tiistai 28. tammikuuta 2014

rullien keittiössä

Kerta olen päässyt vauhtiin ruokapostauksien kanssa, niin eiköhän jatketa vielä samalla linjalla. Multa on nimittäin kyselty joitakin kertoja keittiössä toimimisesta pyöriksen kanssa. Onko mun keittiö rempattu mulle sopivaksi? 
Eli mun keittiötähän ei ole remontoitu mulle mitenkään sopivaksi. Asun vuokralla, joten en nähnyt syytä remontoida jonkun muun omistamaa asuntoa mulle käytännölliseksi. Oikeanlaisella tavaroiden sijoittamisella ja oudoilla asennoilla homman saa ihan hyvin toimivaksi ilman remonttejakin..
Esimerkiksi astiat olen sijoittanut alahyllyille eteisen kaappiin (kuulostaa ehkä hiukan oudolta, mutta näin homma toimii hyvin), kuivaruoka sekä kattilat löytyvät keittiön alakaapeista ja jääkaapin (mahdollinen) sisältö saa paikkansa kaikilta muilta hyllyiltä paitsi ylimmältä. 


Hellan käyttö onnistuu, kun asetun pyörikselläni viistosti sivuttain sen eteen. Hommaa rajoittaa se, etten pysty kunnolla käyttämään takalevyjä. En näe sinne ja jos etummaiset levyt ovat päällä kun kurkotan taaemmalle, niin siinä alkaa hiha hyvin äkkiä käryämään. Toinen ongelma hellaa käyttäessä on se, etten näe isoon kattilaan lainkaan. Istun sen verran matalalla, että joudun sokkona valmistamaan isommat määrät keittoa tai muuta, mikä ei mahdu mun pieniin kattiloihin. Vielä yksi mainitsemisen arvoinen asia on käsitreeni, jonka ruokaa laittaessa saa.. Nimittäin joudun kurkottamaan pannuille ja kattiloille, joten olkapäät ovat melkoisen kovilla etenkin pitkäkestoisissa kokkailuissa. 
Uunin käytöstä ei tullutkaan kuvaa, mutta sekin onnistuu myös pyöriksestä käsin. Ainoa rajoite on pellin/vuoan paino. Ruoka on pystyttävä laittamaan yhdellä kädellä uuniin, sillä toinen käsi ottaa tukea pyöriksestä etukumarassa asennossa (muuten tasapainoni pettää ja rämähdän polvieni päälle). Eli yksin en pystyisi jättimäistä joulukinkkua uuniin laittamaan tai sieltä pois ottamaan.


Mulla on (luojan kiitos) astianpesukone, joka helpottaa elämääni kummasti (vaikkakin sen tyhjentäminen tuntuu välillä ylitsepääsemättömän raskaalta). Astianpesukoneen käyttö on mun mielestäni melko vaivatonta. Tosin mun täytyy kyllä miettiä (ei enää oikeastaan, mutta alussa piti) missä kohti olen pyörikseni kanssa, jotta luukku mahtuu aukeamaan ja silti yletän laittamaan astiat koneeseen. Entä mihin laitan astiat siksi aikaa kun asetun koneen viereen? Ja miten hallitsen vartaloni kun nostan astiat ja nojaan eteenpäin? Ratkaisu näihin oli helppo; astiat saa aukaisun ajaksi tiskipöydälle ja otan toisella kädellä pyöriksen rungosta kiinni (kuten uunia käyttäessä) kun nojaan eteenpäin. Täytän koneen yhtä kättä käyttäen. Sama tekniikka toimii konetta tyhjentäessä. Tosin päinvastaisessa järjestyksessä tietenkin.


Vaikka mulla on tuo rakas astianpesukone, niin kyllä munkin täytyy välillä tiskata. En mä pannuja ja kattiloita koneeseen laita, vaan itse ne täytyy pestä. Tämä onnistuu samaan tyyliin kuin hellan käyttäminen; parkkeeraus viistosti, olkapäätreeni käsille ja vettä kehiin. Tiskaaminen tosin onnistuu kahta kättä käyttäen, toisin kuin hellalla leikkiminen. Hellalla en pysty kyynervarsilla ottamaan tukea, muutenhan olisin aivan palovammoilla.
Joku saattaa miettiä, kuinka yletän tiskikaappiin (onko se sen nimi?) kun laitan astiat kuivumaan. No, mä joudunkin laittamaan tiskaamani astiat kuivumaan liinan päälle tiskipöydälle. Ihan yhtä hyvin ne siinä mun mielestä ainakin kuivuu. Ja homma toimii!


Keittiössä, kuten nykyään aina ja kaikkialla, saatan turvautua välillä outoihinkin keksintöihin. Vai voisiko sanoa näppäriin nikseihin? Esimerkiksi liesituulettimen päälle laittamisessa käytän apuna veitsiä, muuten mä en ylettäisi sinne lainkaan. 
Olen sitä mieltä, että niin keittiössä kuin muuallakin, hätä keinot keksii. En voi silti kieltää, etteikö mulle sopivaksi rempattu keittiö olisi paljon helpompi. Mutta näillä mennään nyt ja ihan mainiota ruokaa mä täälläkin saan tehtyä. En valita!

Jäikö jokin vielä mietityttämään? Unohdinko jotain tärkeää? Kysy pois :)
xoxo, Jassu

perjantai 24. tammikuuta 2014

#soosi

Keskiviikkona kerroin täällä kuinka hyvin mun vuosi on alkanut; virkeänä ja hyperaktiivisena. No, tähän tuli stoppi hyvinkin pian. Eilen aamuna heräsin aivan järkyttävään flunssaan. Nokka vuotaa, kurkku kutisee ja joka paikkaa kolottaa. Onpahan taas syytä pystähtyä ja olla tekemättä yhtikäs mitään. Lämpöinen jumpperi ja superpehmeä sohvaviltti ovat pitäneet mut lämpöisenä tässä muutaman päivän ajan.
Taisin juuri kirjoittaa sanat "olla tekemättä yhtikäs mitään".. Ei pidä paikkaansa. Eilen kylläkin uppouduin koko päiväksi aamusta iltaan sohvan syövereihin, mutta tänään en ole malttanut vain köllötellä. Karkasin tylsyyttä pakoon tekemään jälleen yhden ruokakokeilun!


Jokin aika sitten näin netissä uutisen julkkiskokin aiheuttamasta twitteri-tomaattisoossi-kauppojenhyllyttyhjiksi -tempauksesta. Hullaantumisesta? Mikähän tähän olisi oikea sana, villiintymisestä? No jokatapauksessa. Uutisen luettuani naureskelin sille, että jokin tomaattimurska saa ihmiset villiintymään niin suuresti. Itsehän sorruin lopulta kaupassa samaan; huomasin tomaattimurskaa valittaessa hyllyn perälle jääneen kaksi Mutti-tomaattimurskaa ja mun oli pakko valita toinen näistä purkeista kärryyni.


Tomaattimurska oli odotellut ruuaksi päätymistä muutaman päivän, kunnes tänään koitti sen aika. Aika kokeilla tätä ihmeellistä tomaattikastikeohjetta. Googlailin hiukan ja löysin heti tarvitsemani Alénin ohjeen. Resepti näytti helpolta, tarvikkeet löytyivät mun kaapista ja halusin hyvän kastikkeen luomu papupastani joukkoon, joten vetäsin essun päälleni ja ryhdyin hommiin.


Tein muutaman muutoksen alkuperäiseen ohjeeseen. En laittanut sekaan viiniä enkä appelsiinin kuorta, mutta halusin lisätä tomaattikastikkeeseen jauhelihaa. Ai että, siitä tuli parasta mun tekemää jauhelihakastiketta ikinä. Vai spagettikastiketta, kun laitoin sen papupastan päälle?
Nyt saan syödä tätä ihmesoossia pitkään, sillä sitä tuli tehtyä aikamoinen annos kerralla. Opinkohan mä joskus tekemään ruokaa sopivasti? Sillein yhdelle henkilölle pariksi päiväksi. Ei neljälle hengelle. Hups.

Täytyy siis myöntää, että suosittelen tätä tomaattimurskaa, sipulia, valkosipulia, oliiviöljyä, sokeria ja vettä sekä hiukan suolaa ja pippuria sisältävää "julkkis" kastiketta ainakin kokeiltavaksi! Onko joku teistä päätynyt kokeilemaan samaista ohjetta? Mitä muita kastikkeita suosittelisitte pastan kanssa?

Ps. Teen teille jossain vaiheessa postauksen siitä, kuinka toimin keittiössa pyöriksellä. Kun keittiötäni ei ole remontoitu pyörisläiselle helpoksi. Kunhan vain saan hommattua kuvaajan tätä varten..

xoxo, Jassu

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

hyvää huomenta

Heräsin tänään aikaisin aamulla tarkistamaan moneen menen töihin. Sainpa sitten tiedon, että mulla onkin vapaapäivä. Ajattelin ensin "tylsää", mutta pian ajatus vapaapäivästä tuntui jo ihan hyvältä. Hyvä päivä katsella tallennuksesta ohjelmia, laitella kotona tavaroita järjestykseen (taas ne vaatteet..), käydä lenkillä ja hoitaa kasa hommia, joita olen siirtänyt aina "huomiseen".


Aloitinkin vapaapäiväni aamun uudella ruokakokeilulla. Sain nimittäin eilen viime viikolla tilaamani paketin, jossa on muutamia juttuja ruokakokeilujani varten. Testasin tänään päivän alkajaisiksi ensimmäistä näistä tilaamistani jutuista.
Kyseessä oli Leaderin proteiinipuuro. Laitan aina aamupuuron sekaan raejuustoa ja ajattelin, että valmiiksi lisätty proteiini olisi mahtava juttu. Noh, ei ollutkaan. Ei se puuro ollut läheskään niin hyvää kuin normipuuro raejuustolla. Voi olla, että palaan nopeasti tuttuun ja turvalliseen.. Tosin vielä olisi muutama pussi jäljellä kokeilupuuroani. Toivotaan, että se maistuu toisella kertaa paremmalta!


On muuten aivan ihanaa, kun nykyään on paljon valoisampaa kuin esimerkiksi kuukausi sitten. Aamut tuntuvat paljon helpommilta ja päivä lähtee virkeämmin käyntiin. Mä en tiedä, johtuuko mun hyperaktiivinen tila valoisista aamuista vai nykyään nauttimastani aamukahvista, mutta fiilis on hyvä. Vuosi 2014 on lähtenyt ainakin mulla kivasti käyntiin; olen syönyt, liikkunut ja nukkunut riittävästi ja oikein. Tai siltä musta ainakin tuntuu.
Tämä mun virta saattaa näkyä ainakin tässä postauksessa.. nimittäin eihän tässä nyt ollut päätä eikä häntää. Halusin vain tulla toivottamaan ihanaa keskiviikkoa!

xoxo, Jassu

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

kirje mulle

Ihana viikonloppu vetelee viimeisiään. Voisin pikemminkin sanoa, että maukas viikonloppu. Söin perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina ihania ruokia! Täytyy varmaan vaihtaa Rakkauspakkauksen nimi Ruokapakkaukseksi..? Hah, jos nyt ei kuitenkaan. Mutta siis.. perjantaina kävin tunnelmallisessa viikinkiravintola Haraldissa illallisella, eilen lauantaina illastin ihanien ystävien kanssa lihaliemi fonduen kera (mun uusi lemppari!!! Hidasta ruokaa, jonka lomassa kerkeää hyvin keskustelemaan) ja tänään aloitin päivän pitkien yöunien jälkeen ystäväiseni kanssa brunssilla sisustuskahvilassa! Aaa voi että, jospa musta tulisikin ruokakriitikko? Mun entinen "ranskalaiset nakeilla on parasta ikinä" -ruokailijani on aivan tyysti kadonnut. Mä voisin kokeilla joka viikko jotain uutta. Makunystyröitä kutkuttavien ruokien lisäksi mun viikonloppuun kuului töitä, treeniä, pikkuprinsessan syntymäpäivät ja ihania ihmisiä. Jälleen voin todeta käyttäneeni viikonlopun oikein mainiosti. Vai miltä se teistä kuulosti?


Tänään brunsseilun jälkeen tulimme ystäväiseni kanssa mun luokse tarkoituksena katsella perjantainen Venla -gaala sekä kirjoittaa itsellemme kirjeet muutaman vuoden päähän. Eli kirjoitin tänään kirjeen 23-vuotiaalle Jasminelle. Olen kaksi kertaa elämässäni kirjoittanut kirjeen itselleni muutaman vuoden päähän kirjoitushetkestä. Ensimmäisen kirjoitin seitsemännellä luokalla ja kirjeen sai sitten yläasteen päättyessä. Silloinen kirjeeni oli kirjoitettu oikeastaan kokonaan juuri siitä hetkestä, kun luokan kanssa istuimme kirjoittamassa kirjeitä. "Jennalla on päällä sininen huppari ja sen lempifarkut". "Tuo yks heittelee tota toista kumilla". "Tänään oli ruokana nakkikeittoa". Toisen kirjeen kirjoitin muistaakseni rippikoulussa ja sen avasin kolme vuotta kirjoittamisen jälkeen. Ripariminä kirjoitti jo hiukan syvemmin asioista. "Mä olen tällä hetkellä onnellinen". "Mulla on lukiessani tätä varmasti ihana poikaystävä". "Toivottavasti kaikki mun läheiset pysyvät terveinä".


Mitä mä tänään kirjoitin itselleni? No, kirjeestä tuli ehkä hiukan huumoripainotteinen. En tiedä johtuiko taustalla pyörivästä Putouksesta vai siitä, että kaksi vuotta menee varmasti niin nopeasti, etten osaa kuvitella elämäni muuttuvan kovinkaan paljoa siinä ajassa. Alkuun listasin asioita viime vuodelta, joista olen ylpeä. Esimerkiksi se, kun tilasin (tai no annoin tarjoilijalle vapaat kädet ruuan suhteen) rakaa kalaa ravintolassa. Seuraavana kirjoitin hiukan elämästäni tällä hetkellä ja välillä lipsautin sekaan sangen typeriä kommentteja keskittymistäni häiritsevästä sketsisarjasta.

Ajatukseni ja "ennustukseni" tulevasta kahdesta vuodesta kirjoitin kahdella tavalla. Ensin vuorossa oli "optimistinen näkemys" ja toisena "pessimistinen" eli varmasti realistisempi näkemys tulevasta. Pienenä (pienempänä kuin nyt) tyttönä olisin varmasti kuvitellut, että 23-vuotias minä on jo naimisissa, asuu maailman hienoimmassa talossa ja kuljettaa kauniilla autolla lastaan (mahdollisesti adoptoitua. Juu, ajattelin pienenä, että tulen joskus adoptoimaan lapsen, sillä perheettömiä lapsia on liian paljon ja mä olisin varmasi maailman paras äiti.) päiväkotiin. 23-vuotias minä olisi myös opettaja, delfiinin kouluttaja tai laulaja-näyttelijä.
Tänään 21-vuotias minä ajatteli, että parhaimmillaan kahden vuoden kuluttua opiskelen jotain liikuntaan liittyvää, olen löytänyt (tietenkin) täydellisen miehen ja olemme yhdessä ostamassa kaunista kotia Jyväskylästä. Pääpiirteittäin näin meni ensimmäinen versio tulevaisuudesta kahden vuoden kuluttua. Toinen (se realistisempi) versio oli vain karumpi versio nykypäivästä; En ole päässyt mihinkään opiskelemaan, kaikki kaverit seurustelevat, joten vietän viikonloput parisuhdeiltojen ainoana sinkkuna ja junnaan kaikin tavoin samassa kuin nytkin. Vaikkakaan juuri nyt en näe elämässäni paljoakaan puutteita, mutta olisihan se siis jo tylsää, jos mikään ei muuttuisi kahdessa vuodessa!?


Mitä mä oikeasti odotan tulevalta, seuraavilta kahdelta vuodelta? Mulle riittää, että mä olen onnellinen. Mulla säilyy mitä parhaimmat välit perheeseen ja ystäviin sekä saan kokea uusia erilaisia aisoita. Muuten mä kyllästyn aika nopeasti :D Toivon myös, että kehityn harrastuksissani; niin kirjoittamisessa kuin urheilussa. Mahtavaa olisi myös se, jos sitä edes hiukan tulisi fiksummaksi.. siitä ei olisi missään asiassa haittaa. Tai oppisin jotain uutta ja hienoa. En mä tiedä. Kunhan mun olisi hyvä olla myös kahden vuoden kuluttua.

Onko kukaan muu tehnyt itselleen kirjettä, jonka saa sitten avata joidenkin vuosien kuluttua? Jos et ole kirjoittanut, niin suosittelen! Se on ainakin silloin parin vuoden kuluttua todella hauskaa. Tai noloa. Kunhan kirjeen saa säilymään paikassa, josta sen vielä löytää sen parin vuoden jälkeenkin.

Ihanaa kirpsakkaa alkavaa viikkoa kaikille!
xoxo, Jassu

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

"liian rankkoja asioita"

Heippahei jälleen! Tahdon vastata pitkästä aikaa/ensimmäistä kertaa  (??) muutamaan kommenttiin pidemmästi. Haluan selventää asioita, jos ja kun uusia lukijoita on tullut tässä ajan mittaan, eivätkä kaikki välttämättä ymmärrä, mitä blogiltani haluan.


Miten sun aivovamma näkyy sun arjessa? Mitä niille muille kolarissa olleille kävi?
Vastasin tähän: "Eipä näy mitenkään ja muista en puhu täällä sen enempää, mitä olen joskus ehkä kertonut, joten lukaise ensimmäisiä postauksia.. Niissä saattaa olla jotain asiasta."

Miksi et? Onko ne liian vaiketa asioita sulle käsitellä?
Vastasin tähän: "Tämä on blogi elämästä pyörätuolissa, ei onnettomuustarina. Mä olen antanut kasvoni ja paljon elämästäni julkisuuteen, eivätkä mun kaverit. Kaikki (ainakin useimmat), jotka ovat blogiani alusta asti seuranneet tai tuntevat mut oikeasti, tietävät että ne eivät ole liian vaikeita asioita mulle käsiteltäviksi. Ehkä kaikki eivät tahdo tietojaan julkisuuteen..?!

Hm. kuulostaa siltä, että ne on liian rankkoja asioita sulle :) Voisit saada paljon enemmän lukijoitakin blogiisi jos olisit avoimempi. Blogisi olisi kiinnostavampi jos kirjoittaisit välillä tunteistasi.
Vastaan tähän nyt: Haluan vain selventää, että Rakkauspakkaus on blogi elämästä. Elämästä pyörätuolissa. Nuoren naisen ihanaa elämää pyörätuolista käsin. Eivätkä edes kaikki asiat liity pyörätuoliin. Kerron asioista, joita koen tai näen ihan tavallisena tyttösenä. Tämä on lifestyle -blogi, joka sai alkunsa onnettomuuden jälkeisistä kuvioista, mutta kasvoi eteenpäin siitä ajasta.
Mä en tahdo Rakkauspakkauksen olevan "onnettomuusblogi", pelkkä surullinen tarina nuorisoporukasta, jotka menettivät paljon. Ei, ne asiat on käyty läpi täällä(kin) jo niin pitkälti, kuin mä itse olen tahtonut. Mä en ole saanut tai edes kysynyt kavereiltani lupaa kertoa heidän "tarinoitaan" täällä. Mä en tahdo, että hekin joutuisivat tähän mylläkkään, mitä blogi"julkisuus" tuo tullessaan. He eivät ole valinneet samaa kuin mä; antaa itsensä kenen tahansa arvosteltavaksi ja kommentoitavaksi. Välitän heistä niin paljon, etten jatkossakaan aio kertoa heidän yksityisiä asioita kenellekään.
Siinä olet oikeassa, että ne ovat rankkoja asioita ja kyllä, liian rankkoja. En tahtoisi kenenkään joutuvan kokemaan samaa. Mutta mä olen ylittänyt vaikeudet ja kohdannut tapahtuneen. Mä olen kestänyt kaiken, mitä onnettomuus toi tullessaan. Enhän mä muuten olisi tässä; takana kymmeniä lehtihaastatteluja, yksi dokumentti televisioon sekä opetusmateriaalia dvd:lle. Lisäksi olen käynyt puhumassa yläkoululaisille, hoitoalan ammattilaisille ja kaiken kukkuraksi eduskunnassa onnettomuudesta selviämisestä, elämän opettelusta uudelleen uudella tavalla ja mahdollisuudesta nauttia elämästä.
Jos se, että purkaisin kavereideni kokemukset ja avaisin kaikki omat tuntemukseni julkisesti kaikkien luettavaksi, toisi lisää lukijoita blogilleni, niin antaa olla. Mä en maksa sellaista hintaa julkisuudesta. Mä olen sietä mieltä, että laatu korvaa määrän, myös lukijoissa. En tahdo satuttaa mulle rakkaita ihmisiä blogin suosion hinnalla.
Vielä muutama sananen noista omista tunteistani. Kyllähän muuten kirjoitan usein niistäkin! Mun tuntemukset kun vain sattuvat olevaan useimmiten onnellisia, innostuneita ja tyytyväisiä. Mulla ei ole aihetta kirjoittaa siitä kuinka rankkaa tai kamalaa mun elämä on, koska se ei ole sitä. Mä olen aidosti onnellinen ihminen, jonka onnellisuus kumpuaa kaiken ikävän yli useimmiten. Ehkä et vain huomaa mun kirjoittavani tuntemuksistani, koska ne eivät ole negatiivisia?



Mä kirjoitan tätä blogia. Mä päätän, miltä tämä näyttää ja mistä täällä kirjoitan. Suuressa osassa blogiani on tietenkin pyörätuoli ja siihen johtanut onnettomuus. Tottakai, onhan kaikki kolme vuotta sitten tapahtunut ollut suurin asia tähän astisessa elämässäni. Ei sitä voi kieltää, enkä aiokaan. Tahdon jatkaa samaa rataa kuin tähänkin asti: pitää blogin raikkaana, iloisena ja ehkäpä innostavana. Kerron melko avoimesti arjestani, seikkailuistani, kokemuksistani ja haaveistani. Mielelläni kuulen jatkossa, kuten ennenkin, myös teidän lukijoiden mielipiteitä siitä, mitä blogini voisi sisältää. Otan vastaan parannusehdotuksia, postausideoita sekä haasteita ja kritiikkiä.

Älkääkä käsittäkö väärin, en loukkaantunut näistä kysymyksistä, jotka johtivat kirjoittamaan tämän postauksen. Mä vain olen saanut samankaltaisia kysymyksiä aiemminkin ja tahdoin selventää, miksi en puhu näistä asioista täällä. Toivon, että se on teille okei ja muistakaa, että saatte tietenkin kysyä kaikkea. En vain välttämättä ihan kaikkeen tahdo tai osaa vastata.

Nyt sain bloggaamisen ja elämäni kuulostamaan kamalan vaikealta ja raskaalta. Älkää pliis ajatelko niin. Mä pidän hirmuisesti tämän blogin pitämisestä! Saan tästä paljon, varsinkin kun saan kommentteja teksteihini; ne ovat suurin palkinto koko hommasta. Ja elämäni pyörätuolissa.. pidän siitäkin! Olen äärettömän onnellinen juuri nyt ja juuri tälläisenä. Herään jokainen aamu kiitollisena siitä, mitä mulla on. Jatketaanko siis eteenpäin, menneisyys mukana hyvänä oppaana, tästä päivästä nauttien ja tulevaisuutta rakentaen?


Rakkaudella,
Jassu







sunnuntai 5. tammikuuta 2014

mun päivä, lauantai

Eilen aamulla herätessäni päätin, että tänään mä teen postauksen mun päivästä. No homma alkoi hyvin, napsin muutamia kuvia, mutta melko nopeasti unohdin koko jutun. Tehdään tämä homma siis niillä harvoilla kuvilla, joita muistin (vahingossa) napsia.


Heräsin jo kuudelta aamulla, sillä olin suunnitellut, että haluan käydä aamulenkillä ennen kello seitsemää. Ja niin tein. Lauantaiaamuna sai todella rauhassa rullia menemään pitkin pimeitä katuja. Raikkaasta ulkoilmasta piristyneenä keittelin kahvit, tein herkkuleivän, laitoin astiat pyörimään, keräsin pyykit, meikkasin ja kaikkea sellaista jännittävää! Niin ja ihastelin Keskisuomalaisen etusivulla komeilevaa mainosta ;)


Kymmenen aikoihin aamulla olinkin jo töissä muiden apuna valmistautumassa Kipinä Studion ensimmäiseen avajaispäivään. Kipinässä vierähti avajaiskuvioissa joitakin tunteja, kunnes kiiruhdin kaupan kautta pitämään kynttiläkutsuja siskoni luo. Kynttiläintoilun jälkeen tulimme istuskelemaan ihanien tyttöjen kanssa mun luokse. Yhtäkkiä huomasin kellon lähenevän jo puolta yötä ja kiiruhdin pikimmiten nukkumaan. Sillä avajaishulinaa riittää töissä vielä tiistaihin saakka.

Mun eilinen päivä oli aivan yhtä tehokas ja nopeatempoinen kuin tämä postaus. Tuli, meni ja oli. Mä tykkään tuollaisista päivistä. Tykkään muuten myös lukea välillä muiden postauksia, jotka ovat yhtä lyhyitä ja ytimekkäitä! Okei.. tykkään yleensä blogeista, joissa tekstit ovat lyhyitä ja ytimekkäitä :D

Mä olen muuten ihan sekaisin, tänään on sunnuntai! Hurjaa.. Mulla on aivan tiistai-olo. Mutta pikimmitä puheitta toivotan teille oikein ihanaa sunnuntai-iltaa ja mitä mainiointa alkavaa viikkoa!
xoxo, Jassu


torstai 2. tammikuuta 2014

mun vuosi 2013 ja railakas uv

Vuosi 2013 on nyt ohi, joten eiköhän olisi aika ynnätä kaikki tapahtuneet asiat yksiin kuoriin.

Kuvituksena, jo tavaksi tulleessa postauksessa, on kuvia mun uudenvuoden juhlinnasta 24 tunnin vierailulta Helsingissä. 

IHMISSUHTEET

Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana? -  Olen! Esimerkiksi ihana Linda :*

Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt? - Juujuu! Olen päässyt työskentelemään sanomalehdessä, ostanut oman auton,  ajellut vesiskootterilla, lennellyt paloletkun päässä järvellä ja  tuulitunnelissa ilmavirran avulla, saanut ihan mahtavan työpaikan ja päässyt tekemään monia ihania juttuja blogin avulla. Onhan tuossa jo ihan kivasti uusia juttuja :)

Oletko seurustellut tämän vuoden aikana? - Ehei en.

Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta? - Niitä on niin paljon! Osan niistä luettelin jo pari kysymystä sitten. Mun vuosi 2013 on ollut niin mahtava, että apua. Aaa nyt tulee mieleen (tosiaan edellisten lisäksi) kesän aloitus Helsingissä, festarit, Oulun reissu, Espanjan matka, monet hetket mun ihanien ystävien kanssa. Ainiin ja se, kun kaveriporukalla valvoimme kesäyönä aamun pikkutunneille saakka ulkona. Istuskelimme, kuuntelimme musiikkia, juttelimme ja lopuksi nurmikon sadettimet kastelivat meidät. 

Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana ? - Hah, joo :D 


ITSE

Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana? - Mmm. Tää on aina vaikea. En mä paljoa, mutta varmasti jonkin verran!  

Oletko tehnyt jotain mitä kadut? - En. Kuten olen aiemminkin sanonut, mä en kadu mitään. Jopa niistä typeristä asioista oppii jotain.

Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana? - En taaskaan. Hyvä suoritus.

Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana? - Ja tätäkään en ole vielä(kään) saanut aikaiseksi. Enkä tiedä, tulenko koskaan yksin leffaan menemään.. 

Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana? - Näköjään! Piti ihan blogista tarkistaa, milloin olen ottanut mun viimeisen tatuoinnin. Vasta viime toukokuussa.. Outoa, tuntuu kuin se olisi ollut mulla jo ikuisuuden. Heh.


TURHANPÄIVÄINEN ÄLYKKYYS

Kuka oli paras uusi tuttavuus? - Tuttavuus..? Vaikea. Tuoreimmista uusista tuttavuuksista sanoisin työkaverini Reetta! 

Piditkö uudenvuodenlupauksesi? - Pidin!! Yksi niistä oli esimerkiksi, että tilaan kalaa ravintolassa. Tein sen useamminkin kuin kerran. Lisäksi opettelin syömään oliiveja :D Ja pidin tipattoman alkuvuoden, kolme kuukautta.

Synnyttikö kukaan läheisesi? - Ystävän sisko kyllä, kai hän on tarpeeksi läheinen!

Kuoliko kukaan läheisesi? -  Ei.

Mitä haluaisit vuodelta 2014 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2013? - Nämä kysymykset on yllättävät vaikeita! Mitähän mä haluaisin.. vetää leukoja niin, että lisäpainona olisi ainakin mun pyöris kiinnitettynä muhun!!  

Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2011? - Mulle ei ole näköjään pahemmin päivämäärät jääneet mieleen, enemmänkin ne tapahtumat ja fiilikset. Ei tule mitään päivämäärää mieleen voi nenä..

Vuoden suurin saavutuksesi? - Kaikista suurin saavutukseni.. on ehkä se, että huomasin itsehillintäni olevan aika helkkarin hyvä! Tai ei se huomaaminen ollut suurin saavutus, vaan mun itsehillintä. 

...ja suurin epäonnistuminen? - Yliopiston pääsykokeet :--D <- tuo hymiö kuvaa niin hyvin niitä.

Kärsitkö vammoista? - No joo valitettavasti, nyt loppuvuodesta kantapää on kärsinyt hiukan. Oivoi.

Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta? - Ensimmäisenä tulee mieleen mun PT. Nimittäin se on saanut mut tekemään salilla paljon paljon enemmän, mitä tekisin itsekseni. Ja kuuntelee mun kitinää ja hepulinaurua melko usein.

Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta? - Hääh. En mä usko, että kenenkään. En tunne olleeni mitenkään ahdistunut kenenkään käytöksestä? Eikäkun joopas, yhden mummelin käyttäytyminen sai mut hiukan ahdistuneeksi.

Mihin käytit suurimman osan rahoistasi? - Matkusteluun! Ja vuokraan ja autoon.. Kaikkiin mainittuihin aikalailla.

Mistä innostuit eniten ? - Mä innostun lähes päivittäin asioista. Esim. kun postiluukusta kolahti kaverin hankkima Cheekin nimmari (!!) tai kun illastimme rakkaiden tyttöjen kanssa pitkästä aikaa yhdessä.. Innostun myös ainakin kerran viikossa aina uudestaan siitä, että mulla on ihana auto ja pystyn itse ajamaan sitä. Innostun myös mun kämpästä aina kun tulen matkoilta tai kun olen ostanut sinne jotain uutta (esim jouluvalot). Myös yksi suuri innostumisen aihe on lenkkeily ja sen jälkeinen innostunut fiilis.

Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi? - Mä en osaa sanoa. Olin vuosi sittenkin muistaakseni onnellinen. Nytkin olen oikein onnellinen :)

Sosiaalisempi? - Olin varmaan sosiaalisempi. Musta on tullut mökkihöperö. Rakastan olla yksin ja olla välillä puhumatta kenellekään. Mutta rakastan myös nähdä ihmisiä, tutustua uusiin tyyppeihin ja jakaa mun hienoja tarinoitani kaikille.. Silti, olin ehkä asteen verran sosiaalisempi vime vuonna?

Rikkaampi vai köyhempi? - Samoilla linjoilla ehkä kuin nyt. Suurinpiirtein? Kokemuksellisesti en ollut yhtä rikas kuin nyt. Teinhän mä tänä vuonna vaikka mitä uutta ja jännää nimittäin!!

Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän? - Uusia ruokia. Ruokia, joita en ole vielä itse tehnyt! 

...entä vähemmän? - Vaatteiden levittelyä ympäri kämppää.. Huoh, se on niiiin huono tapa.

Miten aiot viettää joulun? - Vietin sen jo tosiaan vanhempieni luona. Keilattiin, syötiin, pelattiin, syötiin lisää, katsottiin leffoja ja nähtiin siskoja ja heidän perheitään! 

Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi? - Yritän tässä nyt miettiä kaikkea tapahtunutta, vaikeaa. Mä en keksi ainakaan mitää suurta. En ehkä muuttaisi mitään. Jos muuttaisin jotain, se muuttaisi kaikkea sen jälkeen tapahtunutta. Tai olisi jäänyt oppimatta jotain enemmän tai vähemmän tärkeää. 

Rakastuitko vuonna 2013? - En rakastunut kehenkään.

 Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit? - Salkkarit (!!), Greyn anatomia (<3) ja Moonlight (!!). Muitakin hyviä olisi pitkä liuta.. Mutta tuossa ne mieluisimmat.

Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan? - En. En vihaa ketään. Voin vihata joitain tekoja, mutta en ihmistä.

Mikä oli paras lukemasi kirja? - Nälkäpelit!! 

...entä musiikillinen löytö?  - Kun tätä asiaa kysytään, ei tule oikein mitään mieleen. Mutta varmasti on ollut joitakin. Hmm Sanni taisi olla yksi parhaista vuoden 2013 musiikillisista löydöistä.

Mitä halusit ja sait? - Vaikka mitä! Auton ja erään kauan himoitsemani huivin jaaaa.. no siinä ehkä ihan ykköset!

Mitä halusit, muttet saanut - Koiranpennun, hamsterin.. En saanut niitä, koska en pysty hankkimaan sellaista, jossa olisi noin suuri vastuu. Ei mulla ole aikaa. En halua sitoutua.

Mitä teit syntymäpäivänäsi? - Suutuin, sain yllätyspiknikin ja keilasin kavereiden kanssa! 

Ketä kaipasit? - Maailman kauneinta enkeliä

Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi? - Pitkät yöunet ja urheilu. Ehkäpä nyt myös läheiset ihmiset ja tietty minä itse. En ole meinannut menettää järkeäni menneenä vuotena :D 


MUUTA

Kuinka monta ihmistä olet suudellut vuoden aikana? - Jälleen: kuka niitä laskee?

Oletko joutunut tappeluun? - Lähestulkoon!! Cheekin keikalla (tai varmaan keikoilla). 

Oletko tehnyt mitään luvatonta vuoden aikana? - Hmm joo.

Oletko juonut "perseitä"? - Hyh. Juon mielummin nesteitä.

Oletko tehnyt jotain, mitä olet katunut kauan jälkeenpäin? - Eikös tätä kysytty jo ainakin kerran? Nyt tulikin mieleen.. oli yksi tai kaksi juttua, joita kaduin hetkellisesti seuraavana päivänä :DD Mutta nojoo, nyt naurattaa.


Loppuun voisin sanoa, että hieno vuosi 2013 ja myös sen mukainen mahtava vuoden vaihtuminen!!
Millainen oli teidän vuosi 2013? Entä miten ja missä muut viettivät uutta vuotta? 

Ihanaa alkanutta vuotta 2014 ihan jokaiselle ruutujen toisella puolen
xoxo, Jassu