keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

vuodatus

Multa on usein kysytty mun itsetunnosta sekä itsevarmuudesta, ja syistä, miksi mä reenaan. Nyt mä vihdoin ajattelin vastata näihin kysymyksiin edes jonkinnäköisellä postauksella. Saa nähdä saanko tästä mitenkään mielenkiintoisen mutta yritetään.

Ekana mä voisin kertoa syistä, miksi mä reenailen:

 Ensinnäkin aivan terveydellisistä syistä. Fysioterapioissa käynnit ovat mun taitojen kehittymisen sekä terveyden kannalta tärkeitä. Sillä tärkeäähän on, että mä osaan kunnolla siirtyä erilaisista paikoista toisiin, tasapainoni paranee sekä saan voimaa siirtymisiin. Lisäksi erilaisilla venytyksillä ja hieronnoilla ylläpidetään mm. mun jalkojen liikkuvuutta. Vaikka mä istunkin niin ei olisi hyvä, että mun jalat jäykistyisivät yhteen asentoon.

Kuntosalilla mä käyn lähinnä yläkropan voimien ylläpitämiseksi - jotta jaksan nostella itseäni yms. Toinen suuri syy mun kuntosalilla käymiseen on normaalipainon ylläpitäminen. Mä olen huomannu, ja kuullut, että pyöris ihmisillä varsinkin keskivartalolihavuus on erittäin yleistä. Keskivartalolihavuuden "saavuttaminen" on myöskin todella helppoa tuolissa istuessaan. Varsinkin kun useimmilla meistä ei keskivartalon lihakset toimi lainkaan. Mulla ne nyt aika pitkälti toimii (alimpia vatsalihaksia lukuunottamatta), joten toivon, että mä en aivan niin helposti lihoaisi. Lihoaminen olisi ulkonäön lisäksi melkoinen haitta siirtymisissä sekä pukemisessa ja lähes kaikissa päivittäisissä toimissa. Tottakai, jos ihminen painaa paljon, on häntä vaikeampi avustaa ja suuri maha olisi haitaksi myös esimerkiksi kenkien pukemisessa.. kuvitelkaapa sitä.

Hieman mun itsetunnosta:

Mulla saattaa mennä nyt itsetunnon- ja itsevarmuuden käsitteet hiukan sekaisin. Mä olen kyllä opiskellut lukiossa psykologiaa, eli mun ehkä pitäisi tietää näiden sanojen ero. Mutta en nyt oikein osaa erotella näitä kahta sanaa. Anteeksi siis mahdolliset virheeni seuraavien selitysten aikana.

Mä olen melko itsevarma ihminen. Olen aina ollut. Tiettyyn pisteeseen asti. Uskallan olla aivan oma itseni kavereideni kuten tuntemattomien ihmisten seurassa. Mua ei hävetä höpötellä niitä näitä hieman vieraammillekin ihmisille. Mutta aina mulla on ollut se pieni paha, että ilman meikkiä mä en todellakaan uskalla olla oma itseni - muuta kuin perheeni ja läheisten ystävien kanssa. Se, että naama on kunnossa on melko pienestä saakka ollut mulle tärkeää, ja kasvattanut mun itsevarmuutta muiden kanssa. Mua ei todellakaan haittaa ihmiset, jotka eivät käytä meikkiä. Päinvastoin, näille ihmisille olen aina ollut hiukan kateellinen - kunpa mäkin uskaltaisin liikkua ilman meikkiä niin, etten yrittäisi sitten piilotella vaikka jonkun huivin takana. Hah.

Nyt kun olen joutunut tuoliin ei mun itsevarmuus ole oikein mihinkään kadonnut. Mitä nyt en usko koskaan löytäväni miestä itselleni. Jos kerran en kävelevänäkään saanut ketään, niin miten muka voisin tuolista käsin miehen saada. Enkä todellakaan sano tätä, jotta saisin sääliä. Ei, vaan kerron sen mitä oikeasti ajattelen. En nimittäin osaa kuvitella, että reilu vuosi sitten mä olisin ottanut miehen, joka on pyörätuolissa. Eikä syynä olisi ollut ulkonäkö. Vaan se, miten paljon hankalempia aivan pienetkin arjen asiat voivat tuolista käsin olla. Ei tuoli paljoakaan estä, se vaan on hidaste, joka on suurimmalle osalle ihmisistä lopulta este.

Omasta ulkonäöstäni oon nykyään sitä mieltä, että mun täytyy aina olla edes vähän laittautunut, sillä olen tuolissa. Koska mun mielestä olen aina asteen (tai pari) kavereitani "rumempi" tuolin takia. Niin ajattelen, että kompensoin tätä sillä, että mulla on kivat vaatteet ja nätisti meikit. Ei paljon kukaan kiinnitä kaupungilla tai baarissa naiseen - joka on pyörätuolissa - huomiota kauniin ulkonäön takia, ei vaan uskon useimpien katsovan mussa vain tätä tuolia. Joten ehkä mun laittautumis yritykset on jokatapauksessa turhaa. Vaikka no itsetuntoni on paljon parempi kun omasta mielestäni näytän edes jotenkin hyvältä.

Huhhuh, tästä tuli nyt kilometripostaus ilman kuvia. Toivottavasti edes joku jaksoi tämän lukea. Kiitos ja anteeksi tämä hirmuinen vuodatus näistä asioista. Ehkä saatte tästä jotain irti.

xoxo, Jassu

23 kommenttia:

  1. mä oon kuule ihan varma, että sulle vielä joskus joku mies löytyy :))

    VastaaPoista
  2. Ärsyttääkö sua kuunnella sellaisia "kyllä sulle mies löytyy" "oot oikeesti tosi nätti ja varmasti pääset naimisiin" jne. juttuja? En tarkoita, ettenkö itse olisi samaa mieltä, mutta oon vaan ite huomannu omalla kohdalla että muiden ihmisten vakuuttelut on välillä ärsyttäviä :D Tai että tulee sellainen fiilis, että onhan sun helppo niin sanoa.

    VastaaPoista
  3. Voi pupu sä oot ihana. Miehissä se vika on jos niitä ei tuu, ei sussa höpö. <3 Hannuli

    VastaaPoista
  4. Japukkaaaaa sun kauneus on sun luonteessa. Siks oot aina kaikissa porukoissa se mielenkiintosin ja hauskin tyyppi, johon kiinnittää ekana huomiota. Oot hirmu kaunis sisältä. Sit kun oot vielä ulkosestikin ihan tyrmäävä ilmestys, niin sehän on ihan hullu paketti.

    JA mun mielestä pyöristä suurempi este miehelle on esim. ihan raivopääluonne, jos on vaan niin vaikee että sillä menee järki. Saahan sillä ulkonäöllä ja kävelykyvyllä helpommin kiinnitettyä miehen huomion (ajattelemaan toista osapulta siinä mielessä), mutta vaikeempi homma on saada se mies pidettyä ja juttu toimimaan. Sä oisit luonteeltas maailman helpoin tyttöystävä. Jos sulle tulee tällaset asiat ajankohtaseks, niin voit ainakin olla varma, että sun kanssa se juttu toimii ja kestää.

    Pus <3

    VastaaPoista
  5. vaikka susta tuntuis ettet oo yhtä kaunis kun sulla on se tuoli, niin usko vaan silti oot ihan tosi tosi kaunis. ollaan tyttöjen kans monta kertaa puhuttu sun kauneudesta! :) OOT IHANA JA KAUNIS! muista se!

    -annukka

    VastaaPoista
  6. voi herranjestas oot ihana nainen ! mutta: niinko joku sanoikin ylempänä, niin eiköhän se vika oo tasan niissä miehissä eikä sussa. rautalangasta väännettynä : mies, joka kiinnittäisi mieluummin huomiota pyörillä varustettuun tuoliin kun sun uskomattoman kivannäköiseen, huom. meikillä tai ilman koska oot ihan todellakin luonnonkaunis ihminen, ulkonäköön, sun aurinkoiseen luonteeseen ja sun juttuihin, ei ikimaailmassa ansaitsis sunkaltaista naista.

    tuut ihan varmasti löytämään jonkun, jolle mikään maailman hidaste ei muutu esteeksi ilman painavaa syytä, koska sä oot niin hieno ihminen. trust me, vaikka siihen ei varmastikaan oo helppoa uskoa ennenkuin näkee.

    aurinkoista päivää ja kaikkea hyvää !

    VastaaPoista
  7. Voi Japukkaa... Sä et tunne mua, mutta mä oon lukenut tätä blogia jo pitkään ja ajattelin nyt sitten kommentoida tällasen kilometrikommentin.

    Oon niin samaa mieltä kuten joku aikaisemmin sanoikin, että sun kauneus on sisäistä. Oot ihana luonteeltas, reilu ja reipas ja sun kanssa on varmasti kaikkien helppo ja luonteva olla. Tai ainakin sellasen kuvan susta saa!:)Oot myös ulkoisesti tosi nätti, suorastaan suloinen! Pyörätuoli ei tee susta yhtään rumempaa, miten edes aattelet tollasia!? Näin sut itseasiassa kaupungilla kauan sitten ja kattelinkin, että ootpas kaunis :) Olis tehnyt mieli tulla jutteleen mut olit omassa kaveriporukassas ja mä olin omassa kaveriporukassa + liian ujo :D

    Nyt kun vuodatit mieshuolistas, niin aattelin vaan sanoo että itse ottasin kyllä mieluummmin kivaluonteisen (ja noin kauniin!) tytön pyörätuolissa ennemmin kuin jonkun äkäpussin jolla ei ole omia aivoja, mutta liikuntakyky tallella. Enkä sano noita edellisiä juttuja siks, että sulle tulis hyvä mieli vaan siksi että ne on vaan faktoja. Löydät ihan varmasti miehen sun aurinkoisen luonteen avulla :)

    Muuten yleisesti, niin tykkään sun tyylistä kirjottaa, tosi elävää ja kivaa tekstiä lukea. Sun postaukset on aina sellasia päivän pikkuiloja. Tykkään myös sun pienistä välihuomautuksista tekstissäs aina. (Hah ;)) Lisäksi mä tykkään et sä vastailet yleensä näihin sun kommentteihin, vaikka edes lyhyesti. Uskon et muutkin tykkää siitä, niitäkin on kiva lukee.

    Kaikkee hyvää!

    Ykspoikavaan

    VastaaPoista
  8. Aivan varmasti löydät vielä jonkun, oot kyllä niin nätti tyttö. Ja sisinhän siinä ratkasee =) t. Sepän pojat

    VastaaPoista
  9. Ehkä me löydetäänkin se mies Pariisista ;)
    -M-

    VastaaPoista
  10. Enna: Nooo.. saa nähdä :)

    Anonyymi: No ei mua sillei suoranaisesti ärsytä, ainakaan yleensä. Emmä tiedä tulee kyllä just tollanen olo et "onhan sun helppo niin sanoa"..

    Hannuli: voi höpö sun kanssa <3

    Anonyymi: Onhan tuo totta, että se mitä on sisällä on tärkeämpää kuin ulkokuori. Mutta useimmat ei ehkä tollein ainakaan aluksi ajattele.. Hah tuo on totta, että olisin maailman helpoin tyttöystävä! Se on mun "myyntivaltti", olin todellakin maailman paras :)

    Annukka: Ihana, kiitos <3

    iisa: Voi että, ihana. Kiitos :)

    ykspoikavaan: Hei ihana kilometrikommentti! Eikä yhtään liian pitkä. Voi kiitos, menin ihan sanattomaks, että joku poika kirjottaa tollasta :) Kiitos älyttömästi!!

    Sepän pojat: Hahaa kiitos ihanat!

    M: Totta ;) Jos näkyy joku komee, niin mä kaadun ja pyydetään siltä apua...

    VastaaPoista
  11. Voi damn, mun vastauksissa neljäs kohta: korjaan OLISIN maailman paras, ei että olin..

    VastaaPoista
  12. http://www.youtube.com/watch?v=k20h4hZ4Roc&feature=related

    oot kulta <3 puoltakaan..

    Emmisi

    VastaaPoista
  13. Ihana postaus.. Muista, että olet todella kaunis ja varmasti mukava nainen. Ne jotka ajattelee tuolin esteeksi, ei ole sun, eikä kenenkään arvosia! Kaikella on tarkoituksensa :)

    VastaaPoista
  14. Kiva jos tuli hyvä mieli, ei menny kilometrit hukkaan siis sitten :)

    Ykspoikavaan

    VastaaPoista
  15. Pyöris +Jassu +parisuhde =Toimii/löytyy
    Lyhyiden juttujen metsästäjien yhteydenotot on ehkä tuolin takia vähäisempiä. Kun tunteet oikeesti syttyy ei yks pyöris paljon hidasta..
    Se että oot pyörätuolissa ja kaunis nostaa ehkä kynnystä tulla juttelemaan kanssas, kaikki eivät yksinkertaisesti tohdi alkaan juttelemaan paljon elämänkokemusta omaavan(tuoli) kauniin henkilön kanssa.
    Itsekään en kesällä Synapsiassa ollessani jutellut kanssasi, vaikka lähes kaikille siellä puhuinkin, ainakin pätkän.. Semmosta jännitystä mahd. kumppanista ei kanssasi ois voinnu silloin kohdallani ollakkaan mutta en kehdannu tulla puhuun.. Jokin susta huokui ulos mikä loi kohtaasi arvostuksen/ kunnioituksen.:) Eli se mies jonka kanssa tulevaisuudessa tulet olemaan pitkässä parisuhteessa on tod. lähes kuningas ainesta.:)

    Kirjoitat hyviä tekstejä ja piristät monien päiviä. Jatkahan samaan malliin.

    VastaaPoista
  16. voii sinua, olet niin kaunis, enkä ajattele todellakaan että oisit "rumempi" sun kavereiden seurassa :) suhun kyllä kiinnittää huomiota paljon tuolin takia, mut oot oikeesti tosi sympaattisen näkönen ja vaikutat niin mukavalta :)

    VastaaPoista
  17. Toi Markon kommentti on niin asiaa!! Semmosta siihen vaan lisäisin, että kun tosiaan oikein kemiat kolahtaa, niin ei haittaa pyörikset tai kielimuurit! Tunnen henkilöitä, jotka sen oikean kohdalle osuessa opetelleet esim. heprean- tai viittomakielen. Oikeesti!
    By the way: aivan mahtava tää sun postaus, mikä varmaan ihan kommenttienkin määrästä on nähtävissä. Mut niinpä ovat muutkin sun tekstisi eli jatkahan aina ajan salliessa kirjoittamista tänne, täällä yksi uskollinen lukijasi odottelee ja heittelee välillä (tällaisia älyvapaita) kommentteja :-)) Ja tsemppiä myös niihin "eväsretkikirjoituksiin" :-)) Taitaa ollakin jo ihan loppusuoralla se touhu, epäilee tämä erään eväsretkeilijän äippä :-)) - A -

    VastaaPoista
  18. heips!
    ite aattelin myös sairastuttuani, että poikaystävä jättää eikä jaksa tällaista puolikuntoista puolisoa. toisin kävi; suhde on vaan vahvistunut ja muutimme yhteen syksyllä. hänen ei olisi ollut mikään "pakko" jäädä suhteeseen aivovammasen kanssa mutta silti hän jäi ja näki vain minut eikä sairauttani. kuulostaa joo naiivilta mutta olen varma, että kaikille on joku ihminen. :D

    kiitos teksteistäsi, ne auttaa mua ajattelemaan, varsinkin nyt kun on kulunu aika tasan vuosi omista kokemuksista ja asiat on koko ajan mielessä.. tsemppiä!

    VastaaPoista
  19. En haluaisi kuulua niihin, joiden "kyllä sulle mies löytyy"-vakuuttelut ärsyttää, mutta faktana voin sanoa, että kyllä todella todella monille "pyörisihmisille" (niin kuin itse asian ilmaisit :D) on löytynyt ja löytyy kumppani :) Olen samaa mieltä siitä, että monet ihmiset voivat kadulla kulkiessaan nähdä sinussa vain pyörätuolin, mutta kyllä tutustumisen jälkeen ihmiset katsovat aina syvemmälle. Aina on myös niitä, jotka näkevät muutakin kuin tuolin, heitä saattaa vain olla vähemmän :) Ja olethan sä ihan mielettömän kaunis tyttö tuolista huolimatta!

    VastaaPoista
  20. Anonyymi: Kaikella on tarkoituksensa.. niin mäkin pyrin ajattelemaan :)

    ykspoikavaan: Ei mennyt hukkaan ei :)

    Marko: Voi kiitos kommentistas! Ja höh en kyllä muista sua Synapsiasta.. ehkä muistan lähinnä ne keiden kans mä juttelin. Kiitos, jatketaan samaan malliin!

    Anonyymi: Kiitos :)

    A: Kai se on niin, että joskus se sitten kolahtaa ja kunnolla. Eikä mikään ole este.. sitä odotellessa. Juu mahtavaa, että tää keräs näin paljon kommentteja! Kyllä, mä yritän parhaani mukaan kirjoitella tänne, kohta onkin enemmän aikaa kun kirjoitukset ovat ohi!

    Heinihei: Kuulostaa ihanalta! Onnea teille :) Ja kiva, jos tämä mun blogi auttaa sua ajattelemaan asioita erilailla!

    Anonyymi: Mmm niin. No toivotaan, että muhun uskalletaan tutustua tuolista huolimatta, jotta joku näkee millainen mä olen. Kiitos paljon :)

    VastaaPoista
  21. Sanoisin jonkinverran ammatin puolesta tätä asiaa seurailleena (siis sitä miten "pyörisihmiset"seurustee/menee naimisiin) että varmasti vielä jonain päivänä löydät puolison!

    VastaaPoista
  22. Mietin pitkään, mitä sulle kirjottaisin. Löysin sun blogin Paulan blogin kautta, olin Paulan kaveri lapsena, ja sunkin kanssa tuli leikittyä. Oon miettinyt sitä, mitä sulle on kuulunut, kun kuulin onnettomuudesta. Luin koko blogin läpi ja lisäsin blogilistalle lemppareihin. Voisit muuten lisätä tonne sivupalkkiin "Lisää blogilistalla suosikiksi" -napin, sillä voisi saada lisää lukijoita? :) Mä ainakin oon ikionnellinen, että löysin tän blogin. Surullinen oon siitä, että ajattelet, ettet saa puolisoa. Itse seurustelen MS-tautisen kanssa, ja hyvin todennäköistä, että se joutuu pyörätuoliin joskus. Semmosta se on. Ei elämää voi arvata ja ennustaa. Sä oot nuori vielä, ehkä muutaman vuoden päästä sun kanssa saman ikäiset on avarakatseisempia, kuin nyt, eikä pelkää tuolia. Luulen, että suurin kynnys on se tuolin pelko; ehkä se, miten suhtautua, ja mitä muut ajattelee. Nuorena sitä ajattelee ikävän paljon, että mitä muut mahtaa ajatella, ja se saattaa hallita. Sä kyllä itse tuot loistavasti esille, ettei sitä tarvitse pelätä - jatka samaa mallia, sulla tulee olemaan ihana elämä, oot niin upea luonteeltas! Ja lisäks ihan yhtä nätti ku lapsena :)

    VastaaPoista