#persoonallinenkalenteri ja eka ARVONTA

Vihdoin mulla on oma ihana kalenteri! Kalenteri, jonne haluan kirjoittaa kaiken ylös. Toivottavasti tämä mun "kirjoitan kaikki menemiseni ylös" -innostus on tullut jäädäkseen. Äiti saa nyt huokaista helpotuksesta, ettei sen tarvitse muistuttaa mua esimerkiksi lääkärikäynneistä aina tekstarilla. On nimittäin ollut hiukan hankalaa, kun mun menot ovat lukeneet pääasiassa äidin kalenterissa ja eihän me edes asuta samassa osoitteessa. Heh.

Mä olin ihan innoissani pari viikkoa sitten, kun Persoonallinenkalenteri halusi tehdä kanssani yhteistyötä. Sain suunnitella itse itselleni juuri haluamanilaisen kalenterin ja lisäksi pääsen arpomaan yhden kalenterin jollekin teistä lukijoistani! Mahtavaa, että joku teistä pääsee avullani suunnittelemaan juuri sellaisen kalenterin kuin itse haluaa. Toki voihan jokainen teistä käydä tekemässä oman kalenterinsa, jos onni ei ole mukana arvonnassa.

Kalenterin tekeminen on helppoa ja nopeaa! Tai.. olisi nopeaa jos tietokone toimisi kunnolla. Mä olisin saanut kalenterini parissakymmenessä minuutissa valmiiksi, mutta tietokone päätti, että sitähän tehdään lähemmäs pari tuntia. Huoh..
Persoonallisenkalenterin nettisivuilla on selkeät ohjeet kalenterin tekoon. Valitaan koko, kansien kuvat, miltä sisäsivut näyttävät, mitä takaosan tyhjille sivuille tulee ja saat suunnitella "oman sivun". Lisäksi kalenterin kaikki väriteemat saa itse valita. Ihania vaihtoehtoja, joilla kalenterista saa persoonallisen. //edit Yksi parhaista lisäominaisuuksista on, että voit aloittaa kalenterin ihan mistä kuusta tahansa vaikka keskellä vuotta! Eli aina on sopiva aika tehdä oma kalenteri.

Mä itse valitsin pienimmän mahdollisen kalenterin, jotta sitten ihan oikeasti raahaan sen mukanani kaikkialle. Kansien kuviksi olin suunnitellut valitsevani joitain omia kuviani. Siis omaottamia, en omaa kuvaa. Lopulta kaikki itseottamani kuvat näyttivät mun mielestä tylsiltä ja napsinkin mua ilostuttavia kuvia weheartit-sivulta. Loin koneellani kollaasin näistä ja näin sain etukannen valmiiksi. Takakanteen otin Persoonallisenkalenterin valikoimasta väreihini sopivan kuvan.
Väriteemaksi halusin, yllätys, vaaleanpuinaista ja yläreunaan söpöt linnut lentelemään. Viikon treenit ja to do-lista olivat sellaiset, jotka halusin ehdottomasti kalenteriini. Tyhjille takasivuille otin ruutupaperia ja sudokuja. Sudokut ihan siksi, että matkustelen junalla jonkin verran ja mikä olisikaan parempaa aivojumppaa kuin sudokut? Saa nähdä kuinka nopeasti menetän hermoni junamatkalla numeroita pyöritellessä..

Jos säkin haluat päästä tekemään itsellesi tai jollekin ihanalle ihmiselle lahjaksi persoonallisen kalenterin niin osallistu arvontaan! Aikaa osallistua on ensi sunnuntai-iltaan (3.11.2013) saakka.
Säännöt ovat yksinkertaiset:

1. kirjoita tähän postaukseen kommentti, jossa on ainakin sähköpostiosoitteesi
2. jos haluat kaksi arpaa, käy tykkäämässä Persoonallisenkalenterin fb-sivuista ja kirjoita sen jälkeen kommenttiin "osallistun kahdella arvalla"
3. muista laittaa kommentin perään jonkinlainen nimimerkki

Onnea Rakkauspakkauksen ihka ensimmäiseen arvontaan!
xoxo, Jassu

lumi ja pyöris

Mihin tää aika on vierähtänyt? Mä en ole tainnut tällä viikolla keretä avaamaan tietokonetta muuten kuin musiikin kuuntelua varten. Joka päivä olen aamusta iltaan ollut menossa. Lumetkin siinä sitten suli jossain välissä. En tiedä missä, en huomannut. Huhhuh. Joka tapauksessa lumi ja lumen tulo ovat nyt ajankohtaisia aiheita, joten eiköhän paneuduta niihin tämän hetkisestä lumettomuudesta huolimatta.

Vaikeinta talvessa pyöriksellä on..

Auraamattomat tiet öisen lumisateen jälkeen. En pääse edes ovesta ulos kunnolla, jos lumia ei ole aurattu. Käveleminenkin oli hankalaa parinkymmenen sentin lumikerroksessa, niin entäpä rullailu! 

Loska. Vetinen lumi on pyörien kanssa vihoviimeinen juttu. Hiukan liukasta, hiukan jumittavaa, hiukan raskasta ja hiukan liikaa kaikkea hidastavaa. 

Jää. Liukkaalla ei meinaa päästä eteenpäin (ellei kyseessä oli alamäki, hrrr), sillä pyörät vain sutivat. Mutta myös jarruttaminen on lähes mahdotonta. Hiekotettuna homma toimii jäisellä tielläkin ihan jees.

Kinokset. Aurauksesta, kolauksesta, kävelypoluista.. mistä vaan tulleet kinokset ovat este. Niiden ylittäminen yksin pyöriksen kanssa on melkoisen hankalaa. Varsinkin jos kyseessä on paksu ja painava lumi. 

Kylmyys. Mun jalat eivät tunne kylmää samalla tavalla kuin ennen. Eli on entistä tärkeämpää muistaa pitää jalat lämpöisinä. Muutenkin kylmyys saattaa iskeä helpommin, sillä enhän mä pysty vaikkapa hyppimään lämmittääkseni itseäni. 

Helpointa talvessa on..

Juuri auratut tiet yhdistettynä pakkaseen ja tasaiseen maahan. Silloin myös pyöriksellä pääsee aika hyvinkin kulkemaan ulkona. Parastahan kyllä on lämmitetty kävelytie, kuten Jyväskylän keskustassa on. Eli lumi ei pysy siinä ja tie on myös talvisin lumeton. 

Puhuin aiemmin talven vaikeissa jutuissa kylmyydestä ja itsensä lämpimänä pitämisestä. Siihen liittyy siis pukeutuminen. Talvella, varsinkin siis pakkasilla, itsensä lämpimästi pukeminen on erittäin tärkeää. Lämpimät sukat ja talvikengät ovat ainakin mulle ne tärkeimmät. Nimittäin iltaisin mulla on varpaat aina kylmät, vaikka olisikin kesä. Jos ulkoilen pitkään pakkasella niin yritän muistaa välillä liikutella jalkojani, jotteivat ne ihan paleltuisi paikalleen. Kerrospukeutuminen ja jalkojen liikuttelu auttaa mulla ainakin pitämään jalat mahdollisimman lämpöisinä pitkään ulkoillessa kovillakin pakkasilla.

Lisäksi aina pakkasilla mun on muistettava pitää hanskoja (tai lapasia), vaikka kelaisin vain muutaman metrin. Kelausvanteet kylmettyvät todella nopeasti ja todella kylmiksi. Pari talvea sitten kelasin ulko-ovelta taksiin (ehkä 5m) enkä laittanut hanskoja sillä "eihän niitä näin lyhkäsellä matkalla tarvitse". No, sormethan siinä paleltuivat ja seuraavana yönä sormiin nousi vesirakkulat. Pari päivää sormet olivat niin arat, että pukeminenkin sattui ihan älyttömästi. Enpä ole enää ilman hanskoja pakkasilla liikkunut.

Vielä yksi mainitsemisen arvoinen asia tulee talven ja pyöriksen yhdistelmästä mieleen. Lumen kulkeutuminen renkaissa sisälle. Mä onneksi asun kerrostalossa, jossa ulko-ovelta omalle ovelle on aikalailla matkaa, joten pahimmat lumet kerkeävät sulaa ja tippua matkalla omaan kotiin. Silti olen miettinyt, että pitäisi ehkä ostaa joku lumiharja, jolla voisi vielä omassa eteisessä putsata renkaat, ennen kuin siiirryn olohuoneeseen tai muualla kämppään vesittämään lattioita. 

Vielä en ole talvea kulkenut omalla autolla, joten saa nähdä kuinka mun käy yksin oman auton kanssa kun kunnot lumet tulevat. Voisinpa kertoa siitä kun olen kokeneempi sen asian suhteen.

Odotan täällä lumia hiukan kauhulla.. Tulee muutaman kuukauden tauko lenkkeilyyn, oivoi. Kuinkas te? Kuka odottaa lumen tuloa innolla?

xoxo, Jassu

mun viikonloppu

Mä aloitan viikonloppuni aina perjantaina. Vaikkakin Wikipedian mukaan viikonloppu on lauantain ja sunnuntain käsittävä ajanjakso. Eli vietänkö mä ennemmin Elastisen lanseeraamaa loppuviikkoa perjantaista sunnuntaihin kuin perinteistä viikonloppua?

Perjantai alkoi pienellä lumipohdinnalla: "miten auto laitetaan lämppäriin ja eihän mulla ole edes lumiharjaa!?"

Pienistä ongelmista huolimatta pääsin turvallisesti aamusalille ja sieltä Tikkakoskelle porukoita moikkaamaan. Muita perjantain touhuja oli siskon kuskaaminen kankaiden ostoon, sen puuttuneen lumiharjan (sekä hirmuisen ruokamäärän) osto ja ihanien tyttöjen kanssa hengailua Vain elämään säestämänä.

Lauantaina heräsin intopinkeänä. Päivälle oli luvassa paljon kivaa tekemistä ja aurinkokin häikäisi verhojen takaa!

Laitettua itseni jotenkuten ihmisen näköiseksi ja vatsan täytyttyä, lähdin ostamaan äidille synttärilahjaa. Pikavisiitti kauneushoitolaan ja loistava lahja oli valmis. Seuraavana pääsin moikkaamaan ihanaa Lauraa, joka saapui kuuden viikon reissultaan takaisin Suomen kamaralle. Tikikselläkin tuli käytyä yllättämässä äiti synttärilahjalla ja iskä pääsi huoltamaan pyöristä. Nopean kauppareissun kautta kiiruhdin kotiin valmistelemaan viini-iltaa mun lukaaliini. Sittenhän se loppulauantai vierähti kreisibailatessa..

Tänään sunnuntaina herätessäni yllättävän aikaisin (kahdeksan aikaan!?) ihmettelin, että taasko se viikonloppu vierähti. Jos nyt jo tuntuu, että päivät ja viikot menevät älyttömän nopeasti, niin miltä se mahtaa tuntua viisikymppisenä.. omg.

Hengailin tekemättä mitään aamupäivän, vierailin siskon perheen luona iltapäivän ja nyt illalla katson telkkua, syön porkkanaa ja pääsin vihdoin päivittelemään teille kuulumisiani.
Sellainen viikonloppu se. Ihan(a) hauska, ihania ihmisiä ja ensi viikolle jatkuvaa väsymystä :D

Kivaa illan jatkoa!
xoxo, Jassu

nasta juttu

Kävin tänään vaihtamassa talvirenkaat. Ehkä jonkun mielestä liian aikaisin, mutta eipähän pääse talvi yllättämään. Enkä muuten todellakaan ollut ainoa, joka tänään vaihdatutti renkaansa Jyväskylän Vianorilla..

Tämä miehistä voimaa vaativa laji oli mulle todella helppo. Renkaiden vaihto sujui ongelmitta näin blondilta pyörisläiseltäkin. 

Ensin rullailin sisälle ja ilmoitin tiskillä kuka olen ja monelta mulle oli varattu aika. Seuraavana annoin jo autoni avaimia tiskillä olleelle miehelle, joka toimitti avaimet eteenpäin renkaanvaihtajille. Nämä haalareissa heiluvat käytännön miehet noutivat autoni parkkipaikalta ja ajoivat itse oikealle paikalle, jossa auto nostettiin ilmaan renkaiden vaihdon ajaksi. Eikä aikaakaan kun uudet nastarenkaat komeilivat jo kaunokaiseni alla, ilmanpaineet tarkastettuna.

Lopuksi joku haalarimiehistä ajoi autoni takaisin parkkiin ja toi avaimet mulle. Tällä välin kesärenkaat oli toimitettu rengashotelliin odottamaan ensi kevättä. Eipähän tarvitse itse huolehtia niiden kuljetuksesta tai säilytyksestä. Eikä muuten edes siitä, milloin vaihdan renkaat keväällä. Nimittäin Vianor ilmoittaa tekstiviestillä ajan, jolloin mun kannattaisi tulla vaihtamaan kesärenkaisiin.

Mun tehtäväkseni jäi siis tietojeni jättäminen (sillä olin uusi asiakas) ja maksun hoitaminen. Tämä kaikki (renkaiden vaihto, auton siirtely..) tapahtui noin 20 minuutin sisään siitä, kun olin ilmoittanut saapuneeni paikalle. Sen parikymmenminuuttisen käytin hyväkseni napsimalla kuvia ja nauttimalla kahvista. Lämpimissä sisätiloissa.  

Miinuksena näin pyörisläisenä sanoisin Vianorilla esteellisyyden. Nimittäin paikka ei ollut esteetön. Ovet kynnyksineen olisivat olleet hankalat ilman, että joku olisi auttanut mua avaamalla ne mulle. Enkä ehkä muutama vuosi sitten olisi niitä kynnyksiäkään itse osannut ylittää. Näin ruuhka-aikaan paikalla on kyllä varmaankin lähes koko ajan joku, joten eiköhän ovien availu onnistu. Mutta täysin yksin, ilman muita asiakkaita, en välttämättä olisi päässyt paikkaan sisälle. Vaikkakin tähän hätäapuna olisin voinut soittaa heidän numeroonsa ja pyytää jotakuta tulemaan ovelle vastaan. Enivei, miinuksena sanoisin painavat ovet ja kynnykset, pyörisläiselle. 

Sinne siis jäivät kesärenkaat odottamaan, että saavun vaihtoon uudestaan lumien sulattua. Mielelläni menenkin uudestaan. Ei tarvitse kuin ajaa pihaan ja hommat hoituvat lähes itsestään. Enkä kyllä ihmettele lainkaan, kun poistuessani paikalta huomasin pihaan tulleen kolme tai neljä naista vaihtamaan renkaita. Hah. Onneksi jotkut asiat hoituvat näin helposti. 

Turvallisia ajokilometrejä!

xoxo, Jassu

mun kuvat 2

Sunnuntai, viikon seitsemäs ja viimeinen päivä. Tosin ennen vuotta 1973 sunnuntai oli viikon ensimmäinen päivä. Nyt tänään sunnuntai on myös mun viikkohaasteeni viimeinen päivä. Onnistuin kuin onnistuinkin postailemaan tänne jokainen päivä tällä viikolla. Välillä ei-niin-mielenkiintoisesti, mutta kuitenkin.  Hyvä mä!

Sunnuntai-iloksi sain aikaiseksi kuvattua lisää kuvia mun kuvat -postaukseen. Tässä siis seuraavat 15 kuvaa mun näkemyksistä teidän antamistanne aiheista:

Käsialani...

on tylsä ja selkeä. Nopeasti kirjoittaessa jälki muistuttaa jopa hiukan kaunokirjoitusta.

Tärkein tavarani...

oli vaikea päättää. Pienen pohdinnan jälkeen tajusin avainten olevan tärkein. Avaimilla pääsee maailman tärkeimpiin paikkoihin; omaan kotiin ja Tikkakosken kotiin.

Lempisukkani...

löysin käytyäni sukkalaatikon läpi. Lämpöiset, pehmeät ja söpön väriset.

Lempikorvikset...

ovat Tory Burchin kauniit mutta yksinkertaiset kultanapit. 

Lempikenkäni...

ovat ylivoimaisesti tennarit. Käytän niitä lähes jokapäivä. Kaikkien vaatteiden kanssa.

Kengät, joita käytän eniten...

näyttävätkin siltä. Vaikkakin olen pessyt ne muutamaan otteeseen pesukoneessa.

Lempilepopaikka...

löytyy omasta kotoa. Mun ihana sohva, johon nukahtaa helposti telkkua katsellessa.

Paras sisustustuotteeni...

on pehmoinen lampaantalja. Niitä multa löytyy oikeastaan kaksi. Toinen sängystä ja toinen olohuoneesta. 

Rakkain leluni...

kulki mukana niin Oulun teholla kuin Helsingin kuntoutuksessa. Rakas Kalle, jonka antajaa en tiedä..

Vuoden positiivisin jyväskyläläinen -patsas...

on vihdoin ja viimein teidänkin nähtävillä. En vissiin ollut esitellyt tätä aiemmin? Onko se enkeli, nainen vai teekannu? Voit itse päättää.

Tavara, jonka haluaisin vaihtaa uuteen parempaan vastaavaan...

on todella usein mua raivostuttava "sammun milloin haluan" tietokoneeni. 

Tämä ärsyttää minua...

lähes aina sen tapahtuessa. Vessapaperi repeää väärästä kohtaa. Argh :D

Mistä vähiten tykkään itsessäni...

on myös osa parasta puoltani. Muiden mukaan yksi parhaista asioista mussa on se, kun hymyilen niin paljon. Mutta mun mielestä mun hymy on kamala, hampaideni takia.

Kauneinta minussa...

oli vaikea keksiä. Lopulta tausin, että mun hiukset ovat mun mielestä kauneinta mussa. Oikeastaan lähes sellaiset kuin olen niiden halunnut olevan jo vuosien ajan. 

Parasta syksyssä...

ulkoilman viiletessä on se, että kämppäkin viilenee ja kynttilöitä poltellessa ei tukahdu kuumuuteen. Ahh, pimeys ja kynttilät <3

Mitäs ajatuksia nämä kuvat sai teissä aikaan? Entä tämän viikon päivittäinen postailuni? 

Ihastuttavaa ensiviikkoa!

xoxo, Jassu

mun kuvat 1

Nyt on räpsitty kuvia oikein urakalla muutaman päivän ajan. Halusin päästä tekemään tätä (ensimmäistä) kuvapostausta mahdollisimman nopeasti. Kiitos muuten kovasti monista kuva-aiheista, joita olette edelliseen postaukseen kirjoitelleet. Tänään naureskelinkin, että mun ei tarvitse käydä koulua kun keksin blogin avulla erilaisia tehtäviä itselleni. Tämä kuvausjuttu on kyllä ollut hauskaa ja homma vain jatkuu. Aiheita on nimittäin tullut niin paljon, että voin ripotella ottamiani kuvia Rakkauspakkaukseen aina välillä tässä syksyn mittaan. Mutta tosiaan, nyt olisi aika 22:lle ensimmäiselle kuvalle, jotka ovat mun näkemyksiä antamistanne aiheista. Olkaa hyvät:

Lempihajuveteni...

on Versacen Bright Crystal. Se on ollut luottohajuveteni reilut kaksi vuotta ja jälleen lopussa. Nyyh.

Jotain, jonka olen saanut lahjaksi...

tämän nätin kaulakorun sain ylioppilaslahjaksi, mutten valitettavasti muista enää keneltä. Mulla oli hirmuinen määrä aivan ihania koruja tähän kuvaan, mutta valitsin tämän, koska haluaisin tietää keneltä se oli!

Hammasharjani väri...

olisin voinut kuvata tosiaan pelkän värin, punaista ja vaaleanpunaista, mutta siinä se on koko komeudessaan.

Meikit...

säilytän niitä kivassa kangaskorissa ja päälimmäisenä näkyvät oikeastaan kaikki päivittäiset meikkini.

Paras tuoksu...

oli melko vaikea valita. Ensin mietin herkkuruokia, seuraavaksi bensaa (hups) ja sitten välähti: kookosrasvat. Ai että!

Puhelimeni...

on varmasti monien inhokki, mutta mun suuri suosikki eli iPhone. 

Turhin esineeni...

rikkinäinen kaukosäädin. Se on ollut rikki toukokuusta saakka, enkä ole vieläkään heittänyt sitä menemään..?

Astiakaappi...

sisältää Ikeaa, Iittalaa, siskolta saatua ja ehkä jotain muutakin. Mun lempiväri saattaa erottua sieltä.

Aamupala...

on joka päivä samanlainen. Kahvia en tosin aivan jokaisena päivänä juo ja muniakin on yleensä kaksi. Eli ei se ole joka päivä samanlainen.

Iltapala...

ei yleensä näytä tältä. Eilen oli perjantaipoikkeus. Yleensä hedelmän sijasta on marjoja. 

Lempikarkki...

oli hirveän vaikea. Rakastan sirkusaakkosia vähintään yhtäpaljon kuin näitä koviakin. No, tässä siis yhdet lemppareistani.

Jotakin, joka teki minut tänään iloiseksi...

kaverilta saatu erittäin upea kortti Ruotsista. Aina on ihana saada jotain laskuista tai mainoksista poikkeavaa postissa. Tämä on viimeisin luukusta kolahtanut ilostuttaja!

Paras asukokonaisuus...

on jotain urheilullista ja rentoa. Eikä kelloa (tärkein asuste!!) saa unohtaa. 

Viimeisin ostokseni...

oli vielä eilen nämä kaksi Niken paitaa. Huppari ja öö.. peruspaita?

Lempikirjani...

olisi ehkä kuitenkin ollut Tummien perhosten koti, mutta en omista sitä. Nälkäpelit ovat parhaita viimeisimmistä lukemistani kirjoista.

Sana syksy tuo mieleeni...

ensimmäisenä lehdet. 

Syksyn värit...

 ovat kauneimmillaan kirkkaalla säällä. Punainen, keltainen, vihreä, ruskea..

Kauneinta syksyssä...

on luonto. Pimeiden iltojen ja katuvalojen lisäksi.

Kuva, jolle nauran aina...

:DD ihan kamala(n hauska).

Unelmieni mies...

ei häpeä mua. On luotettava ja turvallinen.

Näin pidän hiuksiani mieluiten...

yksinkertaisesti ja helposti ponihännällä.

Kauneinta Jyväskylässä...

valot ja Kuokkalan silta, pimeällä.

Tämä oli vasta alkua valokuvapostauksista. Mitä piditte kuvista? Olisiko teille tullut samoja asioita kuviin? Vastasiko postaus odotuksianne?

Ihanaa loppuviikonloppua ja kauniita unia.

xoxo, Jassu