vuodatus

Multa on usein kysytty mun itsetunnosta sekä itsevarmuudesta, ja syistä, miksi mä reenaan. Nyt mä vihdoin ajattelin vastata näihin kysymyksiin edes jonkinnäköisellä postauksella. Saa nähdä saanko tästä mitenkään mielenkiintoisen mutta yritetään.

Ekana mä voisin kertoa syistä, miksi mä reenailen:

 Ensinnäkin aivan terveydellisistä syistä. Fysioterapioissa käynnit ovat mun taitojen kehittymisen sekä terveyden kannalta tärkeitä. Sillä tärkeäähän on, että mä osaan kunnolla siirtyä erilaisista paikoista toisiin, tasapainoni paranee sekä saan voimaa siirtymisiin. Lisäksi erilaisilla venytyksillä ja hieronnoilla ylläpidetään mm. mun jalkojen liikkuvuutta. Vaikka mä istunkin niin ei olisi hyvä, että mun jalat jäykistyisivät yhteen asentoon.

Kuntosalilla mä käyn lähinnä yläkropan voimien ylläpitämiseksi - jotta jaksan nostella itseäni yms. Toinen suuri syy mun kuntosalilla käymiseen on normaalipainon ylläpitäminen. Mä olen huomannu, ja kuullut, että pyöris ihmisillä varsinkin keskivartalolihavuus on erittäin yleistä. Keskivartalolihavuuden "saavuttaminen" on myöskin todella helppoa tuolissa istuessaan. Varsinkin kun useimmilla meistä ei keskivartalon lihakset toimi lainkaan. Mulla ne nyt aika pitkälti toimii (alimpia vatsalihaksia lukuunottamatta), joten toivon, että mä en aivan niin helposti lihoaisi. Lihoaminen olisi ulkonäön lisäksi melkoinen haitta siirtymisissä sekä pukemisessa ja lähes kaikissa päivittäisissä toimissa. Tottakai, jos ihminen painaa paljon, on häntä vaikeampi avustaa ja suuri maha olisi haitaksi myös esimerkiksi kenkien pukemisessa.. kuvitelkaapa sitä.

Hieman mun itsetunnosta:

Mulla saattaa mennä nyt itsetunnon- ja itsevarmuuden käsitteet hiukan sekaisin. Mä olen kyllä opiskellut lukiossa psykologiaa, eli mun ehkä pitäisi tietää näiden sanojen ero. Mutta en nyt oikein osaa erotella näitä kahta sanaa. Anteeksi siis mahdolliset virheeni seuraavien selitysten aikana.

Mä olen melko itsevarma ihminen. Olen aina ollut. Tiettyyn pisteeseen asti. Uskallan olla aivan oma itseni kavereideni kuten tuntemattomien ihmisten seurassa. Mua ei hävetä höpötellä niitä näitä hieman vieraammillekin ihmisille. Mutta aina mulla on ollut se pieni paha, että ilman meikkiä mä en todellakaan uskalla olla oma itseni - muuta kuin perheeni ja läheisten ystävien kanssa. Se, että naama on kunnossa on melko pienestä saakka ollut mulle tärkeää, ja kasvattanut mun itsevarmuutta muiden kanssa. Mua ei todellakaan haittaa ihmiset, jotka eivät käytä meikkiä. Päinvastoin, näille ihmisille olen aina ollut hiukan kateellinen - kunpa mäkin uskaltaisin liikkua ilman meikkiä niin, etten yrittäisi sitten piilotella vaikka jonkun huivin takana. Hah.

Nyt kun olen joutunut tuoliin ei mun itsevarmuus ole oikein mihinkään kadonnut. Mitä nyt en usko koskaan löytäväni miestä itselleni. Jos kerran en kävelevänäkään saanut ketään, niin miten muka voisin tuolista käsin miehen saada. Enkä todellakaan sano tätä, jotta saisin sääliä. Ei, vaan kerron sen mitä oikeasti ajattelen. En nimittäin osaa kuvitella, että reilu vuosi sitten mä olisin ottanut miehen, joka on pyörätuolissa. Eikä syynä olisi ollut ulkonäkö. Vaan se, miten paljon hankalempia aivan pienetkin arjen asiat voivat tuolista käsin olla. Ei tuoli paljoakaan estä, se vaan on hidaste, joka on suurimmalle osalle ihmisistä lopulta este.

Omasta ulkonäöstäni oon nykyään sitä mieltä, että mun täytyy aina olla edes vähän laittautunut, sillä olen tuolissa. Koska mun mielestä olen aina asteen (tai pari) kavereitani "rumempi" tuolin takia. Niin ajattelen, että kompensoin tätä sillä, että mulla on kivat vaatteet ja nätisti meikit. Ei paljon kukaan kiinnitä kaupungilla tai baarissa naiseen - joka on pyörätuolissa - huomiota kauniin ulkonäön takia, ei vaan uskon useimpien katsovan mussa vain tätä tuolia. Joten ehkä mun laittautumis yritykset on jokatapauksessa turhaa. Vaikka no itsetuntoni on paljon parempi kun omasta mielestäni näytän edes jotenkin hyvältä.

Huhhuh, tästä tuli nyt kilometripostaus ilman kuvia. Toivottavasti edes joku jaksoi tämän lukea. Kiitos ja anteeksi tämä hirmuinen vuodatus näistä asioista. Ehkä saatte tästä jotain irti.

xoxo, Jassu