keskiviikko 15. elokuuta 2012

Aika muuttuu, Jassu sen mukana

Onpas hiljaista, siis täällä blogin puolella. Meidän talossa sen sijaan ei todellakaan ole hiljaista. Täytyy nauttia tästä muutaman ihmisen aiheuttamasta metelistä sillä noin kuukauden päässä häämöttää, nimenkin jo saanut, Japin lukaali. Siellä voi välillä tuntua hiljaiselta. Huii. Mutta tosiaan mulla on ollut, ainakin muka, kamalasti tekemistä etten ole kerennyt tulla tänne mitään tekemään. Olen pariin otteeseen hoitanut paperiasioita tukien saamiseksi, nähnyt kavereita, tutkinut sisustusjuttuja, käynyt Saappaan 40-vuotis synttäreillä ja tosiaan olinhan mä sairaalassakin haimaoperatsuunilla vanhalla kunnon osastolla 22.

Sairaalassa oli mukava käydä. Näin vanhoja tuttuja hoitajia. Jo pelkästään heidän näkeminen oli kivaa. Musta oli ihan parasta nähdä muutamien iloiset ilmeet kun ne näkivät mut pitkästä aikaa. Olin varmaan muuttunut aika paljon vuodessa... Yli vuodessa hyvänen aika! Reilu vuosi sitten kun lähdin osastolta mä painoin jotain kymmenen kiloa vähemmän kuin nyt, hiuksia oli puolet ohuemmasti ja otsatukan tilalla oli sänki, kuljin isommalla pyörätuolilla enkä osannut edes esimerkiksi pukea housuja tai sukkia itse jalkaan. Nyt mä näytän terveeltä, jaksan kelailla kevyellä tuolillani pitkiäkin matkoja, siirryn itse esimerkiksi sängylle, puen itse ja teen todella monet asiat itse. Vieläkin kyllä vähän lauleskelen oopperaa kun kanyyli laitetaan käteen. Myös mun tarinat pienessä lääkityksessä ovat yhtä sekopäisiä kuin vuosi sittenkin.

Mietin sairaalassa ollessani kuinka paljon kaikki todella on muuttunut 2011 kevään jälkeen. Aivan älyttömästi. Mä olen siinä pisteessä, että muutan itsekseni asumaan. Enpä tiedä olisiko mun läheiset sitä arvanneet tapahtuvan edes näinkään pian. Vaikka kyllähän muut mun tuntemani pyöristyypit ovat oikeastaan heti vammautumisensa jälkeen muuttaneet omilleen. Mutta mä olen harjoitellut kaiken hitaasti ja rauhassa. En ole pitänyt mitään kiirettä. Ehkä sillä tavalla olen, ainakin tähän asti, välttynyt suurilta turhautumisilta ja masennuksilta. Mä olen nauttinut kaikesta avusta mitä olen tähän saakka saanut. Kerrankin on lupa heittäytyä avuttomaksi ja saada moniin asioihin muilta apua. Mikäs sen lokoisempaa.

Mä olen myöskin saavuttanut muutamia unelmiani, oman asunnon lisäksi, tässä vuoden aikana. Asuin edes hetken Helsingissä, kuntoutuksessa kylläkin mutta kyllä mä siellä pari kuukautta asuin. Mä matkustin Pariisiin, tein tv-ohjelmaa, olin radiossa eli näin kuinka televisiota ja radiota tehdään, kirjoitin ylioppilaaksi ja seikkailin milloin missäkin kavereideni kanssa. Lisäksi mähän otin tatuoinnin, josta olin haaveillut pitkään. Nyt sain sille kauniin tarkoituksenkin. Enpä olisi uskonut vuosi sitten keväällä, että toteutan vielä unelmiani. Vieläpä näin nopeasti. Seuraavia unelmiani ovat muunmuassa ajokortti, Lontoon matka, korkeakouluun pääsy sekä joku joka hemmottelee mua.

Uskon siis muuttuneeni paljon vuodessa, mutta varmasti olen todella samanlainenkin kuin silloin. Ainakin toivon niin. Toivon, etten ole ihmisenä muuttunut siitä mitä olin kun ensimmäistä kertaa vierailin osastolla 22. Silloin musta ainakin pidettiin kovasti, tai siltä musta tuntui. Haluan olla se sama Jassu paljon parempi kuntoisena ja terveempänä vain. Unelmat mulla ainakin ovat hyvin paljon samankaltaiset kuin ennenkin.

Miten tämä kirjoitusvimma iskee aina yöllä? Tai silloin kun olen menossa nukkumaan. No parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Nyt unille, öitä.
xoxo, Jassu

28 kommenttia:

  1. Aivan mahtavaa kun sulla menee nyt hyvin,olet upea ihminen kun jaat ilot ja surutkin meidän kesken.Toivonkin että jaksat jatkaa blogiasi,onnea uuteen asuntoosi.

    VastaaPoista
  2. Ihanaa lukea, miten hyvin olet saanut elämäsi jatkumaan suuresta elämänmuutoksesta huolimatta sekä myös tehnyt jo monista haaveista totta! Olet ihastuttava nuori nainen ja uskonkin, että tulevaisuus tuo tullessaan sinulle vaikka mitä upeita asioita! Ansaitset rinnallesi miehen, joka arvostaa sinua ja pitää sinua kuin kukkaa kämmenellä :)

    Mukavaa syksyä, Jassu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kiitoskiitos! Hyvää syksyä sulle :)

      Poista
  3. hey mate!

    Carpe Diem

    Tartu hetkeen ja tiedän,että joku norjalainen keihään heittäjä (Andreas) hakee sut :)

    VastaaPoista
  4. Ei voi taaskaan muuta kuin ihailla sun tarmoasi :)

    VastaaPoista
  5. Täytyy sanoa että kirjoitat tosi hyvää tekstiä! Olisi voinut olla vaikka lehdessä kolumnina tämä :) Jälleen kerran voi vaan päivitellä miten hyvin olet kuntoutunut kaiken kokemasi jälkeen. Tsemppiä syksyyn ja itsenäisen asumisen haasteisiin, ei ole epäilystäkään ettetkö pärjäisi! Nauti muutoksesta :)
    tv.sairaanhoitaja opiskelija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun oot tota mieltä, että kirjoitan hyvää tekstiä. Kiitos ja kyllä nautin :)

      Poista
  6. Tätä sun blogia on ihana lukea! Vaikutat musta ainakin yhtä pirteeltä omalta itseltäsi kuin pari kolme vuotta sitten leirielämässä ;)

    -Marika

    VastaaPoista
  7. mä niin rakastan tätä blogia! ja ihailen tota sun asennett! (: ois itelläk vähä samaaaa...:D

    VastaaPoista
  8. määki olin 2 viiikkoo sit sairaalassa osastolla 22. ois ollu kiva olla samaan aikaa nii ois voinu tutustua suhun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höh! Menit sinne liian aikasin, hah =D

      Poista
  9. Kanylointi ja ooppera, heh, sait mut kovasti nauramaan.. En oo kanyloidessa kyllä oopperaa kuullu keneltäkään... En edes sinulta sillä ainoalla kerralla kun olen sinua kanyylilla piikitellyt. :)

    Paljon onnea omaan kotiin! Nautihan elämästä, edelleen. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mulla on ollut sit hyvä kanyylipäivä jos en oo laulanut sillon :D Useimmiten nimittäin jonkinlaista oopperaa lauleskelen nii ei satu. Kiitoskiitos yritän nauttia :)

      Poista
  10. Mahtavaa pohdintaa taatulla Jassu-tyylillä kirjoitettuna! Olikin jo ikävä postauksiasi,kun et ole kiireiltäsi ehtinyt täällä niin ahkerana olla :-) Tsemppiä ja kaikkea hyvää muuttoon ja muihin edessä oleviin asioihin!

    VastaaPoista
  11. Minä olen Jassu Sinua reilu kymmenen vuotta vanhempi, mutta me aiotaan elää piiitkä ja antoisa, ihana elämä! Olen varma, että tulee päivä tulevaisuudessa, jolloin näen Sinun kävelevän ! KAIKKI ON MAHDOLLISTA. eloterveisin -Maria-

    VastaaPoista
  12. Hieno ja upea postaus - asenne taas niin kohdallaan! Keep on going.....
    ja iloa elämääsi, joka päivä! Ja uuteen vaiheeseen elämässäsi, omassa kodissa!
    Ja hah, aika seikkailu tuo Ikean reissu -----

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! :) Oli kyllä aika seikkailu..

      Poista
  13. Hei Jassu, mun on ihan pakko kommentoida kun puhuit osasto 22:sta. :) Näin pitkästä aikaa mun sairaanhoitaja kummitätiäni, ja koska ite opiskelen fyssariks tuli jotenkin puheeks pyöristyypit ja se kuinka ihailtava tyttö oot. Kummitäti on ollut töissä 22:lla ja sanoi että oot livenäkin ihan yhtä pirtee ja iloinen kun netin kautta vaikutat. :)

    -Fyssariopiskelija, jota motivoit opiskelemaan lisää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että mahtavaa! Todella hienoa jos motivoin =)

      Poista