vastauksia

Heippahei jälleen ja kiitos kovasti kysymyksistänne, joita kirjoittelitte edelliseen postaukseen. Ajattelin rakentaa tämän postauksen kysymyksiinne vastaten. Tässä siis vastauksia teitä askarruttaviin asioihin.

kuva: we<3it

Kirjoitan tämän aikajärjestyksessä, eli aloitan onnettomuudesta:
Joku halusi tietää, kauanko olin tajuttomana. No heti onnettomuuden tapahduttua en kuulemma mennyt tajuttomaksi (vaikka kaikkien normien mukaan mun olisi "pitänyt" olla tajuttomana). Vaan olin tajuissani n. tunnin vielä onnettomuuden jälkeen. Oulun yliopistollisessa sairaalassa mut oli pitänyt laittaa uneen. Siitä asti olinkin tajuttomana n. kaksi viikkoa. Mutta lääkistyksestä johtuen en muista onnettomuuden jälkeen reilua kuukautta.
Muistanko minuutteja tai sekunteja ennen onnettomuutta? Tai näinkö päällemme ajavaa autoa? Vastaus on, että en. En muista mitään kolaripäivästä enkä edes muutamasta edeltävästä päivästä (mm. jouluaattoa en muista).
Miten huonossa kunnossa olin ja kuinka kauan? Olin pitkään kriittisessä tilassa (teho-osastolla), ja tavalliselle osastolle pääsin 27.01 eli tasan kuukausi onnettomuuden jälkeen.  "Istumaan" pääsin ensimmäistä kertaa 11.02, mutta vain 30 asteen kulmaan. 22.02 pääsin ensimmäistä kertaa istumaan tuoliin. 24.02 vatsani saatiin ommeltua kiinni. Näiden tapahtumien jälkeen kuntoutuminen alkoi hurjalla vauhdilla!
Oliko leikkauksia, ja kuinka paljon? Kyllä oli, alkuvaiheen leikkauksista ei ole itsellä tietoa. Heti alussahan mulle on täytynyt tehdä leikkauksia, mutta emme vanhempieni kanssa muista mitä leikattiin. Ensimmäisenä päivänä tehty leikkaus on kestänyt n.12 tuntia. Suurin leikkaus tämän jälkeen on ollut 7. helmikuuta tehty selkäleikkaus. Tämän jälkeen mulla oli vatsankiinnitys leikkauksia useamman viikon ajan n. joka toinen päivä.
Miten muille kävi? En viitsi näin ilman lupaa kertoa kolmesta muusta onnettomuudessa selvinneestä. Mutta sen verran voin kertoa, että he selvisivät lievemmillä vammoilla (mm. murtumilla).

Seuraavaksi voin kertoa sopeutumisestani tilanteeseen:
Mitkä keinot/ajatukset auttoivat sopeutumisessa: Suurin apu sopeutumiseen on ollut lähimmäiset. Kaverit ja perhe ovat olleet ehdottomasti suurimmassa osassa koko prosessia. Tietenkin mun luonne on sit hoitanut loput sopeutumiseen. Puhumalla asiat läpi ja tilanteen hyviä puolia etsien olen päässyt asiassa eteenpäin ja sopeutunut tilanteeseen.  Enkä tosiaan voi liikaa korostaa kavereiden tukea. En varmasti olisi sopeutunut tähän kaikkeen ilman uskomattomia kavereita! Sain päivittäin voimaa jatkaa eteenpäin heidän viesteistä, puheluista, tapaamisista ja julisteesta, jossa oli heidän kuviaan.
Kauanko sopeutumiseen meni aikaa? Täytyy myöntää, että ihmettelen itsekin miten siihen ei mennyt kauankaan aikaa. Kaverini menettämisen hyväksymiseen mulla meni kauiten aikaa. Mutta halvaantumisen hyväksyminen oli yllättävän helppoa. Ainut asia, mikä vieläkin on suurin murhe on se, ettei kukaan halua kanssani naimisiin.. Tästä ajatuksesta kukaan ei saa päätäni käännettyä. Muuten tilanne on ollut mulle alusta alkaen ihan okei. Pari päivää riitti mulle hyväksyä se tosiasia, että en enää kävelisi.

Tämän hetken arki ja tulevaisuuden suunnitelmat:
Tällä hetkellä mun arki on aikalailla lomailua. Herään aamulla, syön aamupalan, puen ja meikkaan. Tämän jälkeen parina päivänä viikossa menen fysioterpiaan ja kuntosalille, muuten luultavasti olen koneella tai katson tallennuksesta tv-ohjelmia. Muutaman kerran päivässä täällä kotona käy hoitaja auttamassa mua ja näiden hommien jälkeen usein lähden joko kaupungille tai kavereiden luo. Illalla tulen kotiin ja menen ajoissa nukkumaan. Näin sujuu suurinosa päivistäni. Eli ei mitään erikoista: kavereita, ruokaa ja tv-ohjelmia.
Tulevaisuuden suunnitelmani eivät paljoakaan muuttuneet onnettomuuden myötä. Vuosi sitten suunnitelmissani oli valmistua keväällä 2011 ylioppilaaksi, saada kesätöitä ja muuttaa pois kotoa. Olisin ehkä mahdollisesti pitänyt välivuoden opiskeluista ja tienannut rahaa jollakin kökköduunilla. Myöhemmin olisin hakenut Tiimiakatemiaan opiskelemaan ja mahdollisesti myös fysioterapeutin opinnot olisivat myös kiinnostaneet. Tällä hetkellä suunnitelmissani on valmistua keväällä 2012 ylioppilaaksi, ja tämän jälkeen hakea Tiimiakatemiaan opiskelemaan yrittäjyyttä. Myös itsenäinen asuminen lähitulevaisuudessa kiinnostaa hirmuisesti. Mutta en pidä sen kanssa mitään kiirettä, haluan nimittäin olla (ainakin lähes) kokonaan omatoiminen silloin. Aivan ensimmäiseksi haluaisin kuitenkin kotiini mulle vessan ja ulko-ovelle rampin, jossa pääsen itsekseni kulkemaan. Myös ajokortin ja auton hankinta ovat suunnitelmissa heti kun mahdollista.

kuva: we<3it

 Kyselkää toki jatkossakin asioista, jotka askarruttavat teitä. Vastailen niihin mielelläni sen verran hyvin kun vain osaan :) Kiitos paljon ihanista kommenteistanne!

xoxo, Jassu