Hups, ei jääkään tämä kolmas osa iltapäivään. Sillä tajusin, etten mä kerkee iltapäivällä tätä väsäilemään. Mulla on kamalasti vielä ohjelmaa tälle päivälle (mm. pakkaamista reissua varten ja yhdet tuparit). Muistakaas lukea myöskin vastaukset osa 1 ja osa 2. Eli tässä viimeinen osa Emmin, Jennan, Rosan ja Salaman vastauksista:
Miten te suhtauduitte siihen, ettei Jassu enää kävele? (Jassu: unohdin laittaa tän kysymyksen kakkos osaan.. hups).
E: Ihan aluks oli hätä, että mite se ite suhtautuu, koska mulle ois ollu ihan sama vaikka sieltä ois tullu pelkkä pää. Kuha on iha sama Japi kun ennenkin.
J: Aluks ajattelin , että miten Jassu ite reagoi siihen ja oli huoli, ettei se kestä tietoa. Mutta hetken asiaa sulatellen tajusin että Jassu on vahvin ihminen ja kestää varmasti. Ystävyyteemme se ei tuu vaikuttamaan ja tukena tullaan olemaan. Näin lyhyesti sanottuna.
R: Shokki ja järkytys se aluksi oli, mutta kun näki miten se itse asiaan suhtautui niin itsekin oppi suhtautumaan niin. Asia oli hyväksyttävä vaan.
S: Enemmän mietin miten se ite reagoi.
Miten ystävän näkökulmasta Jassu on sopeutunut vammautumiseensa?
E: Samanlainen se on kuin ennenkin ja menee niinkuin ennenkin. Eikä se turhia murehdi.
J: Paremmin kuin kukaan muu, paremmin kun olisi voinut toivoa. Japu on tehomuija!
R: Paremmin kuin ikinä uskalti edes toivoo, eli hullun hyvin.
S: No liian hyvin, se vie EDELLEEN kaikkien miesten huomion (esim. HUNKSIEN hitto). Ei ois paremmin voinu ihminen sopeutua.
Miten tämä kyseinen tilanne on muuttunut alkutilanteeseen nähden?
E: Ei sillein oikein mitenkään. Aika alusta asti se tilanteen aikanaan hyväksyi.
J: Aikalailla sama meininki ollu koko ajan!
R: Aikalailla samalla periksiantamattomalla linjalla se on vetäny.
S: Ei mitenkään, ihan alusta asti sopeutunut tajuttoman hyvin.
Onko teidän elämänne muuttunut mitenkään kyseisen onnettomuuden jälkeen?
E: No vähän, asioista ehkä osaa puhua avoimemmin nykyään.
J: Sen verran, ettei murehdi enää pienista asioista ja oon oppinu elää enemmän päivä kerrallaan. Oon myös ehkä tunteellisempi nykyään.
R: Kertoo ehkä tunteista helpommin. Ja ei jätä mitään sanomatta. Arvostaa elämää erilailla nyt.
S: Jassu on nykyään läheisempi kuin ennen. Parasta.
Tuleeko koskaan huono omatunto, että pystytte tekemään asioista, mitä Jassu ei enää pysty tekemään?
E: Ei.
J: Mitenniin se ei pysty tekemään asioita mitä me pystytään?!?! No ok, se ei kävele tai juokse. Tyhmä kysymys. Ei tule huono omatunto.
R: Ei oikein ole asioita, mitä molemmat ei voisi tehdä. Eli ei tule huono omatunto.
S: No ei oikeastaan ikinä tunnu, että ois hirvee ero siinä mitä pystytään tekemään. Kävely on ainoo ja sitä joudun tekee liikaaki ku ei oo autoa hitto.
Onko Jassu muuttunut onnettomuuden jälkeen ihmisenä?
E: Siitä on tullu vielä positiivisempi kun ennen ja sanoo ehkä mielipiteensä paremmin kun ennen.
J: Se on herkistyny ja kasvanu ihmisenä, mutta ne on vaan positiivisia asioita. Yhtä tyhmä ja hullu se on edelleenkin.
R: Eipä oikeastaan. Ehkä se ei ihan yhtä paljon ole nykyään menossa, vaikka paljon menee vieläkin.
S: Se on vähän pehmompi tunteiden näyttämisen suhteen.
Arkailetteko jotain puheita Jassun seurassa (liittyen esim. pyörikseen) vai onko kaikki sallittua, voitteko heittää läppää pyöriksestä/tytöstä itsestään?
E: Ei oo mitään sellasta mitä pitäis arkailla. Aina mä sitä dissaan.
J: Ei, välillä lentää vähän liiankin hurjaa juttuu.
R: Kaikki jutut on sallittuja, läpän heittokin.
S: Kaikki sallittua. Sitäpaitsi enemmänki se menee niin etten ehdi sanoo mitään kun se piruilee mulle Rosan kanssa, ja vähän kaikkien muidenkin kanssa.. KRHM.
Onko Jassun kaikki kaverit ennen onnettomuutta pysyneet yhä?
Kaikki: On.
Millainen teidän ystävyys on nyt verrattuna siihen millainen se oli ennen onnettomuutta?
E: Aivan samanlainen. Mihin se nyt muuttuis..
J: Samanlainen, mihin se sen takia ois muuttunu.
R: Ollaan paljon läheisempiä kuin ennen, nähdään ja ollaan yhteyksissä enemmän ja useammin.
S: Läheisempi.
Ovatko välinne parantuneet/huonontuneet?
E: Varmaan parantunu, kun tulee ehkä sanottua toiselle kuinka tärkee on nykyään.
J: Parantunut. Ystävyydestä ja toisen tärkeydestä ehkä puhutaan nykyään enemmän.
R: Parantuneet!
S: No sillä on enemmän tilaisuuksia vittuilla, että en nyt tiiä. Plus miinus nolla..
Mitä teette yleensä nykyään yhdessä ja kuinka usein näette?
E: Samoja asioita kun ennenkin. Käydään shoppailee, baaris, piletetää, kahvitellaa yms. Hengaan kyl mielummin sen isukin kaa.
J: Samoja juttuja kuin ennenkin.
R: Ihan tavallisia juttuja tehdään, käydään shoppailee, syömässä, juhlimassa, tehdään reissuja ja kunhan ollaan vaan. Harjoitellaan tulevaa näyttelijän uraa varten..
S: Käydään Hunksien hiplattavana, poseerataan ja syödään. Ja käydään Anttilassa moikkaamassa Jessee, joka on ainoa mies maan päällä josta meillä on sama maku. Kiihkee Jesse, ah. NIIN ja tehdään suuren linjan poliittisia päätöksiä Saappaan hallituksessa ja juodaan viiniä.
Jassu: Tytöt ei vastannu kuinka usein nähdään. Mutta siis kaikkien kanssa nään viikoittain, tai jopa päivittäin.
Missä Jassu on kymmenen vuoden kuluttua ja millainen elämäntilanne hänellä on silloin?
E: Ihan sama mitä se ite aattelee, mut mä luulen et se on sillon naimisissa ja sillä on monta mäyräkoiraa.
J: Potee kolmenkympin kriisiä palmujen alla unelmien mies kainalossa.
R: No en tiiä. Vittuilee siitä kuinka on nuori ja alle 30 vee.
S: Passionissa. Paskakommuunissa? Käyttää viidettä vuotta ryppyvoidetta.
Bonuskysymys: Onko Lissu söpöin tyttö päällä maan?
E: On heti seksijapin jälkeen.
J: Ei, koska se oon mä :)
R: NO TOTTAKAI ON <3 (mun jälkeen tietty)
S: Heti mun jälkeen.
Jassu: Juujuu, on se.
Tässäpä nämä kysymykset ja vastaukset olivat. Mitäs piditte tällaisista postauksista? Kertokaa mielipiteenne ja lähettäkää terkkunne tytöille kommenttiboxiin :) Hyvää viikonlopun jatkoja! Mä palailen blogin pariin Pariisista kotiin selviydyttyäni, eli aikasintaan ensi viikonloppuna. See ya!
xoxo, Jassu (+ Emmi, Jenna, Rosa ja Salama)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kysymyksiä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kysymyksiä. Näytä kaikki tekstit
lauantai 24. maaliskuuta 2012
vastaukset osa 2
Tässä tulee eilen lupaamani toinen osa vastauksia kysymyksiinne. Onnekkaina vastaajina toimivat edelleen samat henkilöt kuin vastaukset osa ykkösessä, eli Emmi, Jenna, Rosa ja Rosa (Salama).
Missä olitte ja keneltä kuulitte kolarista?
E: Olin kotona kun Japin pikkusisko soitti mulle.
J: Kotona, heräsin kun puhelin soi.
R: Kotona olin joulua viettämässä sukulaisten kanssa. Laura soitti ja kysyi tiedänkö jotain.
S: Olin just tullut joulunvietosta porukoilta omalle kämpälle ja olin tosi ilosella fiiliksellä. Sitten kaveri soitti.
Mikä oli ensireaktionne tai ajatuksenne, kun kuulitte kolarista?
E: Sellanen epätietoisuus kun ei tienny mitä niille oli tapahtunu. Ja ajatteli vaan, että miks sen piti tapahtua. Itku.
J: Shokki, en uskonu sitä todeks.
R: Aika hämmentynyt, ei voi oikein muistaa. Epätodellinen olo.
S: Polvet petti alta enkä oikein tajunnu heti koko asiaa. Lopetin sen puhelun ja laitoin jostain syystä Japukalle viestin, että kertoo onko kunnossa :D Loppuillan kävin 5min välein koneella kattomassa onko tullu mitään uutta tietoa mihinkään.
Millaisia tunteita kävitte läpi, kun ei ollut vielä varmaa miten Jassun tulee käymään?
E: Ihan hirveetä se oli kun ei voinu tehä mitään ja pelotti kokoajan vastata puhelimeen. Muistan että koko ajan oli pala kurkussa.
J: Surua, vihaa, pahaa mieltä, paljon toivoa, itkua. Positiivisista uutisista hyvää mieltä.
R: Kaikkea laidasta laitaan. Aika tuntui menevän tosi hitaasti. Tuntui että oli kulunut odotellessa viikkoja vaikka oikeasti oli mennyt muutama päivä.
S: Varmaan kaikki, en muista yhtään. Sekavia tunteita. HEI NYT TIIÄN, epäuskoa vähän.
Kävittekö katsomassa Jassua jo Oulussa?
E: En käyny. Kun olin lähössä sinne niin Japi siirrettiinkin Jyväskylään sillon. Se huus mun nimee siel yöllä, mut niin se tekee varmaa joka yö.
J: Kyllä. Siitä tuli uskomaton fiilis.
R: En käynyt.
S: En.
Miten piditte yhteyttä Jassuun tämän ollessa sairaalassa, ja saitte tietää hänen toipumisestaan?
E: Kun se oli teholla niin se soitti mulle maailman jäisimmän puhelun ja kysy mitä mulle kuuluu, heh hassua. Ja yötä tuli oltua monen monta kertaa. Soiteltii ja tekstailtii ja facebook tietty.
J: Soiteltiin ja viestiteltiin. Ja tietenkin kävin viihdyttämässä Japua sairaalassa. Ei vaa, ei pidetty yhteyttä..
R: "Kylässä" tuli käytyä tosi usein, monta kertaa viikossa, joskus jopa päivittäin. Yötä tuli oltua sairaalassa seurana varmaan lähes viikottain. Soiteltua ja viestejä tuli laitettua usein. Toipumisesta kuulin siis Jassulta itseltään.
S: Aviomies Hannun kautta. Ja aika pitkään se tais sairaalassa olla niin kyllä sille jossain vaiheessa pysty itekin soittamaan ja käymään siellä. Ja sit tää meidän telepatia toimi tietty taas.
Jassu: Noi tytöt tais unohtaa kertoa, et alussa (kun olin Oulussa) niin tiedot tais tulla suurimmaks osaks mun vanhemmilta. Ainakin Emmi ja Jenna soitteli mun vanhempien kanssa usein. Ja tuo Salaman mainitsema "aviomies Hannu" on siis Jenna.
Tuntuiko esim. viime keväänä luontevalta puhua Jassulle omista suruista ja murheista, koska hänellä oli asiat huonommin kuin itsellä?
E: No tottakai sille pysty kertoo kaikki murheet.
J: Ei välttämättä semmosista, että ai hitto löin mun varpaan ja se murtu. Mutta iha yhtälailla se halus kuulla mitä mulle kuuluu, eikä jäädä ulkopuoliseks mitä sairaalan ulkopuolella tapahtuu.
R: Tuntui ihan luontevalta.
S: Alussa ei, mutta se hävisi aika pian kun Japukka itse oli niin normaalisti ja puhui kaikesta. Ihan luontevaa oli sit kertoa omia murheita.
Huomatkaa kuinka monia hienoja lempinimiä mulla on näitten vastausten perusteella. Ja hei tänään myöhemmin luultavastikin tulee kolmas osa näistä vastauksista. Niitä odotellessa!
xoxo, Jassu (+ Emmi, Jenna, Rosa ja Salama)
Missä olitte ja keneltä kuulitte kolarista?
E: Olin kotona kun Japin pikkusisko soitti mulle.
J: Kotona, heräsin kun puhelin soi.
R: Kotona olin joulua viettämässä sukulaisten kanssa. Laura soitti ja kysyi tiedänkö jotain.
S: Olin just tullut joulunvietosta porukoilta omalle kämpälle ja olin tosi ilosella fiiliksellä. Sitten kaveri soitti.
Mikä oli ensireaktionne tai ajatuksenne, kun kuulitte kolarista?
E: Sellanen epätietoisuus kun ei tienny mitä niille oli tapahtunu. Ja ajatteli vaan, että miks sen piti tapahtua. Itku.
J: Shokki, en uskonu sitä todeks.
R: Aika hämmentynyt, ei voi oikein muistaa. Epätodellinen olo.
S: Polvet petti alta enkä oikein tajunnu heti koko asiaa. Lopetin sen puhelun ja laitoin jostain syystä Japukalle viestin, että kertoo onko kunnossa :D Loppuillan kävin 5min välein koneella kattomassa onko tullu mitään uutta tietoa mihinkään.
Millaisia tunteita kävitte läpi, kun ei ollut vielä varmaa miten Jassun tulee käymään?
E: Ihan hirveetä se oli kun ei voinu tehä mitään ja pelotti kokoajan vastata puhelimeen. Muistan että koko ajan oli pala kurkussa.
J: Surua, vihaa, pahaa mieltä, paljon toivoa, itkua. Positiivisista uutisista hyvää mieltä.
R: Kaikkea laidasta laitaan. Aika tuntui menevän tosi hitaasti. Tuntui että oli kulunut odotellessa viikkoja vaikka oikeasti oli mennyt muutama päivä.
S: Varmaan kaikki, en muista yhtään. Sekavia tunteita. HEI NYT TIIÄN, epäuskoa vähän.
Kävittekö katsomassa Jassua jo Oulussa?
E: En käyny. Kun olin lähössä sinne niin Japi siirrettiinkin Jyväskylään sillon. Se huus mun nimee siel yöllä, mut niin se tekee varmaa joka yö.
J: Kyllä. Siitä tuli uskomaton fiilis.
R: En käynyt.
S: En.
Miten piditte yhteyttä Jassuun tämän ollessa sairaalassa, ja saitte tietää hänen toipumisestaan?
E: Kun se oli teholla niin se soitti mulle maailman jäisimmän puhelun ja kysy mitä mulle kuuluu, heh hassua. Ja yötä tuli oltua monen monta kertaa. Soiteltii ja tekstailtii ja facebook tietty.
J: Soiteltiin ja viestiteltiin. Ja tietenkin kävin viihdyttämässä Japua sairaalassa. Ei vaa, ei pidetty yhteyttä..
R: "Kylässä" tuli käytyä tosi usein, monta kertaa viikossa, joskus jopa päivittäin. Yötä tuli oltua sairaalassa seurana varmaan lähes viikottain. Soiteltua ja viestejä tuli laitettua usein. Toipumisesta kuulin siis Jassulta itseltään.
S: Aviomies Hannun kautta. Ja aika pitkään se tais sairaalassa olla niin kyllä sille jossain vaiheessa pysty itekin soittamaan ja käymään siellä. Ja sit tää meidän telepatia toimi tietty taas.
Jassu: Noi tytöt tais unohtaa kertoa, et alussa (kun olin Oulussa) niin tiedot tais tulla suurimmaks osaks mun vanhemmilta. Ainakin Emmi ja Jenna soitteli mun vanhempien kanssa usein. Ja tuo Salaman mainitsema "aviomies Hannu" on siis Jenna.
Tuntuiko esim. viime keväänä luontevalta puhua Jassulle omista suruista ja murheista, koska hänellä oli asiat huonommin kuin itsellä?
E: No tottakai sille pysty kertoo kaikki murheet.
J: Ei välttämättä semmosista, että ai hitto löin mun varpaan ja se murtu. Mutta iha yhtälailla se halus kuulla mitä mulle kuuluu, eikä jäädä ulkopuoliseks mitä sairaalan ulkopuolella tapahtuu.
R: Tuntui ihan luontevalta.
S: Alussa ei, mutta se hävisi aika pian kun Japukka itse oli niin normaalisti ja puhui kaikesta. Ihan luontevaa oli sit kertoa omia murheita.
Huomatkaa kuinka monia hienoja lempinimiä mulla on näitten vastausten perusteella. Ja hei tänään myöhemmin luultavastikin tulee kolmas osa näistä vastauksista. Niitä odotellessa!
xoxo, Jassu (+ Emmi, Jenna, Rosa ja Salama)
vastaukset osa 1
Mua jännittää lukea, mitä kaikkea mun kaverit ovat vastanneet teidän kysymyksiinne. Tämä on siis vastauspostaus osa 1, jeij! Mä yllätyin kuinka paljon noita kysymyksiä tulikaan. Eli tässä .ekassa osassa nää kysymykset koskee ihan mun luonnetta ja mun ja kavereiden välistä ystävyyttä. Huomenna aamulla julkasen toisen osan, joka taitaa koskea onnettomuutta ja aikaa vuosi sitten. Myöhemmin iltapäivällä huomenna tulee myös se viimeinen eli kolmas osa, joka koskee nykyistä aikaa sekä tuolissa oloani. Oli pakko jakaa nämä kysymykset osiin, sillä muuten postauksesta olisi tullut kerralla niin pitkä, ettei kukaan olisi sitä lukenut kokonaan. Mutta tästä se lähtee.
Värväsin neljä kaunista ja ihanaa kaveriani vastailemaan kysymyksiin. Mä olin ahkera. Nimittäin kirjoitin kaikki kysymykset papereille (huom. monikko) ja kopioin kaikille neljälle ne, jotta he saivat itse kirjoittaa vastauksensa aivan kuten tahtoivat. Istuimme viidestään tänään muutama tunti Jyväskylän keskustassa kahvilla, jonka lomassa nämä neljä hurmaavaa naisen alkua pohtivat varmasti upeita vastauksiaan. Nämä neljä kaveriani olivat Emmi, Jenna, Rosa ja Rosa (tässä postauksessa tunnetaan nimellä Salama).
Miten/milloin tutustuit Jassuun?
E: Lukion oppilaskunnan hallituksen kokouksessa sovittiin, että lähetään käymään kahestaan toisessa koulussa kokouksessa. Käveltiin tietenkin käsikädessä siellä :) Se oli rakkautta ensisilmäyksellä <3
J: Kolmos-luokalla, kun mentiin samalle luokalle.
R: Ala-aste aikoihin kuorossa <3 Paremmin sitten kesällä -08 isosina ollessa.
S: Yläasteen näytelmäkerhossa. KERHOLLA. Sit vähän paremmin kun olin isosena sen riparilla. Sit vielä vähän paremmin kun oltiin yhessä isosina riparilla. Lähdin jopa AAMULENKILLE sen kanssa, sitä en ihan kenen tahansa kanssa tekis. Huhhuh. Hyi.
Tulitteko heti juttuun, vai lämpesittekö vasta myöhemmin toisillenne?
E: No Japi tyylii vihas mua ennen ku tutustuttii kunnolla...
J: Se oli rakkautta ensisilmäyksellä...
R: Ei varmaan heti tultu. Eli varmaan myöhemmin?
S: No vähän pentuna kyllä pidin, että enemmänki myöhemmin lämpesin. Sit kun jouduin leirillä samaan huoneeseen niin pakko oli opetella pitämään.
Kerro joku hauska muisto, mikä liittyy sun ja Jassun ystävyyteen (esim. mitä hauskaa hän on tehnyt/sanonut)
E: No niitähän riittää. Ehkä se kun ekaa kertaa hengattii nii istuttii mäkkärissä joku kolme tuntii ja jauhettii syntejä syviä. Kaikki Kharma-illat ja Kharma miehet...
J: Koko 2009 kesä oli uskomaton. Siitä riittäis juttuja kirjaks asti. Vietettii koko kesä yhdessä, tehden mitä hienoimpia reissuja. Yks hienoista jutuista on mm. ranu ja lörtsy (siinäpä teille pähkinä purtavaks).
R: Provinssi 2010, saman kesän laivareissu ja päivä Tukholmassa :) + viime lokakuun yllärisynttärihunksristeily ja PERINTEINEN Tampereen reissu, hirveesti muistoja.
S: Rokkiairopik, mitä se Provinssirockissa meille piti. Ja ainakin tälleen JÄLKEENPÄIN ajateltuna hauska juttu, että jos Japukalle lainaa tietynlaista kirjaa sen saa hakea poliisiasemalta takasin. Ja HUNKS-reissu kokonaisuudessaan.
Mikä on ihaninta Jassussa?
E: Sen nauru ja se kun se jätti tän kysymyksen jälkeen ison tilan kirjottaa..
J: Sen hempeet katseet ja hellät kosketukset.
R: Se kuinka se osaa aina olla oma itsensä, eikä esitä mitään.
S: Se kun se näyttää vähän multa. Ja jyrsijän hampaat kun ne on vähän kun mun hampaat. On se joskus ihan hauskakin. Meillä on ihan kivaa keskenään.
Kuvaile Jassua viidellä sanalla
E: Übernätti, blondi (:D), (oikeesti) positiivinen, huumorintajunen (tosin aivan oma huumorintaju), paras!
J: Ihana, luotettava, pirtee, paras kaveri.
R: Extempore, hölöttäjä, iloinen, nauravainen, PENTU
S: Hölöttäjä, ihan nätti kun se muistuttaa mua ja PENTU. Pistin paremmaks, KAHEKSAN SANAA.
Jassu: Salama.. tossa on yheksän sanaa.
Nouseeko Jassu koskaan aamulla "väärällä jalalla"?
E: Ei se pysty nousta sillei kun ei se pysty kävelee... Daa.
J: Ei, toisin kun mä.
R: No ei kai.
S: No ei ainakaan sillon kun se nousee mun vierestä.
Hermostuuko Jassu? Jos, niin millainen hän on silloin?
E: Tosi khuuli verrattuna esim. muhun :D Aika harvoin se hermostuu ja jos hermostuu niin siihen on kyllä sillon tosi hyvä syy.
J: Harvemmin. Sillon kun hermostuu niin kirosanat lentää.
R: Joskus, mutta tosi harvoin, eikä sitä oikein huomaa.
S: No ei sitä oikein voi mun mittakaavalla hermostumiseks laskea, koska se HYMYILEE sillonkin? Vaikka se keuhkois miten paljon ja ois miten ärsyyntyny, sillä on aina hymy. Saakelin rasittavaa...
Millainen Jassu on vihaisena tai ärtyneenä?
E: Ei tuu muuta nyt mielee ku se, että se hakkaa nyrkillä pöytään sillon, ja kiroilee pirusti.
J: Nauraa ja kiroilee yhtäaikaa.
R: Samanlainen kun iloisenakin, pälättää ja naureskelee koko ajan. Mutta jotenkin sen jutut on ärtyneempiä ja äkäsempiä ja kirosanoja tulee paljon.
S: Nyrkki pöytään ja kiroilua.
Millainen Jassu on humalassa?
E: No siis silmäthän sillä kattoo molemmat eri suuntiin.. Tosi tunteellinen se on aina kun se naukkailee. Hervoton rapajuoppo.
J: Niinno.. villi kaveri, juttuu lentää nii, että suunvuoroa on vaikea saada, uskomattoman hienoo läppää. Parasta seuraa siis :)
R: Rakkautta täynnä. Juttua tulee minkä kerkee ja vähän enemmänki..
S: Tulee niin paljon kälätystä, että se ei varmaan ees vedä henkeä missään välissä. Ja se halailee.
Mihin työhön Jassu luonteensa ja kykyjensä puolesta sopisi parhaiten?
E: Joku palveluammatti varmasti, ihmisten kanssa tekemisissä tietenkin.
J: Joku missä se saa olla esillä, myös sellanen missä se saa olla ihmisten kanssa tekemisissä.
R: Johonkin missä ollaan paljon muiden kanssa tekemisissä, myyntityötä tai muu asiakaspalvelutyö.
S: No siis ydinfyysikko. Tai kuulemma lääkäri, kun se osaa käyttää Googlea. No ihan oikeesti se vois suunnitella jotain vaatteita.
xoxo, Jassu (+ Emmi, Jenna, Rosa ja Salama)
Värväsin neljä kaunista ja ihanaa kaveriani vastailemaan kysymyksiin. Mä olin ahkera. Nimittäin kirjoitin kaikki kysymykset papereille (huom. monikko) ja kopioin kaikille neljälle ne, jotta he saivat itse kirjoittaa vastauksensa aivan kuten tahtoivat. Istuimme viidestään tänään muutama tunti Jyväskylän keskustassa kahvilla, jonka lomassa nämä neljä hurmaavaa naisen alkua pohtivat varmasti upeita vastauksiaan. Nämä neljä kaveriani olivat Emmi, Jenna, Rosa ja Rosa (tässä postauksessa tunnetaan nimellä Salama).
Salama ja Rosa on tässä kuvassa väärinpäin mun esittelytekstiin verrattuna..
Miten/milloin tutustuit Jassuun?
E: Lukion oppilaskunnan hallituksen kokouksessa sovittiin, että lähetään käymään kahestaan toisessa koulussa kokouksessa. Käveltiin tietenkin käsikädessä siellä :) Se oli rakkautta ensisilmäyksellä <3
J: Kolmos-luokalla, kun mentiin samalle luokalle.
R: Ala-aste aikoihin kuorossa <3 Paremmin sitten kesällä -08 isosina ollessa.
S: Yläasteen näytelmäkerhossa. KERHOLLA. Sit vähän paremmin kun olin isosena sen riparilla. Sit vielä vähän paremmin kun oltiin yhessä isosina riparilla. Lähdin jopa AAMULENKILLE sen kanssa, sitä en ihan kenen tahansa kanssa tekis. Huhhuh. Hyi.
Tulitteko heti juttuun, vai lämpesittekö vasta myöhemmin toisillenne?
E: No Japi tyylii vihas mua ennen ku tutustuttii kunnolla...
J: Se oli rakkautta ensisilmäyksellä...
R: Ei varmaan heti tultu. Eli varmaan myöhemmin?
S: No vähän pentuna kyllä pidin, että enemmänki myöhemmin lämpesin. Sit kun jouduin leirillä samaan huoneeseen niin pakko oli opetella pitämään.
Kerro joku hauska muisto, mikä liittyy sun ja Jassun ystävyyteen (esim. mitä hauskaa hän on tehnyt/sanonut)
E: No niitähän riittää. Ehkä se kun ekaa kertaa hengattii nii istuttii mäkkärissä joku kolme tuntii ja jauhettii syntejä syviä. Kaikki Kharma-illat ja Kharma miehet...
J: Koko 2009 kesä oli uskomaton. Siitä riittäis juttuja kirjaks asti. Vietettii koko kesä yhdessä, tehden mitä hienoimpia reissuja. Yks hienoista jutuista on mm. ranu ja lörtsy (siinäpä teille pähkinä purtavaks).
R: Provinssi 2010, saman kesän laivareissu ja päivä Tukholmassa :) + viime lokakuun yllärisynttärihunksristeily ja PERINTEINEN Tampereen reissu, hirveesti muistoja.
S: Rokkiairopik, mitä se Provinssirockissa meille piti. Ja ainakin tälleen JÄLKEENPÄIN ajateltuna hauska juttu, että jos Japukalle lainaa tietynlaista kirjaa sen saa hakea poliisiasemalta takasin. Ja HUNKS-reissu kokonaisuudessaan.
Mikä on ihaninta Jassussa?
E: Sen nauru ja se kun se jätti tän kysymyksen jälkeen ison tilan kirjottaa..
J: Sen hempeet katseet ja hellät kosketukset.
R: Se kuinka se osaa aina olla oma itsensä, eikä esitä mitään.
S: Se kun se näyttää vähän multa. Ja jyrsijän hampaat kun ne on vähän kun mun hampaat. On se joskus ihan hauskakin. Meillä on ihan kivaa keskenään.
Kuvaile Jassua viidellä sanalla
E: Übernätti, blondi (:D), (oikeesti) positiivinen, huumorintajunen (tosin aivan oma huumorintaju), paras!
J: Ihana, luotettava, pirtee, paras kaveri.
R: Extempore, hölöttäjä, iloinen, nauravainen, PENTU
S: Hölöttäjä, ihan nätti kun se muistuttaa mua ja PENTU. Pistin paremmaks, KAHEKSAN SANAA.
Jassu: Salama.. tossa on yheksän sanaa.
Nouseeko Jassu koskaan aamulla "väärällä jalalla"?
E: Ei se pysty nousta sillei kun ei se pysty kävelee... Daa.
J: Ei, toisin kun mä.
R: No ei kai.
S: No ei ainakaan sillon kun se nousee mun vierestä.
Hermostuuko Jassu? Jos, niin millainen hän on silloin?
E: Tosi khuuli verrattuna esim. muhun :D Aika harvoin se hermostuu ja jos hermostuu niin siihen on kyllä sillon tosi hyvä syy.
J: Harvemmin. Sillon kun hermostuu niin kirosanat lentää.
R: Joskus, mutta tosi harvoin, eikä sitä oikein huomaa.
S: No ei sitä oikein voi mun mittakaavalla hermostumiseks laskea, koska se HYMYILEE sillonkin? Vaikka se keuhkois miten paljon ja ois miten ärsyyntyny, sillä on aina hymy. Saakelin rasittavaa...
Millainen Jassu on vihaisena tai ärtyneenä?
E: Ei tuu muuta nyt mielee ku se, että se hakkaa nyrkillä pöytään sillon, ja kiroilee pirusti.
J: Nauraa ja kiroilee yhtäaikaa.
R: Samanlainen kun iloisenakin, pälättää ja naureskelee koko ajan. Mutta jotenkin sen jutut on ärtyneempiä ja äkäsempiä ja kirosanoja tulee paljon.
S: Nyrkki pöytään ja kiroilua.
Millainen Jassu on humalassa?
E: No siis silmäthän sillä kattoo molemmat eri suuntiin.. Tosi tunteellinen se on aina kun se naukkailee. Hervoton rapajuoppo.
J: Niinno.. villi kaveri, juttuu lentää nii, että suunvuoroa on vaikea saada, uskomattoman hienoo läppää. Parasta seuraa siis :)
R: Rakkautta täynnä. Juttua tulee minkä kerkee ja vähän enemmänki..
S: Tulee niin paljon kälätystä, että se ei varmaan ees vedä henkeä missään välissä. Ja se halailee.
Mihin työhön Jassu luonteensa ja kykyjensä puolesta sopisi parhaiten?
E: Joku palveluammatti varmasti, ihmisten kanssa tekemisissä tietenkin.
J: Joku missä se saa olla esillä, myös sellanen missä se saa olla ihmisten kanssa tekemisissä.
R: Johonkin missä ollaan paljon muiden kanssa tekemisissä, myyntityötä tai muu asiakaspalvelutyö.
S: No siis ydinfyysikko. Tai kuulemma lääkäri, kun se osaa käyttää Googlea. No ihan oikeesti se vois suunnitella jotain vaatteita.
xoxo, Jassu (+ Emmi, Jenna, Rosa ja Salama)
perjantai 30. joulukuuta 2011
vuosi 2011
Vuosi 2011alkaa olemaan loppusuoralla, joten on aika ynnätä kaikki tapahtuneet asiat yksiin kuoriin.
IHMISSUHTEET
Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana? - Juu, montakin olen tainnut saada!
Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt? - Jep, tosi paljon sellasia juttuja! Esim. pyörätuolilla rullaportaissa kulkemista en ollut ennen tosiaankaan kokeillut..
Oletko seurustellut tämän vuoden aikana? -En mä sellasia.
Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta? - Se, kun pääsin ekan kerran istumaan pitkästäpitkästä aikaan. Myöskin parhaita hetkiä oli ne, kun näin sairaalassa aina jonkun ekan kerran!
Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana ? - Enpäs taida olla.
ITSE
Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana? - Juu, kyllä mä jonkin verran..
Oletko tehnyt jotain mitä kadut? - Kerranki vuos, että mä en ole tehnyt mitään sellaista!!
Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana? - En vissiin.
Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana? - En ikinä. Nolottais.
Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana? - JUU!
TURHANPÄIVÄINEN ÄLYKKYYS
Kuka oli paras uusi tuttavuus? - En mä osaa sanoa. Niitä on monia. Ekana tulee mielee kaikki hienot pyöriskaverit Synapsiasta!
Piditkö uudenvuodenlupauksesi? - Enpä kerennyt lupaamaan mitään.
Synnyttikö kukaan läheisesi? - Muutamakin tuttu synnytti.
Kuoliko kukaan läheisesi? - Ei tämän vuoden puolella. Onneksi.
Mitä haluaisit vuodelta 2012 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2011? -Tähän voisin luetella pitkän listan. Mutta mm. matka ulkomaille!
Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2011? -19.08
Vuoden suurin saavutuksesi? -Tätä en olisi koskaan aiemmin sanonut: LIHOMINEN..
...ja suurin epäonnistuminen? - Hmm.. hankala. Asioiden hoitaminen ripeästi (en vieläkään ole autokoulussa!??!).
Kärsitkö vammoista? - Ööö.. Ainiin, ehkä MUUTAMISTA.
Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta? -Monien. Mutta erityisesti kavereiden (ootte ollut hirmusuuri apu!)
Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta? - Ei oikeastaan kenenkään.. ainakaan enää.
Mihin käytit suurimman osan rahoistasi? -Vaatekaapin sisällön uusimiseen (muutamaan otteeseen)..
Mistä innostuit eniten ? - Shoppailusta
Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi? - Jos vertaan aikaan TASAN vuosi sitten, niin nyt olen paljon onnellisempi :)
Sosiaalisempi? - Aikalailla yhtä sosiaalinen..
Rikkaampi vai köyhempi? - Tuota.. pikkuisen rikkaampi.
Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän? - En mä tiedä. Ei mitään hajua.
...entä vähemmän? -En mitään.
Miten aiot viettää uuden vuoden? -Kavereiden kanssa hengaillen.
Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi? - Niitä hetkiä on monia.
Rakastuitko vuonna 2011? - Hahahh, kerrankin voin sanoa, että en! Herttinen sentään.
Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli? - Ihan kamalan paljon.
Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit? - Vampyyri päiväkirjat!
Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan? - En vihaa ketään.
Mikä oli paras lukemasi kirja? -En ole tainnut lukea yhtään kirjaa.
...entä musiikillinen löytö? - Bruno Mars.
Mitä halusit ja sait? - Halusin kotiin, ja tännehän mä pääsinkin.
Mitä halusit, muttet saanut - Entiset ajat takaisin..
Mitä teit syntymäpäivänäsi? - Olin kotilomalla sairaalasta ja näin ihania kavereita!
Ketä kaipasit? - Maijaa <3
Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi? - Mun vanhemmat ehkä?
MUUTA
Kuinka montaa ihmistä olet suudellut vuoden aikana? - En ees jaksa laskea, niin kauheasti olen lipitellyt..
Oletko joutunut tappeluun? - MELKEIN..! Ihan oikeasti, olin äkänen..
Oletko tehnyt mitään luvatonta vuoden aikana? - Ööm, en? Joopas.
Oletko juonut "perseitä"? - Hheehe. Kerran vuodessa saa tehdä niin.
Oletko tehnyt jotain, mitä olet katunut kauan jälkeenpäin? - Tätähän kysyttiin jo? Mutta ennätys: EN!
Ps. Kukas se siellä, hih :)
xoxo, Jassu
IHMISSUHTEET
Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana? - Juu, montakin olen tainnut saada!
Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt? - Jep, tosi paljon sellasia juttuja! Esim. pyörätuolilla rullaportaissa kulkemista en ollut ennen tosiaankaan kokeillut..
Oletko seurustellut tämän vuoden aikana? -En mä sellasia.
Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta? - Se, kun pääsin ekan kerran istumaan pitkästäpitkästä aikaan. Myöskin parhaita hetkiä oli ne, kun näin sairaalassa aina jonkun ekan kerran!
Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana ? - Enpäs taida olla.
ITSE
Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana? - Juu, kyllä mä jonkin verran..
Oletko tehnyt jotain mitä kadut? - Kerranki vuos, että mä en ole tehnyt mitään sellaista!!
Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana? - En vissiin.
Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana? - En ikinä. Nolottais.
Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana? - JUU!
TURHANPÄIVÄINEN ÄLYKKYYS
Kuka oli paras uusi tuttavuus? - En mä osaa sanoa. Niitä on monia. Ekana tulee mielee kaikki hienot pyöriskaverit Synapsiasta!
Piditkö uudenvuodenlupauksesi? - Enpä kerennyt lupaamaan mitään.
Synnyttikö kukaan läheisesi? - Muutamakin tuttu synnytti.
Kuoliko kukaan läheisesi? - Ei tämän vuoden puolella. Onneksi.
Mitä haluaisit vuodelta 2012 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2011? -Tähän voisin luetella pitkän listan. Mutta mm. matka ulkomaille!
Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2011? -19.08
Vuoden suurin saavutuksesi? -Tätä en olisi koskaan aiemmin sanonut: LIHOMINEN..
...ja suurin epäonnistuminen? - Hmm.. hankala. Asioiden hoitaminen ripeästi (en vieläkään ole autokoulussa!??!).
Kärsitkö vammoista? - Ööö.. Ainiin, ehkä MUUTAMISTA.
Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta? -Monien. Mutta erityisesti kavereiden (ootte ollut hirmusuuri apu!)
Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta? - Ei oikeastaan kenenkään.. ainakaan enää.
Mihin käytit suurimman osan rahoistasi? -Vaatekaapin sisällön uusimiseen (muutamaan otteeseen)..
Mistä innostuit eniten ? - Shoppailusta
Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi? - Jos vertaan aikaan TASAN vuosi sitten, niin nyt olen paljon onnellisempi :)
Sosiaalisempi? - Aikalailla yhtä sosiaalinen..
Rikkaampi vai köyhempi? - Tuota.. pikkuisen rikkaampi.
Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän? - En mä tiedä. Ei mitään hajua.
...entä vähemmän? -En mitään.
Miten aiot viettää uuden vuoden? -Kavereiden kanssa hengaillen.
Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi? - Niitä hetkiä on monia.
Rakastuitko vuonna 2011? - Hahahh, kerrankin voin sanoa, että en! Herttinen sentään.
Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli? - Ihan kamalan paljon.
Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit? - Vampyyri päiväkirjat!
Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan? - En vihaa ketään.
Mikä oli paras lukemasi kirja? -En ole tainnut lukea yhtään kirjaa.
...entä musiikillinen löytö? - Bruno Mars.
Mitä halusit ja sait? - Halusin kotiin, ja tännehän mä pääsinkin.
Mitä halusit, muttet saanut - Entiset ajat takaisin..
Mitä teit syntymäpäivänäsi? - Olin kotilomalla sairaalasta ja näin ihania kavereita!
Ketä kaipasit? - Maijaa <3
Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi? - Mun vanhemmat ehkä?
MUUTA
Kuinka montaa ihmistä olet suudellut vuoden aikana? - En ees jaksa laskea, niin kauheasti olen lipitellyt..
Oletko joutunut tappeluun? - MELKEIN..! Ihan oikeasti, olin äkänen..
Oletko tehnyt mitään luvatonta vuoden aikana? - Ööm, en? Joopas.
Oletko juonut "perseitä"? - Hheehe. Kerran vuodessa saa tehdä niin.
Oletko tehnyt jotain, mitä olet katunut kauan jälkeenpäin? - Tätähän kysyttiin jo? Mutta ennätys: EN!
Ps. Kukas se siellä, hih :)
xoxo, Jassu
maanantai 19. joulukuuta 2011
pelkkä mieskin riittää
Vielä tunti aikaa! Kirjoittaa siis uusi postaus. Lupasin viikonloppuna baarissa eräälle erittäin mukavalle lukijalle, että parin päivän sisään kirjoitan uuden jutun, ja nyt on viimeinen hetki toteuttaa tämä lupaus. Kiitos siis hirmuisesti sinä mukava lukijani, joka tulit jututtaa mua Passionissa! Aivan mahtavaa, että joku uskaltaa tulla juttelemaan tavallaan aivan vieraalle ihmiselle, mulla ei ehkä olisi siihen pokkaa, ihan huippu fiilis jäi :)
Tänään voisin kertoa lyhyesti mun jääkiekko innostuksesta ja viime viikonlopusta sekä vastata erään lukijan jokin aika sitten kysymään kysymykseen laajemmin.
Elikkäs mä olen innostunut nyt hiukan lätkästä tässä viimeaikoina. Olenhan mä aikasemmillakin kausilla käynyt katsomassa Jypin pelejä ja nyt se innostus taas alkoi. Kävin muutama viikko sitten ekan kerran tuolin kanssa katsomassa peliä, ja se oli niin jännittävää, että pakko taas pian päästä peliä katselemaan. Itseasiassa tammikuulle onkin jo erään pelin liput ja takataskussa ;) Kaikenlisäksi Jyväskylän Synergia-areenalla on aika helppo kulkea pyörätuolilla, joten plussaa siitä!
Kävin tuossa pari päivää sitten lauantaina isäni ja pikkusiskoni kanssa pikkujouluilemassa eli katsomassa hyväntekeväisyys ottelua Synergia-areenalla. Voin sanoa, että oli muuten melkosen hauska peli. Erät kestivät sen minkä kestivät ja pieniä erikoisuuksia oli kesken ottelun sekä selostajat sössöttivät minkä kerkesivät. Väliin pieni viikonlopun tiedotus: Pelin jälkeen suuntasinkin muutaman kaverini 20-vuotis synttäreille ja sieltä jatkoilemaan baariin. Huhhuh.. Ja ei siitä sen enempää.
Jos vaikka kirjoittaisin välillä teitäkin kiinnostavista asioista. Eli (muutama) kysymys kuului:
Haluaisitko vielä joskus perustaa perheen?
Jos haluat niin koetko tilanteen vaikeaksi,koska olet pyörätuolissa ?
Mitä siitä ajattelet ?
Kyllä, luultavasti haluaisin joskus perustaa perheen. Ennen onnettomuutta ajattelin, että en ehkä koskaan halua lapsia. Ainakaan omia, adoptointi kuulosti paremmalta vaihtoehdolta. Mutta jotenkin onnettomuus ja kaikki tapahtunut ovat muuttaneet ajatuksiani perheen perustamisesta.
Tilanne on mielestäni ehdottomasti vaikeampi kuin ennen pyörätuolia. Kaikki on vaikeampaa ja asiat vaativat tietynlaisia järjestelyjä tietenkin. Mutta mikään ei ole mahdotonta - ainakaan vamman osalta. Tosin en vieläkään ole varma, pystynkö mä edes saamaan koskaan lapsia sisäelin vammojeni takia.. Mutta kyllähän perheen perustaminen taas voi tarkoittaa muutakin, hankkia (hyvällä tuurilla) mies ja vaikkapa koira tai en mä tiedä, pelkkä mieskin toisaalta riittää. Olisihan sekin omanlainen perhe. Eiväthän kaikki ns. normaalitkaan ihmiset pysty saamaan itse lapsia ja silti perustavat perheen tavalla tai toisella.
Ja vaikken miestä saisikaan niin onhan mulla omat vanhemmat, siskot ja siskojen lapset sekä toivottavasti joskus ehkä kummilapsi (tai lapsiakin). Ovathan nämä kaikki mulle perhe. Ja toistaiseksi aivan riittävä :)
Siinä muutamia ajatuksiani perheen perustamisesta. Kirjoitelkaahan mulle jatkossakin kysymyksiä, jotka teitä kiinnostavat! Vastailen suurimpaan osaan tuolla kommenttipoksissa ja joihinkin näin postausten merkeissä.
Ps. Ylihuomenna ratkeaa Vuoden Keskisuomalainen-kilpailu! Hui.
xoxo, Jassu
Tänään voisin kertoa lyhyesti mun jääkiekko innostuksesta ja viime viikonlopusta sekä vastata erään lukijan jokin aika sitten kysymään kysymykseen laajemmin.
Elikkäs mä olen innostunut nyt hiukan lätkästä tässä viimeaikoina. Olenhan mä aikasemmillakin kausilla käynyt katsomassa Jypin pelejä ja nyt se innostus taas alkoi. Kävin muutama viikko sitten ekan kerran tuolin kanssa katsomassa peliä, ja se oli niin jännittävää, että pakko taas pian päästä peliä katselemaan. Itseasiassa tammikuulle onkin jo erään pelin liput ja takataskussa ;) Kaikenlisäksi Jyväskylän Synergia-areenalla on aika helppo kulkea pyörätuolilla, joten plussaa siitä!
Kävin tuossa pari päivää sitten lauantaina isäni ja pikkusiskoni kanssa pikkujouluilemassa eli katsomassa hyväntekeväisyys ottelua Synergia-areenalla. Voin sanoa, että oli muuten melkosen hauska peli. Erät kestivät sen minkä kestivät ja pieniä erikoisuuksia oli kesken ottelun sekä selostajat sössöttivät minkä kerkesivät. Väliin pieni viikonlopun tiedotus: Pelin jälkeen suuntasinkin muutaman kaverini 20-vuotis synttäreille ja sieltä jatkoilemaan baariin. Huhhuh.. Ja ei siitä sen enempää.
Jos vaikka kirjoittaisin välillä teitäkin kiinnostavista asioista. Eli (muutama) kysymys kuului:
Haluaisitko vielä joskus perustaa perheen?
Jos haluat niin koetko tilanteen vaikeaksi,koska olet pyörätuolissa ?
Mitä siitä ajattelet ?
Kyllä, luultavasti haluaisin joskus perustaa perheen. Ennen onnettomuutta ajattelin, että en ehkä koskaan halua lapsia. Ainakaan omia, adoptointi kuulosti paremmalta vaihtoehdolta. Mutta jotenkin onnettomuus ja kaikki tapahtunut ovat muuttaneet ajatuksiani perheen perustamisesta.
Tilanne on mielestäni ehdottomasti vaikeampi kuin ennen pyörätuolia. Kaikki on vaikeampaa ja asiat vaativat tietynlaisia järjestelyjä tietenkin. Mutta mikään ei ole mahdotonta - ainakaan vamman osalta. Tosin en vieläkään ole varma, pystynkö mä edes saamaan koskaan lapsia sisäelin vammojeni takia.. Mutta kyllähän perheen perustaminen taas voi tarkoittaa muutakin, hankkia (hyvällä tuurilla) mies ja vaikkapa koira tai en mä tiedä, pelkkä mieskin toisaalta riittää. Olisihan sekin omanlainen perhe. Eiväthän kaikki ns. normaalitkaan ihmiset pysty saamaan itse lapsia ja silti perustavat perheen tavalla tai toisella.
Ja vaikken miestä saisikaan niin onhan mulla omat vanhemmat, siskot ja siskojen lapset sekä toivottavasti joskus ehkä kummilapsi (tai lapsiakin). Ovathan nämä kaikki mulle perhe. Ja toistaiseksi aivan riittävä :)
Siinä muutamia ajatuksiani perheen perustamisesta. Kirjoitelkaahan mulle jatkossakin kysymyksiä, jotka teitä kiinnostavat! Vastailen suurimpaan osaan tuolla kommenttipoksissa ja joihinkin näin postausten merkeissä.
Ps. Ylihuomenna ratkeaa Vuoden Keskisuomalainen-kilpailu! Hui.
xoxo, Jassu
| | |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)