Jassu seikkailee, Oulu

Viikko sitten perjantaina lähdin äidin, iskän ja Karoliinan kanssa tsekkaamaan maisemia 340 kilometriä pohjoisemmasta kuin Jyväskylä. Matkakohteena oli jo viime postauksessa mainitsemani Oulu. Tämä muutaman tunnin matka hurahti todella nopeasti kun kaijuttimista kantautui mun mielestä paras levy aikoihin ;)

Mä en ollut ikinä ennen käynyt Oulussa. Lukuunottamatta kolmen viikon teho-osastoaikaani tai huoltoasemapysähdyksiä vuosia sitten mökille mentäessä. Oikeastaan mä en edes tiennyt ennen viime viikonloppua missä Oulu tarkalleen ottaen sijaitsee. Opinpahan taas jotain uutta!

Viikonlopun majapaikkanamme oli sama hotelli, jossa äiti ja iskä asustelivat kohta kolme vuotta sitten mun ollessa Oulussa sairaalahoidossa. Holiday Inn -hotellimme sijaitsi aivan keskustan tuntumassa, joten siitä oli helppo liikkua ilman autoa syömään tai ostoksille. Hotelli oli mun mielestä hyvä pyörisläiselle. Ei ylimääräisiä kynnyksiä eikä jyrkkiä ramppeja, toimivat hissit ja invahuoneessa asiallinen vessa. Ainoat miinukset pyörisläisen näkökulmasta oli jälleen (kuten aina tähän mennessä) huoneen itsestään-kiinnipaiskautuva-ovi ja huoneiden koko. Invahuone oli nimittäin niin pieni, ettei siellä ainakaan mun mielestä sähköpoyöriksellä pääsisi liikkumaan, mulle se kyllä oli sopivan kokoinen. Hotelli oli sisustettu kauniisti ja henkilökunta oli aivan omaa luokkaansa! Kiitokset siitä.

Kävimme reissun aikana syömässä mitä ihanimpia ruokia. Ahh! Ehdottomasti reissun yksi kohokohdista oli päästä vihdoin (vuosien haaveilun jälkeen) Pannukakkutaloon. Valikoimassa oli niin suolaisia kuin makeitakin pannukakkuja monilla eri täytevaihtoehdoilla. Pannukakut olivat juuri niin hyviä kuin olin osannut kuvitellakin. Miinuksena täytyy tosin kertoa, ettei ravintolaan ole ramppia. Sisäänpääsy onnistuu muutaman portaan kautta, eikä sisällä ole erikseen invavessaan. Jokatapauksessa suosittelen käymään kyseisessä paikassa jos vain tulee mahdollisuus!

Toinen ravintola, joka vei kieleni mennessään, oli ravintola Pannu aivan Oulun keskustassa. Mukava, lämmin ja kivasti sisustettu paikka, jonka ruoat näyttivät sekä maistuivat aivan taivaallisilta. Tähän ravintolaan oli jyrkkien portaiden vieressä onneksi hissi ja mukavana yllätyksenä löytyi vessakin, jonne pyörällinen tyyppikin voi helposti mennä. Ravintola taitaa vaan olla niin suosittu, että ilman pöytävarausta sinne ei helpolla (ainakaan siis viikonloppu iltoina) pääse.

Kyllä me teimme reissussa muutakin kuin söimme (vaikka muista tuntui, että mä olisin voinut olla kokoajan syömässä!?). Kävimme katsomassa kauniita maisemia keskustan tuntumassa, kiersimme muutamat kaupat ja ehkä ostelimmekin jotain sekä nukuimme hyvin ja nautimme hyvästä seurasta (kai me kaikki olimme ihan hyvää seuraa, haha).

Oulussa käynnin päätarkoituksemme oli (rentoutumisen lisäksi) kuitenkin käynti Oulun yliopistollisen sairaalan teho-osastolla. Osasto(i)lla, jolla mä olin hoidettavana. Pääsimme osastolle käymään ja näin neljä tai viisi hoitajaa ja yhden lääkärin, jotka olivat mua hoitaneet onnettomuutemme jälkeen. Näin myös sänkyni paikan teho-osastolla sekä ne pitkät käytävät, joista vanhempani ovat monesti puhuneet. Koko sairaalassa käynti tuntui siltä, kuin olisin katsellut jonkun lukemani kirjan miljöötä. Kaikki näytti aika erilaiselta, kuin olin kuvitellut päässäni. Se oli mielenkiintoista. Hienoa. Jännittävää.
Näin myös automatkojen aikana, niin meno- kuin paluusuunnassa, onnettomuuspaikkamme. Se oli ensimmäinen kerta kun näin itse, missä meidän elämä muuttui. Outoa.

Kokonaisuudessaan reissu oli mahtava. Ihanaa seuraa, ihanat ilmat (pienistä sateista huolimatta), ihana syksy ja ihana Oulu. Ehkä jännittävin ja tunteita herättävin reissu ikinä.

xoxo, Jassu