Hehh. Viime postauksista onkin jo kulunut tovi. Hupsiis. Ja nuo mun edelliset postaukset ovat olleet sitäpaitsi ehkä maailman tylsimpiä. Musta on tullut tylsä, sitä se on. Nyt kun pääsin lukulomalle mä olen ottanut vain rennosti ja katsellut leffoja sekä syönyt ihan sikana (jajaja ehkä juhlinut sekä nähnyt kavereita)!! Ette pian tunnista mua seuraavista kuvista, joita tänne ehkä jokupäivä tupsahteleekaan. Mulla onkin pari asiaa tällä kertaa täällä!
Ekakskin mä olen päättänyt aloittaa kunnolla urheilun, nyt kun ei ole enää lukiossa istumista jäljellä. Muuten mä nukkuisin päivät pitkät kunnes kaverit ja porukat pääsevät töistä, eli mulla ei olisi mitään elämää. Mähän käyn fysioterapiassa Peurungassa kaksi kertaa viikossa (aina kun ehdin) sekä nyt olen kerran käynyt uimassa, jota ajattelin harrastaa jatkossakin. Se oli muuten aivan älyttömän kivaa, ja kaiken kukkuraks mä pääsin
saunaan eka kertaa halvaantumisen jälkeen. Ahh, mikä fiilis siitä tuli! Vielä näiden lisäksi mä liityin Elixiaan, ja ajattelin muutamia kertoja viikossa saada itseni sinne. Yllätyin kuinka paljon pystyn tekemään aivan normaalilla kuntosalilla. Vielä olisi muuten yksi pikkuinen eteenpäin mennyt juttu.. mä olen vihdoin soitellut vähän mun autokouluasioita. Toivotaan, että edes kesän aikana saisin hommattua sen kortin.
Toinen juttu mulla oli seuraavanlainen: tänään on tasan vuosi siitä, kun mä nousin istumaan ensimmäisen kerran halvaantumisen jälkeen! Luettiin äidin kanssa kalenterista, että mitä on tapahtunut tasan vuosi sitten, ja näinkin kiva juttu oli silloin ollut. Vatsa mulla oli ollut vielä muutaman päivän tästä eteenpäin auki mutta silti olin päässyt kokeilemaan istumista. Muistan kyllä mun ekan istumisen. Se oli aivan kamalaa, varsinkin se sängystä tuoliin siirtyminen. Pelotti ihan hirveästi, tuntui kuin olisi istunut pallon päällä ja olin varma, ettei hoitajat jaksa mua siirtää ilman, että tipun lattialle.
Kyllä siinä menikin aikaa, että mä opin istumaan ilman huojumista, tai että pidin kokoajan jostain tukea. Siirtymiset taisin jopa oppia hiukan nopeammin (pitkään menin avustuksella kylläkin). Hassua muistella niitä treenejä, joissa harjoittelin suorassa istumista (ilman selkänojaa) tai kun harjoittelin sitä, että siirryn tuolista sängylle ja yritän avata/laittaa kiinni tuolin jarruja. Se vasta kamalaa olikin! Olin aivan varma etten opi noita juttuja koskaan. Mutta niinhän siinä on käynyt, että nuo ovat aivan pikkujuttuja nykyään. Voisinkin katsella äidin kalenterista muitakin juttuja, mitä olen esimerkiksi ekan kerran tehnyt halvaantumisen jälkeen ja milloin olen niitä tehnyt. Jos teitä vaan kiinnostaa.
xoxo,Jassu