torstai 29. marraskuuta 2012

keskiviikko, mun päivä

Mä tein tän postauksen jo eilen illalla, puhelimella. Noh mä en ole mikään nero noiden elektroniikkajuttujen kanssa, joten en onnistunut julkaisemaan sitä postausta lainkaan. Hyvä etten onnistunut, sillä eihän kuvat olisi edes näkyneet. Jos joku muistaa niin mulla meni joskus kauan sitten täällä bloggerissa kuvakiintiö täyteen ja mun täytyy siis ladata kuvat muita sivuja käyttäen. Plaah, kamalan vaikeaa. Mä olen laiska ja mukavuudenhaluinen, joten musta olisi ihana jos tämä bloggerin käyttökin olisi aina helppoa ja yksinkertaista. Haha. No mutta se siitä. Munhan piti kertoa eilisestä vähemmän jännittävästä keskiviikostani.


Kerrankin mulla oli seuraa aamulla, sillä ihana Elisa oli yökyläilemässä mun luona. Jipii! Oli ihana nukkua pitkään keskellä viikkoa, sillä mulla alkoi pienimuotoinen "loma" Elixiasta. Aamupalan jälkeen Elisa hipsi omaan kotiinsa ja mä jäin hiukan siivoilemaan.

Päivä mulla meni lyhyesti sanottuna lenkkeilyn, kasvojen ja kynsien hoidon, ruuan, lehtien, television sekä sähköpostien kirjoittelun parissa.
Hei kamalaa, mun on pakko mennä parturiin ja pian. Järkyttävä tyvikasvu noissa kuvissa. Hupsiis.

Illalla lähdin perinteisen tv-maratonin jälkeen toiselle lenkille, sillä aion nauttia lenkkeilystä täysillä vielä kun voin. Vielä kun ei ole 20 cm lunta maassa. Hedelmiä iltapalaksi ja ajoissa nukkumaan.
Siinä mun rento päivä kun ei tarvinnut edes laittautua, ihanaa.

Haluaisitte varmaan lukea välillä jotain ihan muutakin kuin näitä mun päivä -postauksia...
Katsellaan mitä seuraavaksi keksin. Nyt mun on keskityttävä tän päivän Salkkareiden loppuun. Mitenhän Sebun ja Isabellan häiden käy. Jännittävää!
xoxo, Jassu

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

tiistai, mun päivä

Siitä asti kun mä tein maanantai, mun päivän mun on pitänyt tehdä tiistaista samanlainen. Kaksi viikkoa sitten mun piti siis ekan kerran tämä tehdä. Silloin olin käymässä Kuopiossa, joten olisi ollut ihan mielenkiintoinen päivä. Sitten mun piti tehdä viikko sitten, jolloin olisitte kuullut että pääsin autokoulun teoriakokeen läpi ja kävin Peurungassa sekä piemänajossa. Mutta ei en muistanut kumpanakaan päivänä kuvailla teille tekemisiäni. Joten saatte tyytyä mun eiliseen tiistaihin, joka muistuttaa todella paljon tuota mun maanantai-postausta. Naurattaa, toivottavasti ensi viikon keskiviikosta tulee erilainen.

Päivä lyhyesti:
Herätys ja aamupalalle. Erittäin laiskasti aamutoimet ja laittautuminen. Ja taas syömään. Vaikka aikaa oli ihan reippaasti mulle meinasi tulla kamala kiire fysioterapiaan. Peurungassa mulla oli seisominen, jonka aikana tein käsitreenin punteilla. Tämän jälkeen sulkapalloa, jota ennen lämmittelin koripalloa heittelemällä. Peurungasta ajelin taksilla Tikkakoskelle, pääaikeenani syödä äidin pöperöitä.
Äidin kanssa lähdimme hetken hengailun jälkeen hiukan shoppailemaan. Nimittäin mun oli pakko saada uudet kuoret puhelimeeni. Mun kuvissakin näkyvät ihanat timantti-kuoret vaan rapistuvat timantti timantilta.. nyyh. Kaupoissa pyörimisen jälkeen menin Lauran kanssa katsomaan Skyfallin elokuviin. En ole mikään erityinen James Bond -fani mutta toi oli ihan tosihyvä leffa!
Bondin loputtua Laura halusi käydä katsomassa Sokoksen jouluikkunan. Ja se oli järkytys! Mä olisin varmaan pienenä nähnyt painajaisia siitä. Hui. Järkytyksestä toivuttuani lähdin kelailemaan kotiin. Mun ihanat nahkahanskat on ollut jo pidemmän aikaa hiukan kärsineet, mutta eilen toinen hanska meni kyllä kokonaan hajalle. Haha. Täytyy varmaan hankkia jotkut raksamieshanskat, ehkä ne kestäisivät mun kelaamista?

Hei apua, mä inhoan peilikuvia (tai no siis ne ei ole mitään mun lemppareita, ainakaan mun pärställä varustettuna) ja eilen otin niitä ennätysmäärän. En oikeastaan ole ennen varmaan ottanutkaan peilikuvia. No olkaa hyvät niistä sitten. Ja muuten. Jos olisin tehnyt jälleen maanantai -postauksen olisin voinut kertoa, että läpäisin inssin ja mulla on ajokortti. Mutta kun en tehnyt niin jääköön se kertomatta..

Ihanaa viikonjatkoa!
xoxo, Jassu

torstai 15. marraskuuta 2012

nauti elämästä, muuten se menee hukkaan

Täältä teitä moikkailee eilen Jyväskylän vuoden positiivisimmaksi palkittu öö henkilö, ihminen, minä? En muistakkaan virallista nimikettä, mutta eilen mut nimettiin Nuorkauppakamarin kautta Jyväskylän vuoden positiivisimmaksi. Mä en itse ollut kuullutkaan tällaisesta jutusta ennen. Tai itseasiassa olihan joku kommentoinut tänne mun blogiin asiasta aikaisemmin. Aika jännä juttu, vai?


Tai ei nyt jännä vaan aika siistiä. Hienoa. Tosi kiva kun mun luonnetta ja tapaa ottaa asiat arvostetaan. Ja lisäks tuntuuhan se hyvältä kun mun, hiukan muista poikkeava, blogi on saanut aikaan ihmisissä ajatuksia, mielipiteiden muuttumista sekä ehkäpä uutta asennetta elämään ja asioihin.
Toivottavasti tämä blogi pikkuhiljaa leviää suuremmallekin lukijajoukolle, että saisin kuuluviin kaltaisieni äänen. Mä kyllä täysin ymmärrän, että tällainen blogi ei nyt niin hirmuista lukijakuntaa tavoita kuin esimerkiksi muotiblogit, mutta pikkuhiljaa teen läpimurtoa tähän räjähdysmäisesti kasvavaan blogimaailmaan.

Tänään mulle muuten tulikin mieleen muutama pieni epäkohta pyörisläisen näkökulmasta. Autolla liikkuessa siis. Voisin kirjoittaa asiasta lähipäivinä.
Sitä ennen kaikki keillä huomenna on mahdollisuus niin surffailkaas 99.3 taajuudella radiossa. Kyseessä siis radio Keski-Suomi ja kello (noin) 13.40. Tällöin kaijuttimista pamahtaa lyhyt ja ytimekäs keskustelu autoilusta mun näkökulmasta. Mä vaan toivon erittäin kovasti etten kuulosta yhtä sekopäiseltä kuin viimeksi ollessani radiossa.. Mä en vaan voi sille mitään, että kun puhun ja yleensä hymyilen samalla niin kuulostan siltä kuin olisi kamala kiire ja hihittelisin aivan taukoamatta. Hups. Ehkä tällä kertaa onnistuin kuulostamaan vakuuttavammalta. EHKÄ.

Lisäys: Mä en kyllä ainakaan kuullut tota juttua radiosta tänään? Olikohan mulla jokin väärä kanava. Tai väärä tieto ajasta. En mä tiedä. Kuuliko kukaan muu sitä?

Hmm mutta nyt täytyy tsiikata kuka vie voiton tämän vuoden Dancessa, jännittävää!
xoxo, Jassu

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Esteittä eteenpäin

Mulle tuli jokin aika sitten postissa kuori, jonka kannessa luki "elämä voi joskus yllättää". Totta. Sisällä oli kirje, jossa kerrottiin joulukeräyksestä. Keräyksestä tasa-arvoisen ja esteettömän Suomen puolesta. Tämä kirje oli invalidiliitolta. Mä en itse ollut ajatellutkaan, että myös invalidiliitto tarvitsee lahjoituksia. Tottakai tarvitsee, tukeehan tämä liitto aivan käsittämättömän monia ihmisiä Suomessa.
Invalidiliitto on perustanut mm. ammattikouluja ja kuntoutuskeskuksia, auttaa löytämään vertaistukea, tarjoaa koulutusta ja avustajakoiratoimintaa sekä on ollut vaikuttamassa lainsäädäntöön ja ihmisten asenteisiin.

Tutkin hiukan tätä joulukeräystä netistä ja mun on lainattava tekstin pätkää, jossa kerrotaan hieman keräyksestä ja sen tavotteista:
Pyörätuolista katsottuna maailma on täynnä portaita, kynnyksiä ja korkeita hyllyjä, jotka hankaloittavat jokapäiväistä liikkumista ja arkiaskareita. Monessa tapauksessa rakennetun ympäristön esteitä voidaan poistaa pienillä asioilla. Virastojen luiskat, hissit, matalalattiabussit, -raitiovaunut ja -junat helpottavat pyörätuolilla liikkuvien arkea. Parannuksista hyötyvät myös muut; lastenvaunujen, rollaattorin, painavien kauppakassien tai kipsatun jalan kanssa on helpompaa astua suoraan liikennevälineeseen tai hissiin. Invalidiliiton tavoitteena on kahtena seuraavana vuotena kiinnittää huomiota näihin seikkoihin ”Esteittä eteenpäin” -teeman avulla.

Lueskeltuani tietoja tästä keräyksestä ajattelin, että mäkin voin auttaa. Mulla on paljon ihania lukijoita, joita saattaisi kiinnostaa tällainen. Vaikkei kukaan osallistuisi keräykseen niin olisin ainakin yrittänyt. Jakanut eteenpäin tietoa tästä. Toivottavasti tämä mun teksti sai edes ajattelemaan kuinka paljon invalidiliitto on tehnyt hyvää ja kuinka paljon vielä olisi tekemistä, jotta mulla ja muilla fyysisesti vammaisilla olisi helpompi elää ja toteuttaa unelmia.

Tätä klikkaamalla pääset lahjoitusohjeisiin!
Ylläolevaa klikkaamalla saat lisätietoa keräyksestä ja invalidiliitosta.

Ja kyllä, mä osallistun keräykseen, kuten vanhempanikin kuulemma tekivät. Mahtavaa! Jaetaan hyvää yhdessä.

xoxo, Jassu