keskiviikko 24. lokakuuta 2012

kaikella on tarkoitus

Mä heräsin tänä aamuna erittäin väsyneenä ja ihmettelin, että moneltahan mulla on ajotunti. No asia selvisi kun olin saanut näpyteltyä ajo-opettajalleni tekstarin unihiekkaisilla silmilläni puhelimeni näyttöä hakaten. Toivottavasti kirjoitin edes suunnilleen oikein mun viestin. Hups. Ajotunti-ongelman ratkaistuani mä tajusin, että ei helkkari mähän en ole taaskaan aikoihin kirjoitellut teille mun mitä mielenkiintoisempia tarinoitani. Ja siinä samassa, vieläkin pienessä unihiprakassa, mun päähän pälkähti idea postauksesta. Mutta enhän mä tänäänkään ole kerennyt päivällä kirjoittelemaan tänne. Vaikka en sillein oikeastaan tee mitään niin silti teen koko ajan jotain. Salille, syömään, salille, kokkaamaan, autokouluun, kauppaan, ajotunnille, syömään, salille, siivoamaan, lenkille ja ainiin vielä kun näkisi kavereita ja perhettä. Ihanaa kun on aina tekemistä!

Varmaan haluattekin kuulla mikä mun aamuinen ideani oli? Aa, ei sitten. Kerron sen joskus. Muahah, vähän mulla on hyvä huumorintaju. Eli siis ajattelin että vastaisin hiukan pidemmästi muutamaan tai muutamiin kysymyksiin, mitä multa useimmiten kysytään (joko täällä, sähköpostissa tai ihan kadulla). Enkä mä varmaan edes muista kaikkia eniten kysyttyjä kysymyksiä mutta mun mieleen on jäänyt ainakin kaksi kysymystä parhaiten. Tähän väliin: pitäisiköhän mun tehdä jokin uusi "kysymys-postaus"? Sellainen johon vastaisin itse.. vai olenko mä tehnyt jo sellaisen? En muista...

Ensimmäinen ja ehkäpä useimmiten kysytty kysymys on: Oletko koskaan miettinyt miten sulle olisi käynyt jos et olisi istunut onnettomuudessa siinä, missä istuit?
Vastaus: Ei, en oikeastaan. Vain silloin olen miettinyt asiaa kun joku multa sitä kysyy. Samalla olen saattanut miettiä mitä olisi tapahtunut tai jäänyt tapahtumatta jos olisimme pysähtyneet 5 minuuttia pidempään huoltoasemalla tai olisimme lähteneet tuntia aikaisemmin matkaan. Ja joka kerta olen päätynyt samaan lopputulokseen: näin vain oli tarkoitus käydä. Uskon, että jokatapauksessa mulle olisi käynyt näin, vaikka olisimme pysähtyneet kauemmaksi aikaa, ja ehkä siinä tapauksessa päällemme ajanut mieskin olisi lähtenyt 5 minuuttia myöhemmin liikkeelle. Mun mielestä on aivan turha jossitella asiaa. Näin kävi ja näin oli tarkoitus. Kaikella on tarkoitus.

Tähän kysymykseen saattaa liittyä useimmiten myös lisäkysymyksiä, kuten "kierrätittekö paikkoja kavereidesi kanssa matkan aikana?" tai "oletko katkera muille, jotka selivisivät ns. vähemmällä?". 
Vastaus: Mä en muista kierrätimmekö paikkoja sen aikana mitä matkaamme kerkesimme mennä. Mutta vissiin olimme ainakin joitain paikkoja vaihtanut. Sellainen mielikuva mulle on jäänyt, että mä istuin koko matkan onnettomuuteen saakka keskellä - sillä mä olin lyhkäsin porukastamme. Ja sehän on siis todella loogista, että istuin sitten keskellä. Tuohon katkeruus -juttuun mun vastaus todellakin on, että en ole. Mä en ikinä voisi olla katkera kavereilleni. Enkä halua puhua muista "vähemmällä selvinneinä". Sillä yhtälailla he kokivat onnettomuuden, ystävän menetyksen ja he ainakin muistavat kolarin paremmin kuin mä. Mähän tässä olen siinä mielessä helpoimmalla päässyt kun en muista onnettomuudesta mitään. Toki jouduin opettelemaan suurimman osan asioista uudestaan, mutta no niin. Ei mun mielestä voi mitenkään määritellä kuka kärsi eniten. Kaikki kävimme saman läpi yhdessä ja sillä selvä. Ja mieluiten mä olen tässä tilanteessa kuin olen. En olisi voinut kuvitella ketään muuta pyörätuoliin. Ehkä mä olen joltain osin vahvin meidän porukasta sillä kestän tuolissa olon, ainakin mielestäni, erittäin hyvin. Uskon ja toivon, että mut oli jo joskus kauan sitten tarkoitettu tähän tilanteeseen, jotta voin näyttää esimerkkiä ja auttaa muita. Ainakin musta se on mahtava ajatus!

Toinen paljon kysytty asia on: Kuinka siirryt autoon?
Vastaus: En ole koskaan saanut aikaiseksi teille kuvina enkä videona (videopostauksen teko tuntuu erittäin vieraalta idealta mulle) tätä autoonsiirtymis-postausta, joten vastaan teksillä. Eli kelaan auton viereen, tuoli on ehkä n. 45 asteen kulmassa autoon nähden. Eli jalkalauta on osittain kiinni auton kyljessä. Tämän jälkeen otan, apukuskin paikalle siirtyessäni, vasemmalla kädelläni kiinni auton "kauhukahvasta", nostan vasemman jalkani autoon ja hivuttaudun aivan tuolini reunalle. Tässä vaiheessa siirrän oikean käteni kauhukahvalle ja vasemman käteni lasken auton penkille. Siitä sitten heivaan takamukseni oikean käden voimalla auton penkille. Lopuksi nostan myös oikean jalkani auton kyytiin.
Autosta poistuminen tapahtuu oikeastaan päinvastoin. Ensin oikea käsi kauhukahvalle, beba auton penkin reunalle, oikea jalka asfaltille (tai mikä maasto siinä onkaan), jonka jälkeen vasen käsi kahvalle ja oikea tuoliini. Sitten heivaus ja tuolissa ollaan.
Tuolin palasiksi laittamista ja kasaamista autosta käsin en ole vielä harjoitellut. Mutta onhan tässä vielä pieni hetki ennenkuin ajokortin saan ja ehkä vielä pidempi pieni hetki ennen kuin saan oman auton.

Toivottavasti nämä vastaukset selvensivät asioita teille. Jatkossakin kyselkää vain kaikesta, mä ainakin yritän pikkuhiljaa vastailla!  Nyt katson maailman parasta huonoaviihdettä eli Bigbrotheria.. Öitä!
xoxo, Jassu

36 kommenttia:

  1. Nyt ku näitä sun postauksia on lukenu nii oon tajunnu et sulla on niin ihailtava asenne että ei voi muutaku arvostaa sua ihan hullusti, itekki on tullu taisteltua erään sairauden kanssa niin toisaalta tiedän miltä susta tuntuu, en ehkä kokonaan mut jollain tasolla ! Aurinkoisia syyspäiviä sulle ja halauksia:)<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Hyvää syksyä ja talven alkua sullekin! :)

      Poista
  2. Kun kuulin uutisissa teidän kolarista,viisi nuorta heti tuli mitenköhän vaan mieleen se tyypillinen tapaus,mutta sitten kun tarkemmin asiaa seurasin ja selvisi että olivat syyttömiä kiinnostuin siitä.Kun sitten selvisi että yksi heistä taistelee elämästään rukoilin puolestasi ja muidenkin että selviäisitte.

    Tuntui niin pahalta kun yksi teistä oli jo silloin poissa ettei nyt lisää..
    Sulla on aivan mahtava asenne millä suhtaudut tähän,kai niin oli tarkoitus tapahtua ja sun selvitä siitä.Olet saanut niin paljon hyvää aikaan blogillasi ja muutenkin missä liikutkin säteilet positiivistä energiaa ympärillesi.Olet parantanut pyöris ihmisten asemaa muokkaamalla asenteita paremmiksi,mihin vielä pääsetkään olet niin upea tyyppi.Maailma olisi paljon köyhempi ilman Jassun säteilevää positiivista energiaa.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Usein kun joku kuulee mun olleen autokolarissa, ihmiset ajattelevat ensimmäisenä että "nuoret". Mutta tosiaanhan koko juttu ei ollut meidän vika, ja se helpottaa sekä helpotti mun oloa alusta alkaen.
      Kiitos hirmuisesti kommentistasi! :)

      Poista
  3. Nyt on pakko kirjotella.... Kiitos näistä postauksista!
    Itse syntymästä asti liikuntavammaisena haluan kysyä sulta, että miltä susta tuntuu, kun usein näissä kommenteissakin olet lukijoille sankari, joka on selviytynyt ja rohkea ym. Itse en koe vammaisuuteni tekevän minusta millään lailla sankaria tai jotenkin "kunnioitettavaa" yhtään sen enempää kun muistakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itselles kun luet näitä!
      Ja siis hyvä kysymys. Jossain vaiheessa mua ärsytti kun läheiset (sukulaiset yms.) puhu musta sankarina ja "vau miten oot selvinnyt", koska mun mielestä kuka tahansa selviää tällaisesta kunhan asenne on kohdallaan. Vaikka kaikki eivät olisikaan selvinneet niistä lukuisista sisäelinvammoista joita sain, mutta halvaantumisesta selviää ihan asenteella.
      Mutta nykyään se ei mua haittaa. Sillä en mä mielestäni ole mikään sankari, tai muita kunnioitettavampi. Mutta mun teot voi olla ihmisten mielestä sellaisia. Mä kirjoitan julkisesti asioista, joita ihmiset eivät välttämättä normaalisti mieti tai eivät kohtaa arjessa, ja luultavasti mun tekstit saavat ihmiset kunnioittamaan mua ja mun asennetta. Mutta uskon ja toivon, että mun blogin myötä kunnioitus kaikkia erilaisia, vammaisia, vähemmistöjä yms. kohtaan olisi parantunut niillä, jotka lukevat tai ovat kuulleet mun blogista. Eli että ihmiset eivät ajattelisi vain, että Jassu on hieno ihminen vaan että esimerkiksi kaikki pyöristyypit voivat olla omalla tavallaan hienoja. Tottakai kaikki riippuu luonteesta ja asenteestakin.

      Poista
    2. Mutta ei kaikki halvaantuneet, varsinkaan selkäydinvammaiset ole positiivisia ja "selviinny". On myös halvaantuneita ihmisiä, jotka ovat todella katkeria tai ns. kuolleita sisältä.

      Valitettavasti.

      Teen ammatikseni töitä halvaantuneiden kanssa, (sekä AVH:n ja selkäydinvammaisten kanssa) ja mun mielestä sä oot sankari. Ei siksi, että oot fyysisesti selvinny onnettomuudesta, vaan siksi, että sä oot tehnyt sen myös henkisesti. Kaikki ei siihen kykene, ei koskaan.

      Tsemppiä syksyyn ja alkavaan talveen sulle Jassu, sekä kaikille blogin lukijoille.
      Olkaa oman arkenne sankareita!

      Poista
  4. Mitä autokoulua käyt,autokoulupostaus kuvien kera voisi olla mainio?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jyväskylän autokoulua! En ollut itse edes kuullut sellaisesta ennen kun sinne menin :D Hmm.. hyvä idea. Pistän harkintaan!

      Poista
  5. Pystytykö kävelemään jo tai seisomaan, tuletko kävelemään? Voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei, en koskaan tule pystymään seisomaan enkä kävelemään. Koska kolarissa selkärangan paikoiltaan menemisen/murtumisen tai katkeamisen(?) lisäksi multa katkesi hermot selkärangan ja jalkojen väliltä. Kiitos :)

      Poista
  6. Moikka! Miten tuo autolla ajaminen käytännössä sulta sujuu, ajatko automaatti- vai manuaalivaihteilla? Miten käytät jarrua ja kaasua? :) Ihan kiinnostuksesta kyselen! Hienoa että pääsit suorittamaan korttia, ajokortin saaminen tuo ihanan vapauden tunteen :D Kivaa syksyä sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! Automaatti täytyy olla ja kaasu + jarru on sellainen vaihdekepin tapainen kapistus ratin ja vaihdekepin välissä. Eli oikealla kädellä eteenpäin työntämällä on jarru ja itseeni päin vetämällä kaasu. Sitten vasemmalla kädellä ohjaan rattia (sellaisella urakkanupilla) ja laitan vilkkua tai pyyhkijöitä päälle :) Oota innolla että saan kortin ja auton!

      Poista
  7. Vau! Sulla on niin ihana asenne! Tosi ihailtavaa miten suhtaudut kaikkeen ja oot niin vahva :) Kivaa syksyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Nyt mun täytyy jo sanoa melkein, että hyvää talvea vain!

      Poista
  8. Hei olethan ottanut blogistasi varmuuskopion,itse menetin blogini vuodatus netissä heitä kohdanneen sähkökatkon takia.En tiedä mikä on bloggerin ylläpidon tilanne,mutta kopion saa asetuksista tee varmuuskopio,olisi sääli menettää näin mainio blogi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua. Huii. Täytyykin tehdä, kiitos vinkistä!

      Poista
  9. Voisitko tehdä semmosen päiväpostauksen missä kuvaisit sun päiväaskareita aamusta iltaan?:) Sulla on aivan mahtava blogi! Oon hehkuttanut sua mun läheisille ja poikaystävälle ja käsitellyt asiaa heidän kanssa. (pakko sanoa että käsitys pyörätuolilaisista on muuttunut todellakin!!) Kerroin jo läheisillenikin, että oon itse seurustellut lähes 3-vuotta ja muutettiin rakkaani kanssa yhteen. Toivon sydämeni pohjasta, että säkin löydät vielä oman rakkaan joka hyväksyy sut just tollasena mahtavana kun olet! Ihan itku tuli, kun luin että pelkäät ettet mee naimisiin ja saa ikinä poikaystävää, koska toivon että saisit kokea tän saman tunteen kun minä ja jakaa elämäsi elämäsi rakkauden kanssa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan lähiaikoina tulee sellainen päiväpostaus :) Voi mahtavaa! Mäkin niiin kovasti toivon, ehkä joskus.. Kiitos paljon kommentista!

      Poista
  10. Vautsi, sulla on mahtava asenne ja oikein kiva blogi :) Voimia!

    VastaaPoista
  11. Kirjoitit jossain, että muutat omaan luukkuun? Minkä verran sinulla on avustaja käytössä, onko tunteja enemmän, kun asut yksin eli onko se ihan normiasunto vai inva esim. keittiö tasojen korkeudet ja yltäminen pyöriksestä? Oliko tämä avustaja jo kamu ennen tapahtumaa? Kirjoitit jossain, että sinulla on 2 pyöristä, isompi seisomiseen jne. Pärjäätkö yhdellä aktiivipyöriksellä arjen ja onko se ihan tavallista, että pitää pärjätä yhdellä? Talvella saa kuitenkin kivat kurat ja pyörien lumivanat sisään, matolle (jos on).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu muutin jo itseasiassa :) Avustajaa mulla ei ole kuin kuntosalilla ja kaupassa käynnissä. Ja asunto on ihan normaali, täällä ei ole mitään invaremontteja tehty vain ainoastaan vessanpönttöön laitettiin kahvat ja ulko- sekä parvekkeen oveen imukupilla kahvat. Tämä nykyinen avustaja ei siis ole ennen mulla ollut, ollaan tutustuttu kuntosalilla. Joo mulla on vain yksi aktiivipyöris ja sillä kuljen oikeastaan aina. Noo onneksi rappukäytävää on sen verran pitkästi, että lumet sulaa pääasiassa sinne :)

      Poista
  12. Hei oletko syönyt jasmine riisiä hih..

    VastaaPoista
  13. Kirjoitat niin viisaasti, että kaikella on tarkoituksensa, että olit ehkä vahvin osaasi. Miten elämä järjestyy taloudellisesti, saatko korkeinta vammaistukea?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mäkin luulen :) Hmm.. no tällä hetkellä ei mitenkään loistavasti. Ja ei, en saa lainakaan vammaistukea.

      Poista
    2. Kai sä sait ees jotain korvauksia siitä kun joudut pyörätuoliin :s ja miks sä et saa korkeinta vammaistukea?! Tää on niin väärin, koska sä oot tossa jonkun toisen tekemän virheen takia!

      Poista
  14. Kävitkö äänestämässä? olisi kiva kuulla kuinka sujui pyörätuolilla jos kävit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun todellakin piti käydä äänestämässä!! Mutta ennakkoon unohdin ja oikeana päivänä mun äänestyspaikka olisi vielä ollut Tikkakoskella, eikä mulla ollut enään taksimatkoja, joten en päässyt äänestämään. Helkkari..

      Poista
  15. Luin sun blogista että olit osastolla 22 tässä syksyn aikana. Ite työskentelen samalla osastolla ja olis ollu kiva jos oisin päässy juttelee sulle (en ollu töissä sillon kun olit siellä). Mukavaa talven alkua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se mun käynti oli aika pikainen, toisin kun luulin! Kiitos samoin :)

      Poista
  16. Kirjoitat, että sinulta katkesivat hermot selkärangan ja jalkojen väliltä. Oletko vapaa spasmeista tai voiko polvissa olla esim. tahatonta tärinää, kun hyppäät autosta tuoliin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen vapaa niistä! Siksi ajattelenkin, että onni onnettomuudessa kun hermot katkesi. Ei ole spastisuutta eikä kipuja :)

      Poista
  17. Pystytkö pitämään pidempiä kynsiä, kun kelaat pääasiassa itse? Voisitko, jos haluaisit?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, oikeastaan voisi sanoa että kelaan täysin itse :) Mutta siis kyllä, voin pitää pitkiä kynsiä. Ja niin mulla yleensä onkin. Mun kynnet on aika vahvat niin ne ei katkeile aivan helposti, joten ehkä se helpottaa niiden kunnossa pysymistä kelailusta huolimatta. Toki joskus kun oikein innokaasti kelaan niin joku kynsi lohkee mutta noo ei se mitään..

      Poista