sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

lentoon

Moikkamoi jälleen! Mulla oli tässä joitakin päiviä hieman ongelmia tietokoneen kanssa, joten on jäänyt tämä blogin ylläpitäminen erittäin heikolle tasolle. Kerronpa pikaisesti mitä kaikkea olenkaan puuhastellut Pariisin reissun jälkeen. Hmm.. ensinnäkin olen ollut todella paljon kavereiden kanssa. Olen muunmuassa viettänyt kaverin kakskymppisiä, käynyt Jypin pelissä, ollut osana illanistujaisia ja käynyt salilla. Jonkin verran olen touhunnut, vaikka kipeänäkin olin välissä - ainiin ja kävinhän mä pari kertaa sairaalassa pikavisiitilläkin.
Mutta nyt vihdoin kerron pyöriksellä matkustamisesta lentokoneessa.

Lentokone + pyörisminä

Olin siis muutama viikko sitten ensimmäistä kertaa lentokoneessa halvaantumisen jälkeen. Enkä tiennyt kyllä yhtään miten koneeseen pääsee tuolin kanssa ja missä mun oma Jabiili matkustaa lennon ajan. Mä pelkäsin, että ihan varmasti ne hukkaa mun tuolin ja se löytyy jostain Thaimaasta.


Heti alussa Helsinki-Vantaan kentällä homma luisti erittäin sujuvasti. Pääsin eri tiskille (vai mikähän se nyt on) kuin muut, laittamaan ruumaan menevät laukut, joten ei tarvinnut jonotella. Tämän jälkeen jatkoimme nopeasti siihen ömm.. tarkastukseen? Läpivalaisuun? Sekin sujui ongelmitta. Tuolihan siinä piippasi ja mun selässäkin on tuhottomasti rautaa, joten ne vielä tarkasti mut jollain pikkulaitteella muistaakseni. Aikaa tähän "lisätarkastukseen" meni ehkäpä noin 20 sekuntia. Näiden perusjuttujen jälkeen oli odottelua, kunnes pääsimme täyttämään konetta.

Mut vietiin ekana koneeseen. Kaksi miestyöntekijää tulivat työntämään (olisin itsekin voinut kyllä kelata) mut koneen ovelle, jossa mut siirrettiin todella kapeaan tuoliin, jota ei voi itse kelata. Mut sidottiin tuoliin kiinni ja siirryimme sisään koneeseen. Koneessa perutettiin meidän penkkien kohdalle (jep, istuimme Mariannen kanssa aivan normaalisti kaikkien muiden seassa) ja nämä kaksi miestä nostivat mut ikkunapaikalle (toinen nosti kainaloista selkänojien yli kurottuneena ja toinen oli penkkien välissä nostamassa polvien alta). Tämän noston jälkeen tajusin, että olisinhan mä itsekin osannut pomppia sinne ikkunapaikalle.
Jabiili jäi koneen ovelle ja se vietiin vissiinkin ruumaan lennon ajaksi. Ja tallessa pysyi! Huh.

Kun mut oli saatu paikoilleen ja kone täytettyä pääsimme vihdoin liikkelle. Lentoon saakka emme päässeet. Kone hajosi. No eikun varaosa paikalle ja korjaamaan. Ei auttanut, joten kone tyhjäksi ja ihmiset bussilla takaisin terminaaliin. Mä ja Marianne odoteltiin sitten siinä, että mut tultiin siirtämään taas siirtymistuoliin ja ne kaksi miestä kantoivat mut portaat alas autolle. Kentällä jouduin hengailemaan sitten kentän omalla tuolilla (oli muuten pirun jäykkä). Odottelimme tovin uutta konetta ja uusi yritys! Tällä seuraavalla koneella pääsimme vihdoin lähtemään.

Ranskassa koneesta poistuminen suijui jo vanhalla rutiinilla (heh, kerran jo koettu poistuminen). Kaksi ranskalaista avustajaa siirsivät mut koneesta pois viimeisenä. Koneen ovella siirryin kentän omaan tuoliin ja siitä sitten lähdettiin! Ja vauhdilla! Ranskalainen mies puhui kamalan nopeasti ranskan sekaista englantia ja paineli menemään kamalaa kyytiä pitkin kentän pitkiä käytäviä. Marianne ja laukut tulivat vanavedessä lähes hölkkäämisvauhtia (vitsivitsi, ei nyt ihan). Vihdoin pääsimme kohtaan, jonne laukut tulevat. Siinä se ranskalaismies sanoi jotain todella nopealla englannillaan ja nappasi mut mukaansa. Katsoin Mariannea ihmeissään, ja Marianne kerkesi just ja just huikata, että "lähette vissiin sun tuolia hakemaan".

Siinä taas mentiin. Järkyttävää kyytiä pitkin käytäviä. Yhtäkkiä pysähdyimme, nainen törkkäsi mulle englannin kielisen lehden käteen ja päättelin, että nyt sitten odotellaan. Hymyilin vain tyhmänä kun nämä kaksi avustajaa puhuivat ranskaa, ja en todellakaan ymmärtänyt sanaakaan. Siinä mä ihmettelin, että millonhan nään Mariannen seuraavan kerran ja missähän mun tuoli viipyy. No jonkin ajan kuluttua avustajamies haki Mariannen paikalle ja odoteltiin yhdessä mun tuolia. Viimein se saapui ja pääsimme jatkamaan matkaamme taksille.

Takaisin Suomeen palatessa asiat järjestyivät jälleen erinomaisesti. Ranskassa meitä avustettiin ja pääsimme nopeammin lähettämään laukut matkaan yms. Hah, taas pyöriksen hyviä puolia - ei tarvitse pahemmin jonotella. Koneeseen siirtyminen sujui samanlailla kuin Suomessakin, ja lentoon pääsimme jopa ensimmäisellä koneella ilman ongelmia. Suomessa mua tulivat jälleen avustamaan kaksi miestä ja oman tuolinkin muistaakseni sain nopeasti takaisin jo ennen matkalaukkujen hakemista.

Elikkäs voisin tiivistää asian niin, että olipas helppoa ja mutkatonta! Kentillä hommat oli suunniteltu hyvin pyörisläisille ja avustajat osasivat hommansa. Ei todellakaan pelota seuraavalla kerralla lähteä tuolin kanssa matkaan :)

Palaillaan,
xoxo, Jassu

31 kommenttia:

  1. "Jabiili". :DD Ihana Japi!

    VastaaPoista
  2. Näin sut telkkarista kun olit jypin pelissä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin kuulemma sitä edellisellä kerrallaki näkyny kun pelissä olin :D Hahahh. Hyvät paikat pyörisläisillä ;)

      Poista
  3. Tuo Ranskaan saapuminen oli kyllä aika hauskaa (näin jälkikäteen). Ei kyllä naurattanut just sillä hetkellä.
    Mut täytyy kyllä kiittää lentokentän hlökuntaa ihan hirmu hyvästä palvelusta ja ottavat todella hyvin huomioon p-tuolissa istuvat. :)
    Japi unohti mainita että me päästiin ihan ikiomalla kyydillä koneelta terminaaliin (koneen hajottua Helsingin päässä), kun taas muut tunkivat busseihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahh! :D AIVAN, unohin iha mainita ton privaattiauton ;)

      Poista
  4. Hei löysin sun blogisi sattumalta kun olin jo käymässä nukkumaan perjantaina,ajattelin vielä surfata vähän netissä mutta blogisi imaisi mukaan.Havahduin 02.00 aikoihin että vieläkin luen tätä,oli pakko lopettaa kun aamulla oli töihin mentävä kuudeksi.Ei olisi malttanut no luin sitten loppuun illalla,sä olet vaan niin ihka ihana ja sun huumori on hauskaa.Olen seurannut lehtijuttuja tästä kolaristanne se on niin koskettanut,sekin `"kolariuhri taistelee elämästään"silloin ajattelin tätä tyttöä että kumpa selviäis(en tiennyt silloin sun nimeäkään)
    Kun luin blogisi tuli mieleen muutamia asioita tuosta kolarista joita haluaisin kysyä,jos sulle vaan sopii en missään nimessä tarkoita loukata sua.Oletko lukenut uusimman tuulilasi lehden siinä on kuukauden shokki juttu teidän kolaristanne?
    Tässä jutussa selviää kuinka raju se oli ja on ihme että kukaan voi siitä selvitä.Teidän pelastus oli tukeva auto ja että kaikilla viidellä oli turvavyöt kiinni.Oletko koskaan ajatellut että olisitte kaikki luultavasti kuolleet jos ei turvavyöt olisi ollut päällä?

    Tunnen lähipiiristäni tutun joka on myös halvaantunut,ajoi kolarin humalassa eikä ollut turvavöitä,hän katuu nyt tyhmyyttään kun olisi voinut estää sen.
    Te olitte viksuja nuoria kun olitte turvavöissä eikä kuski ollut humalassa,te olitte TÄYSIN syyttömiä tähän,mutta saitte kärsiä.Te ette olisi voineet tehdä mitään estääkseen kohtaloa,joten onko tapahtuma tässä valossa helpompi hyväksyä?

    Kohtalo oli raskas kun menetit ystävänsä otan osaa.Mutta sun selviämiselläkin täytyy olla tarkoitus kun oot niin iloinen ja sä säteilet valoa ja rakkautta koko ympäröivään maailmaan.Tätä blogia on kiva lukea se tekee niin hyvälle tuulelle,nyt tais tulla vastausten pituusennätys toivottavasti et tykkää pahaa. Vielä tuli sellanen kysymys mieleen miten kaverisi koki ne hetket kolarin jälkeen ennenkuin teidät saatiin pois autostanne,sähän kerroit ettet niistä muista mitään?
    Luulivatko kaverisi teidän takapenkin tytön kuolleen kenties,vai muistavatko he mitään tapahtumasta?
    No tässä tämmöisiä ajatuksia ja henk.koht. kysymyksiä en tosiaankaan tarkoita loukata,toivottavasti ei tullut ikäviä muistoja tämän takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole lukenut sitä juttua vieläkään. Kyllä mulla on kotona se lehti, mutta en tiedä miten en ole saanut sitä vielä luettua. Luen kyllä pian. Ja kyllä mä olen joskus ajatellut sitäkin, että olisimme kaikki luultavasti kuolleet jos ei olisi turvavöitä käytetty. Onneksi käytimme (kuten aina kaveripiirissäni on tapana)!

      Uskon, että mun on ollut helpompi hyväksyä tapahtunut, sillä olimme täysin syyttömiä. Sairaalassa kun tajusin kolarimme tapahtuneen kysyinkin heti "kenen syy se oli?". Ja varmasti siis auttoi se, ettei me tehty mitään väärin.

      Mä en kommentoi kavereideni puolesta tänne mitään valitettavasti. Tämä oli niin vaikea asia mun kavereillekin, etten halua puhua heidän puolestaan :)

      Kiitos todella paljon kommentistasi!

      Poista
  5. En saa mun kiitollisuutta nyt mitenkään mahdutettua tähän tai ilmastua sitä sanoiks mutta yritän silti parhaani. Miun paras kaveri halvaantu pari vuotta sitten ja sen jälkeen on kaikki ollu jotenkin kauheen vaikeeta sekä hänelle että miulle. Meillä oli niin paljon kaikkia ihania suunnitelmia ja kaikkee mitä haluttiin tehä ja sitten se ei yhtäkkiä ollukaan mahollista. Siun blogi avas ensin miun silmät sille että me voidaan tehdä vaikka mitä vaikka toinen onkin pyörätuolissa. Esittelin siun blogin eilen sille miun kaverille ja tän jutun luettuaan hän varas meille matkan Pariisiin. Sen jälkeen me vielä juteltiin monta tuntia kaikesta mitä on tapahtunu ja tajuttiin että me ollaan jotenkin etäännytty. Siun blogin ansiosta me tajuttiin tää nyt ja päätettiinkin että me pelastetaan meidän ystävyys ennen kun se on liian myöhästä. Miusta myös tuntuu että se miun kaveri sai tosi paljon apua tästä siun blogista. En kykene ilmaisemaan miun tunteita tähän järkevästi, mutta oon siulle super kiitollinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan mahtavaa! Siis tuo sun kommenttis. Ihan uskomatonta, juuri tätä mä haluan saada mun blogilla aikaan - auttaa ja avata ihmisten silmiä! Vau. Mä ihan liikutuin tuosta.. ihan mahtavaa :) Huh! Kiitos miljoonasti, että kerroit mulle siitä miten olen voinut auttaa. Mä menen ihan sanattomaksi, kiitos sulle!!

      Poista
  6. Heippa jassu luin tuon tuulilasin jutun,ootte ollu rajussa kolarissa saatte kyllä kiittää turvavöitä että selvisit etkä enenpää ystäviä menettänyt.Hyvä niin kun olet vaan niin söötti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en itseasiassa ole vielä lukenut sitä Tuulilasin juttua. Voisinpa lukaista sen. Kiitos kommentistas :)

      Poista
  7. hahah hyvä tuo "jabiili" :D laitto hymyilee ! mutta tosi hyvin ovat siis suunnitelleet kentillä nuo pyörätuolilaistenkin jutut, mukava että sulle jäi hyviä kokemuksia ja uskallat lähteä uudestaankin reissuun ! hauskaa kevättä jassu <3 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi se on hyvä nimi mun tuolille =) Niin on hyvin suunniteltu, onneksi! Kiitos samoin hyvää kevättä sullekin :)

      Poista
  8. Maailma on edes hieman parempi paikka elää,kun meillä on "jassu" joka tekee pilvisestäkin päivästä aurinkoisen.Sä tuotat uskomattoman paljon iloa niin monille lukijoille kiitos!!!!!

    VastaaPoista
  9. Miks näistä kommenteista ei voi tykätä niin kuin facebookissa?! Komppaan niin edellistä! :) -N

    VastaaPoista
  10. Tuli mieleen että voisit niin halutessaan tehdä postauksen liikkumisestanne autolla,kuinka autoon meno onnistuu jo nyt.Tarvitko apua? ilmeisesti takapenkille meno on liian hankalaa ja istut edessä?Joku toivoi aiemin postausta vakuutusasioista sekin olisi kiva,mutta jos on liian yksityisyyteen menemistä niin ymmärrän ettet halua niistä kertoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu!! Siis hyvä idea tuo autopostaus :) Vakuutusasioista en oikein tiedä.. voisin jossain postauksessa jotain mainita, mutten viitsi ehkä aivan tarkkaan kertoa niistä :)

      Poista
  11. ihana jabiili :D makin oon ihan koukuttuneena lukenut tata sun blogia siita asti kun tallasesta kuulin, en oo vaan ennen saanu aikaseks kommentoida mitaan. olin ite ihan toisel puolel maailmaa enka ees tiennyt mistaan tapahtuneesta kunnes vasta sit kun aloin tata lukee. mut oon ma nyt taas jyvaskylassa vahan aikaa ja yritan aina kaikkial sua bongailla ;) joitain muita mun seuraamii blogeja hypin yli jos on tylsaa tekstia mut tan luen _aina_ kun uutta tekstii tulee. taa on vaan ihana, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö oo hieno nimi :D Ei olla vissiin missään törmäilty, ihme kyllä! Jyväskylä on kuitenkin sen verran pieni :) Kiitos itselles!

      Poista
  12. Joo, minäkin kaipailin tykkää-nappulaa...:D Mä hehkutin töissäkin sun blogia...toivottavasti moni saa susta ja sun positiivisuudesta voimaa ja ymmärtää mahdollisuutensa!
    Iso-hatun-nosto!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah :D Voi kiitos! Ja juuri sitä varten mä tätä kirjoittelenkin, että tästä vois saada voimaa (ja neuvoja yms.) :)

      Poista
  13. tuulilasin lukija myös18. huhtikuuta 2012 klo 10.50

    Niin teidän kolari ei ollut tyypillinen nuorisomälli,vaan olitte ihan syyttömiä.Ei ylinopeutta,alkoholia,kaikilla turvavyöt.Siksikin on kiva lukea sun kuulumisia.

    VastaaPoista
  14. Sun blogi on paras jota luen :) Oot ihan mahtava, ja niin kaunis!

    VastaaPoista
  15. Hei,
    Minua kiinnostaisi lukea myös tuo juttu tuulilasi lehdestä. Näkeekö sitä netistä jostain, yritin etsiä mutta en oikein tiennyt millä hakusanalla olisin etsinyt joten en löytänyt...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka, yritin katsella sitä netistä mutta mäkään en kyllä löytänyt.. Hmm. Viimeviikon Tuulilasissa se juttu oli, kuinkahan usein sitä lehteä ilmestyy? Että onkohan tota lehteä enää myynnissä.. Ja rikkoisinkohan tekijänoikeuksia jos kirjottaisin sen jutun tänne. Pitääpä selvitellä.

      Poista
    2. Kiitti! :) Hmm mäkään en kyllä tiedä onko se laillista, et saisko sitä skannata tai kirjottaa.....

      Poista
    3. Nii-i.. En ole vielä kysellyt tästä asiasta, mutta yritän piakkoin ottaa selvää..

      Poista
  16. Vinkkinä voisin sanoa, että lähtöselvityksessä voi pyytää tuomaan jabiilin määränpäässä koneen ovelle. Silloin jää yksi turha siirto väliin, pystyy tarkistamaan heti tuolin kunnon (muista tarkistaa aina, että kaikki osat on tallessa. nimim. kokemusta on :) ja pääsee nopeammin eteenpäin. Joskus raavaat miehet siirtävät jopa suoraan omaan tuoliin ilman siirtotuolia "kultatuolissa".

    Olen matkustanut pyörätuolia käyttävän ystäväni kanssa eri puolilla maailmaa ja en ainakaan muista, että olisi joku paikka jäänyt näkemättä tai käymättä tuolista johtuen. Ranskassa emme ole käyneet.

    Tyylikäs blogi ja mielenkiintoisia juttuja :) Kiitos!

    VastaaPoista