maailman paras päivä

Mä mainitsin viimekertaisessa postauksessani jännittävästä projektista. Voisin valaista teille tätä - jo joulukuussa aloitettua - aivan uskomatonta projektia hieman.
Kaikki alkoi viime joulukuussa kun sain puhelun kesken koulupäivän. Voin kertoa kuinka sekaisin menin, kun puhelimeen vastattuani mulle vastasi takaisin ystävällinen mies ja kertoi olevansa Toistaiseksi tuntemattomasta syystä -ohjelman tuottaja. Huh, kyllä muuten tärisytti tämän puhelun jälkeen! Tapasin siinä muutamien viikkojen jälkeen tämän tuottajan lounaan merkeissä. Tutustumisen ohessa kävimme läpi mun ja kavereideni onnettomuutta. Tapaamisen jälkeen tajusin: mut halutaan oikeasti mukaan tv-ohjelmaan! Tässä muutamien kuukausien aikana olemme soitelleet -niin tuottajan kuin ohjaajankin kanssa- muutamia puheluita joissa olemme valmistelleet kyseisen jakson kuvauksia.

Kuvaukset olivat vihdoin tänä viikonloppuna, perjantaina ja lauantaina. Tuottaja, ohjaaja ja kuuvaja saapuivat Helsingistä Jyväskylään perjantaina päivällä. Perjantaina kuvasimme ilman haastatteluja ns. kuvituskuvia ja tänään (lauantaina) vuorossa olivat haastattelut. Aivan todella mielenkiintoinen viikonloppu on ollut, ja aika on mennyt erittäin hurjaa vauhtia kaiken kivan tekemisen parissa. Mä olen pyrkinyt nauttimaan joka hetkestä kuvauksissa, sillä tämä on luultavasti tällainen "kerran elämässä"-kokemus.

Tänään tajusin, että tämä on ollut yksi mun elämäni parhaimmista viikonlopuista, ellei jopa paras. Varsinkin tänään (lauantaina) on ollut aivan uskomaton päivä. Tunteet ovat myllänneet laidasta laitaan koko päivän ajan haastatteluidenkin takia. Mutta vielä lisäksi mulle oli järkätty maailman hienoin yllätys: onnettomuudessa mua auttanut ensihoitaja tuli (mulle) suurena yllätyksenä paikalle kesken kuvausten. Aivan uskomatonta! Kiitos kaikille, jotka järjestitte ja mahdollistitte tämän. En olisi mitään hienompaa voinut edes odottaa. Sain vihdoin nähdä mua auttaneen miehen aivan kasvotusten sekä pääsimme juttelemaan tapahtuneesta. Tämä päivä taisi olla meille molemmille yksi elämämme hienoimmista. Kiitos. Nyt mä menen sanattomaksi, vau. Voin vannoa, että muistan ikuisesti nämä päivät ja sen hetken kun vihdoin kohtasin tämän mahtavan ensihoitajan. Hänen lisäkseen koko muukin porukka (mm. kaverit ja kuvausjengi + perhe) on ollut aivan mahtava.

Tämä kyseinen jakso ilmestyy Ylellä noin vuoden kuluttua. Joudutte odottelemaan tätä siispä aika kauan. En kyllä itsekään malta odottaa jakson ilmestymistä. Hui. Toivottavasti jakso ja tietenkin koko tv-ohjelma avaavat ihmiset silmiä ja mahdollisesti auttaa tai tukee samankaltaisiin tilanteisiin joutuneita.

Vielä kerran, kiitos tästä hienosta ja unohtumattomasta kokemuksesta
xoxo, Jassu

läpi

Eipä ole yllätys, etten ole taaskaan kerennyt paljoa postailemaan. En edes kehtaa sanoa "yritän tästä lähtien kirjoitella useammin", pyhpah älkää uskoko tuota. Kohtahan mulla olisi enemmän aikaa kirjoitella tänne. Vaikka eihän sitä tiedä, mitä kaikkea jännää keksin tehtäväkseni nyt kun alkaa lukuloma (♥).

Jos jotakuta kiinnostaa, niin mä pääsin matikan JA enkun kokeen läpi!! Uskomatonta, ihme mäihä käynyt mulla kyllä ihan varmasti noiden suhteen. Vitsivitsi, fiksuhan mä olen. Perjantaina alkoivatkin tämän kevään kirjoitukset, ja mulla oli siis äidinkielen tekstitaito kyseessä. Se oli mun mielestä yllättävän helppo, ja toivon kovasti että en ainakaan kovin pahasti kirjoittanut ohi aiheiden tai jotain.. Kyllä se nyt läpi meni, ehkä. Huomenna vuorossa olisi englannin kuuntelu, iu! Ja eikun lottoamaan..

Viikonloppu on jälleen (aina tämä sama lause kun kerron mun viikonlopuista) sujunut erittäin kivasti! Ja, kuten aina, näin paljon kavereita sekä eksyin baariin (x2). Tänään mä olen viettänyt päivän melkein kokonaan sängyssä. Olen nimittäin katsellut Skins-sarjaa ilman tekstejä ja yrittänyt siis vähän reenata huomista kuuntelua varten. Onhan se hirveen hyvä aloittaa reenaaminen edellisenä päivänä.. Miksi mä aina oon tälläinen tunari, joka jättää asiat viimetippaan? Ei voi mitään.

Tässä jälleen tälläistä tylsää läpinää ilman mitään päämäärää. Toivottelen teille kaikille oikein hyvää ensi viikkoa ja tsemppiä muillekin, jotka yrittävät päästä kirjoituksista läpi tällähetkellä! Ja muistakaa, aina saa laittaa postaus ideoita, kysymyksiä tai mitä vain teille tulee mieleen niin noihin kommentteihin..

xoxo, Jassu

pelkkä mieskin riittää

Vielä tunti aikaa! Kirjoittaa siis uusi postaus. Lupasin viikonloppuna baarissa eräälle erittäin mukavalle lukijalle, että parin päivän sisään kirjoitan uuden jutun, ja nyt on viimeinen hetki toteuttaa tämä lupaus. Kiitos siis hirmuisesti sinä mukava lukijani, joka tulit jututtaa mua Passionissa! Aivan mahtavaa, että joku uskaltaa tulla juttelemaan tavallaan aivan vieraalle ihmiselle, mulla ei ehkä olisi siihen pokkaa, ihan huippu fiilis jäi :)

Tänään voisin kertoa lyhyesti mun jääkiekko innostuksesta ja viime viikonlopusta sekä vastata erään lukijan jokin aika sitten kysymään kysymykseen laajemmin.

Elikkäs mä olen innostunut nyt hiukan lätkästä tässä viimeaikoina. Olenhan mä aikasemmillakin kausilla käynyt katsomassa Jypin pelejä ja nyt se innostus taas alkoi. Kävin muutama viikko sitten ekan kerran tuolin kanssa katsomassa peliä, ja se oli niin jännittävää, että pakko taas pian päästä peliä katselemaan. Itseasiassa tammikuulle onkin jo erään pelin liput ja takataskussa ;) Kaikenlisäksi Jyväskylän Synergia-areenalla on aika helppo kulkea pyörätuolilla, joten plussaa siitä!

Kävin tuossa pari päivää sitten lauantaina isäni ja pikkusiskoni kanssa pikkujouluilemassa eli katsomassa hyväntekeväisyys ottelua Synergia-areenalla. Voin sanoa, että oli muuten melkosen hauska peli. Erät kestivät sen minkä kestivät ja pieniä erikoisuuksia oli kesken ottelun sekä selostajat sössöttivät minkä kerkesivät. Väliin pieni viikonlopun tiedotus: Pelin jälkeen suuntasinkin muutaman kaverini 20-vuotis synttäreille ja sieltä jatkoilemaan baariin. Huhhuh.. Ja ei siitä sen enempää.

Jos vaikka kirjoittaisin välillä teitäkin kiinnostavista asioista. Eli (muutama) kysymys kuului:
Haluaisitko vielä joskus perustaa perheen?
Jos haluat niin koetko tilanteen vaikeaksi,koska olet pyörätuolissa ?
 Mitä siitä ajattelet ?

Kyllä, luultavasti haluaisin joskus perustaa perheen. Ennen onnettomuutta ajattelin, että en ehkä koskaan halua lapsia. Ainakaan omia, adoptointi kuulosti paremmalta vaihtoehdolta. Mutta jotenkin onnettomuus ja kaikki tapahtunut ovat muuttaneet ajatuksiani perheen perustamisesta.

Tilanne on mielestäni ehdottomasti vaikeampi kuin ennen pyörätuolia. Kaikki on vaikeampaa ja asiat vaativat tietynlaisia järjestelyjä tietenkin. Mutta mikään ei ole mahdotonta - ainakaan vamman osalta. Tosin en vieläkään ole varma, pystynkö mä edes saamaan koskaan lapsia sisäelin vammojeni takia.. Mutta kyllähän perheen perustaminen taas voi tarkoittaa muutakin, hankkia (hyvällä tuurilla) mies ja vaikkapa koira tai en mä tiedä, pelkkä mieskin toisaalta riittää. Olisihan sekin omanlainen perhe. Eiväthän kaikki ns. normaalitkaan ihmiset pysty saamaan itse lapsia ja silti perustavat perheen tavalla tai toisella.

Ja vaikken miestä saisikaan niin onhan mulla omat vanhemmat, siskot ja siskojen lapset sekä toivottavasti joskus ehkä kummilapsi (tai lapsiakin). Ovathan nämä kaikki mulle perhe. Ja toistaiseksi aivan riittävä :)

Siinä muutamia ajatuksiani perheen perustamisesta. Kirjoitelkaahan mulle jatkossakin kysymyksiä, jotka teitä kiinnostavat! Vastailen suurimpaan osaan tuolla kommenttipoksissa ja joihinkin näin postausten merkeissä.

Ps. Ylihuomenna ratkeaa Vuoden Keskisuomalainen-kilpailu! Hui.

xoxo, Jassu