torstai 28. kesäkuuta 2012

Jussi 12

Nyt, näin hiukan myöhässä, saan vihdoin tehtyä pienen postauksen Juhannuksestani. Juhannukseeni kuului mm. varaslähtö Juhannukseen, yöpizzeria, Tarmolantie, paljon uusia ihmisiä, mölkkyä, grillausta, musiikkia (niin hyvää kuin huonoakin), lisää grillausta ja partyt aamusta iltaan sekä paljon muuta. Kuvien otto jäi hiukan kaikessa hulinassa, mutta saatte nähtäväksenne muutamia kuvia.

Ensin oli se varaslähtö:

5 tähden aamiainen terdellä:

Pääpäivä:

Lauantai ja juhlat jatkuu:

Muuten, te jotka ette kuulleet eilen sitä mun haastattelua radiosta, tässä olisi sama haastis nettiversiona: KLIKKAA. Hyvää alkanutta torstaita kaikille. Yritän viikonlopun aikana saada aikaiseksi sen autoonsiirtymis-postauksen. Ei pitäisi lupailla liikoja.. heh. 

xoxo, Jassu

tiistai 26. kesäkuuta 2012

YLE (Jassu seikkailee, osa 2)

Hupsis mullapa meni tänään myöhään mun seikkailuilla, joten vasta nyt kerkesin tulla päivittelemään blogiani. Mä lähdin aamupäivästä Ylelle tekemään pientä radiojuttua Jyväskylän esteettömyydestä ja sen sellaisesta sekä sain kierrellä katselemassa Ylen työtiloja. Olin aivan innoissani! Mäkin haluan sinne töihin. Kiertelyn ja haastattelun jälkeen jäinkin muutaman kaverin kanssa istuskelemaan keskustaan, mutta nyt mä olen tässä. Sain napsia muutamia kuvia teille katseltavaksi sieltä Yleltä:


Kaikki, joita kiinnostaa ja joilla on mahdollisuus, kuunnelkaa huomenna aamulla kello 8.40 Ylen radio Keski-Suomea. Sieltä kuuluu mun haastattelu. Myös nettiin on vissiin tulossa jonkinnäköinen juttu tästä haastiksesta. Infoan siitäkin mahdollisesti myöhemmin. Korjaan (27.6) tätä tekstiä. Eli tuo juttu ei tullutkaan sovittuun aikaan, sillä Ylellä on häikkää tietokoneiden kanssa. Haastattelu tulee ulos siispä jonain muuna ajankohtana (tänään? Ei vielä tietoa). Ilmoittelen uudesta ajankohdasta, jos vain kerkeän.

Uusi päivitys jälleen. Eli nyt edellistä päivitystä muutamaa tuntia myöhemmin voin kertoa, että uusi yritys haastattelun ulossaantiin on tänään (27.6) kello 16.40

Apua, mä kirjoittelen näitä postauksia nykyään niin kiireellä, että unohdan aivan tärkeitä asioita. Tietenkin Jassu seikkailee -postauksissa täytyy kertoa esteettömyydestä. No pääasiassa huomenna radiosta kuuluu asiaa tästä. Mutta Ylen esteettömyydestä hiukan: muuten asiat olivat erittäin hyvin, paitsi että heidän invavessan ovesta puuttui se invakahva, eli en saisi ovea itse kiinni pienen kynnyksen vuoksi normaalista kahvasta. Ja toinen miinus oli radiolähetyshuoneeseen(?) mentäessä kynnys, jota en päässyt itse itsekseni ylittämään. Arvosanaksi annoinkin jo toimittajalle paikanpäällä 9-. Se on hyvä se.

xoxo, Jassu

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Jassu seikkailee, osa 1

Sain eilen idean, että alan kirjoittelemaan aina silloin tällöin tekemistäni, pienemmistä tai suuremmista, reissuistani pyörätuolilaisen silmin. Tai no tottakai olen niin tehnytkin, mutta kertoisin eri paikoista, joissa olen pääasiassa kohdannut epäkohtia pyörisläisiä kohtaan. Toki voin myös kertoa paikoista, jotka toimivat loistavasti liikuntarajoitteisille. Idea syntyi viikonloppuna tekemäni Tampereen reissun vaikutuksesta.

Valitettavasti mulla ei ole kuvia kuin yhdestä epäkohdasta johon törmäsin. Taustatietoa reissusta: lähdimme Tampereelle viettämään virkistäytymisviikonloppua Saappaan porukalla. Muiden oli tarkoitus yöpyä Härmälän leirintäalueella mökeissä ja mun + yhden muun oli tarkoitus viettää yöt kesähotellissa (okei, mä luulin, että ihan hotellissa). Lauantaipäivän aktiviteettina oli urheilua kylpylähotellissa, päivällä mahdollisesti shoppailua sekä illalla sai tutustua Tampereen yöelämään. Tässä siis reissun kohdat, joista mä kerron tarkemmin - sillä kyllähän me muutakin teimme, mutta ne asiat eivät liity tähän postaukseen.

Saavuimme kavereideni Katrin ja Vilman kanssa hotellillemme (pikemminkin hostellin ja mostellin huonommalle versiolle). No pihassa ei ollut yhtään invapaikkaa, jota ihmettelimme hiukan mutta ei se meitä lannistanut. Autosta ulos päästyämme ja tavarat kerättyämme matkaan lähdimme kohti pääovea. Ja mikäs siinä meitä odottikaan - viimeisiään vetävä rikkinäinen ramppi. Eihän sekään meitä haitannut. Jatkoimme sisälle ja etsimme huoneemme. Voi taivas. Järkyttävä haju ja ei se paikka silmiäkään hivellyt, olimme varmoja, että siinä paikassa on harrastettu jotain todella laitonta. Hetken järkytyiltyämme päätin mennä vessaan. Ahaa, vessan ovesta ei edes mahdu sisään. Katri riensi tämän jälkeen kysymään, rakennuksen luultavasti ainoalta työntekijältä, onko paikassa ollenkaan invavessaa. Vastaus oli ei.
Onneksi saimme mökin leirintäalueelta, jossa oli kuin olikin siisti invavessa. Kaikista ärsyttävinta koko vessaepisodissa on se, että matkamme järjestäjä oli käynyt keskustelua hotellin työntekijän kanssa, että paikassa on invavessa. No eipä vaan ollut. Härmälän leirintäalueen järjestelyihin olin kyllä todella tyytyväinen. Sillä vaikka mökkeihin oli pari porrasta, eikä paikassa ollut mitään invaramppeja, tulivat kaksi järkkäriä rakentamaan mulle rampin mökkiin. Ja tosiaan vessa oli erittäin siisti.

Lauantaina lähdimme kylpylähotelliin, jossa tarkoituksena oli joko uida, käydä salilla tai pelata esim. sulkapalloa. Auton saimme invapaikalle oven eteen - jes, alkaa hyvin! Sisällä saamme rannekkeet pukuhuoneisiin. Mulle ja Katrille sekä Vilmalle saimme isomman kopin, johon mahtui hyvin tuolilla. Vau. Urheilutamineet päälle ja sulkapalloa pelaamaan. No, eihän homma näin hyvin mennytkään. Pukukopista lähdimme suunnistamaan "lomaluolaan", jossa tarkoituksena oli siis pelata sulista. Mitäs vastaamme tulekaan - portaat tietenkin. Eihän meitä yhdet portaat pysäytä. Pääsimme portaiden yläpäähän ja jatkoimme matkaa. Kulman takana tuli toiset portaat ja vissiin kolmannetkin - vieläpä jyrkät. Käännyimme vahtimestarin puoleen ja kysyimme häneltä, onko lomaluolaan hissiä. Eipä ollut. Me kolme vietimme sitten tämän urheiluhetken pukukopissa hiuksia laitellen.

Urheilutuntien jälkeen lähdimme Tampereen keskustaan shoppailemaan. Hieman kierreltyämme menimme Stockmannille, sillä pääsisin siellä vessaan. Kysyimme eräältä myyjältä apua, missä on invavessa. Vastaus oli: "ööö.. emmä tiedä? Kolmosessa on jotain vessoja ainakin". Löysimme onneksi kolmosesta invavessan.
Illalla lähdimme sitten tutustumaan yöelämään ja aloitimme illan Passionista. Katri kävi kysymässä baarimikolta saisiko invavessan auki, johon tämä baarimikko vastasi vain äkäisesti "sulla pitäis olla kaveri joka ei kävele". No Katri näytti että mä olen se kävelemätön kaveri ja tämä baarimikko ohjasi meidät kysymään avainta toiselta puolen tiskiä. Saimme oven auki ja katsoimme sisään. Vessan nähtyään Vilma sanoi oven avanneelle baarimikolle että heidän invavessa on aivan kamala. "No se on varasto", vastasi tämä baarimikko. Ai varasto?? Me ihan katottiin, että ovessa oli pyörätuolin kuva. Annoimme vessareissun jälkeen ravintolapäällikölle asiallisesti palautetta, jota mies ei ottanut kuuleviin korviinsa.

Passionista matkamme jatkui Fat Ladyyn. Eräs aikaisemmin sisään mennyt tuttavamme oli jo kysynyt portsareilta, että onko paikassa invavessa ja pääseekö pyörätuolilla sisään. Tähän portsari oli vastannut jotain sen suuntaista, että löytyy invavessa mutta ei ne haluaisi pyörisläistä sisälle sillä niillä ei ole aikaa kannella pyörisläistä yms. No me menimme perässä ja kysyin portsarilta pääsenkö sisään ja löytyykö hissiä. Hissiähän ei löytynyt ja portsari vastusti todella mun sisään tuloa sillä heillä ei kuulemma riitä resurssit kantamaan mua pois jos tulee tulipalo. Tai muutenkaan heillä ei ole aikaa siihen kun mä aikoisin poistua paikasta. Kaverini lupasivat siinä sitten, että he kantavat mut sisään ja ulos. Pääsimme sisään ja toiset työntekijät kantoivat mut sekä sisälle ylös että myöhemmin ulos.

Musta alkoi reissun aikana tuntumaan, että Tampereella ei vissiin todellakaan tunneta sanaa invalidi. Tai sitten siellä ei muka ole yhtään pyöristyyppiä. Tähän jälkimmäiseen vaihtoehtoon en todellakaan usko. Mutta miten voi tosiaan olla, että melkein joka paikassa mihin siellä menin oli jotain ongelmia tuolin kanssa. Onneksi me selvisimme vain pienellä agrella ja naurulla tästä reissusta. Kiitos tytöt siitä, hyvin me selvittiin kaikkialla. Loppuun laitan piristykseksi vielä kuvan Tampereen Passionin loistokkaasta invavessasta, anteeksi siis varastosta. Pahoittelut vielä, että postauksesta taisi tulla hiukan liian pitkä... no asiaa vain riitti.


xoxo, Jassu

maanantai 11. kesäkuuta 2012

myös pyöristyyppi voi harrastaa

Monet varmasti luulevat, että kun joutuu pyörätuoliin ei voi enää harrastaa mitään. No ehkä tietokoneella pelaamista ynnä muuta törkeen hienoa istumalihaksia kuluttavaa. Niin mäkin varmasti luulin, tai ainakin luulin että harrastukset ovat vähissä. Esim. pikakelaus ja öö.. siinähän se olikin?  Mutta asiahan ei todellakaan ole näin. Viime kesänä Synapsiassa mulle kerrottiin muutamista eri urheilulajeista, joita voi harrastaa pyöriksestä käsin. Tässä muutama päivä sitten juttelin erään mun Synapsia-kamun kanssa ja hän kertoi mulle vielä monista, ihan hulluista, lajeista lisää. Siis pyöriksestä huolimatta voi harrastaa melkein mitä vaan maan ja taivaan väliltä!

Synapsiassa mä kokeilin pyörätuolikoripalloa, pyörätuolirugbya ja tietenkin perus salijuttuja. Lisäksi pelattiin mölkkyä ja muita kivoja kesäpelejä. Peurungassa mä olen uinut, tanssinut ja pelannut sulkapalloa. Mä olen käynyt myös keilaamassa. Seuraavaksi haluaisin kokeilla purjehdusta ja laskettelua. Ne kiinnostavat mua aivan älyttömästi. Nimittäin olen lasketellut koko pienen ikäni ja purjehdus kuulostaakin jo niin siistiltä!

Mä en edes muista mistä kaikista harrastuksista/extremelajeista se mun Synapsia-kamu kertoi. Ainakin hän kertoi, tai näytti kuvia, liitovarjoilusta (!!), sukelluksesta, vuori- ja seinäkiipelystä, benji-hypystä (muistaakseni) ja laskuvarjohypystä. Lisäksi lajeja, joita mieleeni tulee ovat ainakin judo, miekkailu, golf, melonta ja jousiammunta. Näitä olisi ihan kamalasti lisää jos vain etsisin netistä. Paraolympialaisissakinhan (vai paralympialaisissa?) on varmasti vielä valtava määrä eri urheilulajeja.

Mä en todellakaan tiedä kaikkea mitä tuolista voi tehdä. Varmaan joka viikko kuulen uuden lajin, jota voisin kokeilla. Mahdollisuuksia on siis paljon. Nyt tuolissa ollessani tulen varmasti kokeilemaan paljon enemmän uusia lajeja kun mitä kävellessäni edes olin harkinnut kokeilevani. Tästä se elämä vasta alkaa!

Mulla on muuten teille huomiseksi hyvä postaus tiedossa. Kävin nimittäin jälleen Tampereella ja törmäsin siellä moniin kommentteihin ja asioihin joista huomasin ettei Tampereella vissiin tunneta sanaa invalidi. Eli tästä kerron teille tarkemmin huomenna.

xoxo, Jassu


maanantai 4. kesäkuuta 2012

YOYOYO!

Lakki on virallisesti saatu päähän ja lukio päätökseen. Mitäs seuraavaksi? Aa, kesäloma. Nyt on vihdoin juhlat juhlittu, niin virallinen osuus kuin jatkot ja jatkojen jatkotkin. Kaikki sujui oikein hyvin, vaikkakin koko päivän satoi vettä ja hiukset piti pariin kertaan laittaa uudestaan. Meillä oli sitäkin lämpimämpi tunnelma sisällä - siis kun emme ulos päässeet. Jatkot (eli mun kaksikymppiset) vietettiin kaveriporukalla virallisen osuuden tapaan meillä kotona. Lähdimme vielä eilenkin viettämään Sepän lukion parhaimmiston kanssa jatkojen jatkoja.

Hämmennyin todella kun mut nimettiin stipendin saajaksi. Pienen äimäilyn jälkeen pääsin jopa rehtorin luo.
Kaupungin teatterilla olleen tilaisuuden jälkeen juhlat kotona pääsivät alkamaan.
Kiitos kaikille mahtavista juhlista! Enää ei tarvitse Vappuna miettiä, mitä sitä päähänsä laittaa. Hahah ihan kuin olisinkin joskus miettinyt, mitä päähäni laitan.

xoxo, Jassu