Jassu seikkailee, Helsinki - matkamessut

Tulipa kävästyä Helsingissä jälleen, näinkin nopeasti viime kerran jälkeen. Lauantaina lähdin äidin ja iskän kanssa ajelemaan kohti määränpäätämme, Pasilaa. Okei. Mä oikeastaan melkein pakotin porukat lähtemään mun kanssa reissuun. Halusin tekemistä viikonlopuksi ja kaiken lisäksi Helsingissä oli matkamessut.

Meidän ajomatka kesti aivan ennätyskauan. Mulla oli ruoka-aika ja olin kuin pikkulapsi inistessäni "mun täytyy saada ruokaa", joten pysähdyimme "pikaisesti" syömään. Meidän pikainen syöminen kauppareissuineen kesti lähes kaksi tuntia. Mutta eihän meillä ollut mihinkään kiire. Kyllä me ennen iltaa silti perille päästiin.

Yövyimme Holiday Inn:issä, jossa oli netin mukaan jopa seitsemän invahuonetta. Yleensä, hotelleissa joissa mä olen ollut, on kaksi invahuonetta. Mä olin ihan tyytyväinen esteettömyyteen hotellissa muuten, paitsi mun huoneen oven suhteen.

Vaikka mä availen päivittäin kerrostalon ovea ilman mitään inva-apuja niin silti tuo hotellin ovi oli mulle hankala. Eli mä en ole edes ensikertalainen isojen ovien avaamisessa itsekseni. 

1. Asetun sivuttain työntämään vasemmalla kädelläni ovea auki. Sivuittain täytyy mennä, jotta tuoli pysyy paikallaan raskaan oven työntämisessä.

2. Saan käden suoraksi, jolloin ovi on niin auki kuin mun on se mahdollista sisältä avata.

3. Tavallisesti tässä kohtaa irrotan käden ovesta, käännyn ripeästi menosuuntaan  ja sujahdan ulos (tai sisään). Mutta tämä ovi olikin tavallista painavampi ja läjähti ihan älyttömän nopeasti kiinni, joten en kerennyt edes kääntyä menosuuntaan ulos päästäkseni. Ovi lämähti "naamalleni".

4. Hetken venkoiltuani oven kanssa mä jotenkin lopulta pääsin yksin ulos. Jes! En suostunut luovuttamaan.

Ilmeisesti on ajateltu, että pyörisläisellä (tai muunkin apuvälineen kanssa) kulkevalla on aina avustaja mukana. Avaamassa ovet ja niin edelleen. Mutta ei. Mä ainakin saatan seikkailla yksinänikin. 

Lähtiessämme hotellista sunnuntaina sanoimme henkilökunnalle tuon oven hankaluudesta pyörisläiselle. Toivottavasti asiaan tulee jonkinlainen muutos. 

Lauantai-iltamme kuluikin Pasilan katuja kävellen (kelaillen) iskän serkun luokse, Putousta katsellen, ravintolassa käyden ja omiin huoneisiin vetäytyen. Oli ihana olla vaan rauhassa hotellihuoneessa katsellen elokuvaa ja löhöten pehmeässä sängyssä. 

Sunnuntaina aamiaisen jälkeen suuntasimme matkamessuille.

Messuilla oli vaikka mitä nähtävää. Kiertely messukeskuksessa oli kuin pikainen maailmanympärysmatka. Pah, ei nyt aivan. Mutta mä ainakin näin paljon juttuja sellaisista maista, joista en tiennyt oikeastaan mitään. 

Kojuissa ja esittelypaikoilla oli hienoja rekvisiittoja ja vaikka mitä maistiaisia sekä erilaisia tuotteita myytävänä milloin mistäkin maasta. Mun ostokseni messuilta oli kymmenen kappaletta suomalaisia kortteja, joilla aion koristaa kotiani. Mutta hiukan säälittävää hei, suomalaisia vaikka tarjolla olisi ollut tavaraa ympäri maapallon! 

Ihmisiä messuilla riitti kyllä ihan kiitettävästi. Käytävät ja kojut olivat kyllä lähes poikkeuksetta melko täynnä. Varsinkin ruokakojut. Tässä kohtaa jotkut saattavat miettiä, kuinka helppo mun on tuollaisen ihmismäärän keskellä liikkua. Vastaus on lyhyt: oikein helppo. Mä en itse ainakaan koe minkäänlaisia ongelmia ruuhkassa kulkemisessa. Helpommin ihmiset mua väistävät kuin kävelevää, joka yrittää kulkea ohi. Eikä mun tuolla kertaakaan tarvinnut erikseen ketään pyytää väistämään. Pyöriksellä kulku oli oikein sulavaa ja mukavaa. Näin itseasiassa varmaan kolme tai neljä muutakin pyörisläistä messuilla. 

Mun mielestä matkamessuissa parasta oli, mielenkiintoisista esittelyistä ja kauniista maisemakuvista sekä maukkaista tuoksuista huolimatta, julkkisten bongaus. Äidin kanssa bongasimmekin lähes kymmenen julkisuudesta tunnettua henkilöä, muun muassa Niko Nousiaisen, Pete Parkkosen sekä Kristiina Komulaisen. Myös kivana lisänä messuilla oli Suvi Teräsniskan esiintyminen. 

Tuntien kiertelyn ja moniin arvontoihin osallistumisen sekä (jo ennestään olleen) matkakuumeen kasvamisen jälkeen lähdimme ajamaan takaisin Jyväskylään. Jospa mä pääsisin tekemään jonkun ulkomaanmatkan tänäkin vuonna. Mä niin haluan reissuun! Matkamessut ei todellakaan tainneet tehdä mulle hyvää.. Hah.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

xoxo, Jassu