentälle, turvatarkastuksen hipelöinnin jälkeen, onnistuneesti. Noo huomasimme, että meillähän on rutkasti aikaa kierrellä kauppoja, ennen kuin meidän pitää olla portilla ensimmäisinä nousemassa koneeseen. Naureskelimme (kyllä, olimme vahingoniloisia) ihmisille, joita kuulutettiin lennoilleen ja ajattelimme "kiva, jos itteä kuulutettas tollei". Eiköhän kaijuttimista pian pamahtanut "matkustajat Saloranta, saapukaa välittömästi portille X". Tietenkin olimme kauimmassa mahdollisessa nurkassa terminaalia. Johanna sai juosta ja mä kelata niin kovaa, kuin jaloista ja käsistä pääsimme. Lähes kaikki muut olivat jo jonottamassa portilla bussiin, jolla mennään koneeseen, siirtymistä kun me saavuimme hieman noloina paikalle. Lähes kaikkien tuijottaessa mä jouduin vielä kysymään lentokenttäavustajilta "tota.. voisinko mä käydä vielä vessassa?". Hahah. Lopulta pääsimme onnellisesti koneeseen ja lento pääsi lähtemään (ainakin lähes) ajallaan.

1. Meidän "hotskun" rafla 2. Aamiaisella auringossa 3. Mä meidän rantakadulla 4. Tappajatipu, joka kutsu 15 kaveriaan tuijottamaan mua pahasti kun söin aamupalaa. Mua pelotti.

Espanjassa ensimmäiset vastoinkäymiset liittyivät mukavaan, kotoisaan ja söpöön majapaikkaamme: nimittäin ensimmäisenä huomasimme, että parisängyssämme on yksi peitto ja yksi tyyny. Nice. Siskon kanssa samoissa lakanoissa, ei kiitos. Onneksi saimme haettua mummolasta meille lisävarusteita, jotta ei tarvinnut tapella öitä peitosta, tai siitä tyynystä! 

Toinen pikkuvika, jonka huomasimme ensimmäisenä yönä, oli se, että huone oli kuin jääkaappi. Siellä oli aivan jäätävän kylmä, eikä mitään muuta lämmitystä kuin pieni ilmastointilaitteen näköinen vehje. Onneksi opimme muutaman kylmän yön jälkeen käyttämään sitä niin, ettei se sammunut kesken yön ja alkanut puhaltamaan kylmää ilmaa jo kylmään huoneeseen. (Kylmyyttä vastaan kävimme ostamassa lämpöyöhousut hahaha)

Kolmas ja ärsyttävin asia, tapahtui toripäivänämme. Kiertelimme kojuja torilla, laukut visusti kaulassa ja niin, että näimme ne kokoajan. Eli kaikki tavarat oli meillä jokaisella vatsalla, ei selässä tai kyljessä. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan? Noo niinhän siinä kävi, että ainakin kymmenen vuotta samaisella torilla kulkenut pappani ryöstettiin. Inhottavaa. Sinne lähti rahapussi kävelemään teille tuntemattomille. 

Viimeisin töppäys oli lähestulkoon oma vikamme. Tai mun vika. En ollut hankkinut mulle ja Johannalle paluujunalippuja Helsingistä Jyväskylään ja ajattelin siinä puolessavälissä reissua hankkia ne. Menin Vr:n nettisivuille ja huomasin kaikkien viikonlopun junien olevan aivan täynnä. Ajattelin, ettei tämä nyt voi olla mahdollista ja katsoin uudestaan. Kyllä, näin oli. Joka ikinen juna aivan täpöten täynnä. Siinä aloin kavereilta kyselemään, olisiko kukaan ajamassa viikonloppuna Hki-Jkl väliä. En löytänyt mistään ketään, joka ajaisi tätä reittiä. Pitkänmatkan bussejakin aloimme miettimään vaihtoehdoiksi. Mutta en uskonut niissä olevan mahdollisuutta pyörisläiselle.. Onneksi lopulta Johanna päätti soittaa Vr:lle, että onko mahdollista, että jokainen juna on täynnä. Puhelimessä kävi ilmi junien olevan aivan tyhjiä. Netissä oli jokin virhe. Eli lopulta saimme kuin saimmekin junaliput kotimatkalle. Onneksi.

1. Joulukoristeluja kaupassa 2. ja 3. Mä ja auringonlasku 4. Näkymä lentsikasta

Viikko sitten perjantaina saavuimme takaisin ihanaan, mutta kylmään, Suomeen. Lentokentällä ihmettelimme, että missähän terminaalissa olemme. Mistä saamme laukkumme? Ja mistä lähtee lentokenttäbussi hotellille? Jotenkin kummassa eksyimme aina oikeaan paikkaan. Okei, jouduimme kysymään apua laukkujen etsinnässä muilta koneissa olleilta. Mutta muuten, löysimme aina vahingossa suoraan oikeaan kohtaan ja oikeaan aikaan. Varmaan reilu 20 minuuttia koneesta päästyämme ulos olimme jo hotellillamme kirjautumassa sisään huoneisiimme. 

Emme voineet kuin ihmetellä, miten kaksi tolvanaa onnistui koko reissun eksymään oikeisiin paikkoihin. Joka paikassa. 

Hah, loppu hyvin kaikki hyvin. Koko reissun selvisimme ilman loistavaa kielitaitoa lennoille, ravintoloihin, kaupoissa, taksissa (juu, jopa Espanjan taksissa), hotellilla ja mukana vielä lisänä pyörätuoli, jonka vuoksi jotkin asiat täytyi tehdä erilailla lentokentillä.

Sellaisia juttuja sattui meille. Voi olla, että meille tapahtui muitakin, mutta nyt mun pää ei toimi parhaimmalla mahdollisella tavalla. Viikonloppu leffoja katsellen, kurkkuvaivoineni, viltin alla ei ehkä ole pitänyt mua parhaimmassa terässä. Täältä noustaan! Ensi viikolla olen varmasti jo paremmassa kunnossa.

Ihanaa sunnuntai-illan jatkoa!

xoxo, Jassu

klikkailtavaa ja VIDEO

Mulla pyörii päässä kauheasti asioita, joista voisin kirjoitella tänne. Ajattelin tähän Espanja-postausten väliin tulla kirjoittelemaan joistain ihan muista jutuista. Eli kyllä, aion kertoa vielä lisää matkastani, josta edellisessä postauksessa kirjoitin. Seuraavalla kerralla kaivan kuvat puhelimeni syövereistä. En nimittäin jaksanut kantaa järkkäriä mukanani kaikkialle ja puhelimella oli helppo räpsiä kuvia mistä tahansa ja missä tahansa.

Mutta mutta.. mä olen ajatellut kertovani joskus hiukan enemmän mun Tatu hommistani, joitan tässä vuoden päivät olen hommaillut. Olen siis joitakin kertoja kertonyt täällä ohimennen, että kävin TATU ry:n jutuissa Kuopiossa, Helsingissä ja taas kerran Kuopiossa. 

Mun "Tatu-tarinan" voitte lukea oikeastaan suoraan TÄÄLTÄ! Koko homma on mun osalta tiivistettynä tuossa tekstissäni. 

Yksi suurimmista jutuista, jonka vuoden aikana toteutin Tatun kanssa oli tuolla Heijastuksia postauksessanikin mainitsemani "tarina, joka löytyy osana valmista portaalia".  Tämä tarina ei ole totuttuun tapaani tekstimuodossa, vaan teimme sen videolle. Mun video on nähtävissä TÄÄLLÄ. 

Samasta "mun elämä" -osiosta löytyy muutaman muunkin vammautuneen tarina. Kannattaa lukaista nekin! Ja jos ei jaksa katsoa mun puolentunnin pätkääni yhteen putkeen, se löytyy osissa pitkin portaalin eri sivuja. Linkatkaa ihmeessä Tatun tartutulevaisuuteen.fi -sivuja kavereille, perheenjäsenille ja tutuille, jotka voisivat kaivata vertaistukea tai neuvoja ja vinkkejä. Mä itse ainakin olisin sairaalassa halvaantumisesta kuultuani varmasti saanut älyttömästi tukea tämän kaltaisesta sivusta. Mulla ei ollut mitään käsitystä elämästä pyörätuolissa ja vammautuneena, joten toivon, että nyt muut löytävät vertaistuen paljon aiemmin kuin mitä mä löysin! 

Vielä lisäksi haluaisin vinkata teille, jotka ette ole kaikkia joululahjoja vielä ostaneet, mun siskoni supersöpöistä pöllöistä ja muista ihanista tuotteista! Rakkauspakkauksessa (ja mun instagramissa: japukka) on vilahdellut ennenkin pehmopöllö, joka on nyt saanut kaverikseen toisen pöllön sohvalleni. 

Tilasin vanhemman vaaleanpunaisen (myöskin) pöllön kaveriksi toisen, sillä ne näyttävät niin kivoilta mun valkoisella sohvalla! Lisäksi tuo iso pöllö on maailman parhaimman muotonen sylityyny televisiota katsellessa. Hehe :) Käykääs kurkkaamassa mitä muita ihanuuksia KirpunKololta löytyykään: KLIKKAA.

Verkkokaupassa saattaa nyt joulun aikoihin olla hiukan tyhjännäköistä, joten te joilla on mahdollisuus, niin menkää ihmeessä katsastamaan KirpunKolon tuotteita jälleenmyyjiltä. Jälleenmyyjiä löytyy siis Jyväskylästä, Keuruulta, Lappajärveltä, Oulusta ja Äänekoskelta. Tarkemmat liikkeiden sijainnit löytyy TÄÄLTÄ.

Ja ei, vaikka tämä postaus sisältääkin hirmuisen määrän (neljä) linkkiä muille nettisivuille, en hyödy niistä mitään. Haluan vain mainita tällaisista erinomaisista jutuista ja jakaa hienoja asioita muillekin nähtäväksi! Kumpikin näistä on lähellä sydäntäni; Tatussa olen itse innolla mukana ja KirpunKoloa pyörittää rakas siskoni. 

Hei mitäs mieltä olette näistä? Onko videoni tarpeeksi selkeä ja jaksaako sitä katsoa? Itse pidin eniten videoni lopun musiikeista ja kuvista! Entä nuo pöllöt? Eivätkö olekin söpöjä!? Löysittekö muuta mielenkiintoista verkkokaupasta tai jälleenmyyjiltä? 

Lisäys myöhemmin: tartutulevaisuuten.fi -sivujen tämän hetkisen toimimattomuuden vuoksi laitan linkin suoraan mun videoon YouTubeen -> KLIK.

Lisäys 12.12: NYT TOIMII TARTUTULEVAISUUTEEN-NETTISIVUT! KÄYKÄÄ KURKKAAMASSA.

xoxo, Jassu

Jassu seikkailee, Espanja

Jau täällähän mä, kotona. Kuinka ihanaa olikaan nukkua viimeyö omassa sängyssä! Mun piti tulla eilen Lutakkoon saavuttuani heti kirjoittelemaan tänne matkakuulumisia, mutta en ehtinykään koko päivänä avaamaan tietokonetta. Äsken sain selattua hirmuisen määrän kuvia Espanjasta ja valitsin muutamia tänne laitettavaksi. Tässä teille talven (hrr) keskelle hiukan kesäisempiä fiiliksiä: 

Olin siis juuri viikon pikkusiskoni kanssa, Torreviejassa, meidän mummolassa. Tai emme kyllä majoittuneet mummon ja papan luona, mutta majapaikkamme sijaitsi vain muutaman sadan metrin päässä heidän vuokra-asunnoltaan. Meidän majapaikkamme oli mukava pieni ja viihtyisä Hostal Alba, josta löytyi mainio invahuone käyttöömme. Alba sijaitsi aivan meren rannassa, joten joka aamu saimme nauttia aamiaisemme merimaisemissa. Suoraan takapihaltamme lähti myös hyvät kelausreitit, joka oli vain plussaa! 

Torreviejassa oli tähän aikaan vuodesta todella rauhallista. Iltapäivällä kuuden jälkeen kaduilla ei näkynyt enää juuri ketään. Päivisinkin oli huomattava ero ihmismäärissä kaduilla sään mukaan; aurinkoisina päivinä rantakadut täyttyivät ihmisistä, pilivisinä juuri kukaan paikallisista ei ollut liikkeellä. Mun mielestä oli hassua se, kuinka pilvinen sää sai espanjalaiset sulkeutumaan sisätiloihin. Mulle se hiukan alle 20 astetta oli ihana syy päästä käyttämään farkkutakkia. 

Esteettömyys Torreviejassa oli ihan hyvällä mallilla mun mielestä. Uusiin rakennuksiin oli rakennettu (ainakin niihin joissa kävin) hyvin ramppeja. Myös kaupoissa, varsinkin siis kauppakeskuksissa, oli hyvin hissejä sekä invavessoja, jotka oli vieläpä todella paljon siistimpiä kuin yleensä Suomessa! Kaikki bussitkin, jotka kulkivat meidän kotikadulla olivat matalalattioita, joten olisin päässyt niillä matkustamaan jos olisi tarvinnut. Kävelytiet olivat mun mielestä hyvässä kunnossa ja mukavan tasaisia, eikä teiden ylityksissä ollut kuin harvassa kohdassa mulle liian korkea kynnys. Kaikkein parasta Espanjan esteettömyydessä oli se, että rannoille oli tehty kulku niin, että myös pyörätuolilla pääsi kulkemaan sinne helposti. 

No mitä me teimme reissulla? Emme pelkästään ihmetelleet katujen tyhjyyttä tai tarkastelleet esteettömyyttä. Ei, vaan hengasimme paljon mummon ja papan kanssa; kävimme syömässä, jutustelimme ja nauroimme vatsat kipeiksi. 

Papalla on Torreviejassa kulkemista helpottamaan vuokrattu auto, jolla pääsimme myös esimerkiksi shoppailemaan. Eräänä päivänä menimme La Zenia Boulevardille, joka oli hienoin näkemäni ostoskeskus! 155 liikettä sisältävä ulkoilmaostoskeskus joulukoristeineen oli aurinkoisena päivänä aivan ihana kokemus. HUH! Toinen ostoskeskus jossa kävimme reissun aikana oli Las Habaneras, joka oli hiukan pienempi mutta oikein mukava. Jokaviikkoisella La Matan torillakin pääsimme yhden aamupäivän viettämään.

Yksi reissun kohokohdista oli seikkailu autolla Elcheen Huerto del Curan palmupuistoon. Aivan kuin olisi ollut jossain viidakossa! Monia erilaisia palmuja, bambuja, kaktuksia.. ihanaa! Palmupuistossa en ollutkaan koskaan käynyt aiemmilla Torreviejan mummolareissuillani. 

Puhuimme siskon kanssa viimeisenä iltana, kuinka ihanaa on, että lähdimme juuri tähän aikaan vuodesta ja juuri Torreviejaan. Siellä näimme joka päivä paikallisia espanjalaisia. Heidän tapojaan ja heidän kulttuuriaan. Aitoa meininkiä.

Reissu oli ihana piristys tähän pitkään ja harmaaseen syksyyn, joka olikin viikon sisään muuttunut talveksi. Ainakin Jyväskylässä oli tullut jo hyvin lunta mun ja siskon nauttiessa auringosta. 

Vielä mulla olisi kännykässä hirmuinen kasa kuvia reissulta, joita voisin tännekin julkaista. Nimittäin voisin kertoa hiukan reissulla vastaan tulleista ongelmista. Kiinnostaisiko? 

Mulla on koko postauksen tekoajan pyörinyt joululaulut taustalla. Kämppääkin olen tässä eilisen ja tämän päivän aikana yrittänyt hiukan saada jouluisen näköiseksi. Mulle tuli tuplasti joulufiilis eilen omaan kotikolooni saavuttua. No ehkäpä puhun joulujuttuja joskus myöhemmin.. 

Nyt ihanat sunnuntait sinne ja hei kertokaas, onko joku teistä käynyt Torreviejassa? Millaisia kokemuksia teillä on sieltä?

xoxo, Jassu

välikatsaus ripsistä

Hola! Kirjoittelen teille tällä kertaa hiukan erilaisista maisemista. Istun juuri nyt Espanjassa Torreviejassa mummolan keittiön pöydän äärellä. Ajattelin näyttää väliaikatietoja mun ripsien kunnosta.

Näistä kuvista näkee, että reilun kahden viikon jälkeen ripset näyttävät lähes samoilta kuin samana päivänä kun mulle tehtiin Eleganssissa MaxCara-käsittely. Hiukan alaripsistä on väri lähtenyt (johtunee ehkä siitä, että mun kasvovesi on öljypohjainen.. hupsis).
Mä olen kuitenkin ollut erittäin tyytyväinen ripsiin ja aion varmaankin ottaa käsittelyn uudestaan!

Voi olla, että tulen vielä toisen kerran tällä reissullani kirjoittelemaan tänne. Mulla olisi söpö joululahjavinkki tiedossa ;)
Nyt jatkan täällä suunnittelua siitä, mihin menemme tänään syömään. Matkajuttuja kerron tarkemmin ensi viikolla kotoa Suomesta.

Ihanaa joulukuun alkua sinne talvisiin maisemiin!
xoxo, Jassu

Hei mä lennän - TUULITUNNELI

Perjantaina pääsin kokemaan jotain aivan uutta. Nimittäin lentämään Pyhtäällä sijaitsevassa tuulitunnelissa! Itseasiassa tämä koko juttu on aika uusi Suomessa; Sirius on avattu vasta viime heinäkuussa.
Tuulitunneli on siis toinen Siriuksen elämyksistä, surffauksen lisäksi. Lentokokemus tuulitunnelissa vastaa vapaapudotusta lentokoneesta. Ilmavirran maksiminopeus on yli 260 km/h, mutta aloittelijat lentävät noin 180 km:n tuntinopeudella. Lainasin hiukan faktoja Siriuksen nettisivuilta. Tuosta ehkä saitte jotain käsitystä(?) siitä, mitä mä kävin siellä kokeilemassa.

Koko juttu alkoi kesällä Iltalehden Flyboarding -jutusta. Sen avulla mun blogin löysivät juuri oikeat tahot ja mun unelma lentämisestä (ah, laskuvarjohypystä) huomattiin. Tapasin pari laskuvarjohyppyharrastajaa ja tämän jälkeen alkoi suunnittelu siitä, että mä lentäisin tuulitunnelissa. Ja mä olin siis todellakin innoissani mukana kun tälläsestä mahdollisuudesta kuulin!
Muutama laskuvarjohyppääjä (hurjapää) päätti perustaa tilin, jolla kerättiin rahaa mun unelman toteuttamiseen. Mukaan lähtivät monet hienot tyypit, jotka näkivät tilikeräyksen facebookissa. Ihan uskomatonta, mikä vaikutus mun blogilla ja näiden ihmisten kommenteilla oli! Varat lentoon kerättiin käsittääkseni aika nopeasti. Vau :)

Vihdoin viime perjtantaina noin 250 kilometriä ajettuamme (äidin ja iskän kanssa) saavuimme Pyhtäälle Siriukseen. Heti alkuun mulle ilmoitettiin, että ohjaajanani ja kouluttajanani toimii Joel O'Donoghue. Mua ei ollut jännittänyt tätä ennen lainkaan koko homma, mutta kun tajusin, että joudun toimimaan englannin kielellä niin kylläpä tätäkin neitiä alkoi hiukan jännittämään..
Ensimmäisenä Joel antoi mulle puettavaksi haalarin. Kauniissa kokohaalarissani sitten kuuntelin mitä tuleman pitää; kuinka tunnellissa ollaan, miten kommunikoimme siellä (vain käsillä) ja kauanko homma kestää. Aivan alkuun olin tietenkin allekirjoittanut viralliset ja liput ja laput, joissa kerrottiin kaikki mahdollinen tästä huikeasta elämyksestä.

Joel varmisti vielä ennen lentoa, että olenhan ymmärtänyt kaiken. Tämän jälkeen olimme valmiita aloittamaan. Meitä oli neljä tyyppiä kokeilemassa tuulitunnelia ja kävimme lentelemässä vuorotellen omat aikamme. Välissä oli siis minuutin tai parin tauko aina ennen omaa suoritusta. Mulla oli yhteensä lentämistä 15 minuuttia, joka on kuulemma melko pitkä aika ensikertalaiselle.
Mulle sanottiin lentämisen olevan raskasta fyysisesti, joten hyvä kunto hommaan on todellakin plussaa. Mä ihmettelin 15 minuutin jälkeen tätä "fyysisesti raskasta" -kommenttia, mutta seuraavana aamuna kyllä todella huomasin tehneeni melkoisen urheilusuorituksen. Ihana tunne!

Lentäminen oli mun mielestä mahtavaa, kivaa, kylmää! Hrr.. mulle tuli vilu siitä ilmavirrasta. Vaikeinta siinä oli käsien pitäminen rentona. Tästä Joel huomauttikin mua muutaman kerran lentojen aikana. Mutta kun sain kädet rennoiksi, rentouduin niin totaalisesti, että nautin lennosta aina välillä silmät suljettuina. Hauskaa oli ja en voi muuta sanoa kuin, että nautin todella paljon! Siinä mä vaan olin ja menin ja lensin. Kuinka huikeeta? Jasmine 5v sai kuin saikin näin reilu 15 vuoden päästä toteuttaa unelmansa! Tästä mä olen nähnyt unia lukemattomia kertoja.. ja haluan lentää jo uudestaan! Vieläkun keksittäisiin, kuinka mäkin voisin tehdä temppuja tuolla.

Kaiken siistin, jännän, unelmien toteuttamisen ja makeen haalarin jälkeen mut yllätti paikan viihtyvyys. Luulin Siriuksen olevan jokin laitosmainen mesta, jossa on kouluruokalamainen ravintola ja keskellä pönttö, jonka sisällä lennän. Mutta ehei. Kuten kuvista näkyy, Sirius oli sisustettu oikein viihtyisästi ja ravintolan ruoka oli aivan taivaallista.. aijai.
Pyörikselläkin paikassa oli helppo liikkua - oli paljon invapaikkoja pihalla, sisällä hyvä invawc ja kunnolliset hissit. Eipä paljon muuta valitettavaa ole kuin se, että onhan Pyhtää nyt aika kaukana Jyväskylästä. No, se välimatkakin toi tällä kertaa hauskan hotellireissun Haminaan vanhempieni kanssa. Eli en valita.

Loppuun vielä aluillaan oleva video mun lennosta (tämä ei ole vielä siis valmis versio). Ehkä viimeistään tuosta ymmärrätte, mitä mä sain kokea!

Hei, jäikö multa jotain mielenkiintoista kertomatta? Kyselkää, kommentoikaa. Mä en tiedä enää mitä sanoa. Kiitos miljoonasti lennon järjestäjille; Antti, Jari, Mörri, Joel ja (toinen ohjaajani) Mauri.. unohtuiko joku?
Nähdään viimeistään tandemhyppypuuhissa..

xoxo, "haluan lisää" Jassu

mun päivä, torstai

Heippahei! Tässä tulee (valitettavasti) jo toisen kerran putkeen lähes samanlainen postaus, mutta kun kiirettä pukkaa. Uskokaa tai älkää, mun kalenteri on hirmuisen täynnä koko ajan. Tälläkin viikolla olen perinteisesti uinut ja reenannut sekä niiden lisäksi käväissyt siskon kanssa Kuopiossa, vieraillut Tikiksellä sekä hoidellut kaikennäköisiä "työ"juttuja. Onhan tässä paljon muutakin ollut, mutta eiköhän mennä asiaan. Nimittäin pikakuulumiset tältä päivältä:

Ilostuin aamulla Keskisuomalaista lukiessa, kun pitkästä aikaa siellä oli lyhyet-palstalla jotain positiivista! Mä en aivan joka aamu ennätä lehteä lukemaan, mutta oikeastaan aina kun sen olen tässä lähiaikoina lukenut, niin tällä kyseisellä palstalla ei ole ollut muuta kuin masentavaa luettavaa. Ihanaa, kerrankin jollakin oli hyvää sanottavaa!
Ensimmäinen päivän aikataulutettu aktiviteetti oli fysioterapia Peurungassa. Matkalla sinne ilostuin miettiessäni tiistain allasterapiaani. Tai oikeastaan sen loppua. Ihana Rakkauspakkauksen lukija tuli moikkaamaan mua! Mä olin (jälleen) tällaisesta hämilläni, enkä osannut sanoa varmaan mitään järkevää, mutta ihana kun tulit moikkaamaan :)
Perillä (heh, muutaman minuutin myöhässä) Peurungassa seisoskelin, venyttelin ja venyttelin hiukan lisää.

Fysioterapian jälkeen hurautin autollani siskoni luo Uuraisille. Siellä mua hemmoteltiin herkkuruualla sekä mun tämän vuoden ensimmäisillä joulutortuilla. Koko kyläreissu sai mut iloiseksi, sillä vatsan täytteiden lisäksi seura oli mitä parhainta!
Uuraisilta kiiruhdinkin lumisateessa (hrrrr) Jyväskylän keskustaan odottamaan Rossua. Ehkä hiukan viimetipassa ehdimme kuin ehdimme katsomaan aivan uskomattoman (superhyperyyper) hyvää Nälkäpeli - Vihanliekit -leffaa. En tiedä johtuiko se meidän (lähes)myöhästymisestä aiheutuneesta hihittelystä vai uskomattoman upeista olemuksistamme, että saimme saliin mentäessä jonkin voittopaketin(?). Voitimme, emme todellakaan ymmärtäneet mistä ja miksi, Nälkäpeli-kangaskassin täynnä Nälkäpelitavaraa. Hahah, ihanat leffateatterimiehet.. Kuinka hauskaa olikaan tutkia tätä todella hämmentävää, mutta ilostuttavaa (ja vielä kerran hauskaa) palkintoamme.
Erittäin jännittävästä leffasta jotenkuten toivuttuamme kävimme pikashoppailemassa. Jälleen sain (tai saimme) kiireen aikaiseksi, sillä meidän piti olla jo eräillä kynttiläkutsuilla. Ehdimme, ihme kyllä, sinnekin paikalle.

Päivän lopuksi mulla oli vielä NettiSaappaan päivystys, jossa mulla menikin iltaan saakka.
Nyt olen tässä ja olen kirjoittanut ennätysnopeasti jonkinlaisen pläjäyksen tästä hiukan hektisestä päivästäni. Huhh.. Täytyy rauhoittua, tarvitsen nimittin hyviä yöunia. Huomenna mulla on tiedossa jokin aivan uusi ja jännittävä kokemus!! Toivottavasti saan aiheesta lisättyä jotain materiaalia instagramiini huomenna. No, viimeistään parin päivän kulututta saatte lukea aiheesta täältä blogistani.

Apua! Mun pitäisi pakatakin..
xoxo, Jassu

mun viikonloppu

Mä olen viettänyt viimeiset pari päivää..

kynsiä lakkaillen, pitkistä aamuista nauttien, sohvalla löhöten jäätelön kera, askarrellen joulukortteja..

joulukadun avajaisia innolla odottaen, ilotulituksia katsellen, jouluikkunaa ihmetellen, ihmismäärää äimäillen..

Sekä kävinhän mä parturissa, siskon luona uuden sohvakamun ompeluoperaatiossa, lounaalla kavereiden kanssa ja olen ehtinyt myös hengailemaan kämppikseni eli television äärellä monen monituista tuntia.

Että sellaista. Musta on kuoriutunut hirmuinen jouluintoilija tän viikonlopun aikana. Viimeistään tänään se todistettiin, sillä olin tositosi innoissani Jyväskylän Joulukadun avajaisista! Mä olen muuten saanut jo melkein kaikki joulukortit valmiiksi, joulukalenterin olen hankkinut, pikkujoululahjan pikkujouluihin jo ostettua.. Vielä kämppä joulukuntoon ja oikeat joululahjaostokset tekemään, niin sitten alan olemaan valmis jouluilemaan! Voi kuinka kivaa. Mites siellä, onko muilla alkanut jouluhärdelli jo näkymään kotona? 

Ihanaa sunnuntai-illan jatkoa, mä taidan keittää teetä, hyppään sohvalle ja katson jonkun leffan. 

xoxo, Jassu

Hetki kauneudelle - ripset esiin!

Tänään päivällä sain nauttia pienestä hemmottelusta, jonka mulle tarjosi Kauneuskeskus Eleganssi. Pääsin kokeilemaan uudenlaista ripsienkäsittely MAXCARA -kestomaskaraa.

Eleganssi oli mulle ennestään täysin tuntematon Kauneuskeskus, joten en tiennyt yhtään mitä odottaa. Ensivaikutelma sisään tultaessa oli ihastuttava. Paikka oli sisustettu todella viihtyisästi ja henkilökunta vaikutti jo tervehtiessään mukavalta. Heti alkuun sain kupin kahvia ja sitä siemaillessa en pystynyt kuin ihmettelemään "miksen ole käynyt täällä aiemmin?"
No siihen tiedän vastauksen; Jyväskylässä tuntuu, että kaikki mikä ei ole sijoitettu Kävelykadulle, on niin kaukana ettei sinne vahingossakaan eksy. Näin jyväskyläläisenä on tottunut, että kaikki tarpeellinen sijaitsee keskustassa yhden kadunpätkän varrella. Muualle ei kovinkaan usein tule lähdettyä. Näköjään pitäisi lähteä hiukan (siis Eleganssi sijaitsee Kauppakadulla, eli n. 500 metriä Kävelykadulta, joka taitaa kuulua Kauppakatuun(?)) sivummallekin.

Mä mietin, että onko mulla mitään rakentavaa tai kriittistä kirjoitettavaa koko paikasta, kunnes tajusin, että ystävällinen henkilökunta ja mut suuresti hurmannut sisustus sai mut täysin unohtamaan paikan esteellisyyden. Eli tosiaan, sisään ei pyöriksellä yksin pääse korkean portaan/kynnyksen vuoksi. Sisällä (kuten ylläolevasta kuvasta näkyy) menee portaat muutamaan hoitohuoneeseen, mutta onnekseni myös alakerrassa oli kaksi hoitohuonetta, joten mun ei tarvinnut opettaa henkilökuntaa vetämään mua portaissa. Yksi syy esteellisyyden unohtamiseen saattoi myös olla se, että henkilökunta kuunteli hyvin ohjeitani ja halusi auttaa mua ulkoportaalla kulkemisessa.

Mun hemmotteluni oli siis ripsienkäsittely MAXCARA. MAXCARA on siis aivan uudenlainen "ripsiväri", joka kestää viikkoja. Se on vedenkestävä ja samalla hiukan ripsiä pidentävä ja värjäävä hoito. Tulokset ovat erilaiset omista ripsistä riippuen. Mitä pidemmät ja tuuheammat ripset, sitä suurempi ja näyttävämpi lopputulos. Voisin sanoa, että MAXCARA on jotain ripsien pidennysten ja kestovärjäyksen väliltä. Ei kumpikaan, mutta kuitenkin jotain kummastakin.

Mun ripset ovat aika lyhyet ja vaatimattomat, joten hoidon pohjalle mulle tehtiin tyven kohotus. Ei ripsipermanentti, mutta hiukan sen kaltainen. Näin munkin lyhyistä ripsistä saatiin vieläkin näyttävämmät.
Lopputulos oli (ja on) mun mielestä erittäin hyvä. Aivan kuin mulla olisi siististi ripsiä pidentävää ripsaria, joka ei leviä edes kuntosalilla! Luonnollinen, mutta ainakin mun mielestä paljon näyttävämpi kuin mun meikitön silmä. Nyt voinkin aamuisin herätä kuin Kauniissa ja rohkeissa - aina näyttävänä!!

Tämä hoito on kuulemma suosittu kokkien ja sairaanhoitajien keskuudessa. Hehän tekevät töitä, joissa ei (välttämättä) saa meikata. Myös kiireiset ihmiset, jotka haluavat säästää aamumeikkaamisessa, ottavat mielellään ripsivärin, joka pysyy jopa kolme viikkoa ripsissä. Itse tajusin tämän olevan loistava juttu kuntosalilla ja uidessa - saatan näyttää jopa ihan järkevältä harrastuksissani.

Jään tarkkailemaan, kestääkö Maxcara mun ripsissäni sen kolme viikkoa, vai joudunko uusimaan hoidon jo aiemmin!
Mitäs mieltä te olette lopputuloksesta?
xoxo, Jassu