sunnuntai 30. joulukuuta 2012

vuosi 2012


Mä olen tehnyt tämän saman (tai ehkä pienillä muutoksilla?) kyselyn ainakin vuodesta 2009 asti, joten mun on aivan pakko vastailla tähän jälleen. No oho, en edes ole tehnyt tätä montaa kertaa. 2009 kuulosti vain kamalan kaukaiselta niin ajattelin, että mä olen tehnyt tän ihan kauhean monta kertaa. Hupsis.

Eli: Vuosi 2012 alkaa olemaan loppusuoralla joten on aika ynnätä kaikki tapahtuneet asiat yksiin kuoriin.

IHMISSUHTEET: 
Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana? - En mä tiedä! Kavereita varmaan ainakin, mutta ystävän? 
Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt? - Jos tän vastauksen täytyy liittyä jotenkin ihmissuhteisiin niin olen istunut ensimmäistä kertaa taksimatkan aivan hiljaa. Ja sehän nyt selkeästi liittyy ihmissuhteisiin. Ja tein tv-ohelmaa, olin radiossa, ajoin autoa "ilman jalkoja".. onhan näitä.
Oletko seurustellut tämän vuoden aikana? - Ehei en. 
Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta? - Pariisi, huippu juhannus ja oma koti! 
Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana? - No joo..
Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana? - Ehkä mä vähäsen?
Oletko lihonnut? - Olen. Kyllä. Miten tää liittyy ihmissuhteisiin?
Oletko saanut porttikieltoa mihinkään tänä vuonna? - En vieläkään, jes.
Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana? - Enen. Varmaan täytyy joskus kokeilla sitäkin niin saan vastata tähän edes joskus, että kyllä.
Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana? - Tatuoinnin! Lasketaanko rustokorvis lävistykseksi?

TURHANPÄIVÄINEN ÄLYKKYYS:
Kuka oli paras uusi tuttavuus? - Mä en tiedä yhtään. Tai ehkä muutamakin on vaikuttanut mun elämään positiivisesti. Yksi mahtava ensihoitaja, sain kuulla sellaista mitä olin miettinyt ja muutenkin mahtava tuttavuus! Sekä personal treiner, saa mut liikkumaan ja syömään hyvin.
Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi? - Voisin sanoa ehkä jopa olevani nyt onnellisempi.
Lihavampi vai laihempi? - Typerä kysymys, mutta lihavampi. Kiitos joulukinkun.
Rikkaampi vai köyhempi? - Riippuu millä tavalla rikkaampi?
Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän? - Reissuja!
...entä vähemmän? - Baarireissuja.
Miten aiot viettää joulun? - Vietin jo. Perheen kanssa.
Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se
olisi?
- En mä luultavasti muuttais mitään..
Rakastuitko vuonna 2012? - Juu, omaan asuntoon, Lutakkoon, salitreenailuun, oliskohan jotain vielä..?
Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli? - En mä sellasia.
Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit? - Niitä on paljon. Salkkarit, Emmerdale, Bigbrother, Glee, Uusi päivä, Pasila, Iholla..
Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan? - En mä vihaa ketään.
Mikä oli paras lukemasi kirja? - Gossip girl -kirjat.
...entä musiikillinen löytö? - Lana Del Ray. Löysinkö Cheekin? Eii, sen löysin jo vuosia sitten. Ah.
Mitä halusit ja sait? - Kämpän Lutakosta (monestihan vielä mainitsen sen tässä kyselyssä..?). Valkolakki!
Mitä halusit, muttet saanut? - AUTO, hmmrhh. Mies, hamsteri, opiskelupaikka..
Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi? - Niitä on varmasti ollut monia! Mutta ekana tulee mieleen ikuinen lemppari (katoin sen eilen) Pearl Harbor. Mutta sit uusista ehkä Skyfall.
Mitä teit syntymäpäivänäsi? - Mä mietin tätä pitkään, ja palasin kysymykseen vastattuani kaikkiin muihin. Nyt muistan! Kävin syömässä muutaman ihanan tytön kanssa.
Ketä kaipasit? - Enkeliä♥ 
Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi? - Äiti, isi. Kaikki.
Kuinka monta ihmistä olet suudellut vuoden aikana? - Itseäni lainatakseni: kuka niitä laskee?
Oletko joutunut tappeluun? - Ainahan mä oon rähisemässä..
Oletko tehnyt mitään luvatonta vuoden aikana? - Yritin pikakelata tän vuoden päässä mut en keksi?
Oletko tehnyt jotain, mitä olet katunut kauan jälkeenpäin? - No varmaan voisin jotain katua, mutta en halua katua mitään. Virheistä oppii, niistä noloistakin.

IHMISET
Kenen kanssa vietit aikaa eniten? - Jabiilin. No ei se ole ihminen kylläkään..
Keiden kanssa vuoden parhaat muistot? - Monien ihanien tyttöjen!
Tapasitko uusia ihmisiä? - Juujuu.
Riitelitkö usein? - En onneksi.
Rakastuitko? - En ihmiseen tai ihmisiin.
Petyitkö ihmisiin? - Varmasti aina välillä.
Olisitko halunnut viettää enemmän aikaa kenenkään kanssa? - Olisin.
Suutelitko jotakin henkilöä? - Hei tätä kysyttiin jo.

SOSIAALISUUS
Onko sinulla seurustelukumppania? - Seurustelen usein ja monien kanssa. No en. Ja ei.
Ovatko vanhempasi yhdessä edelleen? - Kyllä!
Onko sinulla monia hyviä ystäviä? - On, ihania hyviä.
Entä kavereita? - Niitäkin.
Onko sinulla vastakkaista sukupuolta edustavaa kaveria/ystävää? - Löytyy.
Onko sinulla lemmikkejä? - Nico, Nasu, Herra Pirkko Virtanen, Hullukani, Rupu.. Juu, mäyräkoira.
Haluaisitko pikkuveljen tai -siskon? - Huh, yksi riittää!
Oletko usein stressaantunut/jännittynyt jostain? - Enpä oikeastaan osaa stressata. Mutta jännittäviä tilanteita on hirmuisesti.
Rakastatko perhettäsi ja ystäviäsi? - Kyllä ♥ 
Tuntuuko usein, ettei enää jaksa? - Ei usein.
Oletko ihastunut? - Useimmiten.
Tietääkö ihastuksesi että tykkäät hänestä? - Niitä on niin paljon. Ei tietenkään tiedä. 
Tiedätkö pitääkö hän sinusta? - Joo amerikkalaiset ja englantilaiset näyttelijät pitää musta tosi paljon.

Pitäisiköhän mun keksiä ensi vuonna joku mielenkiintoisempi kysely. Tai ehkä te saisitte kysyä mun menneestä vuodesta? Joo. Ja vielä kun muistaisin tän idean vuoden päästäkin. Mutta nyt voin vain toivottaa hyviä viimeisiä kahta 2012 vuoden päivää! Toivottavasti ensi vuodesta tulee tätäkin parempi. Palaillaan vuonna 2013!
xoxo, Jassu

lauantai 29. joulukuuta 2012

mun joulu

Vihdoin kerkeän kirjoittelemaan teille hiukan joulustani. Mulla on ollut niin paljon tekemistä joulun jälkeen, etten ole kerennyt istahtamaan rauhassa koneelle vielä kertaakaan. Mutta nyt, jos kukaan edes haluaa enää kuulla mitään joulusta, tulee tiivistetysti joulusta.

Jouluaattoa vietimme Tikkakoskella äidin, iskän ja pikkusiskon kanssa neljästään. En edes muista milloin viimeksi äiti olisi ollut vapaalla jouluaattona. Oli melkein outoa, että ei iskän ja pikkusiskon kanssa pelailtu kolmestaan puolta jouluaatosta. Haha. Mä heräsin kamalan aikaisin odottelemaan joulupukin kuumaalinjaa ja kivoja lastenohjelmia, joita aattona aina tulee. Tv-maraton taisi loppua joulurauhaan ja päivällä kävimme haudoilla. Kynttilöiden viemisen jälkeen söimme erittäin tuhdisti monen monta tuntia, pelailimme ja jaoimme lahjat. Yöhön saakka kuuntelimme musiikkia, ihmettelimme lahjojamme ja nauroimme maailman surkeimille jutuille.


Joulupäivänä menimme viettämään joulua vanhimman siskoni luo Uuraisille. Siellä meitä olikin paikalla kaikki siskokset ja vanhimpien siskojen perheet sekä tietenkin äiti ja iskä. Oli hiukan enemmän hulinaa kuin aattona!


Mun mielestä tämä oli paras joulu aikoihin. Ihan huippu!
xoxo, Jassu

lauantai 15. joulukuuta 2012

perjantai, mun päivä


Mulla särki selkää koko perjantaita edeltävän yön, joten en meinannut millään saada unta. Lopulta sain sitten unta ja sitähän riitti pitkälle aamuun. Ihanaa, perjantai eikä mihinkään kiire. Jotenkin sain itseni ylös sängystä siinä aamupäivän aikana ja aivan ensimmäiseksi ryntäsin suihkuun. Eilisen aamupala näyttää ei niin kamalan houkuttavalta, mutta maistui sitäkin paremmalta.


Päivän käynnistyttyä kunnolla.. no siis edes jotenkuten. Mulla vierähti paljon aikaa tietokoneella hoidellen jälleen kerran paperiasioita ja lähetellen sähköposteja. Viralliset asiat hoidettuani ja Yle areenaa tutkittuani huomasin, että uusi Pasila jakso oli tullut. Pakko oli katsoa heti. Mä en ymmärrä mistä ihmeestä olen saanut tän Pasila-innostuksen. En edes tajua kaikkea varmaan ja silti se naurattaa.. Hah.
Jossain välissä päivää toteutin mun toissapäiväsen unelmani, lahjaksi lehmän. Lehmä kyllä muuttui possuksi, mutta kuitenkin. Ihana lahja, josta kerroin siis edellisessä postauksessa.


Mä tykkään pyykinpesusta kamalasti. Siitä tulee ihana tuoksu ja musta on hauska laittaa pyykit kuivumaan. Mutta sitten kun olisi aika viikata vaatteet kaappiin, niin siinä mulla menee muutama päivä, että saan sen aikaiseksi. Eilen otin itseäni niskasta kiinni ja viikkasin kaikki kuivuneet pyykit. Sain kaiken viikattua nätisti.. mutta tuollahan se pino nyt odottaa kylppärissä vieläkin kaappiin pääsyä. Pyykkien keräämisen lisäksi tiskailin hiukan, jonka jälkeen kävin naamani pelastamisen kimppuun.


Koko päivän haastavin asia oli valita mitä laittaa päälle. Välillä ei mikään näytä hyvältä, ja lopulta tyydyn kuitenkin kaikista yksinkertaisimpaan vaihtoehtoon.


Iltaa menin viettämään kaverini Elisan kämpille. Illan emäntä olikin leiponut vaikka mitä ihanaa Turun vahvistuksemme kanssa. Suurin osa porukasta lähtikin jatkamaan baareihin mutta mä lähdin Karoliinan kanssa läskeilemään Mäkkäriin. Oon kyllä vähän järkyttynyt, kerrankin kun mä jätin lähtemättä baariin niin siellä olisi ollut Cheek. Ja mä valitsin yöllisen mättöruuan ähmimisen? Todella odottamaton valinta multa. Voivoii..


Kotiin tultuani sujahdin lähes samantien, naamapesun jälkeen, sänkyyn katselemaan tv-ohjelmia padillani. Enpä kyllä paljon mitään ohjelmia nähnyt sillä nukahin erittäin nopeasti. Väsymys johtui ehkä edellisyön selkäkivuista. Enpä tiedä..
Surullinen ilmeeni ylemmässä kuvassa johtuu siitä, että missasin Cheekin.

Näinkin jännittävää perjantaita pääsitte sitten seurailemaan!
Nyt alan pikkuhiljaa valmistautumaan kahden kaverin tupareihin.. Eli kohti seuraavaa vaatekriisiä.
Kivaa loppuviikonloppua vain kaikille
xoxo, Jassu

Hups, melkein unohtui.Vielä on huomiseen asti aikaa äänestää vuoden keskisuomalaista. Äänestä suosikkiasi jos et vielä ole sitä tehnyt!

perjantai 7. joulukuuta 2012

torstai, mun päivä

Mä olen ollut nyt aivan sekaisin päivistä. Eilen aamulla luulin että on keskiviikko ja päivällä ajattelin kokoajan, että on lauantai. Perhana, eilen olikin torstai ja mun piti kuvailla mun päivä -postausta. Enhän mä muistanut koko juttua, joten teen tämän ihan muutaman kuvan avulla. Ja jälleen kerran tämä päivä -postaus on hiukan samankaltainen kuin muutama muukin. En tajua miten satun olemaan kerran viikossa yhden päivän aivan samojen henkilöiden kanssa. Hassua.

Torstai aamu alkoi todella väsyneesti. Olin nukkunut vain kaksi tuntia ja kaiken lisäksi heräsin Tampereelta.
Nimittäin keskiviikko iltana me Lauran kanssa keksittiin katsottuamme Salatut elämät -leffan, että tehdään jotain extremee. No haimme matkaan hammasharjat sekä rahaa ja lähdimme iltajunalla Tampereelle baariin. Eilen, torstaina, lähdimme sitten aamun ensimmäisellä junalla takaisin Jyväskylään. Emmekä edes nukahtaneet junaan!


Ihanaa kun asuu melkein matkakeskuksen vieressä niin pääsi todella nopeasti kotiin. Pois ihmisten silmistä..
Muutaman tunnin kerkesin kotona olemaan ja siistiytymään kunnes tilasin taksin ja lähdin kohti mummolaa. Menimme äidin, isukin ja pikkusiskon kanssa itsenäisyyspäivälounaalle Laukaaseen. Eikä mua vieläkään oikeastaan väsyttänyt. Hullua.

Matkalla mummolasta kotiin kävin ostamassa syötävää Linnan juhlien katselua varten. Kerkesin juuri ja juuri kotiin kun Laura jo lenkkeili koiransa kanssa mun luokse. Loppu päivä kuluikin juhlia katsellen ja sohvalla lojuten. Illalla Laura lähti kotiinsa ja mä nörtteilin hetken, kunnes lopulta väsähdin ja painuin pehkuihin.


Eilinen tuntui todella, todella pitkältä päivältä. Tai oikeastaan keskiviikko ja torstai tuntui olleen yksi pitkä päivä. Hahh, olipa siinäkin itsenäisyyspäivä. Tänään pääsenkin viettämään mun tän vuoden ekoja pikkujouluja ja heti huomenna olisi seuraavat. Jipii saan jouluruokaa..
Hyvää loppuviikkoa !
xoxo, Jassu

torstai 29. marraskuuta 2012

keskiviikko, mun päivä

Mä tein tän postauksen jo eilen illalla, puhelimella. Noh mä en ole mikään nero noiden elektroniikkajuttujen kanssa, joten en onnistunut julkaisemaan sitä postausta lainkaan. Hyvä etten onnistunut, sillä eihän kuvat olisi edes näkyneet. Jos joku muistaa niin mulla meni joskus kauan sitten täällä bloggerissa kuvakiintiö täyteen ja mun täytyy siis ladata kuvat muita sivuja käyttäen. Plaah, kamalan vaikeaa. Mä olen laiska ja mukavuudenhaluinen, joten musta olisi ihana jos tämä bloggerin käyttökin olisi aina helppoa ja yksinkertaista. Haha. No mutta se siitä. Munhan piti kertoa eilisestä vähemmän jännittävästä keskiviikostani.


Kerrankin mulla oli seuraa aamulla, sillä ihana Elisa oli yökyläilemässä mun luona. Jipii! Oli ihana nukkua pitkään keskellä viikkoa, sillä mulla alkoi pienimuotoinen "loma" Elixiasta. Aamupalan jälkeen Elisa hipsi omaan kotiinsa ja mä jäin hiukan siivoilemaan.

Päivä mulla meni lyhyesti sanottuna lenkkeilyn, kasvojen ja kynsien hoidon, ruuan, lehtien, television sekä sähköpostien kirjoittelun parissa.
Hei kamalaa, mun on pakko mennä parturiin ja pian. Järkyttävä tyvikasvu noissa kuvissa. Hupsiis.

Illalla lähdin perinteisen tv-maratonin jälkeen toiselle lenkille, sillä aion nauttia lenkkeilystä täysillä vielä kun voin. Vielä kun ei ole 20 cm lunta maassa. Hedelmiä iltapalaksi ja ajoissa nukkumaan.
Siinä mun rento päivä kun ei tarvinnut edes laittautua, ihanaa.

Haluaisitte varmaan lukea välillä jotain ihan muutakin kuin näitä mun päivä -postauksia...
Katsellaan mitä seuraavaksi keksin. Nyt mun on keskityttävä tän päivän Salkkareiden loppuun. Mitenhän Sebun ja Isabellan häiden käy. Jännittävää!
xoxo, Jassu

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

tiistai, mun päivä

Siitä asti kun mä tein maanantai, mun päivän mun on pitänyt tehdä tiistaista samanlainen. Kaksi viikkoa sitten mun piti siis ekan kerran tämä tehdä. Silloin olin käymässä Kuopiossa, joten olisi ollut ihan mielenkiintoinen päivä. Sitten mun piti tehdä viikko sitten, jolloin olisitte kuullut että pääsin autokoulun teoriakokeen läpi ja kävin Peurungassa sekä piemänajossa. Mutta ei en muistanut kumpanakaan päivänä kuvailla teille tekemisiäni. Joten saatte tyytyä mun eiliseen tiistaihin, joka muistuttaa todella paljon tuota mun maanantai-postausta. Naurattaa, toivottavasti ensi viikon keskiviikosta tulee erilainen.

Päivä lyhyesti:
Herätys ja aamupalalle. Erittäin laiskasti aamutoimet ja laittautuminen. Ja taas syömään. Vaikka aikaa oli ihan reippaasti mulle meinasi tulla kamala kiire fysioterapiaan. Peurungassa mulla oli seisominen, jonka aikana tein käsitreenin punteilla. Tämän jälkeen sulkapalloa, jota ennen lämmittelin koripalloa heittelemällä. Peurungasta ajelin taksilla Tikkakoskelle, pääaikeenani syödä äidin pöperöitä.
Äidin kanssa lähdimme hetken hengailun jälkeen hiukan shoppailemaan. Nimittäin mun oli pakko saada uudet kuoret puhelimeeni. Mun kuvissakin näkyvät ihanat timantti-kuoret vaan rapistuvat timantti timantilta.. nyyh. Kaupoissa pyörimisen jälkeen menin Lauran kanssa katsomaan Skyfallin elokuviin. En ole mikään erityinen James Bond -fani mutta toi oli ihan tosihyvä leffa!
Bondin loputtua Laura halusi käydä katsomassa Sokoksen jouluikkunan. Ja se oli järkytys! Mä olisin varmaan pienenä nähnyt painajaisia siitä. Hui. Järkytyksestä toivuttuani lähdin kelailemaan kotiin. Mun ihanat nahkahanskat on ollut jo pidemmän aikaa hiukan kärsineet, mutta eilen toinen hanska meni kyllä kokonaan hajalle. Haha. Täytyy varmaan hankkia jotkut raksamieshanskat, ehkä ne kestäisivät mun kelaamista?

Hei apua, mä inhoan peilikuvia (tai no siis ne ei ole mitään mun lemppareita, ainakaan mun pärställä varustettuna) ja eilen otin niitä ennätysmäärän. En oikeastaan ole ennen varmaan ottanutkaan peilikuvia. No olkaa hyvät niistä sitten. Ja muuten. Jos olisin tehnyt jälleen maanantai -postauksen olisin voinut kertoa, että läpäisin inssin ja mulla on ajokortti. Mutta kun en tehnyt niin jääköön se kertomatta..

Ihanaa viikonjatkoa!
xoxo, Jassu

torstai 15. marraskuuta 2012

nauti elämästä, muuten se menee hukkaan

Täältä teitä moikkailee eilen Jyväskylän vuoden positiivisimmaksi palkittu öö henkilö, ihminen, minä? En muistakkaan virallista nimikettä, mutta eilen mut nimettiin Nuorkauppakamarin kautta Jyväskylän vuoden positiivisimmaksi. Mä en itse ollut kuullutkaan tällaisesta jutusta ennen. Tai itseasiassa olihan joku kommentoinut tänne mun blogiin asiasta aikaisemmin. Aika jännä juttu, vai?


Tai ei nyt jännä vaan aika siistiä. Hienoa. Tosi kiva kun mun luonnetta ja tapaa ottaa asiat arvostetaan. Ja lisäks tuntuuhan se hyvältä kun mun, hiukan muista poikkeava, blogi on saanut aikaan ihmisissä ajatuksia, mielipiteiden muuttumista sekä ehkäpä uutta asennetta elämään ja asioihin.
Toivottavasti tämä blogi pikkuhiljaa leviää suuremmallekin lukijajoukolle, että saisin kuuluviin kaltaisieni äänen. Mä kyllä täysin ymmärrän, että tällainen blogi ei nyt niin hirmuista lukijakuntaa tavoita kuin esimerkiksi muotiblogit, mutta pikkuhiljaa teen läpimurtoa tähän räjähdysmäisesti kasvavaan blogimaailmaan.

Tänään mulle muuten tulikin mieleen muutama pieni epäkohta pyörisläisen näkökulmasta. Autolla liikkuessa siis. Voisin kirjoittaa asiasta lähipäivinä.
Sitä ennen kaikki keillä huomenna on mahdollisuus niin surffailkaas 99.3 taajuudella radiossa. Kyseessä siis radio Keski-Suomi ja kello (noin) 13.40. Tällöin kaijuttimista pamahtaa lyhyt ja ytimekäs keskustelu autoilusta mun näkökulmasta. Mä vaan toivon erittäin kovasti etten kuulosta yhtä sekopäiseltä kuin viimeksi ollessani radiossa.. Mä en vaan voi sille mitään, että kun puhun ja yleensä hymyilen samalla niin kuulostan siltä kuin olisi kamala kiire ja hihittelisin aivan taukoamatta. Hups. Ehkä tällä kertaa onnistuin kuulostamaan vakuuttavammalta. EHKÄ.

Lisäys: Mä en kyllä ainakaan kuullut tota juttua radiosta tänään? Olikohan mulla jokin väärä kanava. Tai väärä tieto ajasta. En mä tiedä. Kuuliko kukaan muu sitä?

Hmm mutta nyt täytyy tsiikata kuka vie voiton tämän vuoden Dancessa, jännittävää!
xoxo, Jassu

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Esteittä eteenpäin

Mulle tuli jokin aika sitten postissa kuori, jonka kannessa luki "elämä voi joskus yllättää". Totta. Sisällä oli kirje, jossa kerrottiin joulukeräyksestä. Keräyksestä tasa-arvoisen ja esteettömän Suomen puolesta. Tämä kirje oli invalidiliitolta. Mä en itse ollut ajatellutkaan, että myös invalidiliitto tarvitsee lahjoituksia. Tottakai tarvitsee, tukeehan tämä liitto aivan käsittämättömän monia ihmisiä Suomessa.
Invalidiliitto on perustanut mm. ammattikouluja ja kuntoutuskeskuksia, auttaa löytämään vertaistukea, tarjoaa koulutusta ja avustajakoiratoimintaa sekä on ollut vaikuttamassa lainsäädäntöön ja ihmisten asenteisiin.

Tutkin hiukan tätä joulukeräystä netistä ja mun on lainattava tekstin pätkää, jossa kerrotaan hieman keräyksestä ja sen tavotteista:
Pyörätuolista katsottuna maailma on täynnä portaita, kynnyksiä ja korkeita hyllyjä, jotka hankaloittavat jokapäiväistä liikkumista ja arkiaskareita. Monessa tapauksessa rakennetun ympäristön esteitä voidaan poistaa pienillä asioilla. Virastojen luiskat, hissit, matalalattiabussit, -raitiovaunut ja -junat helpottavat pyörätuolilla liikkuvien arkea. Parannuksista hyötyvät myös muut; lastenvaunujen, rollaattorin, painavien kauppakassien tai kipsatun jalan kanssa on helpompaa astua suoraan liikennevälineeseen tai hissiin. Invalidiliiton tavoitteena on kahtena seuraavana vuotena kiinnittää huomiota näihin seikkoihin ”Esteittä eteenpäin” -teeman avulla.

Lueskeltuani tietoja tästä keräyksestä ajattelin, että mäkin voin auttaa. Mulla on paljon ihania lukijoita, joita saattaisi kiinnostaa tällainen. Vaikkei kukaan osallistuisi keräykseen niin olisin ainakin yrittänyt. Jakanut eteenpäin tietoa tästä. Toivottavasti tämä mun teksti sai edes ajattelemaan kuinka paljon invalidiliitto on tehnyt hyvää ja kuinka paljon vielä olisi tekemistä, jotta mulla ja muilla fyysisesti vammaisilla olisi helpompi elää ja toteuttaa unelmia.

Tätä klikkaamalla pääset lahjoitusohjeisiin!
Ylläolevaa klikkaamalla saat lisätietoa keräyksestä ja invalidiliitosta.

Ja kyllä, mä osallistun keräykseen, kuten vanhempanikin kuulemma tekivät. Mahtavaa! Jaetaan hyvää yhdessä.

xoxo, Jassu

tiistai 30. lokakuuta 2012

maanantai, mun päivä

Kello taisi olla jotain 7.00 tienoilla kun mun herätyskello soi tänä aamuna. "Kuka ihme soittelee mulle keskellä yötä..? En vastaa". No onneksi soiton jatkuessa mun oli pakko katsoa, että kellä on näin tärkeää asiaa. Kännykän herätyksellä tietenkin. Ajattelin herätyksen sammutettuani etten todellakaan jaksa nousta. Kunnes huomasin seinässä karmean ötökän. Sen jälkeen olin todella hereillä!
Kiiruhdin vessaan aamutoimille sekä naaman tarkastukseen, jonka jälkeen puin ja ähmäsin pikaisesti aamiaista. Seuraavaksi taksin tilaus ja lähtö kuntosalille. Matkalla Elixiaan mietin, että kuka hullu jaksaa aina herätä näin aikaisin kuntoilemaan..


Mutta reenatessa piristyinkin ja päivä lähti hyvin käyntiin. Melkeinpä heti reeneistä kotiin saavuttuani, okei välipalan syötyäni, sain vieraita. Äiti ja koirani Nico. Nico kävi mun luona kylässä ensimmäistä kertaa, ja se oli kyllä ihan ihmeissään.


11.00 mulla alkoikin ajotunti, jonka ajaksi äiti jäi siivoilemaan mun lukaalia. Jes. Ja jes myös sille, että ajotunti meni ainakin mun mielestä hyvin. Mä en malta odottaa, että saan ajokortin ja auton! Ajaminen on kivaa, eikä tarvitsisi miettiä kuinka monta taksimatkaa on jäljellä. Sillä joka kuukausi ne matkat loppuvat kesken..

Ajotunnin jälkeen kokkailin ruokaa, sanoin hetkeksi heipat äitille ja Nicolle sekä keräsin pyykkejä kaappiin. Näiden jälkeen aloinkin valmistautua kaupungille lähtöön. Olin nimittäin menossa syömään kiinalaista äidin, iskän ja pikkusiskon kanssa. Itseasiassa söin tänään jo toista päivää putkeen kiinalaista.. Se kun vaan on niin hyvää!


Muutaman tunnin (hahah meidän perheen ruokailujen on tapana hiukan venähtää) pupeltamisen jälkeen olimme valmiita kotiin lähtöön. Luultavasti osalle teistä jo tuttu Laura saapui keskustaan ja suuntasimme hänen kanssaa mun luo. Hetkisen jauhettuamme viimeiset juorut päätimme lähteä lenkille.
Lumisateessa (hiukan ärsyttävässä sellaisessa) tarvoimme (kelasin) noin tunnin ja tulimme Siwan kautta mun luokse, päivän kohokohdalle, Salkkareille. Tottakai haimme Siwasta Salkkari-herkuiksi dippikasviksia(vihanneksia?) ja hedelmiä iki-ihanan rahkan sekaan.


Yllättävän lyhyen tv-maratonin jälkeen Laura kipaisi kotiinsa ja mä ajattelin laittaa saunan päälle. Pikainen dataus, jonka jälkeen suuntasin saunaan ja tekemään ihanaa kasvonaamiota. Ai että kuinka ihana lopetus loistavalle maanantaille!


Tällä hetkellä istun Jabiilissani tietokoneen ääressä saunan raikkaana ja ärsyynnyn siitä kuinka hidas mun netti on. Argh. No eipä tule nörtteiltyä enää paljoa kun en millään jaksa odotella, että netti toimii..
Hei muuten, tällä kertaa kaikki kuvat on otettu mun puhelimella, joten kuvien laatu ei ole mikään loistavin. Mutta en jaksanut kannella järkkäriä mukanani missään. Se on niin painava.. ja iso.

Ups, kello vaihtui juuri aikaan 0.00, joten eiköhän olisi jo munkin aika mennä unille.
Kauniita unia ja ihanaa viikkoa!
xoxo, Jassu

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

kaikella on tarkoitus

Mä heräsin tänä aamuna erittäin väsyneenä ja ihmettelin, että moneltahan mulla on ajotunti. No asia selvisi kun olin saanut näpyteltyä ajo-opettajalleni tekstarin unihiekkaisilla silmilläni puhelimeni näyttöä hakaten. Toivottavasti kirjoitin edes suunnilleen oikein mun viestin. Hups. Ajotunti-ongelman ratkaistuani mä tajusin, että ei helkkari mähän en ole taaskaan aikoihin kirjoitellut teille mun mitä mielenkiintoisempia tarinoitani. Ja siinä samassa, vieläkin pienessä unihiprakassa, mun päähän pälkähti idea postauksesta. Mutta enhän mä tänäänkään ole kerennyt päivällä kirjoittelemaan tänne. Vaikka en sillein oikeastaan tee mitään niin silti teen koko ajan jotain. Salille, syömään, salille, kokkaamaan, autokouluun, kauppaan, ajotunnille, syömään, salille, siivoamaan, lenkille ja ainiin vielä kun näkisi kavereita ja perhettä. Ihanaa kun on aina tekemistä!

Varmaan haluattekin kuulla mikä mun aamuinen ideani oli? Aa, ei sitten. Kerron sen joskus. Muahah, vähän mulla on hyvä huumorintaju. Eli siis ajattelin että vastaisin hiukan pidemmästi muutamaan tai muutamiin kysymyksiin, mitä multa useimmiten kysytään (joko täällä, sähköpostissa tai ihan kadulla). Enkä mä varmaan edes muista kaikkia eniten kysyttyjä kysymyksiä mutta mun mieleen on jäänyt ainakin kaksi kysymystä parhaiten. Tähän väliin: pitäisiköhän mun tehdä jokin uusi "kysymys-postaus"? Sellainen johon vastaisin itse.. vai olenko mä tehnyt jo sellaisen? En muista...

Ensimmäinen ja ehkäpä useimmiten kysytty kysymys on: Oletko koskaan miettinyt miten sulle olisi käynyt jos et olisi istunut onnettomuudessa siinä, missä istuit?
Vastaus: Ei, en oikeastaan. Vain silloin olen miettinyt asiaa kun joku multa sitä kysyy. Samalla olen saattanut miettiä mitä olisi tapahtunut tai jäänyt tapahtumatta jos olisimme pysähtyneet 5 minuuttia pidempään huoltoasemalla tai olisimme lähteneet tuntia aikaisemmin matkaan. Ja joka kerta olen päätynyt samaan lopputulokseen: näin vain oli tarkoitus käydä. Uskon, että jokatapauksessa mulle olisi käynyt näin, vaikka olisimme pysähtyneet kauemmaksi aikaa, ja ehkä siinä tapauksessa päällemme ajanut mieskin olisi lähtenyt 5 minuuttia myöhemmin liikkeelle. Mun mielestä on aivan turha jossitella asiaa. Näin kävi ja näin oli tarkoitus. Kaikella on tarkoitus.

Tähän kysymykseen saattaa liittyä useimmiten myös lisäkysymyksiä, kuten "kierrätittekö paikkoja kavereidesi kanssa matkan aikana?" tai "oletko katkera muille, jotka selivisivät ns. vähemmällä?". 
Vastaus: Mä en muista kierrätimmekö paikkoja sen aikana mitä matkaamme kerkesimme mennä. Mutta vissiin olimme ainakin joitain paikkoja vaihtanut. Sellainen mielikuva mulle on jäänyt, että mä istuin koko matkan onnettomuuteen saakka keskellä - sillä mä olin lyhkäsin porukastamme. Ja sehän on siis todella loogista, että istuin sitten keskellä. Tuohon katkeruus -juttuun mun vastaus todellakin on, että en ole. Mä en ikinä voisi olla katkera kavereilleni. Enkä halua puhua muista "vähemmällä selvinneinä". Sillä yhtälailla he kokivat onnettomuuden, ystävän menetyksen ja he ainakin muistavat kolarin paremmin kuin mä. Mähän tässä olen siinä mielessä helpoimmalla päässyt kun en muista onnettomuudesta mitään. Toki jouduin opettelemaan suurimman osan asioista uudestaan, mutta no niin. Ei mun mielestä voi mitenkään määritellä kuka kärsi eniten. Kaikki kävimme saman läpi yhdessä ja sillä selvä. Ja mieluiten mä olen tässä tilanteessa kuin olen. En olisi voinut kuvitella ketään muuta pyörätuoliin. Ehkä mä olen joltain osin vahvin meidän porukasta sillä kestän tuolissa olon, ainakin mielestäni, erittäin hyvin. Uskon ja toivon, että mut oli jo joskus kauan sitten tarkoitettu tähän tilanteeseen, jotta voin näyttää esimerkkiä ja auttaa muita. Ainakin musta se on mahtava ajatus!

Toinen paljon kysytty asia on: Kuinka siirryt autoon?
Vastaus: En ole koskaan saanut aikaiseksi teille kuvina enkä videona (videopostauksen teko tuntuu erittäin vieraalta idealta mulle) tätä autoonsiirtymis-postausta, joten vastaan teksillä. Eli kelaan auton viereen, tuoli on ehkä n. 45 asteen kulmassa autoon nähden. Eli jalkalauta on osittain kiinni auton kyljessä. Tämän jälkeen otan, apukuskin paikalle siirtyessäni, vasemmalla kädelläni kiinni auton "kauhukahvasta", nostan vasemman jalkani autoon ja hivuttaudun aivan tuolini reunalle. Tässä vaiheessa siirrän oikean käteni kauhukahvalle ja vasemman käteni lasken auton penkille. Siitä sitten heivaan takamukseni oikean käden voimalla auton penkille. Lopuksi nostan myös oikean jalkani auton kyytiin.
Autosta poistuminen tapahtuu oikeastaan päinvastoin. Ensin oikea käsi kauhukahvalle, beba auton penkin reunalle, oikea jalka asfaltille (tai mikä maasto siinä onkaan), jonka jälkeen vasen käsi kahvalle ja oikea tuoliini. Sitten heivaus ja tuolissa ollaan.
Tuolin palasiksi laittamista ja kasaamista autosta käsin en ole vielä harjoitellut. Mutta onhan tässä vielä pieni hetki ennenkuin ajokortin saan ja ehkä vielä pidempi pieni hetki ennen kuin saan oman auton.

Toivottavasti nämä vastaukset selvensivät asioita teille. Jatkossakin kyselkää vain kaikesta, mä ainakin yritän pikkuhiljaa vastailla!  Nyt katson maailman parasta huonoaviihdettä eli Bigbrotheria.. Öitä!
xoxo, Jassu

maanantai 15. lokakuuta 2012

Hamina - Jassu seikkailee, osa 6

Tulipa sitten käytyä Haminassa ensimmäistä kertaa ikinä. Itseasiassa siellä päin Suomea mä en olekaan käynyt, tai en ainakaan muista. Viikonloppureissulla tuli kylläkin pyörittyä ehkä enemmän Kotkassa kuin Haminassa, mutta yövyttiin aina Haminassa. Mä tykkäsin kyllä molemmista. Kivoja pikkukaupunkeja (onhan molemmat kaupunkeja?) meren rannalla ja vitsi miten kivan näkösiä paikkoja löytyi vähän kaikkialta.

 Lähdin reissuun kaverini Lauran kanssa, lisäksi matkaan mukaan lähti Lauran äiti ja veli. Majapaikkamme oli Lauran mummola Haminan metsiköissä. Hui miten pimeää siellä oli! Talo, jossa majailimme, oli suht vanha mutta hienosti pärjäsin siellä pyöriksen kanssa. Tarvitsin kylläkin apua enemmän kuin normaalisti, mutta sehän ei haittaa yhtenä viikonloppuna lainkaan.


Perjantai-iltana ajelimme Lauran kanssa autolla ympäri Kotkaa, sillä olimme kuskina Lauran veljelle. Merenrannalla oli ihanan näiköistä yöllä. Oli kivaa ajella, katsella maisemia ja kuunnella hyvää musiikkia.


Lauantaina herättyämme menimme ulos ihastelemaan pihaa ja kuvailemaan kivoja paikkoja. Lauran oli tarkoitus lisäksi tutkia vanhoja tavaroita aitasta, mutta siellä oli hiiri tai rotta, joten homma jäi todella lyhyeksi. Hahah.


Lauantai-iltana lähdimme Lauran kummeille illaksi, josta suuntasimme Kotkan yöelämään. Olimme koko illan Seurahuoneella, jonka invavessa oli kyllä hiukan järkyttävä. Sillä se oli miesten vessa, jonka ovea ei saanut kiinni. Noh onneksi oli edes jonkinlainen vessa.. Seurahuone oli kyllä mun mielestä hyvä paikka pyörikselläkin. Vaikka vissiin me ei edes kierretty koko paikkaan todellakaan kokonaan. Ja muutaman portaan Laura joutui mua auttelemaan. Jokatapauksessa avustajan kanssa kyseinen paikka toimi hyvin. Hei millon mä muka yksin menisinkään baareilemaan?


Mun mielipide pikaisen käväisyn perusteella kuitenkin Haminasta ja Kotkasta pyörisläisenä on se, että ne ovat varmaan aika hyviä kaupunkeja liikkua. Sillä paikat on niin pieniä, että on lyhyt matka kelata kaikkialle. Vaikkakin musta tuntui et mukulakiviä oli paljon ja monessa paikassa! Ne on kyllä helkkarin hankalia, tai varsinkin hitaita kelata. Voin kyllä toistekin lähteä Haminaan käymään, jos mua enään huolitaan sinne..

Mun on pakko vielä loppuun lisätä mun yks tän hetken lempparibiiseistä. Kuunneltiin tätä aika paljon reissulla ja tänään tää on soinut mun päässä kokoajan! Toivottavasti jää teillekin päähän, hah.

Hyvää alkanutta viikkoa!
xoxo, Jassu

perjantai 12. lokakuuta 2012

Jabiili

Jeij! Vihdoin kauan odotettu Jabiili-postaus. Toisin sanoen pieni esittely pyörätuolistani, valtaistuimestani, elämänkumppanistani, rakkaastani, mitähän näitä vielä olisi..? Tämä esittely jää valitettavasti erittäin lyhyeksi, sillä mä en oikein tiedä pyöriksestäni paljoakaan, siis niitä virallisia tietoja. Lyhyesti sanottuna tuolini on (vissiin) aktiivi-tuoli, mun mielestä helppo kelata, mitoitettu mun mukaan ja herkkä keulimaan. Lisäksi Jabiilin saa kasaan, muttei "litistämällä" kuten ristikkotuolit. Eli Jabiilista renkaat irti ja selkänoja kumoon - se mahtuu yllättävänkin pieneen tilaan!


Muutama tietämäni fakta:
Merkki: Panthera
Paino: 13,2kg (tahtoisin hiukan kevyemmän)
Leveys: 57cm
Korkeus: n. 80cm
Ja tärkein, eli nimi: Jabiili


Huollossakin Jabiili on syystä tai toisesta käynyt. Lukot, tai sanotaanko jarrut, on korjautettu sekä renkaat vaihdettu kokonaan. Muutamia kertoja pienet eturenkaatkin irroitettu ja putsattu. Lisäksi huomasin kuvia ottaessani, että sehän kaipaisi myös kauttaaltaan pesua, hupsis.


Mä haluan kyllä seuraavanakin tuolilani Pantheran. Mitään erityistä syytä tähän ajatukseen ei ole, mutta olen totenut tuolin hyväksi niin mitäpä sitä sitten vaihtamaan. Itseasiassa olen jo katsellut uusia tuoleja ja tahtoisin seuraavan olevan kokonaan hopea sekä vähemmän krääsää (mm. työntökahvat pienemmiksi).

Tyynystä sen verran, että yleensä mulla on käytössä roho. Eli eräänlainen ilmatyyny. Se on hyvä iholleni, sillä en omista mitenkään erityisen muhkeaa takamusta.. plaah. Mutta se on tällä hetkellä rikki tai jotain, joten käytän tuollaista tuolini mukana tullutta tyynyä. Ihan hyvä tuokin.


Kyselkää ihmeessä jos kysyttävää jäi. No, luultavasti jäikin sillä en oikein osaa kertoa tuolistani vaikkakin vietän sen päällä lähes kaiken aikani. Näin hyvin tunnen elämänkumppanini, olen loistava omistaja.
Hyvää viikonloppua kaikille, mä lähden seikkailemaan Haminaan!

xoxo, Jassu