sunnuntai 10. helmikuuta 2013

äidin kalenteri, helmikuu

Tammikuussa kirjoitin teille vuoden 2011 sairaala-aikani hyvistä hetkistä, joita äitini oli kirjannut kalenteriinsa (äidin kalenteri). Tänään mä jatkan teille tätä listaa saman vuoden helmikuulta. Kuulta, jolloin elämäni rankimmat kokemukset olivat jo lähes takanapäin ja jolloin fyysinen paranemiseni todella alkoi. Tarkemmin ajateltuna takapäin olivat ehkä rankimmat fyysiset kokemukset. Sillä psyykkisesti koko vuosi oli rankka.

Tammikuusta lähtien mä kelasin päässäni onnettomuutta, ystävän kuolemaa sekä halvaantumistani. Tähän päivään asti mä olen näitä asioita pyöritellyt päässäni. Välillä asiat tuntuvat ihan helpoilta ja välillä taas raskailta ja vaikeilta käsittää. Mutta ehkä juuri 2011 vuoden alussa nämä asiat olivat mielessä lähes aina, eikä niitä lyhyessä ajassa voikaan käsittää. Toki halvaantumiseni mä ymmärsin ja hyväsksyin päässäni aika nopeasti verrattuna kaikkeen muuhun. Halvaantuminen vain on ja tulee aina olemaan osa mua, eikä sille voi mitään. Mutta onnettomuus ja kuolema ovat paljon suurempia asioita, vaikeampia käsittää.


Helmikuussakin tapahtui siis paljon kivoja asioita, joita muistelin kuukausi sitten äidin kalenteria luettuani.

Helmikuun alussa, 7. päivä, oli varmaan suurin leikkaus mitä mulle tehtiin. Selkäleikkaus. Sitä mä olin odottanut ja sitä varmasti monet muut olivat jännittäneet. Harmiksi täytyy sanoa, etten tiedä kauan leikkaustani tehtiin. Se olisi kyllä mielenkiintoista tietää.
Vain muutamia päiviä leikkauksen jälkeen, 11. päivä, mä pääsin ensimmäistä kertaa lähes istumaan. 30°
kulmassa sain ihastella omaa televisiotani, joka sinä päivänä tuotiin sairaalahuoneeseeni.
14.2. oli varmasti paras ystävänpäivä ikinä, sain tietokoneen. Sain ensimmäistä kertaa onnettomuuden jälkeen luettua kunnolla miten muilla menee ja mitä muille on tapahtunut. Muistan myös sen kun ihmettelin facebookissa kaikkien "pienissä häissä" -päivityksiä. En yhtään tiennyt mikä villitys oli olla aina pienissä häissä. Oli outoa huomata että en tiennyt mitkä kappaleet ja jutut olivat silloin "se" juttu. Läppärin saaminen käyttöön auttoi mua myös jaksamaan, sillä näin kuinka monet olivat kirjoitelleet kaikkea ihanaa ja tsemppaavaa seinälleni facessa. Lueskelin tuona päivänä, sen mitä kyyneliltäni näin, häkeltyneenä ainakin pari sataa seinäviestiä.
22. päivä pääsin ensimmäistä kertaa istumaan tuoliin. Muistaakseni tuoli oli nimeltään kehruutuoli ja siinä mä vain nökötin tyytyväisenä "mä olen vihdoin pystyssä!"
24. päivä, melkein kaksi kuutautta onnettomuuden tapahduttua, mun vatsa saatiin kurottua kiinni. Tähän asti mulla oli pitkään ollut kolmen päivän välein leikkauksia, joissa kiristettiin vatsaa ja vatsalihaksia pikkuhiljaa kiinni. Vihdoin oli koittanut se päivä, kun ei tarvinnut odottaa seuraavaa kiristysleikkausta.
25. päivä mä olin jo innostunut istumaan 3 ja puoli tuntia yhteen putkeen tuolissa. Lääkärit ja hoitajat taisivat ihmetellä kuinka jaksoin, mutta kun se vaan oli niin ihanaa monien viikkojen makoilun jälkeen.

Kuva: weheartit

Jälleen voin vain ihmetellä kuinka paljon hyviä hetkiä mahtui tuohon kyseiseen helmikuuhun. Varmasti näiden luettelemienikin lisäksi on ollut paljon iloisia, onnellisia ja ihania hetkiä muunmuassa kavereiden kanssa, jotka viettivät lähes jokaisen yön kanssani sairaalassa.

Vielä mulla olisi ainakin yhden postauksen verran kirjoitettavaa teille äitini kalenterista. Sillä toukokuusta 2011 alkaen mä olen pitänyt tätä blogia, joten siitä saakka tapahtuneet asiat te jo aika hyvin tiedättekin. Nyt kuitenkin toivotan oikein ihania hetkiä huomenna alkavalle viikolle ja mä palailen taas toivottavasti pian..
xoxo, Jassu

71 kommenttia:

  1. Sä olet niin rohkea ja positiivinen. Tänään vasta katsoin sen toistaiseksi tuntemattomasta syystä ja itkin, se oli jotenkin tosi koskettava. Ehkä vielä enemmän kun olen sun blogiasi jonkun aikaa seurannut? En tiedä. Tsemppiä ja aurinkoisia helmikuun päiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ja aurinkoisia päiviä sullekin!

      Poista
  2. Katselin uusintana 20.30 TTS ja jäin miettimään että mikä ne vakavat vammat tarkalleen ottaen oikein aiheutti? Varsinkin takapenkkiläiset kärsivät eniten eli ystäväsi kuolema ja sinun halvaantuminen.
    Istuit siis keskellä ja sinulla oli turvavyö, pakettiauto animaation mukaan meni Volvon katon ylitse? Menikö katto niin takapenkin kohdalta lyttyyn että se aiheutti pää/selkärankavamman vai oliko törmäys niin kova että sisäelinvammat aiheutui lantioturvavyöstä? osaatko yhtään sanoa jos itsekään tiedät?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jassu varmaan haluaa vastata tähän paremmin mutta mitä tiedän kolarista niin Jassulla oli vain t paita päällä,joten hänen turvavyönsä on ollut oletettavasti riittävän tiukalla mutta keskipaikalla ei ainakaan vyön voimanrajoittimia tuskinpa kiristimiäkään oli.Volvo oli out 2005 mallia en ole varma oliko reunapaikoilla vyön kiristimet mutta Jassun vieressä ollut poika selvisi melko vähin vammoin kun Maija taas kuoli,nää on asioita joita on vaikea selittää.on mahdollista että Maijan turvavyö oli hieman löysällä tai hieman väärässä kohtaa kolarin sattuessa,näin rajussa törmäyksessä pienelläkin asialla voi olla elämää suurempi vaikutus.Etuistuimilla auttoivat airbagit ja vyön kiristimet kiistatta.Jassun vammat aiheutti toki turvavyön puristus vieläkin uudempi auto jossa olisi ollut kiristimet Jassun paikalla niin tiettävästi sisäiset vammat olisi voineet jäädä pienemmiksi,mutta toisaalta jos pojun autolla olisitte lähteneet niin.....huonosti olisi......

      Poista
    2. ^ tuossa on varmasti varsin hyvä vastaus kysymyksiisi. Mä en osaa kertoa yhtään paremmin mikä ne vakavat vammat tarkalleen ottaen aiheutti. Niin mä olen käsittänyt että turvavyö. Tottakai turvavyö myös pelasti meidän henkiä mutta samalla se vaurioitti sisäelimiä.

      Poista
    3. Turvavyö ei ole paljoa muuttunut vuosien saatossa normi henkilöautoissa, saman levyinen musta vyö joka autossa, kestävä, joustamaton ja ei mene poikki ilman teräasetta.
      Ehkä sitäkin voisi jotenkin kehittää että sisävammat vähenisi.
      Onhan noita turvavyön pehmusteita mut ne on enemmän ulkonäön kohentamisesta ns.tuning, liian lyhyitä ja kapeita ja kohdistuu enemmän olkapäähän ja rintaan.

      Etupenkkeihin saa kyllä parempia istuimia ja nelipistevöitä joita käytetään yleisesti ralli ja muissa kilpa-autoissa. Takapenkillä se keskimmäinen on yleensä pelkässä lantiovyössä ja mahaan kohdistuu silloin suurin paine kun törmäys tapahtuu.
      Ehkä autoista pitäisi tehdä vain 4 paikkaisia ja saisi taaksekin hyvät istuimet ja jopa airbagit etupenkkien selkänojiin.

      Poista
    4. Jassun kolariautossa oli keskipaikalla kolmipistevyö,nettikaupoissakin on myynnissä takapenkeille nelipistevöitä.Airbagit takapenkeille siis reunapaikoille ovat ehkä todellisuutta muutamassa vuodessa,ainakin Ford on tuonut markkinoille ilmatäytteisen turvavyön takapenkeile.Vyön kiristimet ja voimanrajoittimet on juuri tarkoitettu vähentämään sisäelinvammoja,on vaan harvoissa ja kalliissa autoissa takapenkillä ja silloinkin reunapaikoilla.Keski istuin on sivukolarissa turvallisin mutta tässä tapauksessa nokkakolarissa ei se paras ja turvallisin.

      Poista
  3. Hei,
    Voisitko kertoa mitä muille autossa olijoille kävi? Eivät hekään varmasti ilman vammoja selvinneet? Ja ovat he miten toipuneet onnettomuudesta? Olisi mahtavaa jos kertoisit myös nämä näkökulmat, ellet halua sitten säilyttää tämän tiedon pois blogista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En puhu muiden kolarissa olleiden puolesta täällä, valitettavasti :)

      Poista
  4. http://www.riemurasia.net/jylppy/media.php?id=107469&c=5&suurennos Tämä kuva oli viimesyksynä postattu tänne kommentteihin ja googletin kuvan niin löytyi alla oleva linkki, mitä mieltä olet kyseisestä robotista, todennäköistä että kuljet joskus vastaavanlaisella laitteella kun hinnat halpenee ja kehitys menee eteenpäin.
    http://www.channel4.com/news/new-door-has-opened-with-robotic-exoskeleton

    http://sophiemorgan.com/about/ Lisää tietoa Sophie Morganista, ihan mielenkiintoista juttua sivulla ja saanut urallaan kaikennäköistä aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on erittäin mielenkiintoista! Jännityksellä odottelen mitä tulevaisuus tuo tullessaan, yleistyykö tollaset robotit ja onko ne käytännöllisiä. Hienoa, että kokoajan mennään kehityksessä eteenpäin!

      Poista
  5. moi!

    tätä asiaa puidaan useinkin keskustelupalstoilla ja uskon että moniakin jotka lukee sun blogia, niin kiinostaa tämä asia ihan uteliaisuuttaan. nyt kun on mahdollista sellaselta henkilöltä kysyä tätä asiaa, eli sinulta, niin kyseessä on vähän semmoinen tabu kun vammainen ja seksi. tämä asia kuulostaa varmaan tosi henkilökohtaiselta, joten päätä ite haluatko vastata. missään nimessä tarkoitukseni ei ole olla painostava, vaan kysyä kanssa uteliaisuudesta :)

    eli oletko sä vielä harrastanut seksiä ollenkaan ja jos olet, niin oletko vammasi jälkeen?

    millaista se on sinun vammasi kanssa?

    tuntuuko se?

    onko jotain apuvälineitä sulla siihen?

    kiitos kun sain kysyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai kaikkea saa kysyä täällä ja mä sitten mahdollisesti vastailenkin. Mutta tähän kysymykseen en kyllä tahdo näin julkisesti vastata. Sanon vaan että kaikki on lähestulkoon mahdollista ja kaikkeen on keinonsa :)

      Poista
    2. okei, hienoa! :)

      minusta on aika idioottimaista kuitenkin kun joidenkin ihmisten mielessä näyttää usein pyörivän ensimmäiseksi se että onnistuuko seksi jos tutustuu siis johonkin liikuntakykyrajotteiseen, kai jos toisesta tykkää niin rakkaus tulee ekana eli se tunne ja seksi on tietty tärkeetä mutta se toisena koska eihän siinä oo mitään
      järkee jos pelkästä panemisesta ois suhteessa kyse... tosin nyt sorruin ite kysyy uteliaisuudesta, mutta mun mielestä sydämmen asiat on tuplasti tärkeempiä.

      tuttavapiiristä löytyy jätkä joka on neliraajahalvaantunu, tai no toinen käsi toimii jotenki mut muuten ei sillain oikein.. halvaannutti ite ittensä kun pyöri epämääräsissä porukoissa ja joutu hakatuks kai ja se on jätte sööt! :) ite voisin helpostikkin olla hänenkin kanssa jos kaikki synkkais yhteen, tollanen vamma haittais mitään! :)

      Poista
    3. Melkein mikä vaan onnistuu, kunhan käyttää mielikuvitusta.. ja kun on oikean partnerin kanssa, sitä voi olla avoin ja kertoa omista kyvyistään, haluistaan jne.

      Jassu, oletko muuten nähnyt Murderball-dokkarin? Se kertoo jenkkien pyörätuolirugbyjoukkueesta (huh, mikä sanahirviö) ja siinä käy ilmi, miten varsinkin halvaantuneiden kundien suorituskykyä epäillään.. ja miehillä toki onkin usein enemmän rajoitteita sillä alueella, mutta onhan niihinkin usein erilaisia lääketieteellisiä ja muita ratkaisuja. :)

      Poista
  6. ahdistutko siitä jos joku lesbo tai bi näyttää kiinostustaan sinua kohtaan täällä eli sanoo, että vois olla esimerkiks yhtä nätin tytön kanssa kun sinä ja pyörätuoli ei haittais?

    miehistä ainakin siinä telkkari ohjelmassa puhuit, mutta saako sulta kysyä että ootko täys hetero vai voisitko kuvitella myös seukkaavasi naisen kanssa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ahdistu, otan sellaisen kohteliaisuutena. Sitäpaitsi en mä ole sellaista täällä vielä huomannut naisten (enkä miestenkään) puolelta.
      Ja voin kertoa olevani täysin miehiin päin :D Mutta ei mulla mitään muita suuntautumisia vastaan siis ole, mutten itse ihastu kuin miehiin.

      Poista
    2. ouch. no sit sua on turha yrittää mun ainakaan pokaa :( :D

      Poista
    3. Pyörätuoli ei haittais ku sängyssä:D.Oli pakko:D.

      Poista
    4. Häh en ymmärrä miten se sängyssä haittais.. :D

      Poista
    5. " Anonyymi13. helmikuuta 2013 10.02
      Pyörätuoli ei haittais ku sängyssä:D.Oli pakko:D. "

      tyhmäääää :DD

      luuletko sä et se sen pyörätuolin sinne sänkyyn mukanaan raahaa XD

      Poista
  7. millä tavalla sun vatsa oli auki siihen asti? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis aivan sepposen selällään! Auki :D Välissä (tai edessä esteenä) oli toki jokin muovin kaltainen juttu, näytti kuin olisin ollut raskaana.

      Poista
  8. Millanen arpi sulla on vatsassa, mun mielestä arvet kertoo eletystä elämästä ja niitä ei kannata yhtään hävetä, et jos on kuvia arvista niin näytille vaan.

    Muistaakseni jossain vastasit et sulla on "alapäässä" tuntoa, eihän siinä muuten mitään ihmeellistä kuin asentojen vaihto on hitaampaa ja on tiettyja rajoituksia muutenkin mut mielikuvitusta ja apuvälineitä kun käyttää niin eiköhän sitä kaikenlaista voi tehdä et saa tyydytyksen. Ja onhan niitä kaikenlaisia katosta roikkuvia valjaita myynnissä. =)

    Ja ns.vibroja/dildoja saa kaupasta, niitä nyt käyttää melkein jokainen tai on ainakin kokeillu, mut sinkuilla varmaan on yöpöydän laatikoissa valikoima tai ainakin pitäisi olla niin saa jotain iloa sitä kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vatsassa on muutamiakin arpia, ja isoin on kyllä pitkä viiru. En häpeäkään niitä, mutten halua näytellä täällä paljasta pintaa.
      :D

      Poista
  9. Nyt katsoin ohjelmasi viidennen kerran joka kerralla se antaa jotain uutta ajateltavaa,äitisi kommentit "sehän seikkailee, kiertää esteet ja löytää oman paikkansa oli vaan niin suloisia,ihanalta äitisi vaikutti.Jassu sä olet vaikuttanut minuun tosi paljon,olen miettinyt elämää ja kuolemaakin hyvin paljon viime aikoina.Olen joutunut miettimään mikä täällä meidän elämässä on oikeesti tärkeää sun asenne elämään on saanut minutkin muuttumaan positiivisemmaksi läheisiä kohtaan ja ystävällisemmäksi ympäristöään kohtaan.

    Kun suhtautuu iloisesti kanssaihmisiin eikä nipota turhista jää turha kiire pois maailma näyttää paremmalta,tekee mieli auttaa ihmisiä levittää iloa ympärille.Kerroit että olit huolissasi muiden jaksamisesta nyt olet tartuttanut tuon asenteen minuunkin hih..Mua tekisi niin mieli suakin auttaa jos vaan ois varaa,olisitko valmis ottaa vastaan pikku avustuksen jos vaikka lotto yms voiton vaikka joskus saisin? Sillä sä ansaitsisit sen kun oot MUN elämän sankarisi....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äiti onkin ihana! Vau, hienoa että olen saanut tartutettua positiivisuutta ruudun toiselle puolellekin.
      Vou en osaa kyllä näin vastata kysymykseesi lainkaan, mutta kiitos kun tuollaista ajattelet edes :) Kiitos!

      Poista
  10. Hyvä Jassu kohta 400 lukijaa täyttyy.

    VastaaPoista
  11. Näitä(kin) merkintöjäsi on mielenkiintoista lukea, taistelusi, jo pelkkä istuminen aiheuttaa ilonväreitä jne - kiitos taas näistä ajatuksia herättävistä postauksistasi ------
    ps. vinkkasin omassa blogissani TTS-jaksoon ja blogiisi - ethän pahastu siitä---ja myös veden alla-biisiin - en ollut muistanutkaan sitä taas ja nyt olen kuunnellut sitä taas "tuutin täydeltä"

    Piristävää kuntoutusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En pahastu tietenkään, levitykseen tämä blogi onkin tarkoitettu, että mahdollisimman moni saisi ajateltavaa ja näkisi elämisen pyörätuolin kanssa olevan mahdollista ja ihanaa.
      Se on kyllä ihana biisi.

      Poista
  12. Mua jäi mietityttämään, että kuinka maha voi olla auki? Tai siis eikö se ole todella kivuliasta ja todella vaikea olla jos maha on halki? Miksi vatsalihaksia piti kiristää pikkuhiljaa? Mitä niille oli käynyt? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis aivan kirjaimellisesti mun vatsa oli auki. Tietenkin jokin suoja siinä oli edessä, ettei sisälly nähnyt. Pääasiassa mä vain makoilin joten en siis tehnyt mitään vatsan ollessa auki. Ja vatsalihaksia kiristettiin samalla kun vatsaa sillä nekin olivat revenneet kolarissa.

      Poista
  13. Miten maha on auki? Ja oot muutes hirveen kaunis ihminen!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen vastannut tähän jo muutamaan kertaan :) Eli ihan auki vaan :D Kiitos!

      Poista
  14. oot upea ja rohkea ihminen! :) <3

    VastaaPoista
  15. Ootko kuullut muuten tv-sarjasta Push Girls? Reality-tv onnettomuuden/sairauden seurauksena halvaantuneista nuorista naisista. http://en.wikipedia.org/wiki/Push_Girls Suomessa tuota ei varmaan televisioida, mutta ajattelin vinkata jos sua sattuisi kiinnostamaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo olen! Mä olen katsellutkin sitä hiukan muutamaan otteeseen. Hyvä kun muistutit, olinkin jo hukannut linkin kyseiseen ohjelmaan!

      Poista
  16. Moikka ! :)

    Selailin n. viikko takaperin facebookkia ja iltalehtee ja en tiedä miksi, mutta eksyin yhteisien kavereidemme sivujen kautta katsomaan sinun profiiliasi. Meillä siis on yhteisiä tuttuja ja tuttujen nuoremmat sisarukset ovat minulle tuttuja, joten tiesin kuka olit. Ja olin myös tietoinen onnettomuudesta ja kaikesta mitä siinä oli käynyt ..

    Jostain sitten löysin sinun blogisi ja rupesin lueskelemaan sitä (piti tehdä koulujuttuja, mutta tuli istuttua blogisi äärelä kaksi tuntia ... hups :D) no mähän jäin koukkuun ja luin kaikki postauksesi alusta tähän postaukseen asti !

    Toivon että jatkossakin päivittelet paljon, sillä kuka mut sitte pelastaisi illalla ja tylsissä oppitunneilla ? :D

    olet kyllä usmomattoman vahva ihminen ja ihailen sinua kovasti asenteesi puolesta. Olet saanut minut miettimään elämän TÄRKEITÄ asioita ja sitä kuinka jokaisesta päivästä täytyy osata nauttia :)

    Kiitos sinulle siitä !!

    Ps. saatan ottaa sinuun yhteyttä sähköpostin kautta erääseen toiseen asiaan liittyen .. se tapahtuu sitten kun saan selvyyden tästä asiasta ! Älä huoli .. se on hyvä juttu :)

    -S-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja ainiin .. TTS- jakso oli mahtava !! Itketti hirmusesti, vaikka se ei ole uutta mulle että samaistun ajatuksiin ja tunteisiin ! :)

      -S-

      Poista
    2. Kiitos paljon! Ja kyllä mä yritän jatkossakin kirjoitella tänne mahdollisimman usein kuulumisiani ja kaikkea mahdollista pyörikseen liittyen. Okei jään odottelemaan yhteydenottoasi!
      Kiitos vielä :)

      Poista
  17. Moikka!
    Mun on ihan pakko kysyä, että pelottiko sua onnettomuuden jälkeen taas matkustaa autossa? Tai oliko ylipäätään minkäänlaisia pelkoja liikenteestä? :) oon itse ollut 8-vuotiaana autokolarissa (tosin kylläkin sellaisessa jossa vältyttiin henkilövahingoilta) ja muistan sen jälkeen että joka kerta autossa istuessa tuntui että kuka tahansa oli kuskina niin se ajoi paljon normaalia lujempaa :D tuota kyllä kesti vain jonkin aikaa, mutta sinä oot kokenu kuitenkin niin paljon traagisemman tapahtuman autoiluun liittyen joten en ihmettelisi jos olisi tullut jotain pelkoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua ei ole missään vaiheessa pelottanut lainkaan liikenteessä eikä siis autossakaan. Mä olen aina pitänyt kauhean paljon autossa istumisesta ja pidän yhä edelleen yhtä paljon! Tähän ehkä vaikuttaa se etten muista onnettomuudesta yhtään mitään.

      Poista
  18. Tosi hyvä, että äitisi on kirjannut asioita ylös! Varmasti auttavat koko perhettä eteenpäin, kun voi aina välillä katsoa, että tällaisestakin ollaan yhdessä selvitty.

    Ja ihan huikeita ystäviä sinulla! Kiva lukea näistäkin, mitä kaikkea siihen paranemiseen liittyikin. Kun ei niitä oikein osaa kuvitellakaan, vaikka kuinka yrittäisi. Lisäävät osaltaan ymmärrystä siitä, mitä pyörisläiset ovat ehkä kokeneetkaan. Kiitos, että jaat kokemuksiasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äiti kirjoitteleekin milloin mitäkin hauskoja tapahtumia kalenteriinsa :) Juu ihania ystäviä mulla todella!!
      Kiitos sulle kun kommentoit.

      Poista
  19. Hei Jassu:>

    Sinun blogi on antanu mulle hurjasti voimaa ja iloa, vaikka meiän tarinat onki aika erilaiset. Tänään mie reipastuin ja kirjotin ekan postauksen, jota oon suunnitellu aika kauan. Täytyy ehottomasti kiittää sinua, inspaat minua tosi paljon ja nyt mie aloin kirjottaan minun tarinasta. Toivottavasti käyt vilkaseen:)

    http://lindatuul.blogspot.fi/

    -Linda

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon :) Täytyy käydä katsomassa ihan ajatuksen kanssa blogiasi!

      Poista
  20. http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013021216663299_uu.shtml

    Onko sulla ollut vastaavia kokemuksia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu on kerran. Ja mulla myös Tampereella :D Taisinkin viime kesänä kirjoittaakin siitä tilanteesta täällä ja asia tuli selitettyä kyseisen baarin kanssa :)

      Poista
  21. Miltä susta tuntu tavata se ensihoitaja joka oli pelastamassa sua? Mikä oli ihan eka ajatus joka tuli mieleen kun näit sen miehen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli aivan mahtavaa tavata Lasse! En muista ensimmäistä ajatusta, pillahdin vain itkemään ja halasin. Olin onnellinen. Paljon pyöri kysymyksiä päässä ja niitä sitten kyselinkin häneltä.

      Poista
    2. Olisitte maailman suloisin pari!

      Poista
    3. Hahah :D Lassella taitaa kuule jo olla oma perhe :D

      Poista
    4. Haha! :D
      Mulla on jo tosiaan oma rakas perhe, ja sitäpaitsi Jassu ansaitsee paremman miehen ku minä. :)

      Poista
  22. Moi :) oon tässä nyt jonkun aikaa lukenut sun blogias ja täytyy kyllä nostaa hattua miten olet jaksanut eteenpäin niinkin vakavan onnettomuuden jälkeen elämässä mennä :) Arvostan todella suuresti sitkeyttäsi ja se antaa myös minulle voimia jaksaa elämässä eteenpäin, olen itsekin siis pyörätuolissa, ja muuten sinun ansiostasi olen aloittanut kirjoittamaan omaakin blogiani :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hirmuisesti :) Vau hieno homma, täytyykin etsiä sun blogi ja vilkaista!

      Poista
    2. löydät sen täältä, mie vaan blogin nimi, se on vasta alussa joten kaipaisin hieman vinkkejä asiaan :)

      Poista
    3. P.S löydät blogini aika varmasti kun katsot tuolta oman blogisi seuraajia

      Poista
  23. Pakko kysyy tällästäki henkilökohtasta, et tunnetko sä millon sulla on vessahätä vai miten toimit sen asian kanssa? joudutko käyttää vaippoja tms?

    Taitaa mennä taas vähän henkilökohtaseks tääkin, mut kysytään silti kun kiinostaa... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En joudu käyttää vaippoja :D Ja tunnen hiukan eritavalla kuin ennen vessahädän kyllä.

      Poista
  24. entäs ootko ikinä ollu katkera tai masentunu tosta että jouduit pyörätuoliin...? :S

    jossain taisit sanoo että et, mutta kysytään nyt vielä silti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten siis aiemminkin oon sanonut niin ei en ole ollut masentunut enkä katkera :) Masennukselle ei kukaan voi mitään ja on onni, etten mä ole ollut masentunut. Mutta katkeruuteen mä en näe mitään syytä. Näin kävi ja elämä on. Näillä mennään mitä jäljellä on :)

      Poista
  25. Hmm..kehruutuoli? Vai voisiko se olla gerituoli eli geriatrinen tuoli? Sellanen vaaleen sininen tai ruskea korkea selkäinen pyörillä oleva tuoli. Ja siihen saa pöydän eteen? Istumisharjoitukset aloitetaan yleensä sillä sairaalassa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla? :D Ei siinä kyllä pöydää ainakaan silloin edessä ollut. Ehkä sen lempinimi on kehruutuoli..?

      Poista
  26. Oot varmaan kuullu tän jo tuhannesti ja tiedät varmasti itsekin, mutta sä olet oikeasti ihan uskomattoman positiivinen tyyppi!! Toi on ihan kedehdittavaa, ja mun mielestä kaikki sais ottaa mallia susta! :)

    VastaaPoista