rakkaudella, anonyymi

Milloin tästä blogista tuli keskustelupalsta? Milloin mun lukijakunta on muuttunut näin radikaalisti? Juu, mä olen todellakin osannut odottaa, että jossain vaiheessa blogin suosion kasvaessa (jota ei nyt edes pahemmin ole tapahtunut) alkaisi satelemaan negatiivissävytteisiä kommentteja, mutta en osannut odottaa tälläistä rytäkkää. Olenko mä alkanut kirjoittamaan eritavalla vai mitä on tapahtunut?

Rakkauspakkaukseen saa todellakin kirjoitella kritiikkiä ja otan vastaan myös kysymyksiä. Mutta viime päivinä on alkanut tuntumaan, että homma alkaa karkaamaan käsistä. "Jos olisin tollanen, olisin jo tappanut itseni", "kaverit hengaa vaan säälistä sun kanssa" -tyyliset kommentit eivät mun mielestä ole lähelläkään asiallista tai rakentavaa kritiikkiä. 

Mä olen aina erilaisia blogeja lukiessani harmistunut huomatessani sen, että ihmiset kommentoivat välillä ihan mitä sattuu ajattelematta miltä se toisesta tuntuu. Se on ihan sama, mistä julkisesti kirjoittaa, niin aina löytyy joku/joitakin, ketkä haluavat vain aiheuttaa muille pahaa mieltä ja saada säpinää aikaiseksi kommenttiosiossa. 

Olen aina ihmetellyt monienkymmenientuhansien lukijoiden blogien kirjoittajien vahvuutta. Kuinka älytön määrä heille satelee kuraa niskaan, kun he jakavat osan elämästään julkisesti netissä. Siinä todella tarvitaan itseluottamusta ja voimaa jättää nämä "paskakommentit" sivuun. 

Mäkin olen alusta alkaen tiennyt, että kun alan kirjoittamaan asioistani niin, että kuka tahansa pääsee niitä lukemaan, voi ja varmasti jossain vaiheessa tuleekin kommentteja, jotka eivät tunnu kivalta. Vielä mä olen pystynyt sivuuttamaan nämä kommentit, joilla on tarkoitus satuttaa mua tai tehdä mulle pahaa mieltä. Mutta tänään keskustellessani vanhempieni kanssa tajusin, että kaikilla menee jossain se raja. Nyt musta tuntuu, että ihan sama, tää kuuluu tähän hommaan. Itsepä olen halunnut jakaa aidosti ja vilpittömästi asioitani netissä. Mutta entä kun se tietty raja ylittyy? Ei kukaan voi loputtomiin kestää haukkumista, pilkkaamista ja paheksuntaa. Vaikka mulle tällaisia kommentteja on tullut vasta hetken aikaa, niin silti mä aloin miettimään asiaa. Ei kenenkään pitäisi joutua kestämään tällaista hetkeäkään.

Onneksi olen jo sentään 21-vuotias (vaikkakin vielä siis nuori). Jos olisin 15-vuotiaana saanut julkisesti kuraa niskaan, niin ei mun itseluottamus olisi sellaista kestänyt. Mua harmittaa aivan hirmuisesti nuoret, vasta aloittaneet bloggarit, joita tullaan haukkumaan kuvista, ulkonäöstä tai vaikkapa kirjoitustaidoista. Harmittaa mua tietenkin ihan kaikkien, aikuistenkin, bloggareiden puolesta. Itseasiassa ihan raivostuttaa ajatella, kuinka paljon hyvää monet tekevät kirjoituksillaan, piristävät joidenkin päivää kuvillaan, tekevät rankasti töitä lukijoille tarkoitettujen alennusten eteen ja näkevät vaivaa kootessaan tuntikausia kivan näköisiä postauksia. Ja sitten kaiken vaivannäön jälkeen porukka tulee ja haukkuu sut maanrakoon. 

Mun mielestä "blogikiusaaminen" on verrattavissa kaikkeen nettikiusaamiseen. Eikä mun mielestä minkäänlaista kiusaamista pidä hyväksyä. Netissä anonyyminä on todella helppo aukoa päätä ja sanoa toista läskiksi, rumaksi, tyhmäksi tai kuten mua; säälittäväksi vammaiseksi. Sanat satuttavat vähintään yhtälailla kuin väkivalta. Sanallinen kiusaaminen on henkistä väkivaltaa. Sekin jättää jäljet. Ihan jokaiseen, joka sitä joutuu kestämään. Kuten sanoin aiemmin, nyt musta tuntuu, että ihan sama, ei ne mua satuta. Mutta varmasti joka ikinen kommentti on jättänyt jonkinlaisen jäljen muhun. Ja myös mun läheisiin. Eikä niitä arpia saa koskaan korjattua. 

Mä olen halunnut pitää mun blogin aitona, raikkaana, iloisena. Olen halunnut jakaa asioita elämästäni, uudesta mahdollisuudesta elää. Olen halunnut olla esimerkkinä kaikille, että ei elämä erilaisena ole taatusti huonompaa kuin kellään muulla. Olen toivonut, että saisin edes muutamat ihmiset ajattelemaan teksteilläni elämää hiukan erilailla. Ehkä joku alkaisi nauttimaan tämän kautta myös omasta elämästään entistä enemmän. Mä olen halunnut jakaa teille omaa elämän iloani, asennettani ja kertoa elämäni kohokohdista ja myös niistä arkisista asioista. Olen huomannut, että olen saanut liikuntarajoitteisten ääntä kuuluviin edes hiukan enemmän. Olen päässyt vaikuttamaan asioihin. 

Olen siis halunnut jakaa vain ja ainoastaan hyvää. Mun elämän yksi periaatteista on, että hyvä kiertoon. Haluan, että kaikilla olisi hyvä olla. Mä elän jossain pumpulilinnoissa ja ajattelen, että se olisi mahdollista. Mä hymyilen kadulla tuntemattomille, nauran paljon ja tervehdin kaupan kassaa, välillä liiankin innokkaasti. Mä toivon, että tämä sama pirteys ja elämästä nauttiminen välittyisi myös mun tekstien ja kuvien kautta. Musta olisi kiva, etteivät kaikki kommentit muuttuisi pikkuhiljaa negatiivisiksi. Siinä vaiheessa, jos näin käy, mä en näe mitään järkeä jatkaa koko blogia. Rakkauspakkaus on tuulahdus hyvää mieltä, erilaisuutta ja monille uusiin juttuihin tutustumista. Pidetään homma jatkossakin sillä linjalla, jookos? Ja kuten alussa sanoin, otan tietenkin vastaan myös kritiikkiä. Kunhan asiansa osaa perustella, niin näen syytä vastata niihin. 

En tiedä sainko puettua kaikki ajatukseni sanoiksi. Voi olla, että tässä kirjoitusinnostuksessa unohtui jotain tärkeää. Mutta ehkä tuosta sanatulvasta saa edes jotenkin käsityksen siitä, kuinka mua harmittaa, että Rakkauspakkaus on muuttumassa paskakommenttien pelikentäksi, mua harmittaa kaikkien bloggareiden puolesta ja että en voi sietää kiusaamista missään muodossa. Elämässä on paljon suurempiakin murheita, joten eiköhän anneta jokaisen kirjoitella ilman, että täytyy sietää kuraa täällä netissä.

Netissä voi nimittäin tehdä niin paljon hyvääkin. Lopetetaan kiusaaminen ja käytetään energia auttamiseen. Esimerkiksi vielä on käynnissä jo pari postausta sitten kertomani Totuus vai Tehtävä -kampanja. TÄSTÄ pääset aloittamaan huiman kilpailun! //Mä kävin itsekin pyöräyttelemässä sivustolla pulloa ja mä samaistuin eniten Jessican kanssa. Kokeile, kuka on samankaltaisin sun kanssa ja kerro mulle!!

1. pyöräytä pulloa, tutustu tyttöihin ja auta

2. rekisteröidy ja helppaa lisää

3. helppaa niin paljon kuin haluat

4. mitä enemmän annat neuvoja, sitä parempi mahdollisuus voittaa

Eli tämä kyseinen kampanja kohdistuu nuoriin tyttöihin ja kilpailu etenee viiden fiktiivisen hahmon auttamisella. Mä en osaa ehkä järkevästi tätä selittää, joten käykää lukemassa tarkempia tietoja ja ohjeita heidän nettisivuiltaan ja muistakaa samalla tykätä kampiksen face-sivuista. Palkintonahan kampanjakilpailussa on ikimuistoinen reissu parhaan ystäväsi kanssa lappiin! Vielä kerkeää mukaan.

Ps. Kirpputori Timantin pöytä 16 oli tyhjentynyt aikalailla huimaa vauhtia. Mahtavaa. Nyt alkuviikosta pöytä täyttyy jälleen ja myyntiin tulee nyt myös mun vaatteiden lisäksi vaatteita myös hieman aikuisempaan ja isompaan makuun ;)

Ihanaa alkavaa viikkoa ihan kaikille. Olkaa kilttejä toisillenne, tehdään maailmasta parempi.

xoxo, "haluan jatkossakin elää rakkaudentäyteisessä pilvilinnassa" Jassu