musta tulee isona..

Mä olen viimeaikoina miettinyt paljon mitä tulevaisuudelta haluan. Vaikka eihän mulla mikään kiire ole mitään päättää ja aina voi aloittaa alusta ja keksiä jotain uutta. Mutta silti varsinkin kysymys siitä, miksikä haluan isona on  pyörinyt päässäni. Äh todella vaikeaa. Mun oli peruskoulunkin jälkeen vaikea päättää mitä haluan, joten päädyin lukioon (pääasiassa varmaan juhlien eli wanhojen ja abiristeilyn takia). Nyt olen tyytyväinen, että kävin (tai saa nähdä olenko vielä käynyt) lukion. Sillä nythän mulla on vielä kaikki vaihtoehdot avoinna. Voin mennä amikseen, ammattikorkeeseen tai yliopistoon. Ja kaikenlisäksi lukioaika on varmasti ollut elämäni parhaimpia aikoja meidän mahtavan porukan (palokanpaskajengin) takia. Helppoakin lukio oli. Ainakin mulle. Enhän mä paljon mitään tehnyt ja silti saatan olla yksi tämän kevään valkolakkisista, pian se nähdään.

Ala-asteella mä olin varma että musta tulee laulaja tai näyttelijä. Mutta ainakin kaunis musta tulee ja mulla on komea mies - mä ajattelin. No laulajaa musta ei saa tekemälläkään mutta näyttelijä kuulostais vieläkin hienolta. Voisko Salkkareihin tulla uusi pyöristyttö? Täällä olisi yksi vapaaehtoinen näyttelijä siihen hommaan! Jossain vaiheessa halusin myös opettajaksi - saisin aina hengata nuorien kanssa. Ehkä viidennellä luokalla mä kuitenkin keksin, että musta tulee radiojuontaja. Sais tavata ihania julkkiksia sekä puhua - ja paljon. Kyllähän me mun kaverin kanssa monet päivät nauhoteltiin tuntikaupalla meidän uskomattomia radiojuontoja, eli hei multahan löytyy vankka kokemus jo tältä alalta.
Yläasteella mulla ei taas ollut hajuakaan mikä musta tulee. Sen kyllä olen aina tiedostanut etten koskaan lähtisi hoitoalalle. Ehei, arvostan älyttömästi kyseistä alaa mutta musta ei olisi siihen. Lukiossa media-ala on kokoajan kiinnostanut, mutta opiskeltuani yrittäjyyttä ensimmäiset kaksi vuotta mä keksin, että mustahan tulee yrittäjä. Kunnes sain taas uuden idean - haluan fysioterapeutiksi. Suunnitelma oli valmis: 2011 keväällä kirjoitettuani ylioppilaaksi haen Jyväskylään liiketalouteen, Rovaniemelle fysioterapeutiksi ja Tampereelle media-alalle. Näinhän siinä ei koskaan käynyt 2010 Joulukuun tapahtumien vuoksi.

Suunnitelmiin tuli muutos. Fysioterapeuttia musta ei tule koskaan, joten yrittäjyys olisi mulle ehkä se sopivin homma. Tässä vuoden päivät olinkin jo aivan varma että se on se mun juttu. Mutta en tiedä mitä tapahtui kun lähi viikkoina musta onkin tuntunut, että ei se yrittäjyys ehkä kiehdokkaan mua niin paljoa. Haluan palavasti radioon! Tai toimittajaksi, ihan minne vaan. Haluaisin ainakin jotain kokemusta media-alalta. Menisin töihin vaikka ilmaiseksi, jotta saisin kokemusta. En nimittäin nyt keväällä hakenut sitten media-alalle ammattikorkeaan, sillä Jyväskylässä ei tätä kyseistä alaa Jamkissa ole. Enkä tahtoisi ainakaan vielä muuttaa Jyväskylästä pois. En tiedä, mä olen sekaisin. Pääsykokeet Jamkiin liiketalouteen ja tiimiakatemiaan mulla on 6.6 ja täytyisi lukea niihin - sillä en tahdo hengata ensi syksyäkin kotona tekemättä mitään. Eikä mikään opiskelu ole turhaa, joten tahdon edes mennä kokeilemaan liiketaloutta. Töihin pääsykään ei taida mulla nimittäin olla vaihtoehtona. Ehkä kukaan ei oikein palkkaa ammattitaidotonta pyörätuolityttöä.

Tämän hetken suunnitelma on siis tämä: odotan viralliset tulokset ylioppilaskirjoituksista ja katson tuleeko musta edes ylioppilasta. Jos tulee, niin yritän saada hyvät pisteet liiketalouden pääsykokeista ja menen syksyllä katsomaan millaista se on. Jos se ei nappaa, niin pyrin keinolla millä hyvänsä media-alalle jonnekin. Lisäksi haaveinani olisi hankkia oma kämppä, itsenäistyä, saada takaisin oikeasti normaali arki ja hankkia se pirun ajokortti.

Ihanaa äitienpäivää kaikki äidit! Ja hyvää ensi viikkoa, katsellaan milloin taas keksin teitä kiinnostavan aiheen postailla. Toivottavasti pian. Mä alankin valmistautumaan päivän peliin ->
xoxo, Jassu