maanantai 17. lokakuuta 2011

vastauksia

Heippahei jälleen ja kiitos kovasti kysymyksistänne, joita kirjoittelitte edelliseen postaukseen. Ajattelin rakentaa tämän postauksen kysymyksiinne vastaten. Tässä siis vastauksia teitä askarruttaviin asioihin.

kuva: we<3it


Kirjoitan tämän aikajärjestyksessä, eli aloitan onnettomuudesta:
Joku halusi tietää, kauanko olin tajuttomana. No heti onnettomuuden tapahduttua en kuulemma mennyt tajuttomaksi (vaikka kaikkien normien mukaan mun olisi "pitänyt" olla tajuttomana). Vaan olin tajuissani n. tunnin vielä onnettomuuden jälkeen. Oulun yliopistollisessa sairaalassa mut oli pitänyt laittaa uneen. Siitä asti olinkin tajuttomana n. kaksi viikkoa. Mutta lääkistyksestä johtuen en muista onnettomuuden jälkeen reilua kuukautta.
Muistanko minuutteja tai sekunteja ennen onnettomuutta? Tai näinkö päällemme ajavaa autoa? Vastaus on, että en. En muista mitään kolaripäivästä enkä edes muutamasta edeltävästä päivästä (mm. jouluaattoa en muista).
Miten huonossa kunnossa olin ja kuinka kauan? Olin pitkään kriittisessä tilassa (teho-osastolla), ja tavalliselle osastolle pääsin 27.01 eli tasan kuukausi onnettomuuden jälkeen.  "Istumaan" pääsin ensimmäistä kertaa 11.02, mutta vain 30 asteen kulmaan. 22.02 pääsin ensimmäistä kertaa istumaan tuoliin. 24.02 vatsani saatiin ommeltua kiinni. Näiden tapahtumien jälkeen kuntoutuminen alkoi hurjalla vauhdilla!
Oliko leikkauksia, ja kuinka paljon? Kyllä oli, alkuvaiheen leikkauksista ei ole itsellä tietoa. Heti alussahan mulle on täytynyt tehdä leikkauksia, mutta emme vanhempieni kanssa muista mitä leikattiin. Ensimmäisenä päivänä tehty leikkaus on kestänyt n.12 tuntia. Suurin leikkaus tämän jälkeen on ollut 7. helmikuuta tehty selkäleikkaus. Tämän jälkeen mulla oli vatsankiinnitys leikkauksia useamman viikon ajan n. joka toinen päivä.
Miten muille kävi? En viitsi näin ilman lupaa kertoa kolmesta muusta onnettomuudessa selvinneestä. Mutta sen verran voin kertoa, että he selvisivät lievemmillä vammoilla (mm. murtumilla).

Seuraavaksi voin kertoa sopeutumisestani tilanteeseen:
Mitkä keinot/ajatukset auttoivat sopeutumisessa: Suurin apu sopeutumiseen on ollut lähimmäiset. Kaverit ja perhe ovat olleet ehdottomasti suurimmassa osassa koko prosessia. Tietenkin mun luonne on sit hoitanut loput sopeutumiseen. Puhumalla asiat läpi ja tilanteen hyviä puolia etsien olen päässyt asiassa eteenpäin ja sopeutunut tilanteeseen.  Enkä tosiaan voi liikaa korostaa kavereiden tukea. En varmasti olisi sopeutunut tähän kaikkeen ilman uskomattomia kavereita! Sain päivittäin voimaa jatkaa eteenpäin heidän viesteistä, puheluista, tapaamisista ja julisteesta, jossa oli heidän kuviaan.
Kauanko sopeutumiseen meni aikaa? Täytyy myöntää, että ihmettelen itsekin miten siihen ei mennyt kauankaan aikaa. Kaverini menettämisen hyväksymiseen mulla meni kauiten aikaa. Mutta halvaantumisen hyväksyminen oli yllättävän helppoa. Ainut asia, mikä vieläkin on suurin murhe on se, ettei kukaan halua kanssani naimisiin.. Tästä ajatuksesta kukaan ei saa päätäni käännettyä. Muuten tilanne on ollut mulle alusta alkaen ihan okei. Pari päivää riitti mulle hyväksyä se tosiasia, että en enää kävelisi.

Tämän hetken arki ja tulevaisuuden suunnitelmat:
Tällä hetkellä mun arki on aikalailla lomailua. Herään aamulla, syön aamupalan, puen ja meikkaan. Tämän jälkeen parina päivänä viikossa menen fysioterpiaan ja kuntosalille, muuten luultavasti olen koneella tai katson tallennuksesta tv-ohjelmia. Muutaman kerran päivässä täällä kotona käy hoitaja auttamassa mua ja näiden hommien jälkeen usein lähden joko kaupungille tai kavereiden luo. Illalla tulen kotiin ja menen ajoissa nukkumaan. Näin sujuu suurinosa päivistäni. Eli ei mitään erikoista: kavereita, ruokaa ja tv-ohjelmia.
Tulevaisuuden suunnitelmani eivät paljoakaan muuttuneet onnettomuuden myötä. Vuosi sitten suunnitelmissani oli valmistua keväällä 2011 ylioppilaaksi, saada kesätöitä ja muuttaa pois kotoa. Olisin ehkä mahdollisesti pitänyt välivuoden opiskeluista ja tienannut rahaa jollakin kökköduunilla. Myöhemmin olisin hakenut Tiimiakatemiaan opiskelemaan ja mahdollisesti myös fysioterapeutin opinnot olisivat myös kiinnostaneet. Tällä hetkellä suunnitelmissani on valmistua keväällä 2012 ylioppilaaksi, ja tämän jälkeen hakea Tiimiakatemiaan opiskelemaan yrittäjyyttä. Myös itsenäinen asuminen lähitulevaisuudessa kiinnostaa hirmuisesti. Mutta en pidä sen kanssa mitään kiirettä, haluan nimittäin olla (ainakin lähes) kokonaan omatoiminen silloin. Aivan ensimmäiseksi haluaisin kuitenkin kotiini mulle vessan ja ulko-ovelle rampin, jossa pääsen itsekseni kulkemaan. Myös ajokortin ja auton hankinta ovat suunnitelmissa heti kun mahdollista.

kuva: we<3it
 Kyselkää toki jatkossakin asioista, jotka askarruttavat teitä. Vastailen niihin mielelläni sen verran hyvin kun vain osaan :) Kiitos paljon ihanista kommenteistanne!

xoxo, Jassu

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

happy minä


 Tässä alkuun biisi, johon olen aivan ihastunut! Oi, söpö.



Mulla oli ehkä alunperin jokin suunnitelma tälle postaukselle, mutta tässä vaiheessa iltaa mulla ei ole enää mitään hajua siitä, mikä se idea oli!? No ajattelinpa nyt kuitenkin toivottaa teille hyvää iltaa ja ihania syksyisiä päiviä. Mä olen vihdoin ja viimein jotenkuten selvinnyt flunssasta, joten nyt olen jälleen erittäin hyvällä tuulella. Ja tänään oli kiva päivä. Tosi kiva oikeastaan. Pääsin pitkästä aikaa ulos kunnolla. Aiai, eikä edes sade ja kylmyys haitannut.


Hei lukijat kyselkääs multa jotain, jos teitä kiinnostaa. Tai ehdottakaa jotain, mistä kirjottaisin tänne. Olisi kiva kirjoittaa asioista, jotka teitä kiinnostavat. Ainiin, ja siitä tulevasta lehtijutusta (josta mainitsin ehkäpä muutama postaus sitten), niin se lehti nimeltään Painovirhe ilmestyy tässä Lokakuun lopulla. Siinä on pienimuotoinen juttu musta, ilmoittelen jos ja kun kuulen mistä sitä lehteä saa (jotakuta taisi se lehti kiinnostaa?).

Jaahas ja koneestani loppuu pian akku. Eli eiköhän se olisi unien aika. Kauniita unia!

xoxo, Jassu

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

selvää suomen kieltä

Voi nolo, kirjoitetaanko suomen kieltä edes erikseen (ja pienellä)? Hupsis. Mutta siinä se otsikko nyt sitten on. Ja sehän tarkoittaa sitä, että sain tänään vihdoin ja viimein postissa kirjeen, jossa mun vammat ovat ensimmäistä kertaa selkeällä suomen(väli?)kielellä.

Tässä nyt ajattelin luetella teille kaikki liikenneonnettomuudessa saamani vammat:

oikean munuaisvaltimon katkeaminen
oikean munuaisen repeäminen (ja poisto?)
aortan seinämän halkeaminen
lannenikaman pirstalemurtuma
suorien vatsalihasten katkeaminen
pohjukkaissuolen katkeaminen molemmista päistä
paksusuolen vaakaosan ruhjoutuminen
molemminpuoleinen ilmarinta
keuhkoveritulppa (x2)
haiman pään kuolio
diffuusi aivovamma
vatsaontelon verenpurkauma
alaraajahalvaus
 
Olkaapas hyvä tiedoista (ja anteeksi, jos joku ei olisi halunnut tietää näitä kaikkia). Tälläistä uutta tietoa tänään, saa nähdä mitä hienoa seuraavaksi opin..

Tälläkertaa mulla ei ole oikein muuta kerrottavaa. Tämä oli tälläinen lyhyt pieni postaus, jossa selkeni mun vammat myös mulle itselle ja myöskin teille. Mä taidan mennä aikasin nukkumaan (jos pääsen irti tietokoneesta) ja toivon, että mun flunssa ei pahenisi. Juu-u tänään mulle iski sitten pieni flunssanpoikanen, jota odotin jo viikko sitten. Yritin karistaa sen shoppailemalla.. mutta ei toiminut valitettavasti (vaikkakin tili on taas astetta keveämpi).

Iloista loppuviikkoa kaikille! Ja toivottavasti ei nyt kovin monelle iskisi tämä iki-ihana syysflunssa (vaikka flunssa on hyvä syy käpertyä viltin alle katsomaan leffoja ja syödä herkkuja enemmän kuin laki sallii). Hihi :)

xoxo, Jassu

maanantai 3. lokakuuta 2011

Rhea party

Ihan aluksi mun täytyy myöntää, että en todellakaan urheillut viime viikolla paljoakaan! Jopa toisen fysioterapian jouduin perumaan flunssaisen olon vuoksi. Aiai.. Mutta hyvä niin. Flunssa ei sitten pahemmin iskenytkään ja se oli parasta, sillä lauantaina oli aivan mahtavat juhlat. Mainitsinkin niistä juhlista edellisessä postauksessani. Järjestimme siis kolarissa olleelle porukalle + meidän perheillemme sekä ystäville juhlat m/s Rhealla.
Ilta ei olisi paremmin voinut mennä: ensinnäkin hyvä keli, hyvä ruoka, mukava tila sekä paras seura!



Seuraavassa kuvassa näkyykin hieman Rhean sisätiloja. Suosittelen esim. pikkujoulujen järjestämistä siellä! Oli oikein sopivan kokoinen tila 50 hengelle, eikä porukka päässyt hajoamaan missään vaiheessa.




Viihdyimme laivalla monta tuntia kaikki yhdessä, mutta silti Jyväskylän yöelämä houkutteli vanhukset ja meidät hiukan nuoremmat eri teille. Matkalla baariin Merita päätti tienata juomarahansa laulamalla katusoittajan kanssa:


Illan edetessä meno muuttui hempeäksi:



Kiitos vielä kaikille ketkä pääsitte tulemaan paikalle! Ensi vuonna ehkä uudestaan..

xoxo, Jassu