Mun mielipide, Marski ja Yume

Lupailin viime postauksessa erillistä juttua Helsingin reissun hotellista ja mulle aivan uudesta makuelämyksestä. Hotellimme oli Mannerheimintiellä sijaitseva Scandic Marski ja toisen päivän illallisen nautimme Kluuvikadulla modernissa aasialaisessa ravintolassa. 

Ehkä kaikista paras juttu meidän hotellissa oli tosiaan sen sijainti! Aivan keskellä kaikkea. Lyhyt matka Esplanadille, Stockmann vastapäätä, Forum vieressä, ratikkapysäkit oven edessä.. Kaikki tarvittava siis enintään viiden minuutin kävely(kelailu)matkan päässä. 

Huomasin heti matkalla huoneeseemme, että Marskissa on mietitty esteettömyyttä. Hissit olivat toimivat ja tilavat, kokolattiamatto käytävillä oli helppokulkuisin, jolla olen hotelleissa kelannut. Yleensä paksut kokolattiamatot viettää (onkohan tuo oikea sana edes) jompaan kumpaan reunaan, mutta tämän hotellin matto oli kivan ohut, joten siinä oli todella helppo kelata. 

Meidän huonehan oli siis luonnollisestikin invahuone. Huone oli mukavan kokoinen, sängyt olivat sähkötoimiset (ai että!!) ja wc oli todella tilava sekä oikeasti toimiva kokonaisuus.

Huonepalvelu oli muuten loistava. Tai siis siivous. Nimittäin Rosa sai meidän huoneen näyttämään tuolta yllättävänkin nopeasti, niin meidän ollessa poissa huoneesta oli siivoojat käyneet viikkaamassa äärettömän siistin kaverini vaatteita..

Muutamassa asiassa hotellilla olisi kyllä parantamisen varaa. Nimittäin kuten kuvassa, jossa kurkotan, näkyy niin mä juuri ja juuri yletin asettamaan huonekortin tuohon sähköt-päälle-juttuun.  Jos mulla olisi ollut muutamankin sentin matalampi tuoli ja olisin ollut yksin liikkeellä, olisi jäänyt sähköt saamaatta. 

Toinen vika pyörisläisen silmin Marskissa oli huoneen ovessa. Ovi oli kerrankin helposti avattava, eikä lämähtänyt päälle, kuten joku saattaa muistaa mun tammikuisessa Helsingin hotellissa lävähtäneen. Mutta huoneesta poistuessa ovea ei pyörisläinen saakkaan kiinni. Jonkinlainen "invakahva" olisi hyvä olla ulkopuolella, jottan oven saisi vedettyä myös lähtiessään kiinni. 

Kolmas este pyörisläiselle tuli vastaan aamupalalla. Aamupalabuffet oli ravintolan alakerrassa, johon oli vain muutama rappunen, mutta todella jyrkkä ramppi. Rosan kanssa vähän naureskeltiin rampille ja ryntäsimme siihen "helppoahan tää on kahestaan" -asenteella. Ramppi olikin niin liukas, että Rosa meinasi liukua sen alas. Mutta kaiteen avulla jarrutellen kahdestaan pääsimme sen alas.

Ratkaisu tähän pulmaan olisikin vissiin ollut se, että henkilökunta olisi voinut tuoda mulle aamiaista ylätasanteen pöytiin. Mä nyt halusin itse päästä makustelemaan kaikkia ihanuuksia, joita oli tarjolla, joten rampin liukkaus oli koettava molempina aamuina vain ja ainoastaan mun tahdosta. 

Kaikenkaikkiaan tykkäsin paljon Marskista. Haluan sinne uudestaan. 

Testasimme muuten hotellin ravintolankin yhtenä päivänä. Itseasiassa ruokaravintola ei ollut vielä auki siihen aikaan kun sinne menimme, vaan otimme Street-listalta pikkurahalla syötävää. Hyvää oli ja näkymät Mannerheimintien vilskeeseen, ihanaa!

Yumeen menimme avoimin mielin. Kumpikaan meistä ei ollut koskaan syönyt aasialaista ruokaa. Ainakaan tietääkseen, joten meillä ei ollut oikeastaan mitään hajua millaista ruokaa olisi luvassa. 

Ulkoapäin ravintola teki heti vaikutuksen. Rennontyylikkään näköinen ravintola houkutteli astumaan sisään..

Eikä Yume sisältäkään ollut hassumman näköinen. Tunnelma ravintolassa oli leppoisa ja musiikki kerrankin sopivasti vain hiljaa taustalla luomassa fiilistä. Henkilökunta oli todella ihastuttavaa. Asiakas sai kyllä todella tuntea olevansa tervetullut syömään.

Söimme Rosan kanssa listan suosituimpia ruokia ja niitähän meille tuotiin neljässä eri satsissa. Joka ruoalla oma viininsä ja tarjoilijan antamat ohjeet siitä, kuinka mikäkin ruoka syödään. 

Rentoa tunnelmaa piti yllä ohjeet "syökää käsin"  ja "ei tarvitse yrittääkään haarukalla ja veitsellä". 

Ehdottomasti parasta koko illan menussa oli HotStone -kivi! 

Pöytään tuotiin siis kuuma kivi, jonka päällä itse saimme paistaa tofua ja härkää. Hyvää ajanvietettä tuo itse ruoan paistaminen ja ruoan sai niin kypsäksi kuin itse halusi. 

Halua niiiin paljon kokeilemaan tuota uudestaan. Herkullista ja hauskaa!

Reilun kahden tunnin illallisen aikana saimme syödä siis kala-, kasvis- ja lihapitoisia ruokia, herkulliset jälkiruoat sekä kurkun kostukkeeksi erilaisia viinejä. Parhaita viinejä, joita olen koskaan maistanut. 

Aivan uudenlainen ravintolareissu; ensimäistä kertaa ikinä maistoin raakaa kalaa ja söin noin pitkän kaavan mukaan. Ihan uskomatonta. 

Mahtava kokemus, masu tuli täyteen ja menisin uudestaan!

Lisäksi pyörisläisen näkökulma:

Yumeen oli helppo mennä sisään pyöriksellä, pöydän alle pääsi hyvin myös pyörätuolilla sekä pöytien korkeus oli sopiva. Se jäi selvittämättä, että onko ravintolassa invavessa.. Sillä meidän hotelli oli siinä vieressä, niin lähdimme sinne takaisin syötyämme, emmekä jääneet kysymään vessaan.. Täytyy käydä ensi kerralla selvittämässä sitä ;)

Voi olla, että mulla jäi jotain tärkeää kertomatta näistä paikoista, joten laittakaahan kysymyksiä tulemaan!

xoxo, Jassu