keskiviikko 15. tammikuuta 2014

"liian rankkoja asioita"

Heippahei jälleen! Tahdon vastata pitkästä aikaa/ensimmäistä kertaa  (??) muutamaan kommenttiin pidemmästi. Haluan selventää asioita, jos ja kun uusia lukijoita on tullut tässä ajan mittaan, eivätkä kaikki välttämättä ymmärrä, mitä blogiltani haluan.


Miten sun aivovamma näkyy sun arjessa? Mitä niille muille kolarissa olleille kävi?
Vastasin tähän: "Eipä näy mitenkään ja muista en puhu täällä sen enempää, mitä olen joskus ehkä kertonut, joten lukaise ensimmäisiä postauksia.. Niissä saattaa olla jotain asiasta."

Miksi et? Onko ne liian vaiketa asioita sulle käsitellä?
Vastasin tähän: "Tämä on blogi elämästä pyörätuolissa, ei onnettomuustarina. Mä olen antanut kasvoni ja paljon elämästäni julkisuuteen, eivätkä mun kaverit. Kaikki (ainakin useimmat), jotka ovat blogiani alusta asti seuranneet tai tuntevat mut oikeasti, tietävät että ne eivät ole liian vaikeita asioita mulle käsiteltäviksi. Ehkä kaikki eivät tahdo tietojaan julkisuuteen..?!

Hm. kuulostaa siltä, että ne on liian rankkoja asioita sulle :) Voisit saada paljon enemmän lukijoitakin blogiisi jos olisit avoimempi. Blogisi olisi kiinnostavampi jos kirjoittaisit välillä tunteistasi.
Vastaan tähän nyt: Haluan vain selventää, että Rakkauspakkaus on blogi elämästä. Elämästä pyörätuolissa. Nuoren naisen ihanaa elämää pyörätuolista käsin. Eivätkä edes kaikki asiat liity pyörätuoliin. Kerron asioista, joita koen tai näen ihan tavallisena tyttösenä. Tämä on lifestyle -blogi, joka sai alkunsa onnettomuuden jälkeisistä kuvioista, mutta kasvoi eteenpäin siitä ajasta.
Mä en tahdo Rakkauspakkauksen olevan "onnettomuusblogi", pelkkä surullinen tarina nuorisoporukasta, jotka menettivät paljon. Ei, ne asiat on käyty läpi täällä(kin) jo niin pitkälti, kuin mä itse olen tahtonut. Mä en ole saanut tai edes kysynyt kavereiltani lupaa kertoa heidän "tarinoitaan" täällä. Mä en tahdo, että hekin joutuisivat tähän mylläkkään, mitä blogi"julkisuus" tuo tullessaan. He eivät ole valinneet samaa kuin mä; antaa itsensä kenen tahansa arvosteltavaksi ja kommentoitavaksi. Välitän heistä niin paljon, etten jatkossakaan aio kertoa heidän yksityisiä asioita kenellekään.
Siinä olet oikeassa, että ne ovat rankkoja asioita ja kyllä, liian rankkoja. En tahtoisi kenenkään joutuvan kokemaan samaa. Mutta mä olen ylittänyt vaikeudet ja kohdannut tapahtuneen. Mä olen kestänyt kaiken, mitä onnettomuus toi tullessaan. Enhän mä muuten olisi tässä; takana kymmeniä lehtihaastatteluja, yksi dokumentti televisioon sekä opetusmateriaalia dvd:lle. Lisäksi olen käynyt puhumassa yläkoululaisille, hoitoalan ammattilaisille ja kaiken kukkuraksi eduskunnassa onnettomuudesta selviämisestä, elämän opettelusta uudelleen uudella tavalla ja mahdollisuudesta nauttia elämästä.
Jos se, että purkaisin kavereideni kokemukset ja avaisin kaikki omat tuntemukseni julkisesti kaikkien luettavaksi, toisi lisää lukijoita blogilleni, niin antaa olla. Mä en maksa sellaista hintaa julkisuudesta. Mä olen sietä mieltä, että laatu korvaa määrän, myös lukijoissa. En tahdo satuttaa mulle rakkaita ihmisiä blogin suosion hinnalla.
Vielä muutama sananen noista omista tunteistani. Kyllähän muuten kirjoitan usein niistäkin! Mun tuntemukset kun vain sattuvat olevaan useimmiten onnellisia, innostuneita ja tyytyväisiä. Mulla ei ole aihetta kirjoittaa siitä kuinka rankkaa tai kamalaa mun elämä on, koska se ei ole sitä. Mä olen aidosti onnellinen ihminen, jonka onnellisuus kumpuaa kaiken ikävän yli useimmiten. Ehkä et vain huomaa mun kirjoittavani tuntemuksistani, koska ne eivät ole negatiivisia?



Mä kirjoitan tätä blogia. Mä päätän, miltä tämä näyttää ja mistä täällä kirjoitan. Suuressa osassa blogiani on tietenkin pyörätuoli ja siihen johtanut onnettomuus. Tottakai, onhan kaikki kolme vuotta sitten tapahtunut ollut suurin asia tähän astisessa elämässäni. Ei sitä voi kieltää, enkä aiokaan. Tahdon jatkaa samaa rataa kuin tähänkin asti: pitää blogin raikkaana, iloisena ja ehkäpä innostavana. Kerron melko avoimesti arjestani, seikkailuistani, kokemuksistani ja haaveistani. Mielelläni kuulen jatkossa, kuten ennenkin, myös teidän lukijoiden mielipiteitä siitä, mitä blogini voisi sisältää. Otan vastaan parannusehdotuksia, postausideoita sekä haasteita ja kritiikkiä.

Älkääkä käsittäkö väärin, en loukkaantunut näistä kysymyksistä, jotka johtivat kirjoittamaan tämän postauksen. Mä vain olen saanut samankaltaisia kysymyksiä aiemminkin ja tahdoin selventää, miksi en puhu näistä asioista täällä. Toivon, että se on teille okei ja muistakaa, että saatte tietenkin kysyä kaikkea. En vain välttämättä ihan kaikkeen tahdo tai osaa vastata.

Nyt sain bloggaamisen ja elämäni kuulostamaan kamalan vaikealta ja raskaalta. Älkää pliis ajatelko niin. Mä pidän hirmuisesti tämän blogin pitämisestä! Saan tästä paljon, varsinkin kun saan kommentteja teksteihini; ne ovat suurin palkinto koko hommasta. Ja elämäni pyörätuolissa.. pidän siitäkin! Olen äärettömän onnellinen juuri nyt ja juuri tälläisenä. Herään jokainen aamu kiitollisena siitä, mitä mulla on. Jatketaanko siis eteenpäin, menneisyys mukana hyvänä oppaana, tästä päivästä nauttien ja tulevaisuutta rakentaen?


Rakkaudella,
Jassu







32 kommenttia:

  1. Missä dokumentissa olet ollut mukana? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toistaiseksi tuntemattomasta syystä :)

      Poista
    2. Voitko linkata sen jakson koska olisi kiva kattoa se ?

      Poista
    3. http://www.popscreen.com/v/81eGN/Toistaiseksi-tuntemattomasta-syystä-Jasmine-Saloranta tuosta pitäs löytyy

      Poista
    4. Tuosta pitäs löytyy http://www.popscreen.com/v/81eGN/Toistaiseksi-tuntemattomasta-syystä-Jasmine-Saloranta

      Poista
  2. Hyvin sanottu. Sinä olet blogisi päätähti, päätoimittaja ja myös editori. Me lukijat voimme heittää ideoita, mutta vain sinä päätät, mitä blogissasi kirjoitat. Keep up the good work!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin, just tätä hain :)

      Poista
    2. Paras blogi ikinä! Eikös blogin tekiä päätä mitä siihen haluaa ja mitä ei??

      Poista
    3. samaa mieltä Meriannen kanssa! Blogisi idea on positiivisuus (näin olen itse kokenut), jatka vain samaan malliin. Eiköhän se ole lukijan valinta, mitä blogeja lukee tai jos haluaa jotain muuta, niin alakaapa kirjoittamaan itse.

      Poista
  3. Soon moro!
    Mää oon ny lukenu sun blogias aktiivisesti kesästä lähtien ja ny oli pakko heittää kommentti munki. :D Mulle sun blogis on mielenkiintosta ja antosaa luettavaa kaikinpualin osaltaan juurikin tuon positiivisen ja elämänmyönteisen asenteen takia. Siittä vois moni ottaa mallia ( myäskin allekirjoottanu) :)
    Pyörisläisen elämää ja arkee erittäin läheltä seuranneena henk.koht. oman isosiskon kautta ( joka kulkenut pyörätuolilla 26 vuotta) mieltä lämmittää tuo sun mahtava asentees ja näkökulmat ja kokemukset mistä oot kertonu. :) Mieleen tulee erityisesti postaus jossa kerroit kuvien kera rappusissa kulkemisesta kaverin avustuksella ja havainnot mitä teet eri paikoissa asioidessa ( inva-wc, liuskat, esteetön kulku jne) Tuttuja asioita itselle siskon kans kulkies ja todella hyvä että tuot näitä arjen "pieniä" huomioita esille mitä varmastikkaan moni kävelevä ei tulisi muuten eres ajatelleeks. :)
    Ei muutaku hyvää alakanutta vuatta ja jatka samaan malliin! :)
    T. Jonna

    VastaaPoista
  4. Mä tykkään sun blogista just sellaisena kuin se on! Kaikki postaukset oon lukenu läpi, ja täytyy sanoa, että vaikutat ihan älyttömän mahtavalta ihmiseltä. :) Älä koskaan lopeta bloggaamista!

    VastaaPoista
  5. Hieno avaus uuteen vuoteen,positiivisiä ja iloisia juttuja on kiva lukea unohtamatta sitä mitä olet joutunut kokemaan,juuri se tekee tästä blogista niin upean.Laitetaan me kommentteja postauksiisi kuten toivoit on myös kiva saada vastauksiakin.Säilytä tuo elämänmyönteinen asenne tulevana vuonna niin saat nauttia monista ihanista asioista mitä nyt keksitkin sitten,tottakai säilytät miksi edes epäilin höh. :)

    VastaaPoista
  6. En edes muista mitä kautta blogiisi löysin tai miten kauan olen tätä lukenut, kauan. Luin kaikki postaukset alusta loppuun. Miksi jäin lukijaksi? Koska tämä blogi on positiivinen, mukavia juttuja sun elämästä ja aina jää hyvä mieli sun postauksesta. Sulla on aivan mahtava asenne kaikkeen :) Blogi maailma on kyllä muuttunut jo vuodessa paljon raaemmaksi (ikävät anonyymit, pitäisi kertoa ihan KAIKKI ja vikistään kun kaikkia henkilökohtaisuuksia ei kerrottukaan arvon blogin lukijoillee). Mutta kiitos mahtavasta blogistasi jota on ilo lukea! :)

    VastaaPoista
  7. Hyvä Jasmine!
    Jatkathan samaan tyyliin ja toivottavasti mahdollisimman kauan...?!
    Tää on oikeesti ainoo blogi jota olen jaksanu jäädä lukemaan jopa niin että tää on katsottava useasti päivässä että olisko mitään uutta luettavaa...
    Jopa jotkut vastaavaan tyyliin kirjotetut blogit oon hylänny hitaan uusiutumisen vuoksi...

    VastaaPoista
  8. ymmärrän hyvin pointtisi ja et varmasti edes tahtoisi joka päivä tai usein muistella onnettomuutta yms. tai silleen tiiät varmaa mitä.tarkoitan :D mutta niin sulla on hyvä blogi ja tykkään paljon kirjotuksistasi :) hyvää talven jatkoa ja kevää odottelua!:)

    VastaaPoista
  9. Kirjoitit todella hyvin. Näiden toisien kohtalo ei kuulu tähän. Edes heidän luvalla. Blogia seuranneet tietävät, että yksi ei selvinnyt. Eikä sekään kuulu tähän, mutta sen todellisuus on saanut monet pohtimaan, entä jos ..., ehkä on kysytty sukupuolta, ehkä on haettu ihmisen roolia sinun elämässä, siinäkin on eri aspekteja, joita lukijat ei voi tietää. Menetitkö parhaan tyttöystäväsi, poikaystävän jne. Tuo ei ole kysymys ja yhdyssana jälkimmäisessä tarkoituksellinen. Ihmismieli vain aprikoi.
    Monet varmaan miettii, tukiko ja tukeeko yhteiskunta tarpeeksi vammautunutta ja millä tavoin? Tuki voi olla niin monenlaista. Avaako se ovia koulutukseen, työhön jne. Vai lyökö vakuutusyhtiö jotain kouraa ja pärjää sillä. Vai onko se parempaa tukea. Antaako se tarpeeksi vertaistukea. Itse annat muille, monille lukijoillekin.
    Luonnollista kai on miettiä, miten voi olla diagnoosi aivovammasta, josta ei ole mitään seurausta. Tämä voi tuntua hullulle, mutta sanon sinun selvinneen vähällä. Se ei väheksy ja sisältää valtavan arvostuksen sinua kohtaan. Ystäväni sinua vanhempi menetti kaiken, mitä nyt voi menettää ja jäi eloon yksin puhumattomana sidottuna pyörikseen. Sinua ei pyöris sido. Annat kasvot elämälle.

    VastaaPoista
  10. Todellakin just niin. Laatu korvaa määrän!
    Itse ajattelen suunnilleen näin että 1 aito ystävä vastaa ainakin 10 kymmentä surkimusta.

    Pistin tänään muuten blogisi netin alkusivukseni ja aion pitää jatkossakin ellei sinulla ole mitään sitä vastaan Jasmine?!

    VastaaPoista
  11. Hyvin sanottu Jasmiina!:) Uskon että ei kaverisikaan varmastikkaan tykkäisi jos alkaisit kertoilemaan niistä täällä että mitä niille tapahtui. Juuri näin että et vain ala kertoilemaan ja vaikka kertoisit niin eise lukija määrä sillä kasvaisi. Eihän täällä kaikille tarvitse kertoa yksityiselämästäsi! :)

    VastaaPoista
  12. Hieno kirjoitus, hyvin sanottu ja muotoiltu.

    Oon seurannut blogiasi satunnaisesti jonkun aikaa, ja kyllä täällä on kivointa käydä just positiivisten ja elämänmyönteisten juttujen takia, eikä onnettomuusdraaman tai pelkkien pyörätuolijuttujen takia. Oot hieno nainen, ja jotenkin niin helpottavan tavallinen, pyörätuolista huolimatta. Vaikken itse tykkää erityisesti poimia "onni onnettomuudessa" -yksityiskohtia elämän vaikeista käänteistä, niin sen verran on pakko sanoa, että oot varmasti Maailman Paras Esimerkki sellaisille ihmisille, jotka kohtaavat vastaavanlaisia vastoinkäymisiä. Hyvä, kun kirjoitat blogiasi JUURI niin kuin kirjoitat. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin sanottu, Heidi. Ei ole todellakaan tarpeen levitellä muiden yksityiasioita ja omiakin vain sen verran kuin tuntuu itselle hyvältä. Olethan jo avannut maailmaasi ventovieraille aika paljon.
      Mun mies on pyörätuolissa (myös Jasminen tapaan itsenäinen) ja välillä ihmiset luulee, että meidän elämä on jotenkin tosi vaikeeta ja mä oon joku hemmetin supernainen, kun jaksan tätä. Hohhoijaa... Ymmärrän toki, että sellainen tilanne olisi aivan erilainen, jos eläisi paljon enemmän apua tarvitsevan kanssa. Tosin silloin en olisi miestäni edes tavannut. Välillä on esteitä matkan varrella, mutta meidänkin elämä on pääpiirteissään ihan "tavallista".. Reissaillaan, käydään leffassa, ravintoloissa, nähdään kavereita, tehdään töitä jne..

      Poista
  13. Kiitos mukavasta hyvänmielen blogista! Näin sut kerran syksyllä Jyväskylässä Matkakeskuksella ostamassa junalippua, olin silloin just aloittanut lukemaan sun blogia enkä kehdannut tulla sanomaan mitään. Mutta haluan sanoa näin jälkikäteen, että se mielikuva sun positiivisuudesta minkä blogin kautta saa, on oikeassa elämässä potenssiin sata (vaikka näinkin sut vain ohimennen)! Positiivisuus ja iloisuus oikein huokui susta. :) Osaisinpa itsekin olla yhtä positiivinen!

    p.s. Kiitos lumiukkosoppa-vinkistä, tein kavereille joululahjaksi ja niistä tykättiin kovasti. :)

    VastaaPoista
  14. Jopas on oikein utelias ihminen nuo kommentit heittänyt ilmoille.. Hyvin kirjoitettu postaus, minä ainakin tykkään blogista juuri tälläisenä! :-) Ei sillä etteikö kiinnostaisi myös miksi pyörätuoliin olet joutunut, mutta senhän olet täällä jo aikaisemmin kertonut ja juuri niin hyvin kuin lukijoiden "kuuluu" tietää. Jatka samaan malliin!

    VastaaPoista
  15. Ehtoota Japukka! Ugh. Sä oot niin fiksuki! Sen lisäks että oot kaunis ja älykäs ja hyväntuulinen! Mä veikkaan olevani samantyylinen höpöttävä ikuinen optimisti kuin säkin ja mä oon 100% sure että maailma tarvii meitä just tällasina! Jatka samaa mallii, se on hienoo että osaat asettaa rajat bloggailuus ja piät kiinniki niist. Tähä loppuu pakolliin kyssäri. Millai ne liikuntastudion hommat sujuu!?! T: Palotelli.

    VastaaPoista
  16. Hyvä Jassu, loistavasti sanottu! Tää blogi on nimenomaan parasta luettavaa elämänmakuisena ja -iloisena!

    VastaaPoista
  17. Pidemmän aikaa blogiasi seuranneena, nyt on pakko kommentoida.

    Olet ihana, vahva ja erittäin inspiroiva ihminen! Lisäksi sulla on loistava asenne :) Itse hyvin samanlaista kokeneena (en tosin ole pyörisläinen) tiedän omastakin kokemuksesta että on mahdollista elää täyttä ja onnellista elämää. Yleensä ne on ne ulkopuoliset ihmiset, jotka kuvittelevat että elämä onnettomuuden jälkeen on jotenkin kurjaa. Olet varmasti hienosti muuttanut noita käsityksiä, jatka samaan malliin! Samaa aion itse :)
    Mutta joskus toki on huonompia päiviä ja tätä blogia lukemalla saa taatusti hyvän mielen, kiitos siitä sinulle! :)

    VastaaPoista
  18. Olet kehittynyt kirjoittajana valtavasti ja se näkyy varsinkin tällaisissa pidemmissä teksteissä, joita (ehkäpä) olet ajatustasolla pyöritellyt mielessäsi jonkin aikaa. Pidän blogistasi ja elämänmyönteisyydestäsi!

    VastaaPoista
  19. Ihmiset eivät varmaan pahuuttaan kysele asioita, vaan silkasta uteliaisuudesta. Halusta ymmärtää.
    Vaikka oletkin positiivinen, eikä sinun tarvitse surkutella asioita, niin ehkä kriittisyys epäkohtia kohtaan on tarpeen eli ihmisten herättely. Ihan kuten teetkin, kun hotellissa invawc on jotain muuta.
    Esteettömyyden esille tuominen on tärkeää, koska normaalisti liikkuvat eivät näe epäkohtia. Harva osaa suhtautua pyörikseen positiivisesti, kyllä se hävettää monia, pännii monia, tuijotus rasittaa. Kyllä se on monelle elämisen este ja hidaste. Tee siinä työ ja hoida perhe. Jo työn saaminen on haaste, ohittaa kävelevä. Ei se positiivisuus kärsi, jos purkaa tuntonsa. Että näin mennään, kun muuten ei voi. Ei sitä hevillä usko, että kuinka joku on aina niin tyytyväinen kelaamiseen. Se hieman oudoksuttaa. Kolikolla kun on se toinenkin puoli. Joskus se paljastaa enemmän.

    VastaaPoista
  20. reilu vuosi sitten saamani aivovamma on heikentänyt fyysistä toimintakykyäni. olen lukenut blogiasi jonkun aikaa ja se on ollut yksi pieni osatekijä siinä, että olen voinut hyväksyä sen mitä nyt olen ja tulen olemaan. asenteesi elämään on esimerkillinen. surullisia ja vääriltä tuntuvia asioita tapahtuu, mutta niistäkin voi kehittää voimavaroja ja ennen kaikkea _elämä jatkuu_! kiitos kun kirjoitat! :) Salla

    VastaaPoista
  21. http://www.popscreen.com/v/81eGN/Toistaiseksi-tuntemattomasta-syystä-Jasmine-Saloranta

    VastaaPoista
  22. mun mielestä sun blogi on just hyvä tämmösenä! mä oon ainaki ite saanu kaiken itelleni tarpeellisen tiedon sun ensimmäisistä kirjotuksista, uutisista netissä ja siitä dokumentistä. en edes haluais lukee semmosta "onnettomuusblogia" vaan just tämmöstä; ilosta, positiviista ja onnellista blogia! on niin kiva lukee ja huomata, et ihmisel voi olla asiat todella hyvin kaiken sen jälkeen mitä on kokenut :)

    VastaaPoista
  23. Loistavaa tekstiä!
    Olen lukenut blogiasi varmaan alusta alkaen ja tykännyt tyylistäsi kertoa elämästäsi.
    Kerran viikossa käyn tsekkaamassa, että mitähän kivaa olet keksinyt :)

    Elämässä tulee jokaiselle hetkiä, jolloin haluaisi elämän olevan toisin. Niistä muutoksista ja murroksista on vain päästävä eteenpäin ja löydettävä elämästä ne asiat joista voi olla iloinen.

    Itselläni ei ole lasta, jonka olisin niin mielelläni halunnut. Eikä se ole asia, jota mietin kaiken yötä ja päivää. Elämän on jatkuttava, toisinaan asia satuttaa enemmän ja toisinaan asiaa ei edes muista. Luulenpa, että pyöris on sulle vähän saman tyylinen asia. Siitä on tullut arkipäivää ja tapa liikkua, yhtä luontevaa kuin toisille jalat. Olenko ymmärrtänyt oikein?

    Mutta minulla on ihana rakastava puoliso ja elämään sisältöä antava työ, sekä paljon rakkaita ystäviä - niistä olen iloinen ja onnellinen.

    Onnea elämääsi Jassu!

    VastaaPoista
  24. mahtava postaus jassu. arvostan sua ja sun tapaa elää vaikka en edes tunne sua. you go girl! :)

    VastaaPoista