pelkkä mieskin riittää

Vielä tunti aikaa! Kirjoittaa siis uusi postaus. Lupasin viikonloppuna baarissa eräälle erittäin mukavalle lukijalle, että parin päivän sisään kirjoitan uuden jutun, ja nyt on viimeinen hetki toteuttaa tämä lupaus. Kiitos siis hirmuisesti sinä mukava lukijani, joka tulit jututtaa mua Passionissa! Aivan mahtavaa, että joku uskaltaa tulla juttelemaan tavallaan aivan vieraalle ihmiselle, mulla ei ehkä olisi siihen pokkaa, ihan huippu fiilis jäi :)

Tänään voisin kertoa lyhyesti mun jääkiekko innostuksesta ja viime viikonlopusta sekä vastata erään lukijan jokin aika sitten kysymään kysymykseen laajemmin.

Elikkäs mä olen innostunut nyt hiukan lätkästä tässä viimeaikoina. Olenhan mä aikasemmillakin kausilla käynyt katsomassa Jypin pelejä ja nyt se innostus taas alkoi. Kävin muutama viikko sitten ekan kerran tuolin kanssa katsomassa peliä, ja se oli niin jännittävää, että pakko taas pian päästä peliä katselemaan. Itseasiassa tammikuulle onkin jo erään pelin liput ja takataskussa ;) Kaikenlisäksi Jyväskylän Synergia-areenalla on aika helppo kulkea pyörätuolilla, joten plussaa siitä!

Kävin tuossa pari päivää sitten lauantaina isäni ja pikkusiskoni kanssa pikkujouluilemassa eli katsomassa hyväntekeväisyys ottelua Synergia-areenalla. Voin sanoa, että oli muuten melkosen hauska peli. Erät kestivät sen minkä kestivät ja pieniä erikoisuuksia oli kesken ottelun sekä selostajat sössöttivät minkä kerkesivät. Väliin pieni viikonlopun tiedotus: Pelin jälkeen suuntasinkin muutaman kaverini 20-vuotis synttäreille ja sieltä jatkoilemaan baariin. Huhhuh.. Ja ei siitä sen enempää.

Jos vaikka kirjoittaisin välillä teitäkin kiinnostavista asioista. Eli (muutama) kysymys kuului:
Haluaisitko vielä joskus perustaa perheen?
Jos haluat niin koetko tilanteen vaikeaksi,koska olet pyörätuolissa ?
 Mitä siitä ajattelet ?

Kyllä, luultavasti haluaisin joskus perustaa perheen. Ennen onnettomuutta ajattelin, että en ehkä koskaan halua lapsia. Ainakaan omia, adoptointi kuulosti paremmalta vaihtoehdolta. Mutta jotenkin onnettomuus ja kaikki tapahtunut ovat muuttaneet ajatuksiani perheen perustamisesta.

Tilanne on mielestäni ehdottomasti vaikeampi kuin ennen pyörätuolia. Kaikki on vaikeampaa ja asiat vaativat tietynlaisia järjestelyjä tietenkin. Mutta mikään ei ole mahdotonta - ainakaan vamman osalta. Tosin en vieläkään ole varma, pystynkö mä edes saamaan koskaan lapsia sisäelin vammojeni takia.. Mutta kyllähän perheen perustaminen taas voi tarkoittaa muutakin, hankkia (hyvällä tuurilla) mies ja vaikkapa koira tai en mä tiedä, pelkkä mieskin toisaalta riittää. Olisihan sekin omanlainen perhe. Eiväthän kaikki ns. normaalitkaan ihmiset pysty saamaan itse lapsia ja silti perustavat perheen tavalla tai toisella.

Ja vaikken miestä saisikaan niin onhan mulla omat vanhemmat, siskot ja siskojen lapset sekä toivottavasti joskus ehkä kummilapsi (tai lapsiakin). Ovathan nämä kaikki mulle perhe. Ja toistaiseksi aivan riittävä :)

Siinä muutamia ajatuksiani perheen perustamisesta. Kirjoitelkaahan mulle jatkossakin kysymyksiä, jotka teitä kiinnostavat! Vastailen suurimpaan osaan tuolla kommenttipoksissa ja joihinkin näin postausten merkeissä.

Ps. Ylihuomenna ratkeaa Vuoden Keskisuomalainen-kilpailu! Hui.

xoxo, Jassu