BLOCKFEST

Heippahei taas! Mä olen ihan tietoisesti pitänyt viikon mittaisen tauon täältä. Mä olen miettinyt sitä, mitä mun pitäisi tälle blogille tehdä. Miksi mä jatkaisin tätä, sillä nykyään saan niin paljon kuraa niskaan tämän takia? Mutta toisaalta mun blogihan on avannut monien silmiä ja auttanut toisia samankailtaisessa tilanteessa olevia! Eiköhän siinä ole tarpeeksi syytä tämän jatkamiseen? En mä tee tätä enää täysin itseni takia, vaan haluan auttaa muita ja kertoa, että pyörisläinenkin voi elää täysillä ja todella nauttia elämästään. Enkä mä itseeni ole ottanut loukkaavia kommentteja joita saan, mutta niitä lukiessa tulee mieleen, että haluaako kukaan edes tietää tällaisesta erilaisesta elämästä. Ja lyhyen pohdinnan jälkeen tulin siihen tulokseen, että ihan sama. Ei tätä ole pakko lukea. Muahan ei mitkään anonyymit pysäytä, päinvastoin.. täysillä mennään ja Rakkauspakkauksesta pystyy jatkossakin lukemaan mun seikkailuista, arkisista asioista ja vähän kaikestä elämään liittyvästä.

Jokatapauksessa, tämä kaikkien tiellä oleva kamaluus kävi nauttimassa mitä parhaimmassa seurassa uskomattomista keleistä, viimeisistä kesäpäivistä, mahtavasta musiikista, maukkaasta ruoasta ja ennen kaikkea älyttömän hyvästä fiiliksestä festareilla Tampereella.

Meillä oli tyttöjen kanssa hankittuna kahden päivän liput Blockfesteille. Olimme hankkineet liput jo joitakin viikkoja etukäteen. Onneksi, sillä koko tapahtuma oli lopulta loppuunmyyty. Päätimme jo aiemmin, että matkustaisimme Tampereelle junalla, sillä junalla matkustaminen vaan on niin helppoa. Nekin liput, luojan kiitos, ostimme reilu viikko sitten.. muuten emme varmaan olisi mahtuneet junaan. Hotelliksemme järjestyi (emme pystyneet itse valitsemaan hotellia, sillä soittelimme hiukan viimetingassa huonetta ja lähes kaikkialla oli aivan täyttä) juna-asemaa vastapäätä sijaitseva Scandic. Hotelli osui juuri nappiin. Toimiva invahuone (itsestään-kiinni-paiskautuvaa ovea lukuunottamatta), loistava sijainti ja lähes huonenaapureina muutamia festareiden esiintyjistä. Ainiin ja olihan siellä tuttu kasvo BB:stä ja muutamat Salkkaritähdetkin. Hahaa julkkisbongarit oli innoissaan ;)

Mä en uskaltanut toivoakkaan, että just tänä viikonloppuna olisi niin mahtavat kelit kuin oli. Aivan käsittämätöntä. Lähdimme juhlistamaan "kesän loppumista" ja saimme nauttia lämpöisistä, kesäisistä keleistä. Paremmin ei olisi voinut käydä. Ihanaa oli edes vielä kerran ottaa kesävaatteet esiin, istua nurmikolla, nauttia auringosta ja fiilistellä musiikkia.

Meidän hotellilta pääsi helposti kävellen ja kelaillen (tai kuten opin lauantaina - rullien) festarialueelle. Vaikka ensimmäisen kerran alueelle meno kesti melko kauan, ainakin meidän mielestä, huonosti opastetun alueen vuoksi.
Aivan ensimmäinen reaktio alueesti oli "aivan hirveetä, pitääkö mun kelata aina toi järkyttävän jyrkkä mäki kun haluun sisälle tai ulos alueelta?" Mutta asiaa kyseltyämme, pääsin pyöriksellä kulkemaan alueelle muuta kautta kuin muut. Muuten alue oli tosi kivasti rakennettu ja melko helppokulkuinen, muutamaa soratietä lukuunottamatta. Jopa bajamajainvavessat olivat toimivat. Eli alueella pääsee liikkumaan hyvin pyörikselläkin ja voi jopa kostuttaa kurkkua ilman, että täytyisi ravata lähimmässä ravintolassa vessassa.

Alunperin koko idea tästä reissusta lähti, kun halusimme päästä kolmestaan katsomaan Cheekkiä. Yllätys, vai? Ja olen tositosi onnellinen, että valittiin juuri nämä festarit. Siellä esiintyi nimittäin monia muitakin aivan mielettömiä artisteja, joista kävimme kuuntelemassa ja katsomassa Raappanaa, Asaa, Brädiä, Ruudolf & Karri Koiraa, Smc Lähiörottia, Wu Tangia, Jukka Poikaa, Yönpoltetta, JVG Mäk Gälis ja Sini Sabotagea, Elastista, Cheekkiä, Teflon Brotehrsia ja Mac Milleriä. Muutama, jonka olisin halunnut nähdä, jäi valitettavasti myös välistä, vaikka kerkesimme noinkin monia kuunnella ihan kunnolla.

Kaikenkaikkiaan Blockfestistä jäi niin hyvä mieli, että nyt jo odotan malttamattomana ensi vuotta. Mutta ei aivan koko reissu sujunut ongelmitta. Nimittäin pyörisläisille ei oltu järjestetty minkäänlaista "omaa katsomapaikkaa". Eikös sellaisia joissakin paikoissa kuitenkin ole? Monia esiintyjiä jäimme siis suosiolla kuuntelemaan hieman teltan ulkopuolelle (samalla pystyi nauttimaan auringosta), mutta olimme päättäneet kuitenkin päästä telttaan katsomaan lauantai-illan viimeisimpiä esiintyjiä.

Neljänneksi viimeinen esiintyjä lopetti ja aloimme valua tyttöjen kanssa kohti telttaa ja lavaa. Pääsimmekin ongelmitta melko lähelle eturiviä ja ajattelimme, että kyllähän me tästä jossain vaiheessa vielä edemmäksikin päästään, jotta mun ei tarvitsi tuijotella edessä olevien takapuolia. Elastinen esiintyi, porukka työnsi meitä joka suunnasta ja olin kaatua kahdesti. Seuraavaksi lavalle astui Mac Miller ja takanamme oleva tyttö sanoi "porukka tulee tän aikana sekoo niin paljon, että litistytään tässä". Jep, porukka sekosi totaalisesti, mä en päässyt liikkumaan eteen enkä taakse ja muutamat horjahtavat melkein syliini. Tässä vaiheessa mua ärsytti aivan suunnattomasti - en nähnyt mitään muuta kuin keinuvia äässejä ja suoraan ylhäällä kaksi lamppua.
Mun vieressä oleva tyttö näytti huolestuneen mun musertumisesta mua kolme kertaa pidempien tyyppien tunkiessa eteen ja kysyi järkkäriltä "eikö teillä todella ole mitään paikkoja invalideille?" Vastaus oli kylmä EI. Tässä vaiheessa mua alkoi jo pelottaa kuinka mun jaloille käy, jos joku kaatuisi oikein kunnolla syliini.
Vihdoin ja viimein viinanhuuruinen Mac Miller lopetti ja mun selkäni huusi hoosiannaa.
Cheekin aloitettua viimeisetkin paikalle tulleet sekosivat. Mä rauhotuin hiukan, sillä Cheekin kappaleet saivat (ja saavat) mut hyvälle tuulelle. Ai että, kuulin aivan uuden biisin, joka osui ja upposi - Vihaajat vihaa.
Koko keikka meni toinen rengas ilmassa, kädet ja selkä väsyneenä, kaverit suojamuurina enkä nähnyt mitään muuta kuin yhden lampun ja lauman tummia hahmoja mun ympärillä. Olisihan se ollut ihan kiva pystyä edes käsiä liikuttamaan, mutta ei.

Tiedän, mun ei olisi tarvinnut mennä pyörikseni kanssa telttaan isojen esiintyjien aikana. Mutta eikö mullakin olisi ollut oikeus nähdä esiintyjiä? Ja juu, eihän lyhyet ihmisetkään välttämättä näe keikoilla pitkien seasta lavalle. Mutta hei, pyöriksellä en voi pomppia, en pysty suojaamaan itseäni niin hyvin massaan musertumiselta enkä todellakaan olisi enää viimeisten esiintyjien aikana päässyt pois sieltä ihmisjoukon välistä..
Nooo, se siitä valittamisesta. Joskus käy näin ja onneksi festareista jäi tosiaan pelkästään hyviä (ja aivan älyttömiä..) muistoja mieleen!

Tähän loppuun mä en voi muuta sanoa kuin, että olipas lähes täydellinen viikonloppu! Mä niin rakastan kesää, musiikkia, aurinkoa, pimeneviä iltoja ja mun kavereita. Haha, tytöt nauravat mulle nyt, että johan meni hempeilyksi.

Kävikö kukaan teistä Blockissa? Ainakin pari lukijaani kävi moikkaamassa mua siellä. Hihii toivottavasti teilläkin oli kivaa :)
Ihanaa sunnuntai-iltaa
xoxo, Jassu