lentoon

Moikkamoi jälleen! Mulla oli tässä joitakin päiviä hieman ongelmia tietokoneen kanssa, joten on jäänyt tämä blogin ylläpitäminen erittäin heikolle tasolle. Kerronpa pikaisesti mitä kaikkea olenkaan puuhastellut Pariisin reissun jälkeen. Hmm.. ensinnäkin olen ollut todella paljon kavereiden kanssa. Olen muunmuassa viettänyt kaverin kakskymppisiä, käynyt Jypin pelissä, ollut osana illanistujaisia ja käynyt salilla. Jonkin verran olen touhunnut, vaikka kipeänäkin olin välissä - ainiin ja kävinhän mä pari kertaa sairaalassa pikavisiitilläkin.
Mutta nyt vihdoin kerron pyöriksellä matkustamisesta lentokoneessa.

Lentokone + pyörisminä

Olin siis muutama viikko sitten ensimmäistä kertaa lentokoneessa halvaantumisen jälkeen. Enkä tiennyt kyllä yhtään miten koneeseen pääsee tuolin kanssa ja missä mun oma Jabiili matkustaa lennon ajan. Mä pelkäsin, että ihan varmasti ne hukkaa mun tuolin ja se löytyy jostain Thaimaasta.


Heti alussa Helsinki-Vantaan kentällä homma luisti erittäin sujuvasti. Pääsin eri tiskille (vai mikähän se nyt on) kuin muut, laittamaan ruumaan menevät laukut, joten ei tarvinnut jonotella. Tämän jälkeen jatkoimme nopeasti siihen ömm.. tarkastukseen? Läpivalaisuun? Sekin sujui ongelmitta. Tuolihan siinä piippasi ja mun selässäkin on tuhottomasti rautaa, joten ne vielä tarkasti mut jollain pikkulaitteella muistaakseni. Aikaa tähän "lisätarkastukseen" meni ehkäpä noin 20 sekuntia. Näiden perusjuttujen jälkeen oli odottelua, kunnes pääsimme täyttämään konetta.

Mut vietiin ekana koneeseen. Kaksi miestyöntekijää tulivat työntämään (olisin itsekin voinut kyllä kelata) mut koneen ovelle, jossa mut siirrettiin todella kapeaan tuoliin, jota ei voi itse kelata. Mut sidottiin tuoliin kiinni ja siirryimme sisään koneeseen. Koneessa perutettiin meidän penkkien kohdalle (jep, istuimme Mariannen kanssa aivan normaalisti kaikkien muiden seassa) ja nämä kaksi miestä nostivat mut ikkunapaikalle (toinen nosti kainaloista selkänojien yli kurottuneena ja toinen oli penkkien välissä nostamassa polvien alta). Tämän noston jälkeen tajusin, että olisinhan mä itsekin osannut pomppia sinne ikkunapaikalle.
Jabiili jäi koneen ovelle ja se vietiin vissiinkin ruumaan lennon ajaksi. Ja tallessa pysyi! Huh.

Kun mut oli saatu paikoilleen ja kone täytettyä pääsimme vihdoin liikkelle. Lentoon saakka emme päässeet. Kone hajosi. No eikun varaosa paikalle ja korjaamaan. Ei auttanut, joten kone tyhjäksi ja ihmiset bussilla takaisin terminaaliin. Mä ja Marianne odoteltiin sitten siinä, että mut tultiin siirtämään taas siirtymistuoliin ja ne kaksi miestä kantoivat mut portaat alas autolle. Kentällä jouduin hengailemaan sitten kentän omalla tuolilla (oli muuten pirun jäykkä). Odottelimme tovin uutta konetta ja uusi yritys! Tällä seuraavalla koneella pääsimme vihdoin lähtemään.

Ranskassa koneesta poistuminen suijui jo vanhalla rutiinilla (heh, kerran jo koettu poistuminen). Kaksi ranskalaista avustajaa siirsivät mut koneesta pois viimeisenä. Koneen ovella siirryin kentän omaan tuoliin ja siitä sitten lähdettiin! Ja vauhdilla! Ranskalainen mies puhui kamalan nopeasti ranskan sekaista englantia ja paineli menemään kamalaa kyytiä pitkin kentän pitkiä käytäviä. Marianne ja laukut tulivat vanavedessä lähes hölkkäämisvauhtia (vitsivitsi, ei nyt ihan). Vihdoin pääsimme kohtaan, jonne laukut tulevat. Siinä se ranskalaismies sanoi jotain todella nopealla englannillaan ja nappasi mut mukaansa. Katsoin Mariannea ihmeissään, ja Marianne kerkesi just ja just huikata, että "lähette vissiin sun tuolia hakemaan".

Siinä taas mentiin. Järkyttävää kyytiä pitkin käytäviä. Yhtäkkiä pysähdyimme, nainen törkkäsi mulle englannin kielisen lehden käteen ja päättelin, että nyt sitten odotellaan. Hymyilin vain tyhmänä kun nämä kaksi avustajaa puhuivat ranskaa, ja en todellakaan ymmärtänyt sanaakaan. Siinä mä ihmettelin, että millonhan nään Mariannen seuraavan kerran ja missähän mun tuoli viipyy. No jonkin ajan kuluttua avustajamies haki Mariannen paikalle ja odoteltiin yhdessä mun tuolia. Viimein se saapui ja pääsimme jatkamaan matkaamme taksille.

Takaisin Suomeen palatessa asiat järjestyivät jälleen erinomaisesti. Ranskassa meitä avustettiin ja pääsimme nopeammin lähettämään laukut matkaan yms. Hah, taas pyöriksen hyviä puolia - ei tarvitse pahemmin jonotella. Koneeseen siirtyminen sujui samanlailla kuin Suomessakin, ja lentoon pääsimme jopa ensimmäisellä koneella ilman ongelmia. Suomessa mua tulivat jälleen avustamaan kaksi miestä ja oman tuolinkin muistaakseni sain nopeasti takaisin jo ennen matkalaukkujen hakemista.

Elikkäs voisin tiivistää asian niin, että olipas helppoa ja mutkatonta! Kentillä hommat oli suunniteltu hyvin pyörisläisille ja avustajat osasivat hommansa. Ei todellakaan pelota seuraavalla kerralla lähteä tuolin kanssa matkaan :)

Palaillaan,
xoxo, Jassu