saanko luvan olla itsenäinen?

Tässä postauksessa mä valitan. Enemmän kuin ikinä yhteensä. Olkaa hyvät, Jassu purkautuu osa1/1. Toivottavasti jääkin ainoaksi..  Mua on häirinnyt yksi asia jo pidempään. Tai jonkin aikaa. Ja itseasiassa ehkä muutamakin asia.

Mua ärsyttää suunnattomasti se, että lähes joka paikassa oletetaan pyörätuolilaisella olevan avustaja tai edes joku kaveri mukana. Menen mä melkein minne tahansa, multa kysytään "missä sun avustaja?" tai jos mun tajutaan tulevan yksin niin "pärjäänkö sun kanssa kahdestaan?". Hei c'moon enkai mä liikkuisi yksin jos en pärjäisi itsekseni. Viimeistään silloin kun hyppään taksista tuoliin ja lähden kelailemaan sinne minne nyt olenkaan menossa, multa kysytään "hei mihin sun avustaja tulee?" No ei tule. Mä pärjään yksin. Tai ainakin tahdon pärjätä yksin.

Täytyy myöntää, etten aina kyllä pärjää ilman apua. Sillä sitä ei ole kaikkialla tehty läheskään mahdolliseksi. Sekös mua ärsyttää vielä lisää. Ja joskus vaikka olisikin kaveri mukana, niin kulkeminen on silti hankalaa.
 Esimerkiksi liuskoja tehdään, mutta ne tehdään (joskus) niin hemmetin jyrkiksi ettei pyörisläisellä välttämättä ole mitään mahdollisuutta kulkea niistä edes avustajan kanssa. En ihan oikeasti usko, että esimerkiksi ikääntynyt pariskunta, joista toinen on tuolissa, pääsisi kaikkia ramppeja kahdestaan turvallisesti. Monissa tilanteissa avustajalta vaaditaan voimaa ja ketteryyttä, sekä tuolissa istujalta paljon rohkeutta.
Itse mä olen päässyt aika mahdottomiinkin paikkoihin kiitos ihanien ystävien. Samaa tilannetta ei vaan ole kaikilla pyörisläisellä. Ei ole samanlaisia periksiantamattomia ystäviä kuten mulla.

Mutta kaikesta huolimatta haluaisin pärjätä ihan yksinkin. Haluaisin olla itsenäinen, niinkuin muutkin ihmiset. Onko se liikaa vaadittu?

Ongelmia tulee vastaan mielestäni aivan liian usein jopa invavessoissa. Ja vessassakäynti on kuitenkin ihan jokaiselle ihmiselle välttämätön ja aika henkilökohtainen asia. Ovessa on invavessan kyltti ja vessa on tilava. Mutta siinä saattaa olla kaikki. Ei se todellakaan riitä siihen että olisi helppoa asioida yksin. Olisi kiva jos huomioitaisiin edes se, että ihminen ylettäisi vessapaperiin pöntöltä. Lisäksi mun mielestä ei ole liikaa vaadittu että roskis olisi edes samalla puolella vessaa kuin pönttö. En tiedä olenko liian vaativa, mutta olisi kiva jos pöntön kahvatkin olisivat turvalliset ja tukevat, eivätkä huterat ja käyttökelvottomat kuten useissa vessoissa.
 Viimeksi törmäsin tällaiseen surkeaan invavessaan terveyskeskuksessa ollessani. Olin aivan järkyttynyt. Tai no en edes ollut. Melkein jo arvasin ennen vessaan menoa sen olevan ei-niin-hyvä yksinäiselle pyörisläiselle. Tässäkin tilanteessa kysyessäni hoitajalta missä vessa on, hän vastasi kysymyksellä "missä sun avustaja?". No taas päästään tähän, että ei mulla ole. Löysin kumminkin vessan ja ymmärsin miksi hän kysyi avustajaani. Se oli yksi surkeimmista vessoista jossa olen käynyt. Kahvat oli osittain rikki, lavuaari suihkutti vettä minne sattuu (mun naamalle ja housuille..), roskis toimi jalalla.. Mutta en suostunut luovuttamaan, vaan selviydyin kaikesta itse.

Miksei pyörisläinen saa olla itsenäinen? Onko se niin huono asia, että tahdon pärjätä yksin ilman avustajaa? Ja kyllä, osaan pyytää apua sitä tarvittaessani. Mutta jos tiedän että onnistun jossain yksinkin, niin miksi haluaisin jonkun muun tekevän asiat puolestani? Aivan jokaisella kuuluisi olla oikeus selvitä arkiasioistaan ihan yksin. Miksei sitä voida ymmärtää, että niin haluaa varmasti monet pyörisläisetkin?
Kaikilla ei fyysisesti tai henkisesti ole mahdollisuutta pärjätä yksin, ja onkin erittäin tärkeää saada avustaja jos ja kun sitä tarvitsee. En tietenkään väheksy sitä. Kyllähän mulla itsellänikin isoilla kauppareissuilla ja kuntosalilla on avustaja. Mutta ei muuten, mä en tahdo. Miksi itsenäistä elämistä ei voida tehdä mahdolliseksi oikeasti aivan kaikille ketkä sitä tahtovat?

Suomi on muka tasa-arvoinen maa. Maahanmuuttajille opetetaan suomea, jotta pärjäävät täällä ja saavat töitä. Alkoholisteille maksetaan tukia ja annetaan rahaa laskuihin, jotta heillä olisi kaikki mahdollisimman hyvin ja mahdollisuudet "normaaliin" elämään. Työttömille maksetaan työttömyystukea, jotta he elävät tasa-arvossa työssä käyvien kanssa. Mutta miksi pyörisläiset eivät saa kulkea vapaasti kuten muutkin? Miksei tueta julkisten paikkojen korjauksia, jotta liikuntarajotteisetkin pääsisivät itsenäisesti liikkumaan. Onko se tasa-arvoa, että sä et saa pärjätä itseksesi? Mitäpä jos mä haluan elää loppuelämäni yksin ja tuntea itseni yhtä vapaaksi kuin kävellessäni. Mennä minne tahdon ja milloin tahdon, YKSIN.

Ehei. Tasa-arvoa on se, että sulle on ehkä tehty liuska josta saatat päästä kulkemaan jos sulla on mukana voimakas avustaja. Tasa-arvoa on myös se, että oletetaan sun haluavan avustaja mukaan kun käyt esimerkiksi vessassa. Vaikka pystyisit käymään yksin tarpeillasi, niin ei mahdollisteta sitä, sillä sehän on sitä kivempaa mitä enemmän ihmisiä on mukana kun istut pöntöllä. Eikö? Laitetaan vaan rahaa alkoholistien laskujen maksuun. Liikuntarajoitteiset tyytykööt vähempään.
 Eihän se mitään, kun käydessäni julkisilla paikoilla saatan turhautua niin, että tekisi mieli itkeä ja lähteä kotiin. Ei mun tarvitse olla vapaa, mä olen vaan vammainen.

Mun pointti koko roskassa oli se, miksi riittää, että julkiset paikat tehdään niin, että liikuntarajoitteinen pärjää ehkä avustajan kanssa muttei yksin? Eikö mullakin olisi oikeus päästä minne haluan, vaikka mulla sattuu olemaan renkaat allani? Jokaisella kuuluisi olla oikeus mahdollisimman "normaaliin" elämään ilman rajoituksia.
Varmastikin asiaa auttaisi se, että monien ihmisten asenteet saisi muutettua. Se nyt on ehkä hiukan liikaa vaadittu, mutta pikkuhiljaa. Toinen suuri asiaa auttava tekijä olisi se, että jo rakennusten suunnitteluvaiheessa otettaisiin mukaan liikuntarajotteisia. Sillä tavoin saataisiin rakennettua toimivia ramppeja ja invavessoja. Kyllä, monissa paikoissa onneksi nykyään homma toimiikin hyvin. Mutta aivan liian monissa paikoissa homma ei toimi lainkaan.

Mä olen todella kiitollinen niistä paikoista, joissa kulkeminen pyöriksellä itsenäisesti onnistuu. Ja annankin hyvää palautetta, kun on aihetta siihen. Harvemmin mä uskallan mistään valittaa. Tyydyn siihen mitä on ja syyllistyn itsekin joskus ajatteluun "eihän mun tarvitse pärjätä yksin, oon liikuntarajotteinen". Mutta ei asian tarvitsisi olla niin. Ei todellakaan.

Mulla on ollut tänäänkin sen verran kiireinen päivä, että jouduin väsäämään tämän postauksen nyt illalla, joten antakaa anteeksi sekava asiajärjestys. Mutta toivottavasti mun jutun idea tuli perille jokaisen ruudun taakse.

Lisäys: Asenteet liikuntarajoitteisia kohtaan johtuvatkin usein tietämättömyydestä. Tietämättömyydestä, että liikuntarajoitteiset henkilöt voivat pärjätä itsenäisestikin. Tähän pitäisi saada muutos. Elämä "erilaisena" voi olla täysin normaalia. Ja blogillani pyrinkin kertomaan siitä, jotta edes muutamat ihmiset näkevät kuinka juuri pyöriksenkin kanssa voi elää täysillä itsenäistä elämää.

 Olen kiitollinen siitä mitä on, mutta asiat voisivat olla paljon paremminkin. Kiitos ja anteeksi. Hyvää yötä.

xoxo, jassu