Tällä hetkellä istun koneen äärellä tämän näköisenä kirjoittelemassa teille ja kuuntelemassa hyvää musiikkia.
Kiitos muuten hirmuisesti kaikille vastauksista edelliseen postaukseen. Mahtavaa että vastauksia mua askarruttaviin kysymyksiin tuli niinkin paljon :) Auto-ongelmista mä sain idean tähän postaukseen. Jos saisin, edes huvin vuoksi, ihmiset ajattelemaan asoita uudella tavalla. En osaa sanoa mihin tällä pian alkavalla tekstilläni pyrin. Mutta ehkä se avaa joidenkin silmät tai tosiaan muuttaa asenteita tai jotain..
Pyörätuolilla kulkiessa niin sisällä kuin ulkona, uusissa tai vanhoissa rakennuksissa, autolla tai junalla, lähes kaikkialla siis, täytyy miettiä reittinsä ja se mistä pääsee turvallisimmin tai helpoiten kulkemaan. Päässä pyörii monia kysymyksiä. Löytyykö invavessaa? Onko paljon portaita tai kynnyksiä? Löytyykö hissiä tai edes ramppia? Kuinka jyrkkä ramppi on? Tai onko hississä itsestään aukeavat ovet? Miten avaan ulko-ovet? Onko tie kunnossa ja talvella aurattu? Miten suojatien ylitys, onko liian korkeaa kynnystä? Miten mukulakivillä? Entä jyrkät ylä- tai alamäet? Kysymyksiä on paljon, mutta kaikki nämä asiat huomioiden on helpoin suunnitella turvallisin reitti tai vaikkapa kauppa johon aikoo yksin mennä.
Kuvittele jos olisit pyörätuolissa. Kuinka koulumatkasi, työpäiväsi, lenkkisi tai kauppareissusi onnistuisi? Joutuisitko muuttamaan jotain normaaleista ruutineistasi tai reiteistäsi? Entä pääsisitkö samalla kulkuneuvolla kulkemaan paikasta A paikkaan B? Oletko sattunut huomaamaan kuinka epätasainen tie töihisi vie ja kuinka monet kynnykset ylität päiväsi aikana?
Mä mietin näitä asioita lähes päivittäin. Olen jo tottunut siihen, että saatan joutua valitsemaan hiukan pidemmän reitin, jotta pääsen turvallisesti yksin kulkemaan. Tai että en pääse lähikauppaan yksin liian painavan oven ja siihen yhdistetyn kynnyksen vuoksi. Automaattisesti uuteen paikkaan mennessäni mä etsin hissejä, liuskoja tai invavessoja. Nämä asiat on mulle nykyään aivan normaaleja. Sillä aiemmin esittämäni kysymykset tulevat auttomaattisesti mieleeni. Välillä tietenkin huomaan esimerkiksi lenkillä ollessani "hups eihän tästä pääsekään" ja joudun kääntymään takaisin. Saatan valita hölmöjä reittejä, jotka eivät onnistukaan tuolilla. Näin käy joskus mutta sen ei pidä antaa ärsyttää.
Enkä mä tietenkään tarkoita, että teidän pitäisi jatkossa aina miettiä reittejä pyörätuolilaisen kannalta. Mutta tee se joskus, vaikka yhden kerran. Siitä voi tulla ihan hauskaakin! Kommentoikaa ihmeessä miten kävi? Joutuisitko valitsemaan reittisi toisin tai jopa vaihtamaan työpaikkaa?
xoxo, Jassu
Voi kun oot niin kaunis ♥ Sulla on niin oikea asenne! Sunlaisia ihmisiä tää maa kaipaa enemmän! :) Mun koulumatkasta tulisi oikeasti aika vaikea, koska kuljen joka päivä bussilla yms.
VastaaPoistawww.lovinclothes-tuulia.blogspot.fi
Kiitoksia! Mmmm bussit on vaikeita tuolilla (en kyllä oo edes kokeillu, ha) :D
PoistaMulla tulis ongelmia koulun parkkipaikalla, se on aina ihan täynnä ja joskus autot on ihan kiinni toisissaan, koska parkkiruutujen viivoja ei näy. Koulussa onneksi on ramppeja ja hissi, mutta ruokalaan pitäisi mennä ulkoakautta ja sielä vasta ongelmia tulisikin, koska se on kauhean ahdas.
VastaaPoistaTyöpaikan joutuisin vaihtamaan, koska olen töissä sisustusliikkeessä ja siellä olisi pyörätuolilla liikkuminen hidasta, koska ei pääsisi kääntymään ympäri kuin ekä yhdessä paikassa ja en ylettyisi hyllyille. Taukotilat ovat alakerrassa ja sinne menee jyrkät rappuset.
Joutuisin muuttamaan omasta kämpästäki pois! Asun neljännessä kerroksessa ja talossa ei ole hissiä.
Täähän oli aika mielenkiintoista, harvemmin sitä tulee ajateltua tämmösiä asioita
Mulla tuli mieleen myös yksi kysymys: kauppojen tuulikaapeissa on monesti niitä kumimattoja, niin hidastaako ne pyöriksellä liikkumista?
Kamalan paljon tulis sulle muutoksia! Koulu, työt ja kämppä.. Kiva kun kerroit näistä.
PoistaHmm eipä oikeestaan hidasta. Hiukan ne sellaiset "karvamatot", joiden tarkotuis on putsata vissiin kenkiä, niin ne hidastaa ehkä hiukan!
Ensimmäiset ongelmat tulisivat jo asunnosta poistumisessa.. Asun kolmannessa kerroksessa, eikä talossa ole hissiä. Asunnoltani on periaatteessa kaksi reittiä koululle (ja myös kauppaan); toinen on ns "oikoreitti", jota pitkin pyörätuolilla pääsisi kesällä, mutta talvella ei kyllä mitenkään. Toinen reitti menee niin jyrkkään ylämäkeen, että itse en ainakaan todellakaan jaksaisi käsivoimilla mennä sitä ylös. :D Eli ei kovin pyöris-ystävällistä.. Mutta kun tuon ylämäen pääsee ylös, niin sitten koulumatka on koululle asti hyvä pyörisläiselle myös (: Koulussakin on hissi, jota saa käyttää vain pyörätuolilla liikkuvat ja kynnyksiä ei juurikaan ole. Täytyy kyllä myöntää, että oli aika järkytys huomata, etten talvella pääsisi kotoani mihinkään omin avuin, jos olisin pyrätuolissa! En vaikka asuisinkin alimmassa kerroksessa! :D
VastaaPoistaHah, se tosiaan tulee hiukan järkytyksenä kun tajuaa kuinka vaikea sitä olis (mun tapauksessa on) liikkua! Varsinkin talvisin liikkuminen ilman autokyytiä jää todella, todella vähälle :s
PoistaTuo ei ollut kyllä kiva postaus. Ajattelua... Pihalle on iso kynnys ja kaksi porrasta, ehkä ne joten sujuisi oppien tai toisen avustuksella tai rampilla. Olisin ilman työtä, en pääsisi edes koko rakennukseen, saati kolmannen kerroksen tornihuoneeseen. Eipä ole vastaavia korvikepaikkoja tarjolla. Kivaa, olen työnarkomaani.
VastaaPoistaHarrastukset, mitä tekisin koirilla ja miten harrastaisin ja kulkisin näyttelyissä ja pesisin ne? Että metsäreissut olisi ohi. Kuulostaapa tosi kivalle. Ei koiria voi toisen vastuulle sälyttää. Miten ulkoiluttaisin ne haja-asutusalueen pimeydessä, jossa ei ole katuvaloja, että koirat vaihtoon, ehkä joku yksi puudeli tilalle.
Kotona pääsisin liikkumaan alakerrassa, voisin nukkua takkahuoneessa ja olisihan minulla keittiö, olohuone ja sauna. Mitä minä lopuista huoneista. Hankittaisiin toinen auto, että pääsisin minäkin johonkin, mihin... Kyllä tuollainen tietäisi muuttoa kaupunkiin ja esteettömään asuntoon.
Vaikkei ollutkaan vissin kiva postaus ni kyllähän sieltä tekstiä näköjään tuli! Paljon tulis sullekin muutoksia. Mutta kyllä koirien kanssa pystyy toimimaan yllättävänkin hyvin. Tietenkin jos on kova lenkkeilemään esimerkiksi metsissä niin se kyllä jäisi pois. Koiranäyttelytkin uskoisin onnistuvan. Mutta toki koirien kuljettamisessa näyttelypaikalle voisi tarvita apuja.
PoistaKaupunki ja esteetön asunto kuuloistaisi hyvältä ratkasulta :)
Oli kyllä kiva postaus kaikin puolin. Mun mielestä on todella tärkeää saada ihmiset ajattelemaan tälläisiä asioita. Monet ihmiset ovat jotenkin niin itsekkäitä, ja rakentavat vain omaa elämäänsä läheistensä kanssa. Se on jotaki niin hirveää. Ei ajatella muita vastaan tulevia. Mua lähinnä oksettaa sun ano kommentti. Voiko oikeesti nuin sanoa? Siis voi kauhea,että jouduit vähän miettimään asiaa kuitenkaan tekemättä asialle yhtään mitään? Oikeesti onko tollasia ihmisiä olemassa. Tai no tiedän, että on kauhistuttaa niin suunnattomasti. Aijon kyllä itse huomenna miettiä tätä asiaa, kun menen kouluun ja ajattelin myös ehdottaa sitä koulukavereillekkin! Opiskelen alaa mihin tälläiset asiat täytyy ehdottomasti myös ottaa huomioon. Oon kyllä sitä mieltä, että tälläisiä postauksia voisi olla enemmän missä ihmisten täytyy ajatella asioita ja miettiä myös muiden tuntemuksia yms. :)
PoistaMä oon miettinyt tota. Asun kolmannessa kerroksessa luhtitalossa, ei hissiä. Eli muutto olis aiakin edessä. Yliopistolla on lähes mahdoton kulkea pyörätuolilla, joten opiskelukin tulis hankalaksi. Meillä liikunnalla opiskeluun kuului erityisliikkaa jossa päästiin harjoittelemaan pyörätuolilla kulkemista ja esim pyörätuolikorista :) Se oli avartavaa ja mukavaa!
VastaaPoistaJuu luhtitalot on kyllä melkonen este tuolille :D Mua hiukan harmittaa toi yliopiston hankaluus.. en tiedä mistä sä olet, mutta ainakin tosiaan Jyväskylässä taitaa olla sama ongelma.
PoistaHei kivaa toi tuolin koklailu!
Opiskelen siis Jyväskylän yliopistossa liikuntaa :)
PoistaAa aivan :)
PoistaMielenkiintoista mietittävää.... Asunto suht ok, kalustutsta kyllä joutuisi ainakin muuttamaan, että homma toimisi. Hissi kuitenkin talossa on. Työmatkalle pitäisi valita toinen reitti, sen verran on mäkiä matkalla. Kelailtavan mittaisena reitti kyllä olisi. Työpaikalla on huomioitu pyörätuolilla liikkujat, koska heitä talossa käy usein. Työhuoneeseeni ja työpöydän ääreen pääsisin, mutta sitten pois pitäisikin peruuttaa :-) Liikunnalliset harrastukset muuttuisivat kyllä! Samoin kesäinen ja syksyinen intohimoinen marjastus ja sienestys - pitäisi keskittyä varmaan pensaissa oleviin marjoihin, kuten herukoihin ja vadelmiin. Tällaista tuli pohdittua, kiitos kun laitoit ajattelemaan!
VastaaPoistaTosiaan, kalustuksessakin täytyy huomioida pyöris! Hahh onneks peruutus tuolilla onnistuu helposti :) Todella monia liikuntalajeja pystyy harrastamaan tuolistakin. Toki ehkä se hiukan riippuu lajista, mutta voisihan sitä löytää uuden lajin tuolin avulla.. mahdollisesti!? Marjastus ja sienestys kyllä kuulostavat aika hankalilta.. Mä oon Tikkakoskella meidän pihassa kerännyt marjoja kotipihalla, se on helppoa :)
PoistaItekin joutuisin vaihtamaan työpaikkaa, olen tällä hetkellä tarjoilija! Ja asuntoa, koska asun luhtitalossa toisessa kerroksessa.
VastaaPoistaJassu olet mahtava! :)
Juu tossa tapauksessa tulisi kyllä työpaikan vaihto eteen. Mäkin olin ollut bloggarina satamaravintolassa, joten en pystynyt sitä hommaa enää jatkamaan. Harmi koska se oli aivan ihana työ! Ja luhtitalot.. hankalia :D
PoistaKiitos!!
Käynpäs vilkasemassa!
VastaaPoistaOon joskus itekkin tollasta pohtinu! asun kerrostalossa ensimmäisessä kerroksessa, mutta joutuisin siltikin muuttamaan koska talossamme ei ole hissiä. en pääsisi työpaikallani vaihtamaan vaatteita, koska pukkariin menee vain kapeat jyrkät portaat.. ja työkseni hoidan vanhuksia, sekään ei onnistuisi tuolista käsin, koska välillä apuun tarvitaan jo kahdenkin ihmisen jalat.. myös arkipäivässäni koirani ulkoilutus tuottaisi hieman ongelmia tuolista käsin. kylläpä elämä muuttuisi aika radikaalisti!
VastaaPoistakaiken tämän ja vähän muutakin miettineenä täytyy sanoa että oot kyllä upea ja vahva nainen! :)
Huh, kyllä elämä näköjään muuttuisi todella monella ihmisellä! Ja paljon. Sullakin lähes kaikki..
PoistaKiitos paljon :)
Vaikuttaa että vasta tää postaus sai jotkut miettimään pyöris ihmisen esteitä liikkumisessa,mä olen kyllä ajatellut niitä siitä lähtien kun Jassuun tutustuin,siis blogin kautta hih...Jassu on vaan niin positiivinen ja reipas joka raivaa esteet tieltään eikä valita pienistä vastoinkäymisistä,ehkä se on vääristänyt joidenkin käsitystä arkielämästä.Hyvä postaus kun toit nää jutut esiin joita joudut pohtimaan päivittäin mutta et anna niiden masentaan etkä ole aiemmin niistä kirjoitellut,asenne on mahtava sulla tsemppiä.
VastaaPoistaNo ehkä mäkään en olis tajunnut ajatella näitä kaikkia asioita jos en itse olis pyörätuolissa? Kiva kun tää on saanut ihmiset miettimään kuitenkin :)
PoistaJa kiitos kommentistas!
En tiedä, ootko jo huomannut/ kuullut, mutta uusimmassa Me Naiset- lehdessä (vko 4) on haastattelu otsikolla "halvaantuminen on parasta mitä minulle on tapahtunut". Artikkelin tyttö joutui lumilautailuonnettomuuteen teininä ja on ollut pyörätuolissa siitä saakka. Kannattaa ehdottomasti lukea!
VastaaPoistaEn huomannut! Saakohan sitä lehteä vielä.. äitillä saattais olla se..
PoistaKirjastostakin voi käydä lukemassa (:
PoistaAsun ensimmäisessä kerroksessa, mutta talossamme ei ole hissiä ja rappusia on liikaa siihen nähden. Ja lisäksi talo on rakennettu noin 50 vuotta sitten, ovet ovat kapeampia kuin nykyään ja lisäksi vessa on ahdas, sinne en mahtuisi mitenkään pyörätuolin kanssa, eikä sinne esim. suihkutuolikaan mahtuisi mitenkään. Joten eikun uutta kämppää etsimään... "rakastan" autoilua, eli mun pitäis opetella varmaan omalla tavalla ihan uusiks sitten joskus ajamaan? Ja en pääsis edes ajamaan varmaan hetkeen! Mulla on muutama koira..niillekin pitäisi jotain keksiä, en mä ainakaan yksin niiden kanssa pärjäis. Koulussa opiskelen lähihoitajaksi..en usko että se ala ainakaan enää olisi mun oma.. kun niitä töitäkin sitten tulevaisuudessa voisi olla vähän turhan hankalaa tehdä.. menisi oikeasti aikalailla koko elämä uusiksi. Olipa kiva postaus, mun teksti ehkä vähän sekavaa, mutta pisti miettimään! Ja oli kiva kirjoittaa ylös, kuinka elämä oikeasti muuttuisi..
VastaaPoistaTuo on kyllä välillä pieni este, vaikka kaveri asuiskin ensimmäisessä kerroksessa niin silti saattaa olla portaita. Ja vanhat vessat ovat tosiaan tosi pieniä yleensä.. Juu, kaikki pyörisläiset, jotka mä tunnen, ovatkin opetelleet uudella tavalla ajamaan halvaannuttuaan! Autoilu ei siis todellakaan ole mahdottomuus. Mullakinhan tosiaan on ajokortti.. mutta ei autoa vielä.
PoistaKyllä sullakin vaan moni asia muuttuisi! Kiva kun tykkäsit :)
Sen jälkeen kun olen alkanut lukea blogiasi, olen välillä miettinyt millaista olisi olla pyörätuolissa. Muutimme uuteen asuntoon tammikuun alussa ja ensimmäisenä ajattelin, että tämä olisi kyllä jo valmiiksi aika hyvä pyörätuolilaiselle. Isot mutta kevyet ovet, leveät käytävät, tilava hissi jossa nappulat alhaalla, ei kynnyksiä, valokatkasijat matalalla, paljon tilaa suikun ja suihkuseinän välissä.. Talon hyviä puolia riittää. Kunnes tajusin, että piha on kamalassa kunnossa. Sitä ei aurata eikä sitä ole vielä päällystettykään (koska talo valmistui viime vuoden lopulla). Talon pääovi ei ole vielä käytössä ja sisään päästäkseen on joko kuljettava rappusia tai jyrkkä autoramppi. Portaita ei pyöriksellä pääse ja autoramppi on vaarallinen jyrkkyytensä ja huonon näkyvyyden vuoksi. Lisäksi autorampille päästäkseen on kierrettävä pitkä matka huonosti auratulla soratiellä. Ai niin ja parkkipaikalta on kynnystasanne ovelle. Eli talo on hyvä, mutta sinne päästäkseen pyörätuolissa istuva tarvitsee apua. Kiitos ajatuksia herättävistä poustauksista!
VastaaPoistaUudet talot tehdäänkin nykyään mahdollisimman esteettömiksi jo valmiiski. Ainakin niin mä olen ymmärtänyt! Alku tosiaan kuulosti hyvältä mutta sitten tuo piha :D
PoistaKiitos sulle kommentista :)
Mitä mieltä olet seurustelusta?
VastaaPoistaOletko seurustellut onnettomuuden jälkeen?
Ai seurustelusta ylipäätään vai mun kohdalla? Seurustelu olis kivaa jos vaan löytyy oikea tyyppi. Sellainen, kenen kanssa tietää heti ettei suhde tule kestämään vain hetkeä. Pitää siis olla tunne siitä, että homma toimii ja molemmilla on hyvä olla.
PoistaEn oo seurustellut onnettomuuden jälkeen :D
Sulla on siinä mielessä hyvä tilanne, että vammautumisesi tapahtui ennen ammatin hankkimista ja perheen perustamista, eli pystyt suunnittelemaan oikeastaan koko elämäsi nykyisistä lähtökohdistasi. Näin kolmekymppisenä monen asian uusiksi laittaminen voisi olla vaikeampaa. Tunnen muutaman pyörätuolia käyttävän henkilön ja sen (+ tietysti mahtavan blogisi) ansiosta tiedän, ettei pyörätuoliin joutuminen olisi mikään maailman loppu myöskään omalle kohdalle, vaikka se sopeutumista vaatisikin.
VastaaPoistaAsun uudessa kerrostalossa, joten kotona esteettömyys on aika hyvin kunnossa. Asunnosta kadulle selviäsi aika helposti, tosin rappukäytävän ulko-ovella on aika korkea kynnys. Työpaikalla vanhassa toimistorakennuksessa ongelmana olisivat tosi painavat ovet ja askelmat muutamien ovien edessä. Joudun käymään useamman kerran viikossa asiakkaiden luona tapaamissa monenlaisissa paikoissa ja niitä joutuisi kyllä suunnittelemaan ihan eri tavalla. Siinä ja siinä, onnistuisiko nykyisen työn hoitaminen kaikilta osin pyörätuolista.
Nykyisiä liikuntaharrastuksia pystyisin jatkamaan aika hyvin vaikka jalat eivät toimisi. Ainakin kuntosalilla käynti ja tenniksen pelaaminen onnistuisi. Jossain tekstissä mainitsemasi kelkkalaskettelu olisi varmasti ihan yhtä hauskaa kuin normaali laskettelu.
Mäkin oon miettinyt, että on kyllä hyvä etten ammattia ole hankkinut. Mutta en tiedä, ehkä jo valmiiksi ollut perhe olisi ollut helpompi kuin nyt yrittää hankkia sellaista :D En tiedä..
PoistaIhminen tottuu ihmeesti kaikkeen ja monet asiat pystyy järjestämällä pitämään ennallaan, kuten sunkin tilanteessa monet asiat pienillä muutoksilla pysyisi varmaankin ennallaan :)
Odotan innolla että pääsen kokeilemaan kelkkalaskettelua! Sitten voinkin kertoo onko se yhtä kivaa kuin normaali laskettelu!
Hei! Kaverini suositteli blogiasi. Ja niinpä kattelin ja ihastuin... Aihe on sinänsä tärkee koska oma pikkuveljeni on joutunut olemaan koko ikänsä pyörätuolissa... Joten joutun itsekin miettimään mistä menen hänen kanssaan. Jos lähtään johkun festarille niin usein täytyy etsiä uusi reitti jotta pääsee paikalle. Ja meidän koti on omakotitalo sen etu osa on remontoitu jotta saisimme liuskan että pikkuveljeni pääsisi ilman avustusta pois pihasta. + olemme mennyt junalla, ja se on hankalaa... Oletko testaillut sitä?? Jos kysyy että missä on tasalattia sisäänpääsyssä mutta viimeksikin ohjeistivat väärin...
VastaaPoistaSullehan nämä asiat on sitten tuttua :) Oon mennyt junalla aika monta kertaa jo, ja mun mielestä se on helppoa! Oon itse kattonut aina netistä, että juna mihin menen on varmasti sellainen jossa on pyörispaikat. Joten en oo nähnyt hommassa mitään vaikeaa :)
PoistaMeillä itse asiassa koulussa tässä yks päivä kuljettiin koululla pyörätuoleilla ja tehtiin havaintoja että onko kulkeminen helppoa jne... Invavessan oven ja ulko-oven kanssa huomasin ton sun hotellihuoneovi-ongelman, ne molemmat ovet räpsähti heti kiinni kun ne avas, eli vähän hankalaa yksin (varsinkin kun ei ole mitään kokemusta pyöriksellä kulkemisesta) niitten kanssa toimia. Hissi oli tosi ahdas ja siellä ei ollut peiliä, luiska vaan yhdessä kerroksessa, kynnykset oli korkeita ja monet ovet ahtaita, lista jatkuu...
VastaaPoistaMulla olis lyhyt koulumatka mutta mistä ikinä tulisinkaan kotiin päin (reittejä olis nopeesti laskettuna ainakin 5), olis edessä ylämäki. Vaikka itekin treenaan salilla niin koulussa en jaksanut toista luiskaa mennä kun piti pysähtyä ja vielä pelleillä yhden oven kanssa joka rehotti siinä edessä avonaisena.
Mut tosi hyvä oli sun blogia lukeneena tehdä tota "tutkimusta" koululla kun osas ottaa huomioon niitä asioita, mitä oot täällä kirjottanu. :)
Hei siistiä toi pyöriksen kokeilu koulussa! Joo tiäätkö mua ärsyttää aina jos hississä ei oo peiliä :D Ja noi ovet tosiaan voi olla usein hankalia, varsinkin jos ei oo yhtään kokemusta niistä tuolin kanssa..
PoistaYlämäet on hankalia, varsinkin talvella! Lyhytkin matka on mahdottomuus lumessa ja loskassa ja niihin yhdistettynä kamala ylämäki.
Kiva kun mun blogista oli hyötyä :)
http://untenm.blogspot.fi/ sain nyt inspiraation sun blogista c:
VastaaPoistaOnko sulta koskaan pyydetty nimmaria kun alat olla niin tunnettu.
VastaaPoistaHahah ei sentään :D
PoistaJassun blogia on kiva lukea kun et käytä kirosanoja.
VastaaPoistaKiva :)!
PoistaIhan älyttömän hyvä ja tärkeä postaus! Ei tietenkään tarkoitus ole, että kaikkien pitäisi koko ajan miettiä pyörätuolilla liikkumisen ongelmia, mutta kyllä jokaisen olisi hyvä pysähtyä välillä miettimään sitä, että miten pieni kynnyskin voi estää toisen ihmisen pääsyn johonkin paikkaan. Varsinkin päättäjien, arkkitehtien ja suunnittelijoiden pitäisi oikeasti miettiä näitä asioita. Eniten ärsyttää se, kun vielä uusissakin rakennuksissa näkee ties mitä esteellisiä ratkaisuja (usein ihan vaan "hienomman" ulkonäön vuoksi tehtyä). Aina pitäisi ottaa ryhmä erilaisia käyttäjiä (pyörätuolit, sokeat jne.) testaamaan ja ohjeistamaan! Aina ei tietenkään voi ihan kaikkia miellyttää, mutta kyllä parantamisen varaa on roimasti.
VastaaPoistaPääkaupunkiseudulla on nykyään sentään lähes kaikki bussit matalalattiabusseja, mutta ei sekään auta, jos kuski ajaa metrin päähän jalkakäytävän reunasta eikä vaivaudu laskemaan lattiaa saati sitten nostamaan hanuriaan tuolista. Onneksi kanssamatkustajat ovat yleensä auttavaisempia. :)
Tein blogiini postauksen lempiblogeistani, linkitin sinne blogisi ja liitin postaukseen bannerisi ja esittelykuvasi, toivottavasti ei haittaa :)
VastaaPoistaOlipas taas hyviä postauksia (luin just kolme viimeistä).
VastaaPoistaTähän juttuun liittyen, mulla olis vähän muunneltavaa että selviäisin pyöratuolilla: "jonkun" pitäis rakentaa sellainen kiva ramppi ja sitten asfaltoida pihatie ja parkkipaikka, jotta pääsis autoon. Ilman autoa ei viittis lähtee, jos ei halua kuntoilla, lähin kauppa 2,5km ja mäkiä jokunen. Muuramen Shellillä vois tankata, kun on tuo palvelu ja varmaan ne maksaiskin mun puolesta jos pyytäisin (kannattaa tulla kauempaakin, on tosi ystävällinen palvelu... joskus jopa ärsytykseen asti ;). Noh, kesätyö olisi kait jätettävä :(, mut tää päätyö täällä rak.virman "toimistossa", eli kotona, onnistuis hyvin.
Noista matkamessuista tuli mieleen, että Peten kanssa oltiin just Teneriffalla ja tulit mun mieleen, koska siellä alueella (Americas/Los Christianos) oli nimenomaan kaikki ajateltu Jabiilia ajatellen. Suosittelen, etenkin Playa de la Vistas -alue ja suht lyhyt lento...
Hyvää viikonloppua Jassulle
t.säde
Moikka!
VastaaPoistaKatsoin juuri nauhalta sinun jaksosi "Toistaiseksi tuntemattomasta syystä" ja oon niin mykistynyt. Olet niin urhea ja ihanan herttainen. Ja se miten ihanasti sinun ystäväsi puhui sinusta.. voi ei, kyyneleet vain valuivat :') Täytyy sanoa, että nostan sinulle hattua ja oot varmasti kuullut tätä monen monta kertaa, mutta sä sait mut miettimään. Sun ystävä sanoi jaksossa, että heti kun hän näkee sut, niin unohtuu pienimmätkin murheet ja niin teit kyllä minullekin :D vaikka en ole sua livenä nähnytkään. Puhuit jotenkin niin... en edes keksi sanaa mitenkä, mutta oot niin "Girl on Fire!"
Mun oli pakko jakson jälkeen etsiä sut googlen kautta ja löysin tämän sun blogis ja silmiin paistoi heti toi ylempi teksti "elämäntapamuutos". Itsekin olen juuri reilun kuukauden ollut kevyeämmällä ruokavaliolla ja ottanut liikunnan osaksi elämääni ja kohta on -5kg lähtenyt :) ja olo on mitä mainioin! Joten ei muuta kuin tsemppiä sullekin ja ihanaa kevättä!
p.s Jos tuut vielä Kuopiossa käymään, olis tosi kiva tulla moikkaa sua :)
pps. mun blogi: http://laura-lifeoflaura.blogspot.fi/
Tosi hyvä ja mielenkiintoinen kirjoitus! Tästä tuli niin kirkkaasti mieleen kun olin viime vuonna useamman kuukauden henkilökohtaisena avustajana pyörisrouvalle. Avustin häntä koulussa ja muuallakin. Illalla ei meinannut unta saada, kun jos mentiin seuraavana päivänä jonnekin uuteen paikkaan, että miten sinne pääsee sisälle ja onko pyöris-ystävällinen paikka. Monesti kävin etukäteen katsomassa paikat, että päästään hyvin perille asti. Hatunnosto sulle!
VastaaPoistahttp://tytonmatkassa.blogspot.fi/