pieniä hetkiä

Nyt mä oon ollut tasan 5 kk sairaalahoidossa, ja se on aika pitkä aika. Mulle on ehtiny sattua ja tapahtua kaikennäköistä, joten aattelin kirjottaa asioista jotka mulle on jääny parhaiten mieleen tältä "reissulta". Jotkut asiat on jäänyt mieleen sen vuoksi et ne on niin hauskoja juttuja, toiset taas on niin surullisia asioita että ne on jäänyt mieleen. Mutta siis tässäpä sitten liuta tapahtumista ja asioista mitä on käynyt tämän 5 kuukauden aikana:

Teho-osastolla: Aluks olin tosiaan Oulussa teholla ja siitä ajasta en muista (ehkäpä onneks) juurikaan mitään. Ainut asia minkä ite muistan sieltä on se, että luulin siellä ollessani että mut on laitettu orpokotiin ja oon kahleissa joten menin repimään kanyylin (sen tippajutun) ite irti mun kädestä! Hyi! Mutta voisinkin kertoa muutamia asioita mitä oon kuullut Oulussa tapahtuneen:
Mun vanhemmat on kertonut aika paljon Oulun tapahtumista. Ja kaikki seuraavat (jotkut jopa hauskat) jutut kuulemma auttoivat mun vanhempia jaksamaan koko sen vaikeimman ajan. Kun mä olin ollut jo unessa kai jonkun parisen viikkoa (en ole varma ajasta) meidän äiti ja isä soitti mulle Emma Salokosken Veden alla kappaletta. (Just tämä kappale oli ennen joulua yks mun ja mun äidin lemppari biisi) Silloin mä sitten reagoin ensimmäisen kerran! Mä puristin äitini kättä ja äiti oli sanonut mulle suurinpiirtein näin "jos kuulet mua niin purista vielä kerran" ja silloin mä puristin uudestaan - myös isäni kättä. Se oli siihenastisista tapahtumista äidille ja isälle liikuttavin mutta parhain! Hauskempiakin tapahtumia mahtuu Oulun seikkailuun: Ensimmäisen kerran kun avasin silmät ja äitini kysy että tunnistanko kuka siinä on, niin mä olin vastannut: "tottakai, sinä olet minun rakas vaimoni Elina!" Hahh. Aika hyvin, meni ainakin nimi oikein. Sitten vielä muita lausahduksia mitä vanhemmilleni olin huudellu Oulun teholla: "Relaa beibi!" - tota huutelin kun äiti oli surullinen. "Tulkaa äkkiä tänne, synnytys käynnistyy!" - luulin olevani raskaana. "Mcfeast tulee ja syö teidät kaikki" - mmm en tiiä mihin tää nyt liittyi?
Okei, näitä juttuja ois vielä vaikka kuinka, mut ei kukaan näitä jaksa äärettömästi lukea eli jatkan seuraavaksi Jyväskylän teholle:
Sieltä muistankin itse jo paljon enemmän: ensinnäkin luulin että on syksy ja olin ollut mun mielestä kolarissa laivalta tullessa ja porukkakin oli hiukan eri kun mitä se oikeesti oli. Niin siis näin mä luulin jonkiaikaa. Mulle on myös jäänyt erittäin hyvin mieleen se kun mulle kerrottiin etten tuu enään koskaan kävelemään. Mua itketti aivan suunnattomasti se, ettei iskä pääse koskaan saattamaan mua alttarille, sillä kukaan ei halua mua vaimoks jos oon tuolissa ja haluaisin kävellä  alttarille.. se oli suuuri murhe sillon. Lisäks kuulin muitakin huonoja uutisia siinä teholla ja mulla oli kaks kivaa hoitajaa siellä, jotka sitten päätti piristää mua ja kuljetti mut sängyllä kahvioon ja osti mulle jäätelön. Se oli aika hauskaa.
Jepa, ehkä en sitten enempää näitä tehon juttuja selittele vaan jatkan vielä vähän tuoreemmilla tapahtumilla!

http://www.youtube.com/watch?v=Ysz0MJcSwLY

Osastolla 22: Tällä osastolla oon ollut tosi kauan, ja siihen mahtuukin paljon kaikennäköisiä tapahtumia. Yritän kirjoittaa vain muutamista parhaista jutuista sillä muuten tää teksti on ihan tositosi pitkä ja kukaan ei jaksa lukea. Elikkäs olin siis pitkään yksin omassa ihanassa huoneessani ja siellä sai olla kavereita aina yötä - ja se oli aivan mahtavaa !  Mutta sitten jouduinkin siirtymään huoneeseen jonka jaoin aina muutamien ihmisten kanssa niin jopas alkoi tapahtua! Mulla oli hetken aikaa huonetovereina pari dementiamummoa yhtäaikaa, ja eräänä yönä sain herätä ihastuttavaan yllätykseen: toinen mummoista oli kävellyt (enkä ollut kertaakaan aikasemmin nähnyt tän mummon kävelen itekseen) mun sängyn viereen ja ravisteli siinä sitten mun kaidetta ja huuteli: "naapuri tarvitsee apuasi, auta meitä!" Sittenhä mä siinä pelosta kankeena hälytin hoitajan paikalle ja hoitaja tuli ja talutti tämän mummelin omaan sänkyynsä.. Nyt myöhemmin tää kuulostaa hauskalta mutta sillon säikähin kyllä aivan pirusti!
Ainiin ja pakko kirjoittaa eräästä mummelista, joka tuli mun ja mun ystävän luo kahviossa kysymään ihan nätisti että miksi mä oon pyörätuolissa ja sitten selitin tilanteen. No tämän jälkeen mummeli kysyi et saako hän rukoilla mun puolesta. Tottakai vastasin että saa, miksipä ei? Sitten alkoi tapahtua: mummo läimäs kätensä täysiä mun päähän ja alkoi huutaa fanaattista rukoustaan ihastuttavalla ärrä- ja ässäviallaan! (en tarkoita et ärrä- tai ässävika ois pahasta mut se lisäs sitä hauskuutta tossa mummelissa). No sitten kahvion täti yritti häätää tämän mummelin häiritsemästä meitä, mutta tuloksetta. Seuraavaks parasta oli että tää mummo kysyi mun mua vuotta vanhemmalta kaverilta että olenko mä mun kaverin tytär =D Näytänkö mä niin nuorelta että voisin olla 19-vuotiaan kaverini tytär.. Ja siinä se mummo sitten kyseli kaikennäköistä kunnes kahvion täti sai  sen häädettyä, huhhuh. Sairaalassa voi tapahtua vaikka mitä jännää.


Tähän loppuun mä voisin kertoo mun onnellisimmista päivistä täältä: 1. Se, kun menin iskän kanssa ensimmäistä kertaa ulos kolarin jälkeen - se oli ihanaa vaikka oli lunta ja kylmä ! 2. Se päivä kun ruoka alkoi taas maistumaan, nam! 3. Viime lauantai. Pääsin shoppailemaan äidin kanssa. Se oli maailman ihaninta.. Ei sitä ennen ois osannu arvostaa noin paljon, mutta nyt se tuntu aivan uskomattoman hyvältä. 4. Tämä päivä. Mun synttärit, jotka sain viettää kotona parhaitten ystävien kanssa! Seuraavaks on muutama kuva mun synttäreiltä jotka poistan heti, jos edes yksikin kuvassa oleva niin haluaa.  (En halua pitää kiusalla todellakaan mitään kuvia täällä. Joten sano heti jos haluat kuvan pois!)

  5. Lisäks on paljon muita: mm. ne päivät kun oon nähnyt mun siskoja (ja koiraani Nicoa) <3

Kiitos jos jaksoit lukea tätä vähän pitkäksi venähtänyttä postausta, ja mielellään oisin kirjottanut lisää. Mut siitä ois tullut aiva järjettömän pitkä juttu. Hupsis.
Ps. Oon ollut Kinkomaallakin välissä, mutta siellä ei tapahtunut mitää hyvää josta vois kirjottaa.. ei kiva.

AINIIN! Unohin kirjottaa tänne eilen ehkä ihanimman aamuherätyksen osastolla 22. Eli eilen (25.5) oli mun synttärit siis ja hoitajat tuli heti aamusta porukalla mun huoneeseen ja laulo mulle onnittelulaulun! Lisäks sain hoitajilta synttärikortin ja lahjakortin  kahvioon - jolla sain sitten kaulakorun. Liikutuin tästä yllätyksestä. Kiitos ihanille osaston hoitajille miljoonasti! En tuu koskaan unohtamaan mun hoitajia sieltä..

xoxo mcfeast