keskiviikko 21. syyskuuta 2011

ft

Heipähei!

Vihdoin otin sitten kamerani mukaan fysioterapiaan. Saan näytettyä teille millainen se seisomateline on, josta olen aikaisemminkin puhunut (ja erittäin monimutkaisesti yrittänyt kuvainnoillistaa). Kuntosalilta otin myös muutaman kuvan, jotta näette millaisia laitteita on ne mihin mäkin pääsen! Elikkäs tämä on tällä kertaa  postaus kuvilla enemmän kuin sanoilla.


seisomateline edestäpäin


seisomateline sivusta

alkulämmittelyt ennen kuntosalia käsipyörällä

muutama HURrin kuntosalilaite, joihin pääsee pyörätuolillakin

Kamala kun mulla kiiltää nassu noissa kuvissa. Mutta eipä se ihme oo, reeneissä. Hihi. Mulla ei tainnut tälläkertaa muuta ollakaan. Olkaa vain hyvät noista kuvista (jos joku halusi nähdä edes noita).

Ainiin ja sen verran vielä. Pian musta on jälleen juttua jossai nuorten nettilehdessä. Ehkäpä mainitsen siitä sitten kun se on ajankohtaista. Ja sitä vielä kommentoin tässä kun joku lukioistani kommentoi edelliseen postaukseen siitä, että kaverini ei työntänyt mua keskustassa vaan rullasin itsekseni. Kyllä mun kaverit työntelisivät mua vaikka kokoajan jos se niistä olisi kiinni, mä itse en anna niiden kokoaikaa auttaa. Tahdon kasvattaa voimia ja taitoja :) Enkä halua näyttää avuttomalta. Mutta olisin asiasta tietämättömänä varmaan itsekin ihmetellyt sivustaseuraajana. Kyselkääs jälleen mitä mieleenne putkahtaa jos vain haluatte tietää jostain enemmän! Vastailen mielelläni kysymyksiin.

Huomista odottaen (menen kauneushoitolaan, aah!),

xoxo, Jassu

torstai 8. syyskuuta 2011

memories

Mä olen tässä eilen ja tänään katsellut vanhoja kuviani irc-galleriasta (en ole voinut poistaa sieltä vanhaa tunnustani, sillä sieltä löytyy piilosta kaikkia ihania ja ei niin ihania kuvia!). Sen seurauksena päätin tehdä nyt tälläisen postauksen, jossa esittelenkin muutamia ihastuttavia kuvia ja niitä ennen kyllä vastailen edelliseen postaukseen tulleisiin kysymyksiin.

Eli siis niistä ylioppilaskirjoituksista: olen aivan unohtanut kertoa täällä niistä! Sieltä ylioppilaslautakunnasta (meniköhän oikein?) tuli sellainen tieto Keskisuomalaisen toimittajalle, että vuoden sairaslomalla (tai työkyvyttömyydellä) voisin saada lykkäyksen kirjoituksiini. Elikkäs nyt olen saanut lääkäriltäni vuoden sairaslomatodistuksen ja itseasiassa tänään vein sen koululle ja sihteeri kirjoittelee anomuksen ja saamme lähetettyä sen ensi viikolla eteenpäin. Toivotaan, että nyt tällä anomuksella ja sairaslomalla ne kirjoitus asiat onnistuvat ja pääsen lopettamaan lukioni ensi keväänä!

Sisäelimistä voin kertoa lyhyesti (en viitsi koko sairaskertomusta tässä kertoa). Onnettomuudesta johtuen mulla vaurioituivat haima, maksa ja suoli. Aortta repesi ja toinen munuainen muussantui. Siinä ainakin joitakin vammoja. Mitään rajotteita mulla ei ole noiden takia. Tai no mitä nyt en saa alkoholia enää juoda haiman takia niin paljon kuin ennen, mutta se ei ole mikään suuri elämää rajoittava tekijä.

Wc asioista sen verran, että: tässä odotellaan piirustuksia tulevasta vessasta, jotta remppafirma pystyisi aloittamaan työt. Asia ei ole edellisesta postauksesta edennyt mihinkään. Odotellaan vain. Toivottavasti asia etenisi pian!

Mä kävin tänään koululla! Jee. Joululoma on nyt virallisesti ohi. Oli tosi kiva nähdä opettajia pitkästäaikaa. Jennan kanssa kävimme tottakai  syömässä Sepän lukion herkkuruokaa. Ja jipii, sain vihdoin invapysäköinti luvan. Nyt kannattaa olla mun kaveri, saa pysäköidä yleensä aina lähemmäks ovia :D

Tähän loppuun esittelen teille ihastuttavia kuvalöydöksiäni:

2005 tai 2006. olenpas pikkuinen


pelasin joskus vaihtopenkkiä jalkapalloa

eka kesä kun muutettii tikikselle

taitaa olla lukion kakkoselta, jostakin pippaloista. ihana jeebu

Viime viikonlopusta odottelen vielä kuvia, jotta saan kerrottua meidän tyttöjen illasta! Ja vielä sen verran, että mä olen oppinut siirtymään autoon ihan itekseen! Vauu. Mutta pois pääsyyn tarvitsen vielä pientä avustusta. Pikkuhiljaa opin aina jotain uutta. Vois tästä lähtee nostelemaan puntteja, huhuh kuinka haba kasvaa..

klikkaa

xoxo, Jassu

tiistai 6. syyskuuta 2011

ei ihan pönttöä

Heippahei ja terve taas!

Mulla on nykyää mukamas ainaki jotenki kokoaja kiire, niin etten kerkeä tänne kirjottelemaan lainkaan. Muttamutta mulla on ollut jälleen ihana viikko takana päin! Siitä kerron enemmän seuraavassa postauksessa, kunhan saan kaveriltani kuvia sitä varten. Olen myös päässyt aloittamaan täällä Jyväskylässä fysioterapiat ja kuntosalilla käynnit Peurungassa. Ihanaa jälleen reenailla! Mä olen kylläkin käynyt siis vasta kahdesti kerran viikossa siellä, mutta ensiviikosta lähtien käyn kaksi kertaa viikossa reenailemassa, jee!

Ja mikä parasta - saan ehkä piakkoin mulle sopivan wc:n kotiin! Tai siis, nyt se on jo suunniteltu vähänniinkuin valmiiksi.. Enää tarvitaan vain lupa aloittaa remontti, ja siinähän ei tunnetusti mene kuin ihan törkeen kauan aikaa. No eikai siinä kiire ole.. eihän se taida olla kenenkään perustarve pestä naama vedellä lavuaarissa (tällä hetkellä pesen pakkelit pois pumpuleilla) ja päästä itsekseen lirulle ihan oikealle pöntölle.

Eräs anonyymi lukia kyselikin multa oikein hyviä kysymyksiä viime postauksessa ja ajattelin nyt vastailla näihin kysymyksiin.

Miten sun perheenjäsenet ja muut läheiset ovat suhtautuneet tapahtuneeseen?
- Vastaan tähän sen mukaan, mitä olen kuullut muilta (eli siis en nyt erikseen haastattele ketään). Elikkäs, alussahan koko onnettomuus oli kaikille yhtä painajaista. Ensinnäkin muidenkin mukana olleiden tilanteet huomioiden ja sitten kun musta ei ollut tietoa, että selviänkö. Välillä näytti hyvältä ja välillä näytti siltä, että jäisin ainoastaan kasvikseksi sänkyyn loppuiäksi. Kaikki pelkäsivät pahinta. Mutta kun selvisinki vain halvaantumisella (ja melkein kaikkien sisäelinten mitä tiedän osittaisella turmeltumisella) niin kaikki oli jo paremmin. Halvaantumiseen kaikki ovat suhtautuneet erittäin hyvin. Näin se elämä jatkuu, hiukan erilailla, mutta jatkuupa kuitenkin ja tämän kanssa on elettävä! Sama vanha Jasmine mä olen tuolista huolimatta. Yksikään perheestäni ja läheisistäni ei ole hylännyt mua tämän takia. Kaikki ovat kannustaneet ja auttaneet eteenpäin. Kaikki ovat onnellisia, että olen tässä :) Vanhempani ovat sanoneet, että jos tästä jotain hyvää pitää etsiä niin se, että äiti ja isä saivat mut "takaisin". Sillä ennen onnettomuutta olin aina menossa, kavereilla ja baareissa. Olin usein monta kertaa viikossa baareissa.. ja vanhempani pelkäsivät, että minulle sattuu jotain ainaisilla reissuillani. Nyt olen siis rauhoittunut ja lähentynyt entisestään perheeni kanssa. 


Huomaatko arjessasi, että sua kohdeltaisiin jotenkin eri tavalla, koska olet pyörätuolissa? 
- En ole huomannut, että kohdeltaisiin mitenkään eri tavalla kuin muitakaan. Tai no pari kertaa olen joutunut tilanteeseen, jossa olen törmännyt pienoisiin esteisiin (esim. siskoni kanssa jäimme tietyömaalla hiekkaan jumiin)  ja heti tuli nuori mies auttamaan meitä, jotta pääsimme jatkamaan matkaa. Mutta en ole huomannut mitään suurempaa erityistä käytöstä mua kohtaan missään, joka on ihan kiva juttu :)

Voitko saada lapsia ihan normaaliin tapaan vai onko siinä jotain rajoituksia?
- Tämän vamman puolesta voin saada. Tottakai raskauden aikana täytyisi olla erityisen tarkka istuma-asennosta ja varoa painehaavojen syntyä, mutta selkäydinvamman puolesta ei ole mitään esteitä. Mutta mulla vaurioitui niin paljon sisäelimiä onnettomuudessa, joten en ole aivan varma onko niiden takia estettä tulla raskaaksi. Pitäisi kysyä lääkäriltä, että onko se mahdollista. Luultavasti ei ole mitään estettä, mutta en osaa sanoa aivan varmaksi. 


Ja tositosi paljon kiitos kommenteistanne. Oon ollut jotenkin erittäin laiska nyt vastailemaan kaikkiin kivoihin kommenteihinne, mutta tässä nyt tälläinen tiivistetty kiitos (: Yritän jatkossa olla hiukan aktiivisempi. Olen kyllä siis lukenut kaikki kommentit ja laittakaa niitä jatkossakin, ne piristävät aina!


Yritänpäs tehdä siis mahdollisimman pian jälleen uuden postauksen kuvien kera. Lähdenkin tästä pian siskolle kylään, heissulivei!

xoxo, Jassu