tiistai 28. elokuuta 2012

Vaasa - Jassu seikkailee, osa 4

 Viime viikonloppuna lähdimme ystäväni Lauran kanssa sitten Vaasaan. Olin käynyt Vaasassa joskus pienempänä perheen kanssa asuntovaunuilemassa, joten mulla ei ollut minkäänlaista käsitystä paikasta ennakkoon. Paitsi, no luulin sen olevan iso kaupunki. Asuimme Lauran kaverin kämpässä koko viikonlopun, joten ei tarvinnut hotellia etsiä (ja maksaa!!). Asunto oli opiskelija-asunto, eli varmaan suhteellisen uusi, jonka vuoksi oli helppo kulkea pyörikselläkin. Talossa oli vähän kynnyksiä ja tilava hissi, eli hyvä mulle.

Ihan hirveästi emme ehtineet kierrellä ympäri Vaasaa, joten en osaa kertoa kuinka helppo siellä on kelata. Mutta sen verran mitä kelasin niin voin kertoa, että helppoa oli. En muista olisiko ollut yhtä tienylitystä enempää, jolloin mua olisi joutunut auttamaan korkean kynnyksen takia. Tiet olivat lisäksi hyviä kelata (ainakin keskusta-alueella). Kaupoissa en pahemmin käynyt, lähi-Siwaa ja Prismaa lukuunottamatta, joten niistäkin kokemukset jäävät nyt jakamatta.

Muutamassa baarissa kuitenkin, jotenkin kummasti, kävimme (Hullu pullo ja Fontana) ja niistä voin lyhyesti kertoa mielipiteeni pyörisläisen näkökulmasta. Ensinnäkin kummassakaan baarissa ei ollut invavessaa! Mitäs ihmettä? Mutta muuten homma toimi ihan hyvin, portsarit olivat mukavia ja auttoivat. Ensin mainitussa, Hullu pullossa, oli kyllä jonkin verran portaita sisällä ja Laura kiskoi mut niissä ylos alas monet kerrat. Eli yksin en päässyt paljoakaan siellä liikkumaan. Toinen baareista, Fontana, sijaitsi portaiden yläpäässä, joten varauduin siihen että portsarit joutuvat kantamaan mut sinne. Mutta ei, siellä olikin hissi! Eli parantamisen varaa olisi mutta illanvietot sujuivat hyvin jokatapauksessa, kun oli taitava avustaja (ja uudet innokkaat kaverimme) mukana. Hahaa.


Satuimme muuten olemaan hyvään aikaan tällä reissulla. Sillä toisena iltanamme, kun istuimme parvekkeella katselemassa maisemia, saimme melkein sydänkohtaukset. Joku ampui sisäpihalla! Raketin.. Siellä oli joku (ehkä mökkikauden lopettajaiset tai venetsialaiset??) juhla, jolloin sai ampua ilotulituksia ympäri kaupunkia. Ja mä rakastan ilotulituksia. Emme kyllä nähneet mitään kovin suuria tulitteita, mutta edes joitain. En muuten edes tiedä onko tuo rakettijuhla isokin juttu Vaasassa päin? Osaako kukaan kertoa?


Mielipiteeni vaasasta lopulta on, invavessojen puuttumisesta huolimatta, erittäin hyvä. Tahdon palavasti takaisin sinne syömää maailman parasta pizzaa! Pizzan lisäksi Vaasassa oli ihan huippua se, etten tuntenut ketään. Paitsi tietenkin Lauran. Joten vaasalaiset olkaa varuillanne, me tulemme räjäyttämään paikan uudelleen!

xoxo, Jassu



tiistai 21. elokuuta 2012

Kuopio - Jassu seikkailee, osa 3

Mä olen tehnyt kaikennäköistä kivaa, aloittanut Elixiassa reenailun taas kunnolla, käynyt uimassa, juhlinut jälleen kaverin synttäreitä ja mikä parasta pääsin myös veneilemään! Taidanpa kertoakin lyhyesti Jassu seikkailee -osioon sopivasta viimeisimpänä mainitusta veneilystä. Tai lähinnä kerron kuinka se onnistui pyöriksen kanssa. Olin siis aivan normaalissa soutuveneessä, johon siirryin (okei mut siirrettiin) normaalilta laiturilta. Eli homma kävi niin, että kaksi miestä ottivat ja nostivat mut tuoleineni veneeseen. Mun melkopieni Jabiili mahtui siis kokonaisena veneeseen ja lisäksi mä istuin sen kyydissä. Vissiin he olisivat voineet nostaa mut ihan istumaan veneen penkille ja Jabiili olisi pyörinyt sitten jaloissa. Mutta kyllähän se homma noinkin kävi erittäin hyvin.

Kuten otsikko lupaa, niin tarkoituksenani oli kertoa teille pikaisesta reissusta Ikeaan äitini kanssa.
Eilen aamuna pukiessani sukkia käteeni tarttui ensimmäisenä mun onnensukka (tiedän on vähän noloa kun mulla on onnensukka). Olin sitä mieltä, että tästä reissusta Kuopion Ikeaan tulee loistava. Äitini halusi välttämättä käydä ennen Ikeaa Kuopion torilla aamupalalla, joten suuntasimme keskustaan ensimmäiseksi. Jokapuolella oli tienlaidoissa parkkipaikkoja mutta halusimme välttämättä päästä invapaikalle. No jonkin kiviaidan kyljessä oli eräänlainen kyltti invapysäköintipaikoista. Ajoimme pihaan ja reaktiomme oli kutakuinkin "täh?". Emme nähneet mitään parkkipaikkaa vaan ikäänkuin jonkin kirkon pihan. No ehkä se on paikallisille tuttu juttu, mutta emme me uskaltaneet sinne parkkeerata. Tuskailtuamme tovin ja kierreltyämme ympäri keskustaa löysimme parkkitalon ja pysäköimme sinne. Kuljimme kävellen (ja kelaten) torille, jossa söimme lörtsyä aamiaiseksi. Tämä noin yhden kilometin matka oli melko helppo kelata tuolilla, ehkä yhtä korkeakynnyksistä tienylitystä lukuunottamatta. Ja tottakai tori oli kokonaan mukulakiveä, joten siellä oli hidasta kulkea.


Torilta, äiti hieman kauppahallin remontin vuoksi pettyneenä, päästyämme takaisin autolle lähdimme ajamaan kohti Ikeaa. Näimme jo Ikean kylttien kiiluvan silmissämme kunnes pienoinen sumu peitti näkökenttämme. "APUA meidän auto palaa!". Ei se nyt ihan palanut, mutta käry kävi. Äkkiä ensimmäiselle parkkipaikalle ja ulos autosta. Seuraavaksi oli vuorossa äitin paniikkipuhelu iskälle. Haimme vettä ja annoimmen auton jäähtyä. Nyt oli aika shoppailla. Ikeassa on muuten erittäin helppo kulkea pyöriksellä. Ei kynnyksiä, isot hissit, tilavat käytävät ja tyydyttävän arvosanan saavat vessat. Lisäksi invapaikkoja parkkipaikalla on runsaasti. Tuntien kiertelyn tuloksena Ikean hyllyt tyhjenivät kärryymme ja auto täyttyi tavarasta. Seuraavaksi matkamme jatkui lähimmälle huoltoasemalle ostamaan jäähdytinnestettä.


Jäähdytinnesteen päädyttyä oikeaan koloseen, ensimmäisellä yrityksellä tietenkin, matka jatkui. Ainakin kaksi kilometriä. Sillä autossa alkoi haisemaan ja konepellin alla höyrysi jälleen. Jäimme jumiin jollekin pienelle tielle ja soittelimme apua. Multa loppui akku, tuli hämärää ja kylmä. Auton hiukan jäähdyttyä pääsimme takaisin huoltoasemalle. Siellä odottelimme, että iskä ja pappa ajoivat yötä kohti Jyväskylästä pelastamaan meidät ja auton täynnä tavaraa. Huoltoasemalla vietimme muutaman tunnin ja tuli siellä melko siisti invavessakin testattua (yleensäkin ABC-asemilla invavessat ovat tilavia ja suht siistejä, mutta roskikset ovat huonot!). Ajan saimme kulumaan kun kävimme ostamassa viihdykettä huoltoaseman kaupasta.


Kotiin pääsimme aikaisin aamuyöllä. Vähän venähti tuo reissu mutta kotiin pääsimme. Ja onnensukka ehkä toi onnea, eikä auto räjähtänyt. Haha. Ensi viikonloppuna olisi muuten tulossa uusi Jassu seikkailee -postaus, mutta kaupunki, josta sen toteutan on vielä vähän avoinna. Kaverini kanssa meillä on kova mietintä päällä minne lähdemme reissuun. Huomasittehan, sain taas kuvia blogiini! Jipii, kiitos avusta nimimerkki : : : : : : : :
Kiitos tietenkin myös muille, jotka auttoivat mua.

Nyt alan katsomaan tämän päivän Suurinta pudottajaa, joten
xoxo, Jassu 

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Aika muuttuu, Jassu sen mukana

Onpas hiljaista, siis täällä blogin puolella. Meidän talossa sen sijaan ei todellakaan ole hiljaista. Täytyy nauttia tästä muutaman ihmisen aiheuttamasta metelistä sillä noin kuukauden päässä häämöttää, nimenkin jo saanut, Japin lukaali. Siellä voi välillä tuntua hiljaiselta. Huii. Mutta tosiaan mulla on ollut, ainakin muka, kamalasti tekemistä etten ole kerennyt tulla tänne mitään tekemään. Olen pariin otteeseen hoitanut paperiasioita tukien saamiseksi, nähnyt kavereita, tutkinut sisustusjuttuja, käynyt Saappaan 40-vuotis synttäreillä ja tosiaan olinhan mä sairaalassakin haimaoperatsuunilla vanhalla kunnon osastolla 22.

Sairaalassa oli mukava käydä. Näin vanhoja tuttuja hoitajia. Jo pelkästään heidän näkeminen oli kivaa. Musta oli ihan parasta nähdä muutamien iloiset ilmeet kun ne näkivät mut pitkästä aikaa. Olin varmaan muuttunut aika paljon vuodessa... Yli vuodessa hyvänen aika! Reilu vuosi sitten kun lähdin osastolta mä painoin jotain kymmenen kiloa vähemmän kuin nyt, hiuksia oli puolet ohuemmasti ja otsatukan tilalla oli sänki, kuljin isommalla pyörätuolilla enkä osannut edes esimerkiksi pukea housuja tai sukkia itse jalkaan. Nyt mä näytän terveeltä, jaksan kelailla kevyellä tuolillani pitkiäkin matkoja, siirryn itse esimerkiksi sängylle, puen itse ja teen todella monet asiat itse. Vieläkin kyllä vähän lauleskelen oopperaa kun kanyyli laitetaan käteen. Myös mun tarinat pienessä lääkityksessä ovat yhtä sekopäisiä kuin vuosi sittenkin.

Mietin sairaalassa ollessani kuinka paljon kaikki todella on muuttunut 2011 kevään jälkeen. Aivan älyttömästi. Mä olen siinä pisteessä, että muutan itsekseni asumaan. Enpä tiedä olisiko mun läheiset sitä arvanneet tapahtuvan edes näinkään pian. Vaikka kyllähän muut mun tuntemani pyöristyypit ovat oikeastaan heti vammautumisensa jälkeen muuttaneet omilleen. Mutta mä olen harjoitellut kaiken hitaasti ja rauhassa. En ole pitänyt mitään kiirettä. Ehkä sillä tavalla olen, ainakin tähän asti, välttynyt suurilta turhautumisilta ja masennuksilta. Mä olen nauttinut kaikesta avusta mitä olen tähän saakka saanut. Kerrankin on lupa heittäytyä avuttomaksi ja saada moniin asioihin muilta apua. Mikäs sen lokoisempaa.

Mä olen myöskin saavuttanut muutamia unelmiani, oman asunnon lisäksi, tässä vuoden aikana. Asuin edes hetken Helsingissä, kuntoutuksessa kylläkin mutta kyllä mä siellä pari kuukautta asuin. Mä matkustin Pariisiin, tein tv-ohjelmaa, olin radiossa eli näin kuinka televisiota ja radiota tehdään, kirjoitin ylioppilaaksi ja seikkailin milloin missäkin kavereideni kanssa. Lisäksi mähän otin tatuoinnin, josta olin haaveillut pitkään. Nyt sain sille kauniin tarkoituksenkin. Enpä olisi uskonut vuosi sitten keväällä, että toteutan vielä unelmiani. Vieläpä näin nopeasti. Seuraavia unelmiani ovat muunmuassa ajokortti, Lontoon matka, korkeakouluun pääsy sekä joku joka hemmottelee mua.

Uskon siis muuttuneeni paljon vuodessa, mutta varmasti olen todella samanlainenkin kuin silloin. Ainakin toivon niin. Toivon, etten ole ihmisenä muuttunut siitä mitä olin kun ensimmäistä kertaa vierailin osastolla 22. Silloin musta ainakin pidettiin kovasti, tai siltä musta tuntui. Haluan olla se sama Jassu paljon parempi kuntoisena ja terveempänä vain. Unelmat mulla ainakin ovat hyvin paljon samankaltaiset kuin ennenkin.

Miten tämä kirjoitusvimma iskee aina yöllä? Tai silloin kun olen menossa nukkumaan. No parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Nyt unille, öitä.
xoxo, Jassu