sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Kuvittele jos..

Ihanaa sunnuntaita! Mulla on ollut tosi kiva viikonloppu. Kamalasti tekemistä. Viikonlopun aloitin Elixiasta, seuraavaksi suuntasin kaverin kanssa Kuopioon ostoksille ja myöhemmin vielä toista kaveria näkemään Passioniin. Lauantaina äiti ja iskä kävi kylässä smoothieilla ja sisustusapuina, kävin kahden kaverin synttäreillä ja yhden kaverin rautojenpoisto-bileissä. Viimeyönä näin hirmuisesti unia ja nyt aamulla heräsin virkeänä. Tänään mä vielä lähden pyörähtämään keskustassa ja käyn leffassa.


Tällä hetkellä istun koneen äärellä tämän näköisenä kirjoittelemassa teille ja kuuntelemassa hyvää musiikkia.

Kiitos muuten hirmuisesti kaikille vastauksista edelliseen postaukseen. Mahtavaa että vastauksia mua askarruttaviin kysymyksiin tuli niinkin paljon :) Auto-ongelmista mä sain idean tähän postaukseen. Jos saisin, edes huvin vuoksi, ihmiset ajattelemaan asoita uudella tavalla. En osaa sanoa mihin tällä pian alkavalla tekstilläni pyrin. Mutta ehkä se avaa joidenkin silmät tai tosiaan muuttaa asenteita tai jotain..

Pyörätuolilla kulkiessa niin sisällä kuin ulkona, uusissa tai vanhoissa rakennuksissa, autolla tai junalla, lähes kaikkialla siis, täytyy miettiä reittinsä ja se mistä pääsee turvallisimmin tai helpoiten kulkemaan. Päässä pyörii monia kysymyksiä. Löytyykö invavessaa? Onko paljon portaita tai kynnyksiä? Löytyykö hissiä tai edes ramppia? Kuinka jyrkkä ramppi on? Tai onko hississä itsestään aukeavat ovet? Miten avaan ulko-ovet? Onko tie kunnossa ja talvella aurattu? Miten suojatien ylitys, onko liian korkeaa kynnystä? Miten mukulakivillä? Entä jyrkät ylä- tai alamäet? Kysymyksiä on paljon, mutta kaikki nämä asiat huomioiden on helpoin suunnitella turvallisin reitti tai vaikkapa kauppa johon aikoo yksin mennä.

Kuvittele jos olisit pyörätuolissa. Kuinka koulumatkasi, työpäiväsi, lenkkisi tai kauppareissusi onnistuisi? Joutuisitko muuttamaan jotain normaaleista ruutineistasi tai reiteistäsi? Entä pääsisitkö samalla kulkuneuvolla kulkemaan paikasta A paikkaan B? Oletko sattunut huomaamaan kuinka epätasainen tie töihisi vie ja kuinka monet kynnykset ylität päiväsi aikana?


Mä mietin näitä asioita lähes päivittäin. Olen jo tottunut siihen, että saatan joutua valitsemaan hiukan pidemmän reitin, jotta pääsen turvallisesti yksin kulkemaan. Tai että en pääse lähikauppaan yksin liian painavan oven ja siihen yhdistetyn kynnyksen vuoksi. Automaattisesti uuteen paikkaan mennessäni mä etsin hissejä, liuskoja tai invavessoja. Nämä asiat on mulle nykyään aivan normaaleja. Sillä aiemmin esittämäni kysymykset tulevat auttomaattisesti mieleeni. Välillä tietenkin huomaan esimerkiksi lenkillä ollessani "hups eihän tästä pääsekään" ja joudun kääntymään takaisin. Saatan valita hölmöjä reittejä, jotka eivät onnistukaan tuolilla. Näin käy joskus mutta sen ei pidä antaa ärsyttää.

Enkä mä tietenkään tarkoita, että teidän pitäisi jatkossa aina miettiä reittejä pyörätuolilaisen kannalta. Mutta tee se joskus, vaikka yhden kerran. Siitä voi tulla ihan hauskaakin! Kommentoikaa ihmeessä miten kävi? Joutuisitko valitsemaan reittisi toisin tai jopa vaihtamaan työpaikkaa?

xoxo, Jassu

torstai 24. tammikuuta 2013

kysymyksiä autoilusta

Mä sain ajokortin marraskuussa. Metriäkään sen jälkeen en ole autoa ajanut. Ärsyttää. Se asia saa mut kyllä ärsyyntymään. Mitä ihmettä mä hyödyin siitä, että sain autokoulun nopeasti alta pois? En mitään. Enhän mä muista pian edes miten autoa ajetaan. Kyllä mä aina autossa istuessani mietin omassa pienessä päässäni, mitä tekisin jos itse sillä hetkellä ajaisin. Yritän sillä tavoin ylläpitää edes jotenkin liikennesääntöjä päässäni.

Olen kyllä jo päättänyt minkä auton hankin. Mutta hetki meni, että sain paperit lähetettyä eteenpäin auton hankintaa varten (vakuutukseen sekä autoverotukseen). Nyt on jo viikkoja kulunut siitä kun lähetin nämä paperit eikä kukaan ole vastannut. Ei mun autolla hankkimisella vissiin ole mikään kiire. Mielellään vakuutus ja kaupunki maksavat mun taksimatkoja ilmeisesti. Argh.

Ei sen enempää tuosta säälittävästä mulla-ei-vielä-ole-autoa -valituksesta. Ajattelin nimittäin pohtia hiukan muutamaa asiaa autoilussa pyöriksen kanssa, jotka mua mietityttää.

Ensinnäkin yksi välttämätön asia autoilussa on tankkaaminen. Kuinka se sujuu pyöriksen kanssa? Miten ylettyy pistooliin (onko sen nimi pistooli?) tai edes maksamaan, sillä nykyäänhän useimmissa paikoissa maksetaan kortilla tankilla, eikö? Entä miten auton ja tankkauspisteen väliin edes mahtuu tuolilla? Olen kyllä kuullut, että jossain on vielä olemassa "tankkaus-palvelua" mutta en ainakaan itse ole törmännyt sellaiseen missään. Täytyykö mulla olla aina joku kaverina mukana kun täytyy tankata?

Toinen mua mietityttänyt asia on parkkihallit. Parkkihalleissa, ainakin niissä joissa olen asiaa tajunnut katsoa, on maksupömpelit joidenka rahaluukut ynnä muut luukut ovat niin korkealla ettei tuolista ainakaan kunnolla niitä näe. Entä jos ruudulla lukisi esimerkiksi "laite poissa käytöstä", en mä sitä näkisi lukemaan ja sysäisin rahaa sisään. Tämän "pömpeliongelman" lisäksi parkkihalleissa on ongelmana aikaraja. Maksettuasi parkkimaksun täytyy poistua rakennuksesta tietyssä ajassa. Onkohan se aika noin 15 minuuttia? Mutta mitäpä jos esimerkiksi mä en olekaan oppinut vielä kasaamaan tuolia nopeasti? Tai jostain muusta syystä tuolista autoon siirtymiseen ja tuolin kokoamiseen autoon meneekin enemmän aikaa. Tämä nyt saattaa olla aivan aiheeton huoli, mutta kyllä ongelmat ja hidasteet tuolin kanssa todella ovat mahdollisia. Ratkaisuna ei toimi "älä parkkeeraa parkkihalliin". Sillä talvella on erittäin kätevä parkkeerata halliin lumen ja auton jäätymisen estämiseksi.

Kolmantena mä olen, nykyäänkin ilman omaa autoa, miettinyt asiaa kun kaikki invapaikat on varattuina. Saako invaluvalla parkkeerata muualle kuin invalideille merkityille paikoille? Jos tosiaan kaikki ovat varattuina ja täytyy saada auto parkkiin, mutta vapaana ei ole kuin "normaaleja" paikkoja. Lippuautomaatit saattavat olla korokkeen päällä tai koloissa joihin tuolilla ei pääse. Voiko tässä tilanteessa auton jättää parkkimaksutta invalapun kanssa? Mä en tiedä.



Oho, tulipa paljon kysymyksiä. Olisi mahtavaa jos joku osaisi vastata näihin mua askarruttaviin asioihin edes lyhyesti. Onko kukaan muu miettinyt samoja kysymyksiä? Kerrankin näin päin. Mä kysyn ja te vastaatte, toivottavasti ainakin. Hah.

Autokeskusteluja odotellen
xoxo, Jassu

maanantai 21. tammikuuta 2013

Jassu seikkailee, Helsinki - matkamessut

Tulipa kävästyä Helsingissä jälleen, näinkin nopeasti viime kerran jälkeen. Lauantaina lähdin äidin ja iskän kanssa ajelemaan kohti määränpäätämme, Pasilaa. Okei. Mä oikeastaan melkein pakotin porukat lähtemään mun kanssa reissuun. Halusin tekemistä viikonlopuksi ja kaiken lisäksi Helsingissä oli matkamessut.


Meidän ajomatka kesti aivan ennätyskauan. Mulla oli ruoka-aika ja olin kuin pikkulapsi inistessäni "mun täytyy saada ruokaa", joten pysähdyimme "pikaisesti" syömään. Meidän pikainen syöminen kauppareissuineen kesti lähes kaksi tuntia. Mutta eihän meillä ollut mihinkään kiire. Kyllä me ennen iltaa silti perille päästiin.


Yövyimme Holiday Inn:issä, jossa oli netin mukaan jopa seitsemän invahuonetta. Yleensä, hotelleissa joissa mä olen ollut, on kaksi invahuonetta. Mä olin ihan tyytyväinen esteettömyyteen hotellissa muuten, paitsi mun huoneen oven suhteen.

Vaikka mä availen päivittäin kerrostalon ovea ilman mitään inva-apuja niin silti tuo hotellin ovi oli mulle hankala. Eli mä en ole edes ensikertalainen isojen ovien avaamisessa itsekseni. 
1. Asetun sivuttain työntämään vasemmalla kädelläni ovea auki. Sivuittain täytyy mennä, jotta tuoli pysyy paikallaan raskaan oven työntämisessä.
2. Saan käden suoraksi, jolloin ovi on niin auki kuin mun on se mahdollista sisältä avata.
3. Tavallisesti tässä kohtaa irrotan käden ovesta, käännyn ripeästi menosuuntaan  ja sujahdan ulos (tai sisään). Mutta tämä ovi olikin tavallista painavampi ja läjähti ihan älyttömän nopeasti kiinni, joten en kerennyt edes kääntyä menosuuntaan ulos päästäkseni. Ovi lämähti "naamalleni".
4. Hetken venkoiltuani oven kanssa mä jotenkin lopulta pääsin yksin ulos. Jes! En suostunut luovuttamaan.

Ilmeisesti on ajateltu, että pyörisläisellä (tai muunkin apuvälineen kanssa) kulkevalla on aina avustaja mukana. Avaamassa ovet ja niin edelleen. Mutta ei. Mä ainakin saatan seikkailla yksinänikin. 
Lähtiessämme hotellista sunnuntaina sanoimme henkilökunnalle tuon oven hankaluudesta pyörisläiselle. Toivottavasti asiaan tulee jonkinlainen muutos. 


Lauantai-iltamme kuluikin Pasilan katuja kävellen (kelaillen) iskän serkun luokse, Putousta katsellen, ravintolassa käyden ja omiin huoneisiin vetäytyen. Oli ihana olla vaan rauhassa hotellihuoneessa katsellen elokuvaa ja löhöten pehmeässä sängyssä. 

Sunnuntaina aamiaisen jälkeen suuntasimme matkamessuille.


Messuilla oli vaikka mitä nähtävää. Kiertely messukeskuksessa oli kuin pikainen maailmanympärysmatka. Pah, ei nyt aivan. Mutta mä ainakin näin paljon juttuja sellaisista maista, joista en tiennyt oikeastaan mitään. 


Kojuissa ja esittelypaikoilla oli hienoja rekvisiittoja ja vaikka mitä maistiaisia sekä erilaisia tuotteita myytävänä milloin mistäkin maasta. Mun ostokseni messuilta oli kymmenen kappaletta suomalaisia kortteja, joilla aion koristaa kotiani. Mutta hiukan säälittävää hei, suomalaisia vaikka tarjolla olisi ollut tavaraa ympäri maapallon! 


Ihmisiä messuilla riitti kyllä ihan kiitettävästi. Käytävät ja kojut olivat kyllä lähes poikkeuksetta melko täynnä. Varsinkin ruokakojut. Tässä kohtaa jotkut saattavat miettiä, kuinka helppo mun on tuollaisen ihmismäärän keskellä liikkua. Vastaus on lyhyt: oikein helppo. Mä en itse ainakaan koe minkäänlaisia ongelmia ruuhkassa kulkemisessa. Helpommin ihmiset mua väistävät kuin kävelevää, joka yrittää kulkea ohi. Eikä mun tuolla kertaakaan tarvinnut erikseen ketään pyytää väistämään. Pyöriksellä kulku oli oikein sulavaa ja mukavaa. Näin itseasiassa varmaan kolme tai neljä muutakin pyörisläistä messuilla. 

Mun mielestä matkamessuissa parasta oli, mielenkiintoisista esittelyistä ja kauniista maisemakuvista sekä maukkaista tuoksuista huolimatta, julkkisten bongaus. Äidin kanssa bongasimmekin lähes kymmenen julkisuudesta tunnettua henkilöä, muun muassa Niko Nousiaisen, Pete Parkkosen sekä Kristiina Komulaisen. Myös kivana lisänä messuilla oli Suvi Teräsniskan esiintyminen. 


Tuntien kiertelyn ja moniin arvontoihin osallistumisen sekä (jo ennestään olleen) matkakuumeen kasvamisen jälkeen lähdimme ajamaan takaisin Jyväskylään. Jospa mä pääsisin tekemään jonkun ulkomaanmatkan tänäkin vuonna. Mä niin haluan reissuun! Matkamessut ei todellakaan tainneet tehdä mulle hyvää.. Hah.

Mukavaa alkanutta viikkoa!
xoxo, Jassu

maanantai 14. tammikuuta 2013

äidin kalenteri

Lueskelin tänään äitini kanssa hänen kalenteria kahden vuoden takaa.
Kyseessä on vuosi 2011. Vuosi, jolloin kuulin elämäni muuttuneen ja jolloin koin asioita, joita en toivoisi kenenkään muun kokevan. Se vuosi oli tähänastisen (ja toivottovasti tulevan) elämäni surullisin, mutta myös opettavaisin. Sinä vuonna tajusin menettäneeni liikaa sekä tunsin kipua, jollaista en edes tiennyt olevan.
2011 vuonna mä kasvoin, varmasti enemmän kuin yhdeksänätoista aiempana vuotenani yhteensä, henkisesti. Tuon kyseisen vuoden omalta osaltani voisi tiivistää lauseeseen "se mikä ei tapa, se vahvistaa". Opin liiankin hyvin mitä tuo lause tarkoittaa.

Kaikesta surusta, tuskasta ja kivusta huolimatta tuohon kyseiseen vuoteen mahtui paljon hyvääkin. Onnellisia hetkiä. Hetkiä, jotka ovat vahvimmin jääneet mieleen. Onneksi hyvät muistot näyttävät jäävän mieleen paremmin kuin ne huonot. Kaikkia hienoja hetkiäni sairaalasta vuodelta 2011 en kyllä itse muista lainkaan. Mutta onneksi äitini kirjoitti kalenteriin kaikki tärkeimmät tapahtumat.


Muutaman viikon sisään tuli tasan kaksi vuotta siitä, kun onnettomuuden jälkeen heräsin.
6.1.2011 olin ollut unessa 11 päivää kunnes avasin ensimmäistä kertaa silmäni.
9.1 eli kolme päivää "heräämiseni" jälkeen olin jo jonkin verran jutellut ensimmäisen kerran. Seuraavana päivänä olin jutellut jo enemmänkin. Näinä kahtena päivänä mua oli Oulussa teholla vanhempieni lisäksi katsomassa kaksi kaveriani, Jenna ja Riikka. Oulussa mua kävi katsomassa myös toinen isosiskoistani perheineen.
19.1 mut siirrettiin ambulanssilla Jyväskylään. Eli pahin oli jo ohi. Jyväskylän teholla mua kävi katsomassa muunmuassa pappa, joka lensi Espanjasta sekä sisko, joka tuli pääkaupunkiseudulta.
22.1 oli hieno päivä, pääsin teholta pois. Osastolle hoitoon. Ja jo ensimmäisenä yönäni osastolla mulla tuli kaveri yöksi mun seuraksi. Siitä lähtien mun luona olikin pitkän aikaa joka ikinen yö joku kavereistani seurana.


Yllättävän pitkä lista onnellisia asioita tuli tuolta kyseiseltä tammikuulta, jolloin elämässäni oli monia leikkauksia, liikaa kriittisiä tilanteita sekä paljon takapakkeja. Mielummin mä listaan näitä onnellisia hetkiä rankalta ajalta, kuin niitä kamalia epätoivon hetkiä, joita kyllä muistan ja tulen aina muistamaan. Mutta toivon, että jatkossakin voin katsoa taaksepäin elämässäni ja näen sieltä kirkkaimpana ne kaikkein onnellisimmat hetket.

Mä en tiedä, mistä ihmeestä mulle tuli fiilis kirjoittaa tällaista. Mutta ehkä jos saan vielä samanlaisen fiiliksen, mä kirjoittelen teille lisää näitä mun vuoden 2011 onnellisia päivämääriä. Otin nimittäin äitini kalenterista itselleni ylös mun sairaala- sekä kuntoutusajan parhaat hetket. Näitä on ihan kiva välillä muistella. Joka kerta kun käyn läpi näitä asioita, mä pääsen ehkä taas hiukan eteenpäin mun elämässä. Tulee jotenkin vapautunut olo kun käyn näitä asioita läpi. Vaikka mä olenkin käynyt näitä juttuja läpi miljoona kertaa, varmaan jotkut ovat jo kyllästyneet mun ainaiseen jauhamiseen kaikesta, niin aina sen huomaa olevan hiukan helpompaa.

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!
xoxo, Jassu                                                                              (postauksen kuvat on ottanut Joonas Härmä)

maanantai 7. tammikuuta 2013

Jassu seikkailee, Helsinki

Mun mielestä noi Jassu seikkailee -otsikoitten "osa 1" ynnä muut sellaset on ihan typeriä, joten en laita enää mitään osia. Yksinkertaisempi on parempi. Ainakin mun mielestä.

Mutta niin, kuten otsikkokin kertoo, mä kävin viime viikolla päivävisiitillä ihanassa pääkaupungissamme Helsingissä. Rosan kanssa halusimme jonnekin kivaan paikkaan alennusmyynteihin ja muutenkin seikkailemaan. Päädyimme sitten tosiaan ajelemaan junalla kohti Helsinkiä. Keskiviikkoaamuna istuimme tyytyväisinä junassa.
Junalla kulkeminen on muuten helppoa pyöriksellä. Avustajan lipun hankkiminen on ehkä vaikeinta koko hommassa (jos liput hankkii etukäteen netistä, muuten ei vaikeuksia). Joissain junissa sisään pääsee pienellä hissillä, mutta useimmissa junissa joissa mä olen kulkenut niin sisään mennään ihan samasta ovesta kuin muutkin. Oven ja tasanteen väliin tulee luiska, ettei väliin jää renkaan menevää koloa. Ja kaikenlisäksi konduktöörit (?) auttavat tarvittaessa junaan sisäänmenossa. Mutta vissiinkään aivan kaikkiin juniin ei pääse pyöriksellä, joten ennen junaan lähtöä kannattaa tarkistaa esimerkiksi netistä, onko junassa pyöripaikkoja.


Helsingissä suuntasimme ensimmäisenä Forumiin Picnickiin syömään. Ja jo heti jonottaessamme huomasimme suuren käyttäytymiseron helsinkiläisten ja jyväskyläläisten välillä. Hah, aina se on aluksi järkytys vaikka kuinka usein olisi Helsingissä käynyt. Käytöserolla tarkoitan nyt lähinnä asiakaspalvelua. Pienessä kaupungissa, Jyväskylässä, (ainakin yleensä) asiakas on tärkeä ja palvelualan henkilöt ovat ystävällisiä sekä toimivat ripeästi auttaakseen asiakkaita. Helsingissä huomasi kuinka jokainen asiakas oli vain joku, jolla ei nyt ole oikeastaan väliä. Kunhan työt saa äkkiä hoidettua.
Mutta kun siirryimmekin etsimään alennuslöytöjä pienemmistä merkkikaupoista (Louis Vuitton, Guess, jne.) palvelu muuttui kyllä aivan täysin. Meitä kohdeltiin kuin mitäkin kuninkaallisia. Meille tuli ihan tärkeä olo kun meitä Teititeltiin! Vaikka palvelu näissä kyseisissä liikkeissä oli loistavaa, niin miinuksena täytyy sanoa, ettei esteettömyys ollut kyllä useimmissa kohdallaan. Yleensä jo sisälle meno ei olisi ilman avustajaa, suurten kynnysten vuoksi, onnistunut. Jopa sisällä näissä liikkeissä saattoi olla portaita, eikä mitään hissejä tai liuskoja, joten en päässyt katselemaan kaikkea vaikka olisin ehkä halunnut. Erityiskiitos täytyy kyllä sanoa Karen Millenin henkilökunnalle, jotka niin kamalasti pahoittelivat jokainen vuorollaan kun en päässyt pyöriksen kanssa edes kassalle. Onneksi ystävättäreni Rosa kuitenkin onnistui maksamaan kortillani.


Me ei kuitenkaan koko päivää vietetty vaatekauppoja kierrelen. Helsinki on sen verran ihana, että olisi ihan typerää ollut jos me ei oltaisi käyty kiertelemässä ulkonakin. Luntakin oli sen verran vähän ja harvoissa paikoissa, joissa me siis kiersimme, että jopa mun oli suhtellisen helppo liikkua pitkin katuja. Helsingissä suurin hidaste, ei todellakaan este, on mukulakivet. Niitä tuntuu aina olevan lähes jokapaikassa ja tuolilla mukulakivilla kulkeminen on aika hidasta. Mutta sehän nyt ei haitannut meidän menoa. Toinen asia, joka voi olla jollekin pyörisläiselle hankalampaa, on raitiovaunukiskot. Niiden ylittäminen oli aivan ensimmäisiä asioita, joita mä opin Synapsiassa ollessani. Joten niiden kanssa mulla ei ainakaan ole mitään ongelmia. Jes.
Kävimme siis ihastelemassa merta ja kojuja satamassa (tai torilla..) ja pitihän nyt isolle kirkollekin (haha) päästä käymään. Oli niin kiva keli tuona päivänä, että ulkona olisi viihtynyt kauemminkin.


Illemmalla ennen lähtöä meidän oli tarkoitus mennä syömään johonkin ravintolaan. Ja emmehän me hölmöinä tietenkään olleet etukäteen miettineet minne mennä syömään. Joka nurkan takana oli joku sushi-baari, ja iuh ei kiitos meille. Me kävelimme ja kelailimme pitkin katuja etsien meille sopivaa, kohtuuhintaista ei-sushi-ravintolaa, ja lopulta alkoi tulla kiire. Päädyimme Kamppiin ja päätimme hakea vain patongit matkaeväiksi. Kampissa pääsin verestämään Synpasia -muistoja sillä menimme yhden liukuhihnan (ää, mikä se on?). Hah, ei aivan yhtä jännittävää kuin liukuportaissa kulku mutta erilaista kuin normaalilla hissillä kulkeminen. Ainiin, ja otin yhdestä vessasta kuvan teille. Katsokaas alla olevaa vessakuvaa. Ylettyisikö kukaan pöntöltä vessapaperiin tai roskikselle?


Kivan päivän jälkeen meidän kuitenkin täytyi palata takaisin Jyväskylään. Junamatka meni jälleen mukavasti ja muutamien tuntien istuskelun jälkeen olimmekin puolenyön aikaan kotona.
Voi että mä pidän ihan kamalasti Helsingistä! Varsinkin kun vietin 2011 kesäni lähes kokonaan siellä, paikka tuntuu jo turvalliselta ja tutulta. Vietin muuten puolet 2010 kesästänikin Helsingin lähistöllä, asustelin siskon perheen luona kesähommissa.


Että sellainen seikkailu tällä kertaa. Minnehän mä eksyn seuraavaksi..?
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!
xoxo, Jassu

lauantai 5. tammikuuta 2013

lauantai, mun päivä

Mä en ole aikaisemmin kerennyt tekemään postausta mun viime viikon lauantaista. Nyt, hienosti tasan viikon myöhässä, saatte nähdä kuinka jännittävä ja päätä huimaava mun lauantai silloin olikaan.


Mun aamu alkoi pitkään nukkumalla ihanasti lämpöisen peiton alla. Heräilin jonkin aikaa kunnes innostuin nousemaan ja aloitin heti ensimmäisenä vessan siivouksen. Siivouksen lomassa pesin monta koneellista pyykkiä ja muistaakseni pyöräytin astianpesukoneenkin käyntiin. En tiedä mikä mielenhäiriö mulla tuona lauantaina oli, mutta taisinpa innostua imuroimaan lähes koko kämpän ja pyyhkimään pölyt. Vain lähes koko kämpän, sillä aina jossain vaiheessa imurointia mulla pettää hermot ja lopetan koko homman. Se on aivan kamalaa tuolin kanssa.
Tämän oudon siivousinnostuksen jälkeen vetäsin hiukan aamiaista nassuuni ja aloin kirjoittelemaan rpakkaukseen postausta mun joulusta. Raapusteltuani aikani kyseistä tekstiä (ja varmasti jotain erittäin mielenkiintoista naamakirjaan) mä taisin havahtua siihen, että kellohan on jo yllättävän paljon iltapäivällä ja mun täytyy kiirehtiä suihkuun. Suihkun jälkeen pääsin uusien rasvojeni testaukseen sekä naamani ehostamisen pariin.


Kun vihdoin olin saanut itseni valmiiksi, kaverini Rosa tuli hakemaan mut kyytinsä ja matkasimme Jyväskylän keskustaan. Tarkoituksenamme oli mennä suoraan syömään (mun uuteen lempiravintolaan) Soppabaariin. Mutta tuntemattoman tuhdissa humalassa olevan miehen takia emme päässeetkään aivan suoraan herkkuruokien pariin. Nimittäin tämä mies seurasi meitä ravintolaan emmekä saaneet häneltä rauhaa, joten päätimme häipyä hetkeksi Anttilaan saippuaostoksille. Mutta loppujenlopuksi pääsimme onneksi rauhassa syömään tähän aivan ihastuttavaan ja mukavan tunnelmalliseen Soppabaariin, johonka siis ihastuin vasta viime viikolla siellä ensimmäisen kerran käytyäni.


Ruokailun jälkeen keksimme jostain (nostalgisista?) syistä hiukan ajella ympäri Jyväskylää. Katselimme hienoja taloja ja niitä harvoja kauniita maisemia, joita löysimme. Nimesimme tämän ajelun "kauniiksi ajeluksi". Johtui ehkä kauniista taloista, kauniista musiikista, jota kuunneltiin ja tietenkin meistä itsestämme. Mun mielestä ehkä yks maailman ihanimmista asioista on ajella pimeässä autolla ja kuunnella musiikkia, hyvässä seurassa tietenkin. Ja turvallisen kuskin kanssa ennenkaikkea.


Illalla tulin kotiin katselemaan mun yhtä lempparileffaa, Pearl Harboria. Siinä nyyhkiessä miljoona kertaa nähdylle leffalle mun ilta taisikin sitten vierähtää.

Mun täytyy lisätä tähän loppuun yksi aivan ihana, mahtava, hieno kappale. Vaikka se soikin jatkuvalla toistolla vasta nyt, viikon liian myöhässä "mun päivään", niin haluan laittaa sen tähän. Onhan tänäänkin sentään lauantai. Kiitos Lauralle, että naapurit saavat kuunnella tätä nyt koko illan..

Ps. Mulla on pää täynnä ideoita tuleviin postauksiin! Voisin melkein jo heti huomenna tykittää niitä tulemaan, mutta ehkä en aivan hirveän tiheään tahtiin viitsi kaikkia ideoita toteuttaa. Toivottavasti en vain unohda näitä mitä mun mielessä pyörii nyt.

Ihanaa lauantai-iltaa
xoxo, Jassu

tiistai 1. tammikuuta 2013

vuosi vaihtui

Vuosi 2012 oli, kuten olin toivonutkin, edellistä parempi. Viime postauksessa kerroinkin jo hiukan menneestä vuodestani, mutta voisin vielä listata 2012 mieleenpainuvimmat hetket:

Tammikuussa palasin lukioon vuoden sairasloman jälkeen
Helmikuussa mulla alkoikin jo lukuloma
Maaliskuussa rakastuin Pariisiin
Huhtikuussa kuvattiin jakso Toistaiseksi tuntemattomasta syystä -sarjaan
Toukokuussa täytin 20
Kesäkuussa musta tuli ylioppilas ja loppukuusta vietin maailman parhaan juhannuksen
Heinäkuussa allekirjoitin ensimmäisen vuokrasopimukseni
Elokuussa äitin auto hajosi Kuopioon ja vietimme monta tuntia huoltsikalla mm. värityskirjaa väritellen
Syyskuussa muutin vihdoin ensimmäiseen omaan asuntoon
Lokakuussa aloitin autokoulun
Marraskuussa sain ajokortin
Joulukuussa innostuin joulusta enemmän kuin moniin vuosiin

Kaikissa näissä hienoissa hetkissä mukana oli perheenjäseniä, ystäviä, kavereita tai uusia tuttavuuksia. Ihanaa kun mulla on ympärillä paljon ihania ihmisiä. Te teette mun vuosista muistamisen arvoisia.

Kaiken tämän lisäksi mä matkustelin aika paljon suomen sisällä vuoden aikana. Toivottavasti tänä vuonna pääsisin matkustelemaan vieläkin enemmän. Ja sain myös paljon uusia lukioita blogiini. Kiitos uusille ja vanhoille, että jaksatte seurata elämääni tuolissa. Toivottavasti alkavana vuonna te yhä piristätte mua kommenteillanne ja mä kirjoittelen jatkossakin tuolista, elämästä, matkustelusta.. mistä vain.

Eilen mä kuitenkin juhlistin uutta vuotta aika rauhallisissa merkeissä. Kävin salilla ja ruokakaupassa, laitoin pientä naposteltavaa illaksi, muutama kaveri kävi kylässä illan aikana, puolen yön aikaan olin Jyväskylän Kirkkopuistossa lauleskelemassa Maamme-laulua, katsoin raketteja ja kävin ajoissa nukkumaan.
Kiitos Karo, Minna ja Elisa illasta!



Uudenvuoden lupaukseni:
  1. kuntokuuri alkaen heti nyt tällä viikolla (Sisältäen uuden ruokavalion, tipattomuuden ja paljon urheilua. Torstaina kuulen lisää uudesta elämäntavastani. Jee!)
  2. pidän kiinni lupauksestani
 Ps. Mulla onkin viime vuoden puolelta vielä yksi mun päivä -postaus julkaisematta..
xoxo, Jassu