Hehh. Viime postauksista onkin jo kulunut tovi. Hupsiis. Ja nuo mun edelliset postaukset ovat olleet sitäpaitsi ehkä maailman tylsimpiä. Musta on tullut tylsä, sitä se on. Nyt kun pääsin lukulomalle mä olen ottanut vain rennosti ja katsellut leffoja sekä syönyt ihan sikana (jajaja ehkä juhlinut sekä nähnyt kavereita)!! Ette pian tunnista mua seuraavista kuvista, joita tänne ehkä jokupäivä tupsahteleekaan. Mulla onkin pari asiaa tällä kertaa täällä!
Ekakskin mä olen päättänyt aloittaa kunnolla urheilun, nyt kun ei ole enää lukiossa istumista jäljellä. Muuten mä nukkuisin päivät pitkät kunnes kaverit ja porukat pääsevät töistä, eli mulla ei olisi mitään elämää. Mähän käyn fysioterapiassa Peurungassa kaksi kertaa viikossa (aina kun ehdin) sekä nyt olen kerran käynyt uimassa, jota ajattelin harrastaa jatkossakin. Se oli muuten aivan älyttömän kivaa, ja kaiken kukkuraks mä pääsin saunaan eka kertaa halvaantumisen jälkeen. Ahh, mikä fiilis siitä tuli! Vielä näiden lisäksi mä liityin Elixiaan, ja ajattelin muutamia kertoja viikossa saada itseni sinne. Yllätyin kuinka paljon pystyn tekemään aivan normaalilla kuntosalilla. Vielä olisi muuten yksi pikkuinen eteenpäin mennyt juttu.. mä olen vihdoin soitellut vähän mun autokouluasioita. Toivotaan, että edes kesän aikana saisin hommattua sen kortin.
Toinen juttu mulla oli seuraavanlainen: tänään on tasan vuosi siitä, kun mä nousin istumaan ensimmäisen kerran halvaantumisen jälkeen! Luettiin äidin kanssa kalenterista, että mitä on tapahtunut tasan vuosi sitten, ja näinkin kiva juttu oli silloin ollut. Vatsa mulla oli ollut vielä muutaman päivän tästä eteenpäin auki mutta silti olin päässyt kokeilemaan istumista. Muistan kyllä mun ekan istumisen. Se oli aivan kamalaa, varsinkin se sängystä tuoliin siirtyminen. Pelotti ihan hirveästi, tuntui kuin olisi istunut pallon päällä ja olin varma, ettei hoitajat jaksa mua siirtää ilman, että tipun lattialle.
Kyllä siinä menikin aikaa, että mä opin istumaan ilman huojumista, tai että pidin kokoajan jostain tukea. Siirtymiset taisin jopa oppia hiukan nopeammin (pitkään menin avustuksella kylläkin). Hassua muistella niitä treenejä, joissa harjoittelin suorassa istumista (ilman selkänojaa) tai kun harjoittelin sitä, että siirryn tuolista sängylle ja yritän avata/laittaa kiinni tuolin jarruja. Se vasta kamalaa olikin! Olin aivan varma etten opi noita juttuja koskaan. Mutta niinhän siinä on käynyt, että nuo ovat aivan pikkujuttuja nykyään. Voisinkin katsella äidin kalenterista muitakin juttuja, mitä olen esimerkiksi ekan kerran tehnyt halvaantumisen jälkeen ja milloin olen niitä tehnyt. Jos teitä vaan kiinnostaa.
xoxo,Jassu
Liityit Elixiaan! Siellä nähdään Jabi :)
VastaaPoistaKiinnostaa!!
VastaaPoistaSiis että kiinnostaa nuo kalenterijutut, kuulla niistä lisää :)
VastaaPoistaJee, oot kyllä loistava eikä sun vauhti pysähy ikinä! Kerro ihmeessä että mite sun uimunen sujui käytännössä ja mitä kaikkee teet siellä salilla (nyt kun alat ahkerasti reenaamaan), alko kiinnostaa :)
VastaaPoistakiinnoistaisi kalenterujutut myös minua :)!
VastaaPoistaen tiedä onko tyhmä kysymys, mutta miten tuo autolla ajo käytännössä sitten toimisi?
hyvä idis!
VastaaPoistatuge: Siellä nähdään.. öö tuge? Mulla on pieni haisu siitä kuka oot.. hmm :D
VastaaPoistaAnonyymi: Kivakiva!!
Anonyymi: Juu voisinkin kertoo noista enemmän seuraavissa postauksissa, kiitti ideoista :)
Anonyymi: Jee kivaa, ja ei oo tyhmä kysymys. Ite en ois ennen tätä omaa tilannetta todellakaan tiennyt että edes pystyy ajamaan halvaantuneena. Voin kertoa tarkemmin seuraavissa postauksissa :)
Anonyymi: Jeij :)
Pakko tulla laittaa kommenttia sulle! Luin tässä joku aika sitten sun blogin kokonaan läpi. Todella koskettava. Itse teen hoitotyötä ja senkin takia kiinnostuin tästä blogista. Olet myös todella hieno persoona joka näin avoimesti kertoo todella isosta asiasta. Ja kuinka sitkeä ja taistelutahtoinen nainen olet! Ei voi muutakun kadehtia! Blogisi on aivan mahtava ja jatkan todellakin lukemista! Kiitos että olet jakanut näin ison asian luettavaksi. :) Jatka samaan malliin!
VastaaPoista-M-
Just olin ajatellut kysyä sulta että ootko ajatellut ruveta harrastamaan jotakin urheilua/liikuntaa niin het olikin tällänen postaus! Mahtavaa että on niin paljon nykyään asioita mitä pystyy tehdä vaikka onkin pyörätuolissa :)
VastaaPoistaSellanen kysymys tuli mieleen että onko sulla koskaan tullut mitään vaaratilanteita ton pyörätuolin kanssa? Lähinnä juuri liikkuessa kaupungilla, rullaportaissa jne. ?
M: Voi ihana, kiitos paljon!! :)
VastaaPoistaAnonyymi: Hahh, kyllä ajattelin harrastaa liikuntaa ;) Tuolissa pääsee lösähtämään mahdottoman nopeasti nimittäin.. Ei ole vielä tullut suurempia vaaratilanteita. Lukuunottamatta sitä, kun tuossa pari päivää sitten kaaduin ensimmäistä kertaa tällä, omassa pihassa tosin, ja se johtui aivan siitä, että pelleilin tuolin kanssa :D Hihh.
Todellakin kiinnostaa kuulla niitä kalenterijuttuja ja kans autokoulutsydeemeistä ym! Tsemppiä lukemiseen ja treenailuun, itelläni meinaa toi lukumotivaatio olla aika vähissä... :D
VastaaPoista-N
Heippa! Sun blogi on aivan mieletön! Komppaan Anonyymi M:ää siinä, että on mahtavaa kun jaat näitä asioita meille kaikille kiinnostuneille! Itse olen fysioterapeutti ammatiltani, ja kaiken kuntoutumiseen ja liikkumiseen liittyvän lukeminen täältä on kaikista upeinta!
VastaaPoistaOlis ihan mieletöntä saada joskus postaus siitä, mitä kaikkea teet kuntosalilla ja siitä, miten muut treenaajat suhun suhtautuu. Ja tottakai, ne kalenterimerkinnät ovat kullanarvoisia, jaa ihmeessä niitä lisää meille muille!
Luin sun blogin läpi tässä hiljakseen, ja ei voi muuta kun ihailla sun asennettasi! Ihan jokaisen pitäisi ottaa oppia tästä elämänmyönteisyydestä!
-H
Heippa! Sun blogi on aivan mieletön! Komppaan Anonyymi M:ää siinä, että on mahtavaa kun jaat näitä asioita meille kaikille kiinnostuneille! Itse olen fysioterapeutti ammatiltani, ja kaiken kuntoutumiseen ja liikkumiseen liittyvän lukeminen täältä on kaikista upeinta!
VastaaPoistaOlis ihan mieletöntä saada joskus postaus siitä, mitä kaikkea teet kuntosalilla ja siitä, miten muut treenaajat suhun suhtautuu. Ja tottakai, ne kalenterimerkinnät ovat kullanarvoisia, jaa ihmeessä niitä lisää meille muille!
Luin sun blogin läpi tässä hiljakseen, ja ei voi muuta kun ihailla sun asennettasi! Ihan jokaisen pitäisi ottaa oppia tästä elämänmyönteisyydestä!
-H
Moikka! Oon lukenut sun blogias ihan alkutekijöistä asti ja nyt kun itsekin innostuin bloggaamaan niin vihdoin viitsin kommenttia kirjoittaa.
VastaaPoistaSun asenteesi on mahtava. Ei siihen muita sanoja edes tarvita!
Vaikeita asioita sattuu ja tapahtuu, niistä on aina oma episodinsa selvitä, mutta aina niistä ajan kanssa selviää - ainakin jollain tavalla.
Jatka tuota iloista arjen puurtamista, innolla odottelen seuraavia tekstejä!
Moikka! Lueskelin sun blogia ja mulle tuli sun tekstistä mieleen aikaisempi työni, jota tein Jyväskylässä. Toimin henkilökohtaisena avustajana perheen äidille, joka istuu pyörätuolissa. Kirjoitit tuossa aikaisemmin, että haluat joskus perustaa perheen jos mahdollista. Tällä samalla äidillä, jota siis avustin, on ihana aviomies, kaksi tervettä ja elinvoimaista lasta, kaksi koiraa ja omakotitalo. Halusin vaan sanoa, että tässä maailmassa ei niinkään mitata sitä, että mitä kenellekin tapahtuu vaan sitä, että millä asenteella kaikesta selviää. Täytyy sanoa, että sinulla on niin mahtava asenne ja selviytymiskyky, että voin vaan sieluni silmillä nähdä miten upea tulevaisuus sinua odottaa! Juuri sinun kaltaiset teräsnaiset pääsevät elämässä pitkälle! Tsemppiä jatkoon! :)
VastaaPoistaHeippa kaikki, jotka ootte laittanu ihania kommentteja! Oon lukenut kaikki, mutta en nyt kerkeä vastaamaan jokaiseen yksitellen. Eli kiitos ihan älyttömästi kaikista kommenteistanne! Ja jatkakaa kommentointia aina kun vain on asiaa, mä luen aina kaikki :) KIITOS!!
VastaaPoista