maanantai 23. huhtikuuta 2012
Pariisi - Disneyland
Vihdoin sain valituksi muutamia kuvia mun ja Mariannen Disneyland-päivästä. Huh, kuvia oli aivan hirmuisesti. Mutta tässä nyt kuvapläjäys, olkaa hyvät:
lauantai 21. huhtikuuta 2012
maailman paras päivä
Mä mainitsin viimekertaisessa postauksessani jännittävästä projektista. Voisin valaista teille tätä - jo joulukuussa aloitettua - aivan uskomatonta projektia hieman.
Kaikki alkoi viime joulukuussa kun sain puhelun kesken koulupäivän. Voin kertoa kuinka sekaisin menin, kun puhelimeen vastattuani mulle vastasi takaisin ystävällinen mies ja kertoi olevansa Toistaiseksi tuntemattomasta syystä -ohjelman tuottaja. Huh, kyllä muuten tärisytti tämän puhelun jälkeen! Tapasin siinä muutamien viikkojen jälkeen tämän tuottajan lounaan merkeissä. Tutustumisen ohessa kävimme läpi mun ja kavereideni onnettomuutta. Tapaamisen jälkeen tajusin: mut halutaan oikeasti mukaan tv-ohjelmaan! Tässä muutamien kuukausien aikana olemme soitelleet -niin tuottajan kuin ohjaajankin kanssa- muutamia puheluita joissa olemme valmistelleet kyseisen jakson kuvauksia.
Kuvaukset olivat vihdoin tänä viikonloppuna, perjantaina ja lauantaina. Tuottaja, ohjaaja ja kuuvaja saapuivat Helsingistä Jyväskylään perjantaina päivällä. Perjantaina kuvasimme ilman haastatteluja ns. kuvituskuvia ja tänään (lauantaina) vuorossa olivat haastattelut. Aivan todella mielenkiintoinen viikonloppu on ollut, ja aika on mennyt erittäin hurjaa vauhtia kaiken kivan tekemisen parissa. Mä olen pyrkinyt nauttimaan joka hetkestä kuvauksissa, sillä tämä on luultavasti tällainen "kerran elämässä"-kokemus.
Tänään tajusin, että tämä on ollut yksi mun elämäni parhaimmista viikonlopuista, ellei jopa paras. Varsinkin tänään (lauantaina) on ollut aivan uskomaton päivä. Tunteet ovat myllänneet laidasta laitaan koko päivän ajan haastatteluidenkin takia. Mutta vielä lisäksi mulle oli järkätty maailman hienoin yllätys: onnettomuudessa mua auttanut ensihoitaja tuli (mulle) suurena yllätyksenä paikalle kesken kuvausten. Aivan uskomatonta! Kiitos kaikille, jotka järjestitte ja mahdollistitte tämän. En olisi mitään hienompaa voinut edes odottaa. Sain vihdoin nähdä mua auttaneen miehen aivan kasvotusten sekä pääsimme juttelemaan tapahtuneesta. Tämä päivä taisi olla meille molemmille yksi elämämme hienoimmista. Kiitos. Nyt mä menen sanattomaksi, vau. Voin vannoa, että muistan ikuisesti nämä päivät ja sen hetken kun vihdoin kohtasin tämän mahtavan ensihoitajan. Hänen lisäkseen koko muukin porukka (mm. kaverit ja kuvausjengi + perhe) on ollut aivan mahtava.
Tämä kyseinen jakso ilmestyy Ylellä noin vuoden kuluttua. Joudutte odottelemaan tätä siispä aika kauan. En kyllä itsekään malta odottaa jakson ilmestymistä. Hui. Toivottavasti jakso ja tietenkin koko tv-ohjelma avaavat ihmiset silmiä ja mahdollisesti auttaa tai tukee samankaltaisiin tilanteisiin joutuneita.
Vielä kerran, kiitos tästä hienosta ja unohtumattomasta kokemuksesta
xoxo, Jassu
Kaikki alkoi viime joulukuussa kun sain puhelun kesken koulupäivän. Voin kertoa kuinka sekaisin menin, kun puhelimeen vastattuani mulle vastasi takaisin ystävällinen mies ja kertoi olevansa Toistaiseksi tuntemattomasta syystä -ohjelman tuottaja. Huh, kyllä muuten tärisytti tämän puhelun jälkeen! Tapasin siinä muutamien viikkojen jälkeen tämän tuottajan lounaan merkeissä. Tutustumisen ohessa kävimme läpi mun ja kavereideni onnettomuutta. Tapaamisen jälkeen tajusin: mut halutaan oikeasti mukaan tv-ohjelmaan! Tässä muutamien kuukausien aikana olemme soitelleet -niin tuottajan kuin ohjaajankin kanssa- muutamia puheluita joissa olemme valmistelleet kyseisen jakson kuvauksia.
Kuvaukset olivat vihdoin tänä viikonloppuna, perjantaina ja lauantaina. Tuottaja, ohjaaja ja kuuvaja saapuivat Helsingistä Jyväskylään perjantaina päivällä. Perjantaina kuvasimme ilman haastatteluja ns. kuvituskuvia ja tänään (lauantaina) vuorossa olivat haastattelut. Aivan todella mielenkiintoinen viikonloppu on ollut, ja aika on mennyt erittäin hurjaa vauhtia kaiken kivan tekemisen parissa. Mä olen pyrkinyt nauttimaan joka hetkestä kuvauksissa, sillä tämä on luultavasti tällainen "kerran elämässä"-kokemus.
Tänään tajusin, että tämä on ollut yksi mun elämäni parhaimmista viikonlopuista, ellei jopa paras. Varsinkin tänään (lauantaina) on ollut aivan uskomaton päivä. Tunteet ovat myllänneet laidasta laitaan koko päivän ajan haastatteluidenkin takia. Mutta vielä lisäksi mulle oli järkätty maailman hienoin yllätys: onnettomuudessa mua auttanut ensihoitaja tuli (mulle) suurena yllätyksenä paikalle kesken kuvausten. Aivan uskomatonta! Kiitos kaikille, jotka järjestitte ja mahdollistitte tämän. En olisi mitään hienompaa voinut edes odottaa. Sain vihdoin nähdä mua auttaneen miehen aivan kasvotusten sekä pääsimme juttelemaan tapahtuneesta. Tämä päivä taisi olla meille molemmille yksi elämämme hienoimmista. Kiitos. Nyt mä menen sanattomaksi, vau. Voin vannoa, että muistan ikuisesti nämä päivät ja sen hetken kun vihdoin kohtasin tämän mahtavan ensihoitajan. Hänen lisäkseen koko muukin porukka (mm. kaverit ja kuvausjengi + perhe) on ollut aivan mahtava.
Tämä kyseinen jakso ilmestyy Ylellä noin vuoden kuluttua. Joudutte odottelemaan tätä siispä aika kauan. En kyllä itsekään malta odottaa jakson ilmestymistä. Hui. Toivottavasti jakso ja tietenkin koko tv-ohjelma avaavat ihmiset silmiä ja mahdollisesti auttaa tai tukee samankaltaisiin tilanteisiin joutuneita.
Vielä kerran, kiitos tästä hienosta ja unohtumattomasta kokemuksesta
xoxo, Jassu
sunnuntai 15. huhtikuuta 2012
lentoon
Moikkamoi jälleen! Mulla oli tässä joitakin päiviä hieman ongelmia tietokoneen kanssa, joten on jäänyt tämä blogin ylläpitäminen erittäin heikolle tasolle. Kerronpa pikaisesti mitä kaikkea olenkaan puuhastellut Pariisin reissun jälkeen. Hmm.. ensinnäkin olen ollut todella paljon kavereiden kanssa. Olen muunmuassa viettänyt kaverin kakskymppisiä, käynyt Jypin pelissä, ollut osana illanistujaisia ja käynyt salilla. Jonkin verran olen touhunnut, vaikka kipeänäkin olin välissä - ainiin ja kävinhän mä pari kertaa sairaalassa pikavisiitilläkin.
Mutta nyt vihdoin kerron pyöriksellä matkustamisesta lentokoneessa.
Lentokone + pyörisminä
Olin siis muutama viikko sitten ensimmäistä kertaa lentokoneessa halvaantumisen jälkeen. Enkä tiennyt kyllä yhtään miten koneeseen pääsee tuolin kanssa ja missä mun oma Jabiili matkustaa lennon ajan. Mä pelkäsin, että ihan varmasti ne hukkaa mun tuolin ja se löytyy jostain Thaimaasta.
Heti alussa Helsinki-Vantaan kentällä homma luisti erittäin sujuvasti. Pääsin eri tiskille (vai mikähän se nyt on) kuin muut, laittamaan ruumaan menevät laukut, joten ei tarvinnut jonotella. Tämän jälkeen jatkoimme nopeasti siihen ömm.. tarkastukseen? Läpivalaisuun? Sekin sujui ongelmitta. Tuolihan siinä piippasi ja mun selässäkin on tuhottomasti rautaa, joten ne vielä tarkasti mut jollain pikkulaitteella muistaakseni. Aikaa tähän "lisätarkastukseen" meni ehkäpä noin 20 sekuntia. Näiden perusjuttujen jälkeen oli odottelua, kunnes pääsimme täyttämään konetta.
Mut vietiin ekana koneeseen. Kaksi miestyöntekijää tulivat työntämään (olisin itsekin voinut kyllä kelata) mut koneen ovelle, jossa mut siirrettiin todella kapeaan tuoliin, jota ei voi itse kelata. Mut sidottiin tuoliin kiinni ja siirryimme sisään koneeseen. Koneessa perutettiin meidän penkkien kohdalle (jep, istuimme Mariannen kanssa aivan normaalisti kaikkien muiden seassa) ja nämä kaksi miestä nostivat mut ikkunapaikalle (toinen nosti kainaloista selkänojien yli kurottuneena ja toinen oli penkkien välissä nostamassa polvien alta). Tämän noston jälkeen tajusin, että olisinhan mä itsekin osannut pomppia sinne ikkunapaikalle.
Jabiili jäi koneen ovelle ja se vietiin vissiinkin ruumaan lennon ajaksi. Ja tallessa pysyi! Huh.
Kun mut oli saatu paikoilleen ja kone täytettyä pääsimme vihdoin liikkelle. Lentoon saakka emme päässeet. Kone hajosi. No eikun varaosa paikalle ja korjaamaan. Ei auttanut, joten kone tyhjäksi ja ihmiset bussilla takaisin terminaaliin. Mä ja Marianne odoteltiin sitten siinä, että mut tultiin siirtämään taas siirtymistuoliin ja ne kaksi miestä kantoivat mut portaat alas autolle. Kentällä jouduin hengailemaan sitten kentän omalla tuolilla (oli muuten pirun jäykkä). Odottelimme tovin uutta konetta ja uusi yritys! Tällä seuraavalla koneella pääsimme vihdoin lähtemään.
Ranskassa koneesta poistuminen suijui jo vanhalla rutiinilla (heh, kerran jo koettu poistuminen). Kaksi ranskalaista avustajaa siirsivät mut koneesta pois viimeisenä. Koneen ovella siirryin kentän omaan tuoliin ja siitä sitten lähdettiin! Ja vauhdilla! Ranskalainen mies puhui kamalan nopeasti ranskan sekaista englantia ja paineli menemään kamalaa kyytiä pitkin kentän pitkiä käytäviä. Marianne ja laukut tulivat vanavedessä lähes hölkkäämisvauhtia (vitsivitsi, ei nyt ihan). Vihdoin pääsimme kohtaan, jonne laukut tulevat. Siinä se ranskalaismies sanoi jotain todella nopealla englannillaan ja nappasi mut mukaansa. Katsoin Mariannea ihmeissään, ja Marianne kerkesi just ja just huikata, että "lähette vissiin sun tuolia hakemaan".
Siinä taas mentiin. Järkyttävää kyytiä pitkin käytäviä. Yhtäkkiä pysähdyimme, nainen törkkäsi mulle englannin kielisen lehden käteen ja päättelin, että nyt sitten odotellaan. Hymyilin vain tyhmänä kun nämä kaksi avustajaa puhuivat ranskaa, ja en todellakaan ymmärtänyt sanaakaan. Siinä mä ihmettelin, että millonhan nään Mariannen seuraavan kerran ja missähän mun tuoli viipyy. No jonkin ajan kuluttua avustajamies haki Mariannen paikalle ja odoteltiin yhdessä mun tuolia. Viimein se saapui ja pääsimme jatkamaan matkaamme taksille.
Takaisin Suomeen palatessa asiat järjestyivät jälleen erinomaisesti. Ranskassa meitä avustettiin ja pääsimme nopeammin lähettämään laukut matkaan yms. Hah, taas pyöriksen hyviä puolia - ei tarvitse pahemmin jonotella. Koneeseen siirtyminen sujui samanlailla kuin Suomessakin, ja lentoon pääsimme jopa ensimmäisellä koneella ilman ongelmia. Suomessa mua tulivat jälleen avustamaan kaksi miestä ja oman tuolinkin muistaakseni sain nopeasti takaisin jo ennen matkalaukkujen hakemista.
Elikkäs voisin tiivistää asian niin, että olipas helppoa ja mutkatonta! Kentillä hommat oli suunniteltu hyvin pyörisläisille ja avustajat osasivat hommansa. Ei todellakaan pelota seuraavalla kerralla lähteä tuolin kanssa matkaan :)
Palaillaan,
xoxo, Jassu
Mutta nyt vihdoin kerron pyöriksellä matkustamisesta lentokoneessa.
Lentokone + pyörisminä
Olin siis muutama viikko sitten ensimmäistä kertaa lentokoneessa halvaantumisen jälkeen. Enkä tiennyt kyllä yhtään miten koneeseen pääsee tuolin kanssa ja missä mun oma Jabiili matkustaa lennon ajan. Mä pelkäsin, että ihan varmasti ne hukkaa mun tuolin ja se löytyy jostain Thaimaasta.
Heti alussa Helsinki-Vantaan kentällä homma luisti erittäin sujuvasti. Pääsin eri tiskille (vai mikähän se nyt on) kuin muut, laittamaan ruumaan menevät laukut, joten ei tarvinnut jonotella. Tämän jälkeen jatkoimme nopeasti siihen ömm.. tarkastukseen? Läpivalaisuun? Sekin sujui ongelmitta. Tuolihan siinä piippasi ja mun selässäkin on tuhottomasti rautaa, joten ne vielä tarkasti mut jollain pikkulaitteella muistaakseni. Aikaa tähän "lisätarkastukseen" meni ehkäpä noin 20 sekuntia. Näiden perusjuttujen jälkeen oli odottelua, kunnes pääsimme täyttämään konetta.
Mut vietiin ekana koneeseen. Kaksi miestyöntekijää tulivat työntämään (olisin itsekin voinut kyllä kelata) mut koneen ovelle, jossa mut siirrettiin todella kapeaan tuoliin, jota ei voi itse kelata. Mut sidottiin tuoliin kiinni ja siirryimme sisään koneeseen. Koneessa perutettiin meidän penkkien kohdalle (jep, istuimme Mariannen kanssa aivan normaalisti kaikkien muiden seassa) ja nämä kaksi miestä nostivat mut ikkunapaikalle (toinen nosti kainaloista selkänojien yli kurottuneena ja toinen oli penkkien välissä nostamassa polvien alta). Tämän noston jälkeen tajusin, että olisinhan mä itsekin osannut pomppia sinne ikkunapaikalle.
Jabiili jäi koneen ovelle ja se vietiin vissiinkin ruumaan lennon ajaksi. Ja tallessa pysyi! Huh.
Kun mut oli saatu paikoilleen ja kone täytettyä pääsimme vihdoin liikkelle. Lentoon saakka emme päässeet. Kone hajosi. No eikun varaosa paikalle ja korjaamaan. Ei auttanut, joten kone tyhjäksi ja ihmiset bussilla takaisin terminaaliin. Mä ja Marianne odoteltiin sitten siinä, että mut tultiin siirtämään taas siirtymistuoliin ja ne kaksi miestä kantoivat mut portaat alas autolle. Kentällä jouduin hengailemaan sitten kentän omalla tuolilla (oli muuten pirun jäykkä). Odottelimme tovin uutta konetta ja uusi yritys! Tällä seuraavalla koneella pääsimme vihdoin lähtemään.
Ranskassa koneesta poistuminen suijui jo vanhalla rutiinilla (heh, kerran jo koettu poistuminen). Kaksi ranskalaista avustajaa siirsivät mut koneesta pois viimeisenä. Koneen ovella siirryin kentän omaan tuoliin ja siitä sitten lähdettiin! Ja vauhdilla! Ranskalainen mies puhui kamalan nopeasti ranskan sekaista englantia ja paineli menemään kamalaa kyytiä pitkin kentän pitkiä käytäviä. Marianne ja laukut tulivat vanavedessä lähes hölkkäämisvauhtia (vitsivitsi, ei nyt ihan). Vihdoin pääsimme kohtaan, jonne laukut tulevat. Siinä se ranskalaismies sanoi jotain todella nopealla englannillaan ja nappasi mut mukaansa. Katsoin Mariannea ihmeissään, ja Marianne kerkesi just ja just huikata, että "lähette vissiin sun tuolia hakemaan".
Siinä taas mentiin. Järkyttävää kyytiä pitkin käytäviä. Yhtäkkiä pysähdyimme, nainen törkkäsi mulle englannin kielisen lehden käteen ja päättelin, että nyt sitten odotellaan. Hymyilin vain tyhmänä kun nämä kaksi avustajaa puhuivat ranskaa, ja en todellakaan ymmärtänyt sanaakaan. Siinä mä ihmettelin, että millonhan nään Mariannen seuraavan kerran ja missähän mun tuoli viipyy. No jonkin ajan kuluttua avustajamies haki Mariannen paikalle ja odoteltiin yhdessä mun tuolia. Viimein se saapui ja pääsimme jatkamaan matkaamme taksille.
Takaisin Suomeen palatessa asiat järjestyivät jälleen erinomaisesti. Ranskassa meitä avustettiin ja pääsimme nopeammin lähettämään laukut matkaan yms. Hah, taas pyöriksen hyviä puolia - ei tarvitse pahemmin jonotella. Koneeseen siirtyminen sujui samanlailla kuin Suomessakin, ja lentoon pääsimme jopa ensimmäisellä koneella ilman ongelmia. Suomessa mua tulivat jälleen avustamaan kaksi miestä ja oman tuolinkin muistaakseni sain nopeasti takaisin jo ennen matkalaukkujen hakemista.
Elikkäs voisin tiivistää asian niin, että olipas helppoa ja mutkatonta! Kentillä hommat oli suunniteltu hyvin pyörisläisille ja avustajat osasivat hommansa. Ei todellakaan pelota seuraavalla kerralla lähteä tuolin kanssa matkaan :)
Palaillaan,
xoxo, Jassu
torstai 5. huhtikuuta 2012
Pariisi - Disneyland
Vihdoin sain valituksi muutamia kuvia mun ja Mariannen Disneyland-päivästä. Huh, kuvia oli aivan hirmuisesti. Mutta tässä nyt kuvapläjäys, olkaa hyvät:
Hyvää pääsiäisen alkua kaikille! Tänään muuten saattaa ilmestyä vielä toinenkin postaus illemmalla..ehkä.
xoxo, Jassu
Hyvää pääsiäisen alkua kaikille! Tänään muuten saattaa ilmestyä vielä toinenkin postaus illemmalla..ehkä.
xoxo, Jassu
maanantai 2. huhtikuuta 2012
Pariisi - kuvia
Alotin äsken väsäämään postausta koko reissusta, ja tajusin siitä tulevan äärettömän pitkä. Varsinkin jos kirjoittelen juna-,lento- ja taksimatkoista reissun aikana siihen. Joten päätin tehdä vielä erikseen postauksen noista matkustuskeinoista tuolilla ja miten ne siis onnistuivat. Mutta tämän postauksen omistan kokonaan ihanille kuville.Varautukaa, näitä kuvia on paljon, vaikkakin vain murto-osa kaikista kuvista reissulta. Eli otahan hyvä asento ja nauti:
Päivä 1
Vietyämme tavarat hotellille suuntasimme samantien kävelemään (kelailemaan) kohti Eiffeliä.
Eiffeliä jonkin aikaa ihasteltuamme jatkoimme seikkailua kohti ööm.. jotain hienoa
kiertelimme pitkin katuja ja ihastelimme ihania vanhoja rakennuksia (musta on tullut vanha.. en mä ennen ole ihaillut jotain vanhoja taloja, wtf?)
löysimme erittäin mukavan ravintolan ja onneksi meille iski nälkä juuri ennen paikallisia
siellä oli vielä kauniimpaa livenä
kyllä me kerkesimme ensimmäisenä päivänä, joka ei edes ollut kokonainen, tekemään vaikka mitä
Päivä 2
aamulla suuntasimme taksilla suoraan Louvrelle
keli oli kuin ensimmäisenäkin päivänä - loistava
"aamupalaa" söimme paikassa, jonka maisemana oli Louvre
heh, perus aamupala
Louvrelta jatkoimme matkaa vieressä sijaitsevaan puistoon
löysimme söpön lukkosillan, jee
pääsin ensimmäistä kertaa ikinä Starbucksiin, jipii
tästäkin kohteesta olisi paljon kuvia, mutta eiköhän tämä yksi riitä - eli Notre Dame
iltaa kohden suuntasimme Hard Rock Cafeen syömään ja drinkeille
Marianne tyytyväisenä, eikä ihme - mä ainakin söin tuolla maailman parasta kanaa
Päivä 3
söimme aamupalan omalla hotellilla
nami, croissanttia
Care de Lyonin rautatieasema, josta matkasimme junalla Disneylandiin - kuvat sieltä eri postauksessa
Päivä 4
normi maisemat meidän päivittäisiltä taksimatkoilta
kävimme Champs Elyseellä ihailemassa kauppoja ja ehkä vähän myös shoppailemassa
Champs Elyseen päästä löysimme Riemukaaren
iltapalalle menimme Mariannen kanssa Seinen rannalle, josta näkyi hyvin Pariisin Vapaudenpatsas
meidän iltapalahan koostui shampanjasta, mansikoista ja suklaasta
iltapalan jälkeen lähdimme vielä kohti Eiffeliä, jotta näkisimme sen vielä pimeällä. odotellessa pimeää saimme aikamme kulumaan mukavalla terassilla drinkkien parissa
Eiffel sädehti iltasin hetken aikaa hienosti, mutta siitä ei saanut mitenkään hienoa kuvaa, nyyh
Päivä 5
viimeisen aamun aamupalamaisema
viimeisenä päivänä ehdimme käydä tekemässä vielä viimeisiä ostoksia ja nauttimaan ihanan lämpimästä auringon paisteesta
'mä en tahdo takas kylmään Suomeen', mä masentuneena lentokentällä
Eli vielä olisi luvassa Disneyland-postaus sekä matkustus-postaus. Toivottavasti teillä ei vielä tule korvista ulos tämä mun Pariisi hehkutus, mutta kun mä vaan olen nyt rakastunut. Apua, kello on jo hirveän paljon. Mä lähden unille!
xoxo, Jassu
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)