Jassu seikkailee, tupla T

Tulipa tuossa käytyä viikon sisään Turussa ja Tampereella. Ihanaa kun pääsee tekemään pieniä reissuja kavereiden kanssa. Taas seuraavaa reissua odotellen..

Viikko sitten lauantaina lähdimme ajelemaan ihanien tyttöjen kanssa kohti Turkua. Sieltä mulla ei ollutkaan oikeastaan mitään kokemuksia. Tai olen mä joskus ihan pikkuisena käynyt serkkujen kanssa Muumimaailmassa ja yövyimme vissiin Turussa. Vuosi sitten kävin myös siellä satamassa, että eipä paljon tullut kaupunkia nähtyä. Nyt olen siis käynyt kolmesti Turuus. 

Osa porukasta yöpyi Turun vahvistuksemme luona ja osa hotellissa, Scandic Juliassa. Mä kuuluin hotelliin majoittuneisiin. Ehdottomasti yksi parhaista invahuoneista, joissa olen käynyt. Itseasiassa huoneessa oli myös yksi parhaista invavessoista, jossa olen käynyt. 

Lauantaina meillä oli siis tarkoitus juhlia Minnan valmistujaisia sekä uutta kotia. Ja niinhän me teimmekin. Saimme melkein koko Palokan jengin koolle pitkästä aikaa. Vissiin pitää vaihtaa kaupunkia, jotta saadaan kaikki kokoon. 

Turusta mulle jäi tämän pikavisiitin jälkeen hyvä kuva. Hotelli oli todella kiva ja hyvällä paikalla. Kaduilla pystyi kulkemaan tuolilla melkoisen hyvin (okei, ei me nyt aivan hirveästi siellä kuljettu pitkin katuja) sekä baarissa oli todella hyvä asiakaspalvelu. Mulla itseasiassa oli hiukan ennakkoluuloja turkulaisia kohtaan, siis ei-niin-hyviä ennakkoluuloja. Mutta turkulaistethan ylittivät kaikki mun odotukset. Haluan sinne kyllä uudestaan. Ja todella suuret kiitokset Börssin henkilökunnalle. 

Sekä tietty maailman parhaille tytöille <3

Tampereelle tuli lähdettyä viime viikolla aika extempore. Rosan kanssa halusimme ähteä jonnekin kivasti syömään, ja päädyimmekin pienen googlettelun jälkeen Tampereehen. Painava syy valita Tampere taisi jotenkin kummasti olla Cheekin keikka..  Eli lähdimme perjantaina junalla kohti vanhaa tuttua kaupunkia. 

Yöllä alkavan keikan vuoksi meidän täytyi jäädä yöksi tuttuun ja turvalliseen Cumulukseen. Mä itseasiassa ihmettelin hotelliin mennessämme, että miksi ihmeessä tullemme aina samaan hotelliin. Siellä invahuone ei edes ole kovin hyvä. Ensinnäkin vessaan on ainakin 10cm kynnys ja lavuaarille ei pääse kunnolla sekä vessanpönttö on hiukan hankala. Mutta sitten tajusin, että tuo hotelli on kohtuuhintainen ja erittäin hyvällä paikalla. 

Hotelliin majoituttuamme käväisimme nopeasti kiertelemässä Koskikeskuksessa, jonka jälkeen lähdimme syömään. Lounashan meidän reissun päätarkoitus alunperin olikin, hah. Herkkuruokaa Huviretkessä. Meidän kantapaikka Tampereella.

Illalla lähdimme ajoissa, tai siis tarkoitus oli mennä ajoissa, jonottamaan Cheekin keikalle. Ylläoleva kuva on epäselvä, mutta siinä olemme suunnilleen jonon puolivälissä. Tuossa vaiheessa olimme jonottaneet puoli tuntia hyytävässä pakkasessa. Mä tunsin mun jalat esimmäisen kerran halvaannuttuani. Olin niin jäässä, että mua sattui joka paikkaan, jopa jalkoihin. 

Keksin siinä, noin puolessa välissä matkaa sisälle, että hei kyllähän pyörätuolilla varmaan pitäisi jonon ohi päästä. Jätin Rosan jonottelemaan ja lähdin sisälle kysymään onko mahdollista päästä avustajan kanssa sisälle, sillä mä en sais palelluttaa itseäni. En nimittäin tunne kuinka pahasti jalat on jäässä ja pahimmassa tapauksessa ne paleltuvat. Noo portsari kysyi missä kohtaa jonoa olemme ja kuultuaan vastaukseni, hän käski mut takaisin pihalle. Jaahas, perus tamperelainen.

Siinä puolivälin jälkeen jono alkoi hidastumaan ja jonottelimme lisää puolisen tuntia, emmekä olleet vieläkään sisällä. Lähdin kysymään uudestaan pitkän pohdinnan (ja rohkeuden keruun) jälkeen sisältä pääsisimmekö nyt sisään. Jotenkin ihmeessä portsari oli vaihtanut mielipidettään. Hän päästi mut ja Rosan sisälle jonon ohi. Vihdoin.

Meillä kävi tuuri ja pääsimme keikallapaikalla lähes eturiviin. Jopa mä näin aika paljon itse keikasta (ja ihanasta Jaresta). Whipii! Mutta paikka eturivin tuntumassa ei ollut vierustovereiden vuoksi mitenkään paras mahdollinen. Kuten varmasti lähes kaikilla keikoilla, joka puolelta ihmiset tunkivat päälle ja olivat aivan käsittämättömän tunkeilevia. Mä en tajua miten ihmisistä tulee aivan sekopäitä aina keikoilla. Kunnon adrenaliinipiikki iskee kaikille. Pakko päästä koskettaa esiintyjää, ei riitä, että näkee hyvin. Pitää päästä iholle. Ja sitten iso osa (naisista, ainakin tuolla keikalla) ajattelee "kyllä se huomaa just mut täältä satojen joukosta ja vie hotellihuoneeseensa". Just.

Mutta niistä vierutovereistamme.. Tamperelaiset eivät taaskaan päässeet ihastuttamaan mua. 

"Toi pyörätuolimuija on pahin. Änkee tolla v*tun tuolillaan tänne ja vie meidän seisovien paikat. V*tun vammanen. Nyt tanssitaan niin kovaa, että se kyllä tietää jälkeenpäi käyneensä täällä". 

Anteeksi vaan, tää vammanen ei mitenkään änkenyt paikalle. Enkä vienyt sen enempää tilaa kuin isokokoiset miehet yleisössä. Sitäpaitsi mun, jos jonkun, takaa ainakin näkee kuka tahansa lavalle. Eikä sitä hytkymistä voinut edes tanssiksi kutsua..

Tämä oli ensimmäinen kerta kun mä kuulin jonkun haukkuvan mua tuolin takia. Aika huvittavaa. Mä olin äkänen jo sen kylmyyden vuoksi, niin ei todellakaan ollut kaukana, että olisin sanonut tälle kolme metriselle naiselle jotain takaisin. Kyllä, kirjoitin nainen, sillä tämä suurisuinen tamperelainen oli juttujensa perusteella noin 25-vuotias. Kypsä aikuinen nainen. 

Mua ja Rosaa alkoi kotimatkalla naurattamaan se, miksi me käymme niin usein Tampereella. Sieltähän on lähes aina jotain huonoa sanottavaa. Musta tuntuu joka kerta, ettei tampereilaiset ole nähneet pyörisläisiä? 

Stockmannilla ei tiedetä, onko talossa invavessaa, ainakaan kolmessa baarissa ei ole homma toiminut (ainakaan ensimmäisellä kerralla) todellakaan hyvin, kaduilla on melko vaikea kulkea tuolilla, ja eipä tamperelaiset ihmisetkään ole vaikutusta muhun tehneet.

No ehkä joskus sielläkin asiat muuttuvat?

Enpä silti lannistu. Lisää reissuja vaan kehiin. Saanpa lisää kokemuksia tänne jaettavaksi. Minne seuraavaksi?

Nyt joudun toivottelemaan kauniita unia. Huomenna fysioterpian kautta töihin.

xoxo, Jassu