lauantai 31. maaliskuuta 2012

♥ Paris

Moikkamoi, täällä ruudun takana on yksi rakastunut neiti. Minä! Ah, rakastan Pariisia. Kaikki siellä oli ihanaa - paitsi yksi rakennus ja yksi hampurilainen - mutta muuten se on vaan niin AH. Tulin vain kertomaan lyhyesti, että täällä mä olen ja huomenna olisi tiedossa ainakin ensimmäinen postaus meidän reissusta. Kuvia tulee ja paljon, joten jääkääs odottelemaan niitä. 

Sillä aikaa voitte fiilistellä mahtavaa biisiä, jota tuli kuunneltua Pariisissa:

xoxo, Jassu

lauantai 24. maaliskuuta 2012

vastaukset osa 3

Hups, ei jääkään tämä kolmas osa iltapäivään. Sillä tajusin, etten mä kerkee iltapäivällä tätä väsäilemään. Mulla on kamalasti vielä ohjelmaa tälle päivälle (mm. pakkaamista reissua varten ja yhdet tuparit). Muistakaas lukea myöskin vastaukset osa 1 ja osa 2. Eli tässä viimeinen osa Emmin, Jennan, Rosan ja Salaman vastauksista:


Miten te suhtauduitte siihen, ettei Jassu enää kävele? (Jassu: unohdin laittaa tän kysymyksen kakkos osaan.. hups).

E: Ihan aluks oli hätä, että mite se ite suhtautuu, koska mulle ois ollu ihan sama vaikka sieltä ois tullu pelkkä pää. Kuha on iha sama Japi kun ennenkin.
J: Aluks ajattelin , että miten Jassu ite reagoi siihen ja oli huoli, ettei se kestä tietoa. Mutta hetken asiaa sulatellen tajusin että Jassu on vahvin ihminen ja kestää varmasti. Ystävyyteemme se ei tuu vaikuttamaan ja tukena tullaan olemaan. Näin lyhyesti sanottuna.
R: Shokki ja järkytys se aluksi oli, mutta kun näki miten se itse asiaan suhtautui niin itsekin oppi suhtautumaan niin. Asia oli hyväksyttävä vaan.
S: Enemmän mietin miten se ite reagoi.

Miten ystävän näkökulmasta Jassu on sopeutunut vammautumiseensa? 

E: Samanlainen se on kuin ennenkin ja menee niinkuin ennenkin. Eikä se turhia murehdi.
J: Paremmin kuin kukaan muu, paremmin kun olisi voinut toivoa. Japu on tehomuija!
R: Paremmin kuin ikinä uskalti edes toivoo, eli hullun hyvin.
S: No liian hyvin, se vie EDELLEEN kaikkien miesten huomion (esim. HUNKSIEN hitto). Ei ois paremmin voinu ihminen sopeutua.

Miten tämä kyseinen tilanne on muuttunut alkutilanteeseen nähden?

E: Ei sillein oikein mitenkään. Aika alusta asti se tilanteen aikanaan hyväksyi.
J: Aikalailla sama meininki ollu koko ajan!
R: Aikalailla samalla periksiantamattomalla linjalla se on vetäny.
S: Ei mitenkään, ihan alusta asti sopeutunut tajuttoman hyvin.

Onko teidän elämänne muuttunut mitenkään kyseisen onnettomuuden jälkeen?

E: No vähän, asioista ehkä osaa puhua avoimemmin nykyään.
J: Sen verran, ettei murehdi enää pienista asioista ja oon oppinu elää enemmän päivä kerrallaan. Oon myös ehkä tunteellisempi nykyään.
R: Kertoo ehkä tunteista helpommin. Ja ei jätä mitään sanomatta. Arvostaa elämää erilailla nyt.
S: Jassu on nykyään läheisempi kuin ennen. Parasta.

Tuleeko koskaan huono omatunto, että pystytte tekemään asioista, mitä Jassu ei enää pysty tekemään?

E: Ei.
J: Mitenniin se ei pysty tekemään asioita mitä me pystytään?!?! No ok, se ei kävele tai juokse. Tyhmä kysymys. Ei tule huono omatunto.
R: Ei oikein ole asioita, mitä molemmat ei voisi tehdä. Eli ei tule huono omatunto.
S: No ei oikeastaan ikinä tunnu, että ois hirvee ero siinä mitä pystytään tekemään. Kävely on ainoo ja sitä joudun tekee liikaaki ku ei oo autoa hitto.

Onko Jassu muuttunut onnettomuuden jälkeen ihmisenä? 

E: Siitä on tullu vielä positiivisempi kun ennen ja sanoo ehkä mielipiteensä paremmin kun ennen.
J: Se on herkistyny ja kasvanu ihmisenä, mutta ne on vaan positiivisia asioita. Yhtä tyhmä ja hullu se on edelleenkin.
R: Eipä oikeastaan. Ehkä se ei ihan yhtä paljon ole nykyään menossa, vaikka paljon menee vieläkin.
S: Se on vähän pehmompi tunteiden näyttämisen suhteen.

Arkailetteko jotain puheita Jassun seurassa (liittyen esim. pyörikseen) vai onko kaikki sallittua, voitteko heittää läppää pyöriksestä/tytöstä itsestään?

E: Ei oo mitään sellasta mitä pitäis arkailla. Aina mä sitä dissaan.
J: Ei, välillä lentää vähän liiankin hurjaa juttuu.
R: Kaikki jutut on sallittuja, läpän heittokin.
S: Kaikki sallittua. Sitäpaitsi enemmänki se menee niin etten ehdi sanoo mitään kun se piruilee mulle Rosan kanssa, ja vähän kaikkien muidenkin kanssa.. KRHM.

Onko Jassun kaikki kaverit ennen onnettomuutta pysyneet yhä?

Kaikki: On.

Millainen teidän ystävyys on nyt verrattuna siihen millainen se oli ennen onnettomuutta?

E: Aivan samanlainen. Mihin se nyt muuttuis..
J: Samanlainen, mihin se sen takia ois muuttunu.
R: Ollaan paljon läheisempiä kuin ennen, nähdään ja ollaan yhteyksissä enemmän ja useammin.
S: Läheisempi.

Ovatko välinne parantuneet/huonontuneet?

E: Varmaan parantunu, kun tulee ehkä sanottua toiselle kuinka tärkee on nykyään.
J: Parantunut. Ystävyydestä ja toisen tärkeydestä ehkä puhutaan nykyään enemmän.
R: Parantuneet!
S: No sillä on enemmän tilaisuuksia vittuilla, että en nyt tiiä. Plus miinus nolla..

Mitä teette yleensä nykyään yhdessä ja kuinka usein näette? 

E: Samoja asioita kun ennenkin. Käydään shoppailee, baaris, piletetää, kahvitellaa yms. Hengaan kyl mielummin sen isukin kaa.
J: Samoja juttuja kuin ennenkin.
R: Ihan tavallisia juttuja tehdään, käydään shoppailee, syömässä, juhlimassa, tehdään reissuja ja kunhan ollaan vaan. Harjoitellaan tulevaa näyttelijän uraa varten..
S: Käydään Hunksien hiplattavana, poseerataan ja syödään. Ja käydään Anttilassa moikkaamassa Jessee, joka on ainoa mies maan päällä josta meillä on sama maku. Kiihkee Jesse, ah. NIIN ja tehdään suuren linjan poliittisia päätöksiä Saappaan hallituksessa ja juodaan viiniä.
Jassu: Tytöt ei vastannu kuinka usein nähdään. Mutta siis kaikkien kanssa nään viikoittain, tai jopa päivittäin.

Missä Jassu on kymmenen vuoden kuluttua ja millainen elämäntilanne hänellä on silloin?

E:   Ihan sama mitä se ite aattelee, mut mä luulen et se on sillon naimisissa ja sillä on monta mäyräkoiraa.
J: Potee kolmenkympin kriisiä palmujen alla unelmien mies kainalossa.
R: No en tiiä. Vittuilee siitä kuinka on nuori ja alle 30 vee.
S: Passionissa. Paskakommuunissa? Käyttää viidettä vuotta ryppyvoidetta.

Bonuskysymys: Onko Lissu söpöin tyttö päällä maan?

E: On heti seksijapin jälkeen.
J: Ei, koska se oon mä :)
R: NO TOTTAKAI ON <3 (mun jälkeen tietty)
S: Heti mun jälkeen.
Jassu: Juujuu, on se.

Tässäpä nämä kysymykset ja vastaukset olivat. Mitäs piditte tällaisista postauksista? Kertokaa mielipiteenne ja lähettäkää terkkunne tytöille kommenttiboxiin :) Hyvää viikonlopun jatkoja! Mä palailen blogin pariin Pariisista kotiin selviydyttyäni, eli aikasintaan ensi viikonloppuna. See ya!

xoxo, Jassu (+ Emmi, Jenna, Rosa ja Salama)

vastaukset osa 2

Tässä tulee eilen lupaamani toinen osa vastauksia kysymyksiinne. Onnekkaina vastaajina toimivat edelleen samat henkilöt kuin vastaukset osa ykkösessä, eli Emmi, Jenna, Rosa ja Rosa (Salama).

Missä olitte ja keneltä kuulitte kolarista?

E: Olin kotona kun Japin pikkusisko soitti mulle.
J: Kotona, heräsin kun puhelin soi.
R: Kotona olin joulua viettämässä sukulaisten kanssa. Laura soitti ja kysyi tiedänkö jotain.
S: Olin just tullut joulunvietosta porukoilta omalle kämpälle ja olin tosi ilosella fiiliksellä. Sitten kaveri soitti.

Mikä oli ensireaktionne tai ajatuksenne, kun kuulitte kolarista?

E: Sellanen epätietoisuus kun ei tienny mitä niille oli tapahtunu. Ja ajatteli vaan, että miks sen piti tapahtua. Itku.
J: Shokki, en uskonu sitä todeks.
R: Aika hämmentynyt, ei voi oikein muistaa. Epätodellinen olo.
S: Polvet petti alta enkä oikein tajunnu heti koko asiaa. Lopetin sen puhelun ja laitoin jostain syystä Japukalle viestin, että kertoo onko kunnossa :D Loppuillan kävin 5min välein koneella kattomassa onko tullu mitään uutta tietoa mihinkään.

Millaisia tunteita kävitte läpi, kun ei ollut vielä varmaa miten Jassun tulee käymään?

E: Ihan hirveetä se oli kun ei voinu tehä mitään ja pelotti kokoajan vastata puhelimeen. Muistan että koko ajan oli  pala kurkussa.
J: Surua, vihaa, pahaa mieltä, paljon toivoa, itkua. Positiivisista uutisista hyvää mieltä.
R: Kaikkea laidasta laitaan. Aika tuntui menevän tosi hitaasti. Tuntui että oli kulunut odotellessa viikkoja vaikka oikeasti oli mennyt muutama päivä.
S: Varmaan kaikki, en muista yhtään. Sekavia tunteita. HEI NYT TIIÄN, epäuskoa vähän.

Kävittekö katsomassa Jassua jo Oulussa?

E: En käyny. Kun olin lähössä sinne niin Japi siirrettiinkin Jyväskylään sillon. Se huus mun nimee siel yöllä, mut niin se tekee varmaa joka yö.
J: Kyllä. Siitä tuli uskomaton fiilis.
R: En käynyt.
S: En.

Miten piditte yhteyttä Jassuun tämän ollessa sairaalassa, ja saitte tietää hänen toipumisestaan?

E: Kun se oli teholla niin se soitti mulle maailman jäisimmän puhelun ja kysy mitä mulle kuuluu, heh hassua. Ja yötä tuli oltua monen monta kertaa. Soiteltii ja tekstailtii ja facebook tietty.
J: Soiteltiin ja viestiteltiin. Ja tietenkin kävin viihdyttämässä Japua sairaalassa. Ei vaa, ei pidetty yhteyttä..
R: "Kylässä" tuli käytyä tosi usein, monta kertaa viikossa, joskus jopa päivittäin. Yötä tuli oltua sairaalassa seurana varmaan lähes viikottain. Soiteltua ja viestejä tuli laitettua usein. Toipumisesta kuulin siis Jassulta itseltään.
S: Aviomies Hannun kautta. Ja aika pitkään se tais sairaalassa olla niin kyllä sille jossain vaiheessa pysty itekin soittamaan ja käymään siellä. Ja sit tää meidän telepatia toimi tietty taas.
Jassu: Noi tytöt tais unohtaa kertoa, et alussa (kun olin Oulussa) niin tiedot tais tulla suurimmaks osaks mun vanhemmilta. Ainakin Emmi ja Jenna soitteli mun vanhempien kanssa usein. Ja tuo Salaman mainitsema "aviomies Hannu" on siis Jenna.

Tuntuiko esim. viime keväänä luontevalta puhua Jassulle omista suruista ja murheista, koska hänellä oli asiat huonommin kuin itsellä?

E: No tottakai sille pysty kertoo kaikki murheet.
J: Ei välttämättä semmosista, että ai hitto löin mun varpaan ja se murtu. Mutta iha yhtälailla se halus kuulla mitä mulle kuuluu, eikä jäädä ulkopuoliseks mitä sairaalan ulkopuolella tapahtuu.
R: Tuntui ihan luontevalta.
S: Alussa ei, mutta se hävisi aika pian kun Japukka itse oli niin normaalisti ja puhui kaikesta. Ihan luontevaa oli sit kertoa omia murheita.

Huomatkaa kuinka monia hienoja lempinimiä mulla on näitten vastausten perusteella. Ja hei tänään myöhemmin luultavastikin tulee kolmas osa näistä vastauksista. Niitä odotellessa!

xoxo, Jassu (+ Emmi, Jenna, Rosa ja Salama)
 

vastaukset osa 1

Mua jännittää lukea, mitä kaikkea mun kaverit ovat vastanneet teidän kysymyksiinne. Tämä on siis vastauspostaus osa 1, jeij! Mä yllätyin kuinka paljon noita kysymyksiä tulikaan. Eli tässä .ekassa osassa nää kysymykset koskee ihan mun luonnetta ja mun ja kavereiden välistä ystävyyttä. Huomenna aamulla julkasen toisen osan, joka taitaa koskea onnettomuutta ja aikaa vuosi sitten. Myöhemmin iltapäivällä huomenna tulee myös se viimeinen eli kolmas osa, joka koskee nykyistä aikaa sekä tuolissa oloani. Oli pakko jakaa nämä kysymykset osiin, sillä muuten postauksesta olisi tullut kerralla niin pitkä, ettei kukaan olisi sitä lukenut kokonaan. Mutta tästä se lähtee.

Värväsin neljä kaunista ja ihanaa kaveriani vastailemaan kysymyksiin. Mä olin ahkera. Nimittäin kirjoitin kaikki kysymykset papereille (huom. monikko) ja kopioin kaikille neljälle ne, jotta he saivat itse kirjoittaa vastauksensa aivan kuten tahtoivat. Istuimme viidestään tänään muutama tunti Jyväskylän keskustassa kahvilla, jonka lomassa nämä neljä hurmaavaa naisen alkua pohtivat varmasti upeita vastauksiaan. Nämä neljä kaveriani olivat Emmi, Jenna, Rosa ja Rosa (tässä postauksessa tunnetaan nimellä Salama).
 Salama ja Rosa on tässä kuvassa väärinpäin mun esittelytekstiin verrattuna..

Miten/milloin tutustuit Jassuun?

E: Lukion oppilaskunnan hallituksen kokouksessa sovittiin, että lähetään käymään kahestaan toisessa koulussa kokouksessa. Käveltiin tietenkin käsikädessä siellä :) Se oli rakkautta ensisilmäyksellä <3
J: Kolmos-luokalla, kun mentiin samalle luokalle.
R: Ala-aste aikoihin kuorossa <3 Paremmin sitten kesällä -08 isosina ollessa.
S: Yläasteen näytelmäkerhossa. KERHOLLA. Sit vähän paremmin kun olin isosena sen riparilla. Sit vielä vähän paremmin kun oltiin yhessä isosina riparilla. Lähdin jopa AAMULENKILLE sen kanssa, sitä en ihan kenen tahansa kanssa tekis. Huhhuh. Hyi.

Tulitteko heti juttuun, vai lämpesittekö vasta myöhemmin toisillenne?

E: No Japi tyylii vihas mua ennen ku tutustuttii kunnolla...
J: Se oli rakkautta ensisilmäyksellä...
R: Ei varmaan heti tultu. Eli varmaan myöhemmin? 
S: No vähän pentuna kyllä pidin, että enemmänki myöhemmin lämpesin. Sit kun jouduin leirillä samaan huoneeseen niin pakko oli opetella pitämään.

Kerro joku hauska muisto, mikä liittyy sun ja Jassun ystävyyteen (esim. mitä hauskaa hän on tehnyt/sanonut)

E: No niitähän riittää. Ehkä se kun ekaa kertaa hengattii nii istuttii mäkkärissä joku kolme tuntii ja jauhettii syntejä syviä. Kaikki Kharma-illat ja Kharma miehet...
J: Koko 2009 kesä oli uskomaton. Siitä riittäis juttuja kirjaks asti. Vietettii koko kesä yhdessä, tehden mitä hienoimpia reissuja. Yks hienoista jutuista on mm. ranu ja lörtsy (siinäpä teille pähkinä purtavaks).
R: Provinssi 2010, saman kesän laivareissu ja päivä Tukholmassa :) + viime lokakuun yllärisynttärihunksristeily ja PERINTEINEN Tampereen reissu, hirveesti muistoja.
S: Rokkiairopik, mitä se Provinssirockissa meille piti. Ja ainakin tälleen JÄLKEENPÄIN ajateltuna hauska juttu, että jos Japukalle lainaa tietynlaista kirjaa sen saa hakea poliisiasemalta takasin. Ja HUNKS-reissu kokonaisuudessaan.

Mikä on ihaninta Jassussa?

E: Sen nauru ja se kun se jätti tän kysymyksen jälkeen ison tilan kirjottaa..
J: Sen hempeet katseet ja hellät kosketukset.
R: Se kuinka se osaa aina olla oma itsensä, eikä esitä mitään.
S: Se kun se näyttää vähän multa. Ja jyrsijän hampaat kun ne on vähän kun mun hampaat. On se joskus ihan hauskakin. Meillä on ihan kivaa keskenään.

Kuvaile Jassua viidellä sanalla

E: Übernätti, blondi (:D), (oikeesti) positiivinen, huumorintajunen (tosin aivan oma huumorintaju), paras!
J: Ihana, luotettava, pirtee, paras kaveri.
R: Extempore, hölöttäjä, iloinen, nauravainen, PENTU
S: Hölöttäjä, ihan nätti kun se muistuttaa mua ja PENTU.  Pistin paremmaks, KAHEKSAN SANAA.
Jassu: Salama.. tossa on yheksän sanaa.

Nouseeko Jassu koskaan aamulla "väärällä jalalla"?

E: Ei se pysty nousta sillei kun ei se pysty kävelee... Daa.
J: Ei, toisin kun mä.
R: No ei kai.
S: No ei ainakaan sillon kun se nousee mun vierestä.

Hermostuuko Jassu? Jos, niin millainen hän on silloin?

E: Tosi khuuli verrattuna esim. muhun :D Aika harvoin se hermostuu ja jos hermostuu niin siihen on kyllä sillon tosi hyvä syy.
J: Harvemmin. Sillon kun hermostuu niin kirosanat lentää.
R: Joskus, mutta tosi harvoin, eikä sitä oikein huomaa.
S: No ei sitä oikein voi mun mittakaavalla hermostumiseks laskea, koska se HYMYILEE sillonkin? Vaikka se keuhkois miten paljon ja ois miten ärsyyntyny, sillä on aina hymy. Saakelin rasittavaa...

Millainen Jassu on vihaisena tai ärtyneenä?

E: Ei tuu muuta nyt mielee ku se, että se hakkaa nyrkillä pöytään sillon, ja kiroilee pirusti.
J: Nauraa ja kiroilee yhtäaikaa.
R: Samanlainen kun iloisenakin, pälättää ja naureskelee koko ajan. Mutta jotenkin sen jutut on ärtyneempiä ja äkäsempiä ja kirosanoja tulee paljon.
S: Nyrkki pöytään ja kiroilua.

Millainen Jassu on humalassa?

E: No siis silmäthän sillä kattoo molemmat eri suuntiin.. Tosi tunteellinen se on aina kun se naukkailee. Hervoton rapajuoppo.
J: Niinno.. villi kaveri, juttuu lentää nii, että suunvuoroa on vaikea saada, uskomattoman hienoo läppää. Parasta seuraa siis :)
R: Rakkautta täynnä. Juttua tulee minkä kerkee ja vähän enemmänki..
S: Tulee niin paljon kälätystä, että se ei varmaan ees vedä henkeä missään välissä. Ja se halailee.

Mihin työhön Jassu luonteensa ja kykyjensä puolesta sopisi parhaiten?

E: Joku palveluammatti varmasti, ihmisten kanssa tekemisissä tietenkin.
J: Joku missä se saa olla esillä, myös sellanen missä se saa olla ihmisten kanssa tekemisissä.
R: Johonkin missä ollaan paljon muiden kanssa tekemisissä, myyntityötä tai muu asiakaspalvelutyö.
S: No siis ydinfyysikko. Tai kuulemma lääkäri, kun se osaa käyttää Googlea. No ihan oikeesti se vois suunnitella jotain vaatteita.

xoxo, Jassu (+ Emmi, Jenna, Rosa ja Salama)

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

vuodatus

Multa on usein kysytty mun itsetunnosta sekä itsevarmuudesta, ja syistä, miksi mä reenaan. Nyt mä vihdoin ajattelin vastata näihin kysymyksiin edes jonkinnäköisellä postauksella. Saa nähdä saanko tästä mitenkään mielenkiintoisen mutta yritetään.

Ekana mä voisin kertoa syistä, miksi mä reenailen:

 Ensinnäkin aivan terveydellisistä syistä. Fysioterapioissa käynnit ovat mun taitojen kehittymisen sekä terveyden kannalta tärkeitä. Sillä tärkeäähän on, että mä osaan kunnolla siirtyä erilaisista paikoista toisiin, tasapainoni paranee sekä saan voimaa siirtymisiin. Lisäksi erilaisilla venytyksillä ja hieronnoilla ylläpidetään mm. mun jalkojen liikkuvuutta. Vaikka mä istunkin niin ei olisi hyvä, että mun jalat jäykistyisivät yhteen asentoon.

Kuntosalilla mä käyn lähinnä yläkropan voimien ylläpitämiseksi - jotta jaksan nostella itseäni yms. Toinen suuri syy mun kuntosalilla käymiseen on normaalipainon ylläpitäminen. Mä olen huomannu, ja kuullut, että pyöris ihmisillä varsinkin keskivartalolihavuus on erittäin yleistä. Keskivartalolihavuuden "saavuttaminen" on myöskin todella helppoa tuolissa istuessaan. Varsinkin kun useimmilla meistä ei keskivartalon lihakset toimi lainkaan. Mulla ne nyt aika pitkälti toimii (alimpia vatsalihaksia lukuunottamatta), joten toivon, että mä en aivan niin helposti lihoaisi. Lihoaminen olisi ulkonäön lisäksi melkoinen haitta siirtymisissä sekä pukemisessa ja lähes kaikissa päivittäisissä toimissa. Tottakai, jos ihminen painaa paljon, on häntä vaikeampi avustaa ja suuri maha olisi haitaksi myös esimerkiksi kenkien pukemisessa.. kuvitelkaapa sitä.

Hieman mun itsetunnosta:

Mulla saattaa mennä nyt itsetunnon- ja itsevarmuuden käsitteet hiukan sekaisin. Mä olen kyllä opiskellut lukiossa psykologiaa, eli mun ehkä pitäisi tietää näiden sanojen ero. Mutta en nyt oikein osaa erotella näitä kahta sanaa. Anteeksi siis mahdolliset virheeni seuraavien selitysten aikana.

Mä olen melko itsevarma ihminen. Olen aina ollut. Tiettyyn pisteeseen asti. Uskallan olla aivan oma itseni kavereideni kuten tuntemattomien ihmisten seurassa. Mua ei hävetä höpötellä niitä näitä hieman vieraammillekin ihmisille. Mutta aina mulla on ollut se pieni paha, että ilman meikkiä mä en todellakaan uskalla olla oma itseni - muuta kuin perheeni ja läheisten ystävien kanssa. Se, että naama on kunnossa on melko pienestä saakka ollut mulle tärkeää, ja kasvattanut mun itsevarmuutta muiden kanssa. Mua ei todellakaan haittaa ihmiset, jotka eivät käytä meikkiä. Päinvastoin, näille ihmisille olen aina ollut hiukan kateellinen - kunpa mäkin uskaltaisin liikkua ilman meikkiä niin, etten yrittäisi sitten piilotella vaikka jonkun huivin takana. Hah.

Nyt kun olen joutunut tuoliin ei mun itsevarmuus ole oikein mihinkään kadonnut. Mitä nyt en usko koskaan löytäväni miestä itselleni. Jos kerran en kävelevänäkään saanut ketään, niin miten muka voisin tuolista käsin miehen saada. Enkä todellakaan sano tätä, jotta saisin sääliä. Ei, vaan kerron sen mitä oikeasti ajattelen. En nimittäin osaa kuvitella, että reilu vuosi sitten mä olisin ottanut miehen, joka on pyörätuolissa. Eikä syynä olisi ollut ulkonäkö. Vaan se, miten paljon hankalempia aivan pienetkin arjen asiat voivat tuolista käsin olla. Ei tuoli paljoakaan estä, se vaan on hidaste, joka on suurimmalle osalle ihmisistä lopulta este.

Omasta ulkonäöstäni oon nykyään sitä mieltä, että mun täytyy aina olla edes vähän laittautunut, sillä olen tuolissa. Koska mun mielestä olen aina asteen (tai pari) kavereitani "rumempi" tuolin takia. Niin ajattelen, että kompensoin tätä sillä, että mulla on kivat vaatteet ja nätisti meikit. Ei paljon kukaan kiinnitä kaupungilla tai baarissa naiseen - joka on pyörätuolissa - huomiota kauniin ulkonäön takia, ei vaan uskon useimpien katsovan mussa vain tätä tuolia. Joten ehkä mun laittautumis yritykset on jokatapauksessa turhaa. Vaikka no itsetuntoni on paljon parempi kun omasta mielestäni näytän edes jotenkin hyvältä.

Huhhuh, tästä tuli nyt kilometripostaus ilman kuvia. Toivottavasti edes joku jaksoi tämän lukea. Kiitos ja anteeksi tämä hirmuinen vuodatus näistä asioista. Ehkä saatte tästä jotain irti.

xoxo, Jassu

maanantai 12. maaliskuuta 2012

reeniä, (t)reeniä

Kuten tuossa hetki sitten lupailinkin, niin mä kirjoitan nyt jonkin näköisen postauksen mun salilla käymisestä.

Jep, tiedän. Tämä kuva on ilmestynyt kerran aiemminkin täällä blogissani. I'm so sorry.

Mä käyn kahdella eri kuntosalilla. Laukaan Peurungassa käyn aina välillä fysioterapian ohessa (tai jälkeen) sekä nykyään olen aloitellut Seppälän Elixiassa. Tiedän, että tämä kuulostaa ehkä hiukan typerältä, kun mä käyn kahdella eri salilla. Mutta mä halusin liittyä Peurungan lisäksi jonnekin sellaiselle salille, jossa käy edes joku mun kaveri. Ei tarvitse aina yksin lähteä reenaamaan. Ja kyllähän vaihtelukin virkistää! Molemmissa saleissa on omat hyvät puolensa. Tietenkin Peurunka on parempi pyöris ihmiselle, sillä laitteet on suunniteltu niin, että niihin pääsee pyöriksellä. Elixiassa on onneksi saleja, joissa voin tehdä muutakin kuin laite-treeniä. 

Tällaista teen Peurungassa:

Elikkäs ensinnäkin käyn Peurungassa fysioterapiassa. Fysioterapeuttien kanssa yleensä aina jumppaillaan ja venytellään jalkoja. Usein tehdään myös erilaisia tasapaino harjoituksia (mm. istuen kuperan kumisen jutun päällä ja heitellen palloa eri kulmista ja korkeuksilta fyssarille). Kaksi mun lemppari reeniä ovat erilaiset punttien nostelut sekä vatsalihas reenit. Jatkossa me reenaillaan lattialta tuoliin siirtymistä ja sen sellaista, mitä keksimmekään yhdessä. Ja ei tietenkään pidä unohtaa tarvittaessa saamaani hierontaa.

Peurungan kuntosalilla mä teen mahdollisimman laajasti yläkropan reeniä. Sillä enhän mä pysty mitään tekemään jaloilla. Yleensä aloitan dipillä (15x3 sarjat), jossa vahvistetaan ojentajia (anteeksi jos kerron aivan vääriä tietoja, korjatkaa ihmeessä). Seuraavaksi siirryn soutulaitteeseen (jälleen 15x3 sarja, reenataan selkä- ja hartialihaksia (?). Kolmantena vuorossa onkin laite, jolle en keksi nimeä.. Hmm. No siinä tehdään vähän kuin punnerrusliikettä (15x3 sarja). Viimeisenä menen laitteeseen, jossa tehdään kaksi eri reeniä; ylöspäin työntö sekä alas veto (kummassakin 15x3 sarja). Kaikkien näiden jälkeen mä (yleensä aina) venyttelen mahdollisimman monipuolisesti.

Fysioterapian ja kuntosalin lisäksi mä olen alkanut käymään Peurungan kylpylässä uimassa. Pyrin käymään uimassa n. kerran viikossa. Uin lähinnä selkäuintia, sillä ainakin tällä hetkellä se on mulle helpointa. Saa nähdä mitä muita tyylejä opin vielä jatkossa.

Muiden suhtautuminen muhun Peurungassa: Pääosin Peurungassa on vain vanhuksia mun lisäksi. Muutamia nuoriakin joukkoon on välillä mahtunut. Eivätkä kukaan mitenkään erikoisemmin muhun siellä suhtaudu, ehkäpä siellä on totuttu näkemään pyörisjengiä salilla tai jotain? Hyvin mahdollista, sillä monet ovat siellä kuntoutuksessa.

Tällaista teen Elixiassa:

Vielä mä en ole kerennyt kovin montaa kertaa käymään Elixiassa. Yhden personal treiner -kerran olen käyttänyt, toinen vielä käyttämättä. Mutta lyhyesti kerrottuna mä teen erilaisia puntti-, kahvakuula- ja taljaharjoituksia. Mulla on mahdollisuus mennä joillekin ryhmäliikunta tunneillekin, tai siis tottakai kaikille, mutta muutamilla tunneilla mäkin pystyisin tekemään jotain. Kerron niistä tarkemmin, jos joku päivä innostuisin sellaiselle menemään. 

 Muiden suhtautuminen muhun Elixiassa: Itseasiassa ihmiset ovat suhtautuneet muhun aika hyvin. Jotkut nyt kattelevat kun esimerkiksi joudun pukukoppiin menemään iki-ihanalla pyörätuolihissillä (sillä pukukoppi on toisessa kerroksessa). Eikä salin puolellakaan kukaan ole mitenkään erityisemmin katsonut tai tullut mulle mitään sanomaan. Ihme kyllä, olisin mä varmaan ennen hiukan ihmetellyt kun joku olisi pyörätuolilla rullaillut kuntosalilla.. Tai ei sitä tiedä. Yksi mies tosin tuli viime viikolla naureskelemaan sille erittäin nopealle pyörishissille, mutta mun mielestä se ihan hyvällä naureskeli. 


Laittakaa ihmeessä kysymyksiä aiheeseen liittyen ja korjailkaa, jos kirjoitin tuonne jotain aivan väärin. Tässä nyt hiukan pyrtin valoittamaan, mitä teen kun reenaan (kirjoitan aina reenata, pitäiskö se olla treenata..?).

xoxo, Jassu
 

maanantai 5. maaliskuuta 2012

apuvälineitä

Moikka! Mä ajattelin tehdä pikaisesti pienen postauksen mun pienistä apuvälineistä, joita (melkein kaikkia) tarvitsen päivittäin. Näiden seuraavien lisäksi mullahan on siis suurempia "apuvälineitä" esimerkiksi ulkona rampit, sisällä vessan invavarustus, makuuhuoneessa vaatehyllyt sekä kaksi pyöristä.

Ensimmäiseksi mun on pakko esitellä ylpeänä kuva siitä, kun mä itse vasaroin eilen kokoon mun uutta lipastoa:
Psst.. tässä kuvassa mulla ei muuten ole lainkaan meikkiä - tätähän te jotkut toivoitte. Olkaahan hyvä tästä naamasta. Hahah.

Tsadaa - valmista tuli!

Ja seuraavaksi niihin pieniin välineisiin, jotka auttavat mua lähes päivittäin:
Tässä tärkein: moottorilla toimiva sänky. Eikäku mikä se on. No sähkösänky? 

Tän avulla on hyvä syödä samalla ku katsoo telkkua. Tuo pohja on sellainen 'hiekkasäkki', jonka avulla tarjotin pysyy kelatessakin sylissä paikoillaan.

Jatkokäsi! Erittäin kätevä silloin, kun en yltä ottamaan esim. kaulahuivia ylähyllyltä. Alle laitan kuvan siitä kuinka se siis toimii:

Tämä on ehkä turhin. Liukulauta. Silloin viime kesänä mä siirryin tän avulla sängystä tuoliin ja takas, mutta nykyään en oikeastaan käytä tuota lainkaan.

Kysykää pois jos on jotain kysyttävää apuvälineistä yms. :) Mä vastailen minkä kerkeän. Kiitti ja moi, mä lähden nauttimaan isosiskon (ja pienen hurmurin) seurasta tuonne ihanaan aurinkoiseen keliin!

xoxo, Jassu