maanantai, mun päivä

Kello taisi olla jotain 7.00 tienoilla kun mun herätyskello soi tänä aamuna. "Kuka ihme soittelee mulle keskellä yötä..? En vastaa". No onneksi soiton jatkuessa mun oli pakko katsoa, että kellä on näin tärkeää asiaa. Kännykän herätyksellä tietenkin. Ajattelin herätyksen sammutettuani etten todellakaan jaksa nousta. Kunnes huomasin seinässä karmean ötökän. Sen jälkeen olin todella hereillä!
Kiiruhdin vessaan aamutoimille sekä naaman tarkastukseen, jonka jälkeen puin ja ähmäsin pikaisesti aamiaista. Seuraavaksi taksin tilaus ja lähtö kuntosalille. Matkalla Elixiaan mietin, että kuka hullu jaksaa aina herätä näin aikaisin kuntoilemaan..

Mutta reenatessa piristyinkin ja päivä lähti hyvin käyntiin. Melkeinpä heti reeneistä kotiin saavuttuani, okei välipalan syötyäni, sain vieraita. Äiti ja koirani Nico. Nico kävi mun luona kylässä ensimmäistä kertaa, ja se oli kyllä ihan ihmeissään.

11.00 mulla alkoikin ajotunti, jonka ajaksi äiti jäi siivoilemaan mun lukaalia. Jes. Ja jes myös sille, että ajotunti meni ainakin mun mielestä hyvin. Mä en malta odottaa, että saan ajokortin ja auton! Ajaminen on kivaa, eikä tarvitsisi miettiä kuinka monta taksimatkaa on jäljellä. Sillä joka kuukausi ne matkat loppuvat kesken..

Ajotunnin jälkeen kokkailin ruokaa, sanoin hetkeksi heipat äitille ja Nicolle sekä keräsin pyykkejä kaappiin. Näiden jälkeen aloinkin valmistautua kaupungille lähtöön. Olin nimittäin menossa syömään kiinalaista äidin, iskän ja pikkusiskon kanssa. Itseasiassa söin tänään jo toista päivää putkeen kiinalaista.. Se kun vaan on niin hyvää!

Muutaman tunnin (hahah meidän perheen ruokailujen on tapana hiukan venähtää) pupeltamisen jälkeen olimme valmiita kotiin lähtöön. Luultavasti osalle teistä jo tuttu Laura saapui keskustaan ja suuntasimme hänen kanssaa mun luo. Hetkisen jauhettuamme viimeiset juorut päätimme lähteä lenkille.
Lumisateessa (hiukan ärsyttävässä sellaisessa) tarvoimme (kelasin) noin tunnin ja tulimme Siwan kautta mun luokse, päivän kohokohdalle, Salkkareille. Tottakai haimme Siwasta Salkkari-herkuiksi dippikasviksia(vihanneksia?) ja hedelmiä iki-ihanan rahkan sekaan.

Yllättävän lyhyen tv-maratonin jälkeen Laura kipaisi kotiinsa ja mä ajattelin laittaa saunan päälle. Pikainen dataus, jonka jälkeen suuntasin saunaan ja tekemään ihanaa kasvonaamiota. Ai että kuinka ihana lopetus loistavalle maanantaille!

Tällä hetkellä istun Jabiilissani tietokoneen ääressä saunan raikkaana ja ärsyynnyn siitä kuinka hidas mun netti on. Argh. No eipä tule nörtteiltyä enää paljoa kun en millään jaksa odotella, että netti toimii..
Hei muuten, tällä kertaa kaikki kuvat on otettu mun puhelimella, joten kuvien laatu ei ole mikään loistavin. Mutta en jaksanut kannella järkkäriä mukanani missään. Se on niin painava.. ja iso.

Ups, kello vaihtui juuri aikaan 0.00, joten eiköhän olisi jo munkin aika mennä unille.
Kauniita unia ja ihanaa viikkoa!
xoxo, Jassu

kaikella on tarkoitus

Mä heräsin tänä aamuna erittäin väsyneenä ja ihmettelin, että moneltahan mulla on ajotunti. No asia selvisi kun olin saanut näpyteltyä ajo-opettajalleni tekstarin unihiekkaisilla silmilläni puhelimeni näyttöä hakaten. Toivottavasti kirjoitin edes suunnilleen oikein mun viestin. Hups. Ajotunti-ongelman ratkaistuani mä tajusin, että ei helkkari mähän en ole taaskaan aikoihin kirjoitellut teille mun mitä mielenkiintoisempia tarinoitani. Ja siinä samassa, vieläkin pienessä unihiprakassa, mun päähän pälkähti idea postauksesta. Mutta enhän mä tänäänkään ole kerennyt päivällä kirjoittelemaan tänne. Vaikka en sillein oikeastaan tee mitään niin silti teen koko ajan jotain. Salille, syömään, salille, kokkaamaan, autokouluun, kauppaan, ajotunnille, syömään, salille, siivoamaan, lenkille ja ainiin vielä kun näkisi kavereita ja perhettä. Ihanaa kun on aina tekemistä!

Varmaan haluattekin kuulla mikä mun aamuinen ideani oli? Aa, ei sitten. Kerron sen joskus. Muahah, vähän mulla on hyvä huumorintaju. Eli siis ajattelin että vastaisin hiukan pidemmästi muutamaan tai muutamiin kysymyksiin, mitä multa useimmiten kysytään (joko täällä, sähköpostissa tai ihan kadulla). Enkä mä varmaan edes muista kaikkia eniten kysyttyjä kysymyksiä mutta mun mieleen on jäänyt ainakin kaksi kysymystä parhaiten. Tähän väliin: pitäisiköhän mun tehdä jokin uusi "kysymys-postaus"? Sellainen johon vastaisin itse.. vai olenko mä tehnyt jo sellaisen? En muista...

Ensimmäinen ja ehkäpä useimmiten kysytty kysymys on: Oletko koskaan miettinyt miten sulle olisi käynyt jos et olisi istunut onnettomuudessa siinä, missä istuit?
Vastaus: Ei, en oikeastaan. Vain silloin olen miettinyt asiaa kun joku multa sitä kysyy. Samalla olen saattanut miettiä mitä olisi tapahtunut tai jäänyt tapahtumatta jos olisimme pysähtyneet 5 minuuttia pidempään huoltoasemalla tai olisimme lähteneet tuntia aikaisemmin matkaan. Ja joka kerta olen päätynyt samaan lopputulokseen: näin vain oli tarkoitus käydä. Uskon, että jokatapauksessa mulle olisi käynyt näin, vaikka olisimme pysähtyneet kauemmaksi aikaa, ja ehkä siinä tapauksessa päällemme ajanut mieskin olisi lähtenyt 5 minuuttia myöhemmin liikkeelle. Mun mielestä on aivan turha jossitella asiaa. Näin kävi ja näin oli tarkoitus. Kaikella on tarkoitus.

Tähän kysymykseen saattaa liittyä useimmiten myös lisäkysymyksiä, kuten "kierrätittekö paikkoja kavereidesi kanssa matkan aikana?" tai "oletko katkera muille, jotka selivisivät ns. vähemmällä?". 
Vastaus: Mä en muista kierrätimmekö paikkoja sen aikana mitä matkaamme kerkesimme mennä. Mutta vissiin olimme ainakin joitain paikkoja vaihtanut. Sellainen mielikuva mulle on jäänyt, että mä istuin koko matkan onnettomuuteen saakka keskellä - sillä mä olin lyhkäsin porukastamme. Ja sehän on siis todella loogista, että istuin sitten keskellä. Tuohon katkeruus -juttuun mun vastaus todellakin on, että en ole. Mä en ikinä voisi olla katkera kavereilleni. Enkä halua puhua muista "vähemmällä selvinneinä". Sillä yhtälailla he kokivat onnettomuuden, ystävän menetyksen ja he ainakin muistavat kolarin paremmin kuin mä. Mähän tässä olen siinä mielessä helpoimmalla päässyt kun en muista onnettomuudesta mitään. Toki jouduin opettelemaan suurimman osan asioista uudestaan, mutta no niin. Ei mun mielestä voi mitenkään määritellä kuka kärsi eniten. Kaikki kävimme saman läpi yhdessä ja sillä selvä. Ja mieluiten mä olen tässä tilanteessa kuin olen. En olisi voinut kuvitella ketään muuta pyörätuoliin. Ehkä mä olen joltain osin vahvin meidän porukasta sillä kestän tuolissa olon, ainakin mielestäni, erittäin hyvin. Uskon ja toivon, että mut oli jo joskus kauan sitten tarkoitettu tähän tilanteeseen, jotta voin näyttää esimerkkiä ja auttaa muita. Ainakin musta se on mahtava ajatus!

Toinen paljon kysytty asia on: Kuinka siirryt autoon?
Vastaus: En ole koskaan saanut aikaiseksi teille kuvina enkä videona (videopostauksen teko tuntuu erittäin vieraalta idealta mulle) tätä autoonsiirtymis-postausta, joten vastaan teksillä. Eli kelaan auton viereen, tuoli on ehkä n. 45 asteen kulmassa autoon nähden. Eli jalkalauta on osittain kiinni auton kyljessä. Tämän jälkeen otan, apukuskin paikalle siirtyessäni, vasemmalla kädelläni kiinni auton "kauhukahvasta", nostan vasemman jalkani autoon ja hivuttaudun aivan tuolini reunalle. Tässä vaiheessa siirrän oikean käteni kauhukahvalle ja vasemman käteni lasken auton penkille. Siitä sitten heivaan takamukseni oikean käden voimalla auton penkille. Lopuksi nostan myös oikean jalkani auton kyytiin.
Autosta poistuminen tapahtuu oikeastaan päinvastoin. Ensin oikea käsi kauhukahvalle, beba auton penkin reunalle, oikea jalka asfaltille (tai mikä maasto siinä onkaan), jonka jälkeen vasen käsi kahvalle ja oikea tuoliini. Sitten heivaus ja tuolissa ollaan.
Tuolin palasiksi laittamista ja kasaamista autosta käsin en ole vielä harjoitellut. Mutta onhan tässä vielä pieni hetki ennenkuin ajokortin saan ja ehkä vielä pidempi pieni hetki ennen kuin saan oman auton.

Toivottavasti nämä vastaukset selvensivät asioita teille. Jatkossakin kyselkää vain kaikesta, mä ainakin yritän pikkuhiljaa vastailla!  Nyt katson maailman parasta huonoaviihdettä eli Bigbrotheria.. Öitä!
xoxo, Jassu

Hamina - Jassu seikkailee, osa 6

Tulipa sitten käytyä Haminassa ensimmäistä kertaa ikinä. Itseasiassa siellä päin Suomea mä en olekaan käynyt, tai en ainakaan muista. Viikonloppureissulla tuli kylläkin pyörittyä ehkä enemmän Kotkassa kuin Haminassa, mutta yövyttiin aina Haminassa. Mä tykkäsin kyllä molemmista. Kivoja pikkukaupunkeja (onhan molemmat kaupunkeja?) meren rannalla ja vitsi miten kivan näkösiä paikkoja löytyi vähän kaikkialta.

 Lähdin reissuun kaverini Lauran kanssa, lisäksi matkaan mukaan lähti Lauran äiti ja veli. Majapaikkamme oli Lauran mummola Haminan metsiköissä. Hui miten pimeää siellä oli! Talo, jossa majailimme, oli suht vanha mutta hienosti pärjäsin siellä pyöriksen kanssa. Tarvitsin kylläkin apua enemmän kuin normaalisti, mutta sehän ei haittaa yhtenä viikonloppuna lainkaan.

Perjantai-iltana ajelimme Lauran kanssa autolla ympäri Kotkaa, sillä olimme kuskina Lauran veljelle. Merenrannalla oli ihanan näiköistä yöllä. Oli kivaa ajella, katsella maisemia ja kuunnella hyvää musiikkia.

Lauantaina herättyämme menimme ulos ihastelemaan pihaa ja kuvailemaan kivoja paikkoja. Lauran oli tarkoitus lisäksi tutkia vanhoja tavaroita aitasta, mutta siellä oli hiiri tai rotta, joten homma jäi todella lyhyeksi. Hahah.

Lauantai-iltana lähdimme Lauran kummeille illaksi, josta suuntasimme Kotkan yöelämään. Olimme koko illan Seurahuoneella, jonka invavessa oli kyllä hiukan järkyttävä. Sillä se oli miesten vessa, jonka ovea ei saanut kiinni. Noh onneksi oli edes jonkinlainen vessa.. Seurahuone oli kyllä mun mielestä hyvä paikka pyörikselläkin. Vaikka vissiin me ei edes kierretty koko paikkaan todellakaan kokonaan. Ja muutaman portaan Laura joutui mua auttelemaan. Jokatapauksessa avustajan kanssa kyseinen paikka toimi hyvin. Hei millon mä muka yksin menisinkään baareilemaan?

Mun mielipide pikaisen käväisyn perusteella kuitenkin Haminasta ja Kotkasta pyörisläisenä on se, että ne ovat varmaan aika hyviä kaupunkeja liikkua. Sillä paikat on niin pieniä, että on lyhyt matka kelata kaikkialle. Vaikkakin musta tuntui et mukulakiviä oli paljon ja monessa paikassa! Ne on kyllä helkkarin hankalia, tai varsinkin hitaita kelata. Voin kyllä toistekin lähteä Haminaan käymään, jos mua enään huolitaan sinne..

Mun on pakko vielä loppuun lisätä mun yks tän hetken lempparibiiseistä. Kuunneltiin tätä aika paljon reissulla ja tänään tää on soinut mun päässä kokoajan! Toivottavasti jää teillekin päähän, hah.

Hyvää alkanutta viikkoa!
xoxo, Jassu

Jabiili

Jeij! Vihdoin kauan odotettu Jabiili-postaus. Toisin sanoen pieni esittely pyörätuolistani, valtaistuimestani, elämänkumppanistani, rakkaastani, mitähän näitä vielä olisi..? Tämä esittely jää valitettavasti erittäin lyhyeksi, sillä mä en oikein tiedä pyöriksestäni paljoakaan, siis niitä virallisia tietoja. Lyhyesti sanottuna tuolini on (vissiin) aktiivi-tuoli, mun mielestä helppo kelata, mitoitettu mun mukaan ja herkkä keulimaan. Lisäksi Jabiilin saa kasaan, muttei "litistämällä" kuten ristikkotuolit. Eli Jabiilista renkaat irti ja selkänoja kumoon - se mahtuu yllättävänkin pieneen tilaan!

Muutama tietämäni fakta:
Merkki: Panthera
Paino: 13,2kg (tahtoisin hiukan kevyemmän)
Leveys: 57cm
Korkeus: n. 80cm
Ja tärkein, eli nimi: Jabiili

Huollossakin Jabiili on syystä tai toisesta käynyt. Lukot, tai sanotaanko jarrut, on korjautettu sekä renkaat vaihdettu kokonaan. Muutamia kertoja pienet eturenkaatkin irroitettu ja putsattu. Lisäksi huomasin kuvia ottaessani, että sehän kaipaisi myös kauttaaltaan pesua, hupsis.

Mä haluan kyllä seuraavanakin tuolilani Pantheran. Mitään erityistä syytä tähän ajatukseen ei ole, mutta olen totenut tuolin hyväksi niin mitäpä sitä sitten vaihtamaan. Itseasiassa olen jo katsellut uusia tuoleja ja tahtoisin seuraavan olevan kokonaan hopea sekä vähemmän krääsää (mm. työntökahvat pienemmiksi).

Tyynystä sen verran, että yleensä mulla on käytössä roho. Eli eräänlainen ilmatyyny. Se on hyvä iholleni, sillä en omista mitenkään erityisen muhkeaa takamusta.. plaah. Mutta se on tällä hetkellä rikki tai jotain, joten käytän tuollaista tuolini mukana tullutta tyynyä. Ihan hyvä tuokin.

Kyselkää ihmeessä jos kysyttävää jäi. No, luultavasti jäikin sillä en oikein osaa kertoa tuolistani vaikkakin vietän sen päällä lähes kaiken aikani. Näin hyvin tunnen elämänkumppanini, olen loistava omistaja.
Hyvää viikonloppua kaikille, mä lähden seikkailemaan Haminaan!

xoxo, Jassu

Tampere - Jassu seikkailee, osa 5

Mähän en ole muistanut kertoa mun viimeisimmästä Tampereen reissusta. Ja kyllä, siellä mä olen ravannut nyt aika paljon. Mutta se nyt sattuu olemaan mukavan ajomatkan päässä Jyväskylästä ja tällä viimeisellä reissulla oli ideakin. Mä kerroin teille kesäkuussa tässä postauksessa edellisestä Tampereen reissustani. Ja tällöin mainitsemani baari, Fat Lady, ei ollut ihan odotuksieni mukainen pyörätuoliasenteiden ja sisäänpääsyn kannalta. Joten nyt oli aika korjata tilanne.

Kesällä, ennen Cheekin keikkaa, päätin käväistä Passionissa yhdillä kaverini Elisan kanssa. No heti alkuun mukava mies tarjosi meille juomat ja hän tuli kaverinsa kanssa pöytäämme istumaan. Sillä muualla oli erittäin täyttä. Siinä Elisan kanssa kuuntelimme näiden kahden miehen tarinoita ja kävi ilmi, että he olivat Tampereelta. Tämän jälkeen tokaisin jotain siitä kuinka "en enää pidä Tampereesta viime kerran vuoksi". Kerroin tämän tarinan ja toinen miehistä tajusi kuka olen. Hän kutsui pöytään naisen ja he kertoivat olevansa Fat Ladyn omistaja ja ravintolapäällikkö. Apua, kuinka noloa, mä olin juuri haukkunut hiukan yli-innokkaasti heidän baariaan. He pahoittelivat kauheasti tapahtunutta ja selittivät kuinka ovimiehet tulevat toisen firman kautta ja kaikki eivät välttämättä ilmaise asioitaan oikealla tavalla, joten voi syntyä väärinkäsityksiä. Pienen jutustelun ja anteeksipyyntöjen sekä mun hämmennyksen jälkeen he sanoivat korvaavansa tapahtuneen jotenkin.

Eli muutamia viikkoja sitten tehdyllä Tampereen reissulla pääsin siis Fat Ladyyn sisään ilmaiseksi jonojen ohi seurueeni kanssa ja lisäksi saimme drinkkilippuja illaksi. Palvelu oli tällä kertaa oikein mukavaa ja ovimiehet auttoivat mielellään mut sisälle niin ylös että alas portaita. Nyt mun mielikuva tästä baarista on uudistettu. Kiitos siitä. Kannattaa siis antaa palautetta kun sille on aihetta niin luultavasti asiat korjataan.

Yötä olimme Tampereen Holiday Innissä. Erittäin hyvä hotelli liikuntarajoitteisille mun mielestä. Harmi kun en reissulta ottanut kuvia, mutta selitän lyhyesti. Eli sisäänmeno sujui rampin avulla ja kelaus onnistui helposti itsekseen. Sisällä portaiden vieressä kulki helposti yksin kelattava ramppi ja hissit olivat sopivan kokoiset. Huone oli paljon parempi kuin aiemmin käyttämäni hotelli Tampereella. Nimittäin tämän hotellin invahuoneen vessa oli oikeastaan erinomainen. Ei ainakaan tule mieleen mitään valitettavaa. Ainut miinus hotellissa oli se, ettei hotellin edessä tai vieressä ollut invapaikkoja. Tai me emme ainakaan niitä löytäneet, joten jouduimme jättämään auton ehkä 500m päähän hotellista. No muahan se ei oikeastaan haitannut, ainakaan vielä kun ei ollut lunta. Mutta helpompaa tietenkin olisi jos hotellilla olisi hyvät invapaikat.

Tiivistetysti reissu oli oikein kiva. Lukuunottamatta sitä, että me kavereideni kanssa ei osattu shoppailla! Järkyttävää. Mutta siis baarista sain nyt paljon paremman kuvan ja hotellivalinta oli oikein onnistunut.
Mulla on tässä ennen joulua suunnitteilla jo kolme reissua, joista voisin tehdä Jassu seikkailee -postauksia. Ja tällä kertaa reissukohteina ei todellakaan ole Tampere, haha. Toivotaan, että nämä reissut toteutuvat ja voin kertoa teille lisää uusista paikoista mun silmin.

Ainiin, mun piti vielä sanoa että jos olette instagramissa niin mua voi seurailla nimimerkillä japukka. Haluaisin nimittäin nähdä teidän kuvauksianne siellä! Mä olen  kylläkin vasta aloitellut siellä kuvailemaan ja tässä odottelenkin, että hommaan uuden puhelimen ja pääsen toden teolla ottamaan kivoja kuvia. Toivottavasti pääsen siellä tutustumaan edes joihinkin lukijoihini :)

xoxo, Jassu