Mä en pidä jäähyväisistä. Hyvästely on niin surullista ja haikeeta. Sitä ei koskaan tiedä milloin seuraavan kerran tavataan - vai tavataanko enää koskaan. Mä olen joutunut tässä kahdeksan kuukauden aikana jättämään monet hyvästit, eikä se ole koskaan helppoa. Juuri kun kiintyy joihinkin ihmisiin tai paikkoihin niin olen joutunut vaihtamaan taas paikkaa. Vaikkakin yleensä olen päässyt asioissa eteenpäin ja askeleen lähemmäksi kotia hyvästellessäni, mutta silti se on aina mielestäni surullista. Vaikeinta on ollut hyvästellä rakas ystäväni, joka menehtyi kolarissa. Tieto siitä, ettemme enää koskaan näe satuttaa. Se tuntuu pahalta.
Huomenna jätän jälleen kerran hyvästit ja samalla otan suuren askeleen eteenpäin. Nimittäin peruskuntoutusjaksoni Synapsiassa loppuu ja pääsen vihdoin oikeasti
kotiin. Tuntuu todella oudolta, että en mene
kyläilemään kotiin vaan saan oikeasti jäädä sinne. Arki on varmasti aluksi vaikeaa, sillä täällä Synapsiassa on suuret tilat, hoitajia ja paljon apuvälineitä kaikkeen tekemiseen, mutta kotona on taas uudet kuviot ja uudelleen opetteleminen tavallisissa arkipäivän asioissa.
Eli tässä tilanteessa huominen on maailman ihanin päivä kotiin paluun takia, mutta surullinen sillä hyvästelen tutut kasvot täältä Synapsiasta. Se on elämää se. Aina joutuu jollekin asialle sanomaan heihei, jotta voi saavuttaa jotain muuta ja mahdollisesti parempaa.
Mä olen tässä muutaman päivän aikana hyvästellyt ahkerasti Helsinkiä.. Shoppailin kaupat tyhjiksi ja olen käynyt syömässä todella ihania ruokia! Ja viikko sitten olin siskoni kanssa aloittelemassa tätä tilin tyhjentämistä shoppailua varten.. sekä kävimme elokuvissakin katsomassa Super 8. Se ei ollut mikään lempi leffa, mutta aika hauska! Ja istuin leffateatterin omilla penkeillä, ah se tuntui hyvälle!! :)
|
Kampin kiinalaisessa ravintolassa (Empire Plaza) oli erinomaista ruokaa! |
|
|
|
rakastan kevätkääryleitä! |
|
|
Sain muuten täytettyä kaikki tavoitteeni, mitä asetin tälle jaksolle Synapsiaan. Opin pukemaan itse alusta loppuun, opin käymään wc:ssä, opin kuljettamaan tarjotinta, sain voimia käsiini ja muuhunkin ylävartaloon sekä opin muutenkin enemmän itsenäiseksi. Ja lisäksi tutustuin muihinkin mahtaviin kuntoutujiin, jotka ovat lähestulkoon samassa tilanteessa kuin minä. Kaiken kukkuraksi näin paljon siskoani ja hänen perhettään täällä ja sain vieläpä nauttia kesästä täällä Helsingissä. Kävin mm. Tallinnan risteilyllä, Linnanmäellä, useaan kertaan shoppailemassa, Kauppatorilla, Suomenlinnassa, monta kertaa
spora-ajelulla ja jopa istuskelemassa terassilla. Lähes koko kesän on myös ollut mahtavat kelit, jotta on voinut ulkoilla paljon.
En voi muuta kuin kehua Synapsiaa. Täällä tehdään ihmeitä. Olen nähnyt kuinka hienosti muutkin ovat kuntoutuneet täällä siihen nähden kuinka huonossa kunnossa osa ihmisistä tänne tulee. Ja henkilökunta sekä ruoka ovat mahtavia. Kyllä tänne kelpaa uudestaankin tulla, jos vain tarvis on. Itse toivoisin pääseväni toiselle jaksolle ensi kesän alussa, reenaamaan vielä uusia temppuja!
|
mä KEULIN! uskomaton saavutus multa |
|
|
|
vihdoin ja viimein kuva missä näkyy mun tuolikin |
|
|
|
|
Huijui. Viimeinen yö edessä päin. Toivottavasti saan unta. No enköhän näillä unenlahjoilla nukahda helposti!
Huomenna mut voi jo nähdä sitten Jyväskylässä. Vau. Nyt se se alkaa olla ohi.. kahdeksan kuukauden reissu. Aivan uskomatonta! Ja lukijat, ei tämä blogi silti tähän lopu. Jos mielenkiintoa löytyy niin kyllä jatkan tätä kotoa käsin ja jatkanhan mä Jyväskylässäkin kuntoutumista ja arjen opettelemisesta varmasti riittää juttua. Kiitos kun olette tähän asti olleet henkisesti mukana kuntoutuksessani!
xoxo, Jassu
http://www.youtube.com/watch?v=1TB1x67Do5U&feature=feedrec_grec_index
Ps. Kiitos Marianne ihanista päivistä täällä <3 Tuun takaisin Helsinkiin luultavasti viimeistään 15.10 Hurtsin merkeissä. Hih