maanantai 11. maaliskuuta 2013

saanko luvan olla itsenäinen?

Tässä postauksessa mä valitan. Enemmän kuin ikinä yhteensä. Olkaa hyvät, Jassu purkautuu osa1/1. Toivottavasti jääkin ainoaksi..  Mua on häirinnyt yksi asia jo pidempään. Tai jonkin aikaa. Ja itseasiassa ehkä muutamakin asia.

Mua ärsyttää suunnattomasti se, että lähes joka paikassa oletetaan pyörätuolilaisella olevan avustaja tai edes joku kaveri mukana. Menen mä melkein minne tahansa, multa kysytään "missä sun avustaja?" tai jos mun tajutaan tulevan yksin niin "pärjäänkö sun kanssa kahdestaan?". Hei c'moon enkai mä liikkuisi yksin jos en pärjäisi itsekseni. Viimeistään silloin kun hyppään taksista tuoliin ja lähden kelailemaan sinne minne nyt olenkaan menossa, multa kysytään "hei mihin sun avustaja tulee?" No ei tule. Mä pärjään yksin. Tai ainakin tahdon pärjätä yksin.

Täytyy myöntää, etten aina kyllä pärjää ilman apua. Sillä sitä ei ole kaikkialla tehty läheskään mahdolliseksi. Sekös mua ärsyttää vielä lisää. Ja joskus vaikka olisikin kaveri mukana, niin kulkeminen on silti hankalaa.
 Esimerkiksi liuskoja tehdään, mutta ne tehdään (joskus) niin hemmetin jyrkiksi ettei pyörisläisellä välttämättä ole mitään mahdollisuutta kulkea niistä edes avustajan kanssa. En ihan oikeasti usko, että esimerkiksi ikääntynyt pariskunta, joista toinen on tuolissa, pääsisi kaikkia ramppeja kahdestaan turvallisesti. Monissa tilanteissa avustajalta vaaditaan voimaa ja ketteryyttä, sekä tuolissa istujalta paljon rohkeutta.
Itse mä olen päässyt aika mahdottomiinkin paikkoihin kiitos ihanien ystävien. Samaa tilannetta ei vaan ole kaikilla pyörisläisellä. Ei ole samanlaisia periksiantamattomia ystäviä kuten mulla.

Mutta kaikesta huolimatta haluaisin pärjätä ihan yksinkin. Haluaisin olla itsenäinen, niinkuin muutkin ihmiset. Onko se liikaa vaadittu?


Ongelmia tulee vastaan mielestäni aivan liian usein jopa invavessoissa. Ja vessassakäynti on kuitenkin ihan jokaiselle ihmiselle välttämätön ja aika henkilökohtainen asia. Ovessa on invavessan kyltti ja vessa on tilava. Mutta siinä saattaa olla kaikki. Ei se todellakaan riitä siihen että olisi helppoa asioida yksin. Olisi kiva jos huomioitaisiin edes se, että ihminen ylettäisi vessapaperiin pöntöltä. Lisäksi mun mielestä ei ole liikaa vaadittu että roskis olisi edes samalla puolella vessaa kuin pönttö. En tiedä olenko liian vaativa, mutta olisi kiva jos pöntön kahvatkin olisivat turvalliset ja tukevat, eivätkä huterat ja käyttökelvottomat kuten useissa vessoissa.
 Viimeksi törmäsin tällaiseen surkeaan invavessaan terveyskeskuksessa ollessani. Olin aivan järkyttynyt. Tai no en edes ollut. Melkein jo arvasin ennen vessaan menoa sen olevan ei-niin-hyvä yksinäiselle pyörisläiselle. Tässäkin tilanteessa kysyessäni hoitajalta missä vessa on, hän vastasi kysymyksellä "missä sun avustaja?". No taas päästään tähän, että ei mulla ole. Löysin kumminkin vessan ja ymmärsin miksi hän kysyi avustajaani. Se oli yksi surkeimmista vessoista jossa olen käynyt. Kahvat oli osittain rikki, lavuaari suihkutti vettä minne sattuu (mun naamalle ja housuille..), roskis toimi jalalla.. Mutta en suostunut luovuttamaan, vaan selviydyin kaikesta itse.

Miksei pyörisläinen saa olla itsenäinen? Onko se niin huono asia, että tahdon pärjätä yksin ilman avustajaa? Ja kyllä, osaan pyytää apua sitä tarvittaessani. Mutta jos tiedän että onnistun jossain yksinkin, niin miksi haluaisin jonkun muun tekevän asiat puolestani? Aivan jokaisella kuuluisi olla oikeus selvitä arkiasioistaan ihan yksin. Miksei sitä voida ymmärtää, että niin haluaa varmasti monet pyörisläisetkin?
Kaikilla ei fyysisesti tai henkisesti ole mahdollisuutta pärjätä yksin, ja onkin erittäin tärkeää saada avustaja jos ja kun sitä tarvitsee. En tietenkään väheksy sitä. Kyllähän mulla itsellänikin isoilla kauppareissuilla ja kuntosalilla on avustaja. Mutta ei muuten, mä en tahdo. Miksi itsenäistä elämistä ei voida tehdä mahdolliseksi oikeasti aivan kaikille ketkä sitä tahtovat?

Suomi on muka tasa-arvoinen maa. Maahanmuuttajille opetetaan suomea, jotta pärjäävät täällä ja saavat töitä. Alkoholisteille maksetaan tukia ja annetaan rahaa laskuihin, jotta heillä olisi kaikki mahdollisimman hyvin ja mahdollisuudet "normaaliin" elämään. Työttömille maksetaan työttömyystukea, jotta he elävät tasa-arvossa työssä käyvien kanssa. Mutta miksi pyörisläiset eivät saa kulkea vapaasti kuten muutkin? Miksei tueta julkisten paikkojen korjauksia, jotta liikuntarajotteisetkin pääsisivät itsenäisesti liikkumaan. Onko se tasa-arvoa, että sä et saa pärjätä itseksesi? Mitäpä jos mä haluan elää loppuelämäni yksin ja tuntea itseni yhtä vapaaksi kuin kävellessäni. Mennä minne tahdon ja milloin tahdon, YKSIN.

Ehei. Tasa-arvoa on se, että sulle on ehkä tehty liuska josta saatat päästä kulkemaan jos sulla on mukana voimakas avustaja. Tasa-arvoa on myös se, että oletetaan sun haluavan avustaja mukaan kun käyt esimerkiksi vessassa. Vaikka pystyisit käymään yksin tarpeillasi, niin ei mahdollisteta sitä, sillä sehän on sitä kivempaa mitä enemmän ihmisiä on mukana kun istut pöntöllä. Eikö? Laitetaan vaan rahaa alkoholistien laskujen maksuun. Liikuntarajoitteiset tyytykööt vähempään.
 Eihän se mitään, kun käydessäni julkisilla paikoilla saatan turhautua niin, että tekisi mieli itkeä ja lähteä kotiin. Ei mun tarvitse olla vapaa, mä olen vaan vammainen.


Mun pointti koko roskassa oli se, miksi riittää, että julkiset paikat tehdään niin, että liikuntarajoitteinen pärjää ehkä avustajan kanssa muttei yksin? Eikö mullakin olisi oikeus päästä minne haluan, vaikka mulla sattuu olemaan renkaat allani? Jokaisella kuuluisi olla oikeus mahdollisimman "normaaliin" elämään ilman rajoituksia.
Varmastikin asiaa auttaisi se, että monien ihmisten asenteet saisi muutettua. Se nyt on ehkä hiukan liikaa vaadittu, mutta pikkuhiljaa. Toinen suuri asiaa auttava tekijä olisi se, että jo rakennusten suunnitteluvaiheessa otettaisiin mukaan liikuntarajotteisia. Sillä tavoin saataisiin rakennettua toimivia ramppeja ja invavessoja. Kyllä, monissa paikoissa onneksi nykyään homma toimiikin hyvin. Mutta aivan liian monissa paikoissa homma ei toimi lainkaan.

Mä olen todella kiitollinen niistä paikoista, joissa kulkeminen pyöriksellä itsenäisesti onnistuu. Ja annankin hyvää palautetta, kun on aihetta siihen. Harvemmin mä uskallan mistään valittaa. Tyydyn siihen mitä on ja syyllistyn itsekin joskus ajatteluun "eihän mun tarvitse pärjätä yksin, oon liikuntarajotteinen". Mutta ei asian tarvitsisi olla niin. Ei todellakaan.

Mulla on ollut tänäänkin sen verran kiireinen päivä, että jouduin väsäämään tämän postauksen nyt illalla, joten antakaa anteeksi sekava asiajärjestys. Mutta toivottavasti mun jutun idea tuli perille jokaisen ruudun taakse.

Lisäys: Asenteet liikuntarajoitteisia kohtaan johtuvatkin usein tietämättömyydestä. Tietämättömyydestä, että liikuntarajoitteiset henkilöt voivat pärjätä itsenäisestikin. Tähän pitäisi saada muutos. Elämä "erilaisena" voi olla täysin normaalia. Ja blogillani pyrinkin kertomaan siitä, jotta edes muutamat ihmiset näkevät kuinka juuri pyöriksenkin kanssa voi elää täysillä itsenäistä elämää.

 Olen kiitollinen siitä mitä on, mutta asiat voisivat olla paljon paremminkin. Kiitos ja anteeksi. Hyvää yötä.

xoxo, jassu


29 kommenttia:

  1. Hei tosi hyvä kirjoitus!

    Mäkään en ymmärrä noita juttuja mitä tuossa sanot. Miksei vammaisen elämää voi tehdä yhtä helpoksi kuin omilla jaloilla liikkuvankin? Perkele! Toivottavasti joku tulee ja korjaa nämä epäkohdat, tätä asiaa pitää vaan saada tarpeeksi kuuluville niin luulisi alkavan jotain tapahtumaankin..

    Eikä niitä invavessoja sun muita liuskoja tarvitse välttämättä pelkästään pyörätuolissa istuva vammautunut henkilö. On sellasia ihmisiä ja erillaisia elämäntilanteita (jokainen pohtikoon tätä itse kuinka moni ihminen vaikka missä tilanteessa oleva) voi hyödyntää näitä mahdollisuuksia, eikä pelkästään se että nämä jutut auttaisivat pyörätuolissa olevaa.

    Ihan oikeesti Jassu... Seuraavan kerran kun joku tulee sulta kysymään että " missä sun avustaja? " Älä niele sitä pureskelematta. Sano vaan sille et " Näytänkö mä susta päästä vialliselle? vaikkei jalat toimikkaan " Et tahdon pärjätä yksin ja jos siellä paikassa ei oo ne paikat sellaset missä ikinä ootkin, että et itse pärjää, nii mee henkilökohtasesti valittamaan siitä ja näytä niille närhenmunat!

    Mun mielestä avustajaa kuuluu enemmän tarvita sellainen ihminen jolla on päässäkin jotain vikaa, ei vaan se et jalat ei toimi! Pyöristuoli auttaa siinä. Mut muuten pitäs saada pärjätä itse. :)

    VastaaPoista
  2. Hyvä teksti! Antoi ajattelemisen aihetta.

    Olisi mielenkiintoista kuulla sama näkökulma esim. tapahtumissa käydessä.. millaisiin epäkohtiin siellä kiinnität huomiota pyörätuolilaisena. Valmistun pian kulttuurituottajaksi ja näistä asioista ei puhuttu mitään koko opintojen aikana. Ja aina mielenkiintoisempaa kuulla sellaisen mielipide, joka pystyy konkretisoimaan epäkohdat.

    VastaaPoista
  3. Vautsi, tosi hyvä ja ajatuksia herättävä teksti! Tää kyllä pitäs ehdottomasti lähettää jollekin päättäjälle! En todellakaan pysty samaistumaan tähän kirjoitukseen, mutta jollakin tapaa pystyn kuitenkin. Työskentelin viime vuonna pyöristä käyttävän henkilökohtaisena avustajana. Se on oikeesti niin mahdotonta päästä jonneki jos on liian jyrkät portaat jossa on liuskat pyörätuolille, niin sehän on aivan mahdotonta avustajankin kanssa saada ylös. Ja en ole koskaan ymmärtänyt, miksi paikoissa on liian korkeat kynnykset. Kaikki paikat on liian esteettömiä, valitettavasti :/.. Lopulta mulla meni selkä niin pahaksi, kun harva paikka oli esteetön, jouduin lopettamaan työt hänen kanssaan.

    Ehkä sulle voisikin olla hyvä työpaikka tulevaisuudessa, että pääsisit suunnittelemaan rakentajien kanssa esteettömiä rakennuksia ;) oot mahtava tyttö ja pidä pääsi pystyssä! :)

    http://tytonmatkassa.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  4. Kiitos! Tässäpä oli ajattelemisen aihetta kaikille! Saako tätä levittää? Esim, linkittää omaan blogiin että "lukekaa ja viisastukaa"? Plus että tämän voisi tämmöisenään laittaa mielipidepalstalle.

    Seuraavan kerran kun sulta kysytään että "missä sun avustaja on?" niin vastaa että:"emmä tiiä, missäs sun?"

    HYVÄ JASSU!

    VastaaPoista
  5. Terve Jassu, saat luvan olla itsenäinen.
    Ensimmäistä kertaa luen blogiasi, ja tekstisi vaikuttaa kiinnostavalta ja kypsältä. Lukiessani tätä blogia muutamassa kohdassa samaistun sinuun, kirjaimellisesti.

    Meillä on yhteistä asiaa: vammaisuus. No tai "vammaisuus". Paitsi olen kuuro, ja äidinkieleni on suomalainen viittomakieli sekä suomen kieli ja mun kulttuuri on viittomakielinen sekä suomalainen. Tää tarkoittaa, että olen myös kaksikielinen.

    Ensinnäkin sellainen oletus, että pyörisläisellä on aina mukana avustaja, on kyllä ärsyttävä, varsinkin siinä mielessä ettei pärjäisi yksin. Tämä on tuttu minullekin; oletetaan joskus, että minulla on aina mukana avustaja tai viittomakielen tulkki. Ehei. Elän, harrastan ja teen arkijuttuja itsenäisesti. Tulkki tulee vasta kun sitä tarvitaan, kuten esimerkiksi luennoilla, joissa käytetään pääasiallisesti puhuttuja kieliä. Tai lääkärin luona, mikäli kyseessä on vaiva, josta tarvitsee keskustella paljon. Jne. Lisäksi oletetaan, että tulkki on avustaja. Ei, vaan se on ns. kielellinen kääntäjä.

    Toiseksi vammaisuus on kehittyvä käsite. Eri tilanteissa vammaisuus vaihtelee, ja ympäristö vammauttaa henkilötä. Esimerkkinä olkoon lentokone. Kuurot eivät voi työskennellä lentäjänä, koska eivät voi puhua puhelimessa. Sanon kuitenkin, ettei kuurous olekaan syy siihen, mikseivät kuurot voi työskennellä. Syynä on vammauttava ympäristö. Kuvittele vaikka toisenlaista tilannetta: Tehdään kuuroille tarkoitetun lentokoneen, jossa ei ole auditiivisia laitteita (puhelinta, hälytyslaitetta yms.) vaan pelkästään visuaalisia laitteita (videopuhelua yms.). Sellaisessa lentokoneessa kuuleva ihminen ei voikaan enää työskennellä kommunikaatiomahdollisuuden puutteen, koska hän on vammainen.. siis ympäristö on vammauttanut häntä.
    Näin ollen voidaan miettiä, ollaanko oikeesti vammaisia. Jo "vammaisuus" käsitteeseen itsessään sisältyy hurjan monta ennakkoluuloa, mikä myös vammauttaa taas lisää.

    Jos kiinnostaa jutella, sano vaan tässä. Myöhemmin otan ehkä yhteyttä.
    Eräs Jake

    VastaaPoista
  6. moikka, oon ite huomannu tuon saman ongelman monessakin tilanteessa, ja esim nuo vessat osaa olla joskus tosi hankalia, hienosti sä jaksat kuitenkin pistää hanttiin, etkä todellakaan ole luovuttanut, hienoa!! Tämä antaa taas mullekin voimia jatkaa eteenpäin. P.S ootko käyny lukemassa sitä mun blogiani vielä?

    VastaaPoista
  7. Hyvä Jassu upeeta tuo purkaus ymmärrän ajatuksesi täysin,vaikka on kivat kaverit auttamassa niin eihän niitäkään aina voi vaivata,ja on kiva päästä liikkumaan yksin se antaa itseluottamusta kun pärjää omin voimin.Harmi vaan kun ympäristö ei sitä aina mahdollista,olet tehnyt blogisi kautta aivan mahtavaa työtä asenteiden muuttamiseksi,joten jokin tunnustus olisi paikallaan.Nyt kun olet siellä työharjottelussa niin saisitko kirjoittaa vastaavan purkauksen lehteen,niin lukisi sellaisetkin jotka eivät netissä viihdy.Käytä kaikki tilanteet jotka tarjoutuu kertoaksesi näistä ongelmista julkisuuteen,niin ehkä sitten jotain tapahtuu.

    VastaaPoista
  8. Moikka, oon joskus aiemminkin lukenu sun blogia mutta nyt vasta ajattelin kommentoidakin jotain.
    Oon täysin samaa mieltä sun kanssa. Mun mummu on vammautunut ja isä kanssa (tosin täysin eri tavoin!) joten oon huomannut samoja ongelmia! Lisäksi se, että miten vammautuneita ihmisiä kohdellaan! Ihmiset kulkee päin, eivät huomioi ollenkaan hitaammin liikkuvia ihmisiä ja tyrkkivät, mikä on mun mielestä aivan järkyttävää! Yks toinen asia mikä mua ottaa kanssa päähän on se, että kun kaikki kauppojen hyllyvälit tehdään käsittämättömän pieniksi! ei mahdu rollaattorilla, pyörätuolilla saatika vaunuilla liikkumaan. Ihmiset turhauttuu kun eivät pääse ohitse ja siinä sitä ollaan. Miksei liikkeet voi ottaa huomioon että vammautuneet (ja äidit vaunujen kanssa) voivat haluta yhtälailla jonnekin vaatekauppaan ostamaan vaatteita. Tarvitaanhan me kaikki vaatteet päälle, sehän on inhimillistä! Mua oikein ärsyttää sun puolesta ihan sikana! Mua suututtaa kaikki ihmiset jotka on tosi ennakkoluulosia vammautuneiden ihmisten suhteen. Jo sana "Vammanen" saa ihmisten mieleen useimmiten sellaisen kuvan, ettei tämä pärjää itse ja asuu jossain "laitoksessa hoidossa"! Mua niin suututtaa. En tiiä saitko ees mitään selkoo tästä mutta piru vie mua ottaa päähän!

    VastaaPoista
  9. Olen erittäin samaa mieltä kanssasi tästä asiasta, vaikka en pyöriksen kanssa liikukaan, eikä kukaan muukaan lähipiiristäni. Olen kuitenkin työskennellyt liikuntarajoitteisten sekä kuulo- ja näkövammaisten kanssa useamman vuoden ja sitä kautta alkanut kiinnittää liikkumisen esteettömyyteen huomiota monissa paikoissa ja tullut siihen tulokseen, että esteettömyydelle ei ole kovinkaan montaa ajatusta uhrattu. Vammojen ja rajoitteiden ei pitäisi antaa estää "normaalia" elämää, mutta todella yhteiskunta estää sen vain sen takia, koska kaikilla luonnollisesti on avustajat mukana aina. Kuitenkin samaan aikaan puhutaan, että miten hienoa on jos elää itsenäistä elämää ilman avustajia. Kuulostaa hieman ristiriitaiselta mielestäni.
    Niinkuin joku tuolla aiemmin kirjoitti, että käytä omaa julkisuuttasi hyväksi ja kirjoita näistä asioista mikäli vaan antavat KSML:lla ehkä sillä saa jotain muutosta aikaiseksi ainakin Jyväskylässä jossei muualla.

    Ihailen positiivisuuttasi, älä koskaan menetä sitä! Hyvää kevään odotusta!

    VastaaPoista
  10. Pitää nyt mullakin kommentoida ensimmäistä kertaa. Olin vuoden henkilökohtaisena-avustajana lukiossa opiskelevalle opiskelijalle. Kouluun oli tehty remontti silloin kun oppilas oli alakoulussa ja sieltä löytyi hissi, joka helpotti sisällä liikkumista. MUTTA ne ulko-ovet... Ei mitään mahdollisuutta päästä yksin liikkumaan.
    Koululle oli neljä ulko-ovea. Kaikissa oli niin korkea kynnys, että hän ei olisi päässyt niistä yksin. Yhteen pääsi ilman liuskaa, mutta ongelma oli kynnys. Yhdessä oli niin jyrkkä ja pitkä liuska että olisi ollut todella vaarallista mennä yksin siitä + kynnys tietysti. Yhteen oveen liuska oli ihan ok, mutta kynnys oli siinäkin esteenä. Noh sitten tämä pääovi mistä oppilas eniten kulki.. Ovelle oli jyrkkä&lyhyt liuska ja ovi aukesi ulospäin. Eli ovi piti aina ensin kiinnittää auki. Liuska oli lyhyt&jyrkkä ja siihen olisi tarvinnut aika paljon vauhtia että olisi päässyt sen ylös. Liuska oli myös hyvin kapea. Ja tietty heti perään kynnys. Jos jollain opilla olis päässyt kelaamaan ylös niin ulko-ovi olisi jäänyt auki. Ulko-ovet olivat muutenkin tosi raskaita ettei niitä olisi saanut pyörätuolilla auki.

    Että siinä ei hissi paljon lämmitä, jos ulko-ovista on mahdoton päästä sisälle :D

    VastaaPoista
  11. Ai niin ja ne vessat! Joskus on ollut vessoja, joissa on invavessa ja naisten vessa samassa, joissa olen itse käynyt ja miettinyt että ei todellakaan ole pyörätuolissa kulkevalle sopivia!

    Tsemppiä sulle!

    VastaaPoista
  12. Ihan hyvä kun kirjoitat kaikesta mahdollisesta, myös havaitsemistasi puutteista
    ja epäkohdista. En tiedä onko Suomessa olemassa lakia koskien vammaisten oikeuksia
    ja heihin kohdistuvaa syrjintää, mutta oheistan huvikseni sivuston, josta voit
    lukea miten USA:ssa on nämäkin asiat hoidettu paremmin. Siellä on vuonna 1990 annettu laki nimeltään: The Americans with Disabilities Act of 1990 ( ADA ),
    jossa hyvin tarkasti määrätään, työsyrjinnästä, julkisesta entiteetistä, liikenteestä, majoituksesta, kaupallisista palveluista (mm. kauppakeskukset ),
    telekommunikaatiosta ja vaikka mistä, voit joskus ajankuluksi lukea. Niin
    se pitäisi olla Suomessakin, mutta ilmeisesti mitään lakia ei ole.
    Sivusto, jonka lähetän ei ole itse lakiteksti, vaan Wikipedian selvitys lain pääkohdista, mutta siitä käy kyllä ilmi olelliset kohdat.
    http://en.wikipedia.org/wiki/Americans_with_Disabilities_Act_of_1990
    Joku voisi kyllä perustaa vaikka kansalaisliikkeen lakialoitteen tekemiseksi, jos
    sellaista ei ole. Suomessa on kyllä : "Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista" 3.4.1987/ 380, mutta ei siinä puhuta sanaakaan niistä asioista, joita kirjoituksessasi toit esille ja joita edellä kuvaamani USA:n laki käsittelee, eli ei täällä ole ilmeisesti asiaan paneuduttu laisinkaan. Ei ne rakennukset tulisi paljoakaan kalliimmiksi, jos jo suunnitteluvaiheessa asiat huomioitaisiin paremmin, mutta kun kukaan ei velvoita, niin jää ilmeisesti vapaaehtoisuuden varaan mitä tehdään ja mitä ei. Tv.SJ

    VastaaPoista
  13. Odotan perusturkulaisena jo mielenkiinnolla seuraavaa blogiasi Turun reissustasi ja sen tapahtumista,mutta lue nyt ensin rauhassa edellinen kirjoitukseni. Tv SJ

    VastaaPoista
  14. Hei Jasmin, olin viime syksynä Los Angelesissa Marriot Courtyard El Segundo nimisessä hotellissa ja sielläkin oli huomioitu pyörisläiset täyden kympin
    arvoisesti, kuten alempana voit itse lukea. Suomessa ei voida edes unelmoida
    vastaavasta palvelusta. Jopa uima-alaaseenkin pääsee pyörätuolilla helposti.
    Siinä hotellissa on oikein hotellin nettisivullakin listattu kaikki paikat
    pyörisläiset pääsee menemään ja otin alle kopion sivustosta, josta voit lukea
    kuinka moneen paikkaan on esteetön kulku, eli käytännössä joka paikkaan.


    Accessibility

    For more information call the general manager of the hotel

    Accessible guest rooms have a 32 inch wide opening
    Fitness center entrance is accessible
    Main entrance is accessible
    Pathway to registration desk is accessible
    Registration desk is accessible
    Route to accessible guest rooms is accessible
    Service animals allowed for persons with disabilities

    Business center entrance is accessible
    Hotel has on site accessible self-parking
    Meeting spaces are all accessible
    Pool entrances are all accessible
    Restaurants and lounges are all accessible
    Self-operating lifts are available for some pools

    Tuossa yllä olis esimerkkiä kyllä Suomen hotelleille, vai mitä. Tv. SJ

    VastaaPoista
  15. Tämä oli kyllä upea ja täynnä asiaa oleva postaus! :)

    Itsehän olen tällainen kahdella jalalla menevä henkilö, mutta kun lukee näitä sinun tekstejä, niin osaa katsella asioita myös muusta näkökulmasta. :)

    Mulla on haaveena joskus sitten "isona" olla rakennusmestari/arkkitehti, joten otan kyllä huomioon tällaiset asiat rakentaessa. Toivottavasti muutkin arkkitehdit sen hoksaisivat, että täällä on myös muita, kuin kahdella jalalla kulkevia..

    VastaaPoista
  16. Nyt täytyy tunnustaa, etten ole itsekkään kauan osannut ajatella sitä
    minkälaista on elämä liikuntarajoitteisena. Kuitenkin lähihoitaja opiskelujeni
    myötä olen alkanut kiinnittää huomiota kaupungilla liikkuessani toisenlaisiin asioihin. Siihen minkälaiset tilat on ja onko jokaisella, myös liikuntarjoitteisella henkilöllä mahdollisuus niihin päästä itsenäisesti. Ja valitettavasti totuus on se, että ei ole. Mikä kuulostaa järjettömältä ajatukselta, koska tosiaan eikö jokaisen halutessaan tulisi voida olla itsenäinen ja vastata omasta elämästään. Todella toivon, että näihin asioihin olisi tulossa parannusta. Olisihan se yhteiskunnankin näkökulmasta katsottuna järkevämpi sijoittaa rahaa siihen, että ihmiset voivat olla mahdollisimman itsenäisiä liikuntarjoitteesta huolimatta. Ihanaa että jaksat kuitenkin pitää kiinni siitä, että sinulla on oikeus itsenäisyyteen :)

    VastaaPoista
  17. Mulla itselläni on vasemmassa kädessä erbin pareesi ja toimin käytännössä lähes yksikätisesti kaikessa, mitä teen. Jo käden kanssa törmään hirveän usein oletuksiin siitä, etten pärjää yksinään ja mua yritetään ns. pakkoauttaa - hirveän kiva ajatus kyllä, mutta yleensä kuitenkin kysyn, jos en yksinään pärjää. :) Jos mua alkaa jo toisinaan ärsyttää tämä jatkuva kysely avuntarpeesta, voin vaan kuvitella että missä määrissä se kyseleminen sun kohdalla on... Toivotaan tosiaan, että yhä useammat ihmiset avaisivat silmiään sille, että pyörisläisetkin ansaitsevat samanlaiset olosuhteet itsenäiseen elämään kuin me kahdella jalalla kulkevatkin ja että hyvää esim. invavessasta ei tee vielä se, että pöntön ympärillä on vähän enemmän tilaa.

    Kaiken kaikkiaan todella hieno teksti ja pisti todellakin ajattelemaan! :)

    VastaaPoista
  18. Sallittakoon ja suotakoon valituksesi, sinähän sen tiedät, mikä mättää monessakin asiassa - ja varmasti suuri pointti on tuo, että monet meistä on tietämättömiä - eli erittäin hyvä, että tuot julki näitä sinun näkövinkkelistä katsottuja asioita - kiitos!

    Itse ihmettelin erään aiemman postauksesi tiimoilla, kun kerroit monesta ulosmenostasi, että miten ihmeessä olet niin energinen - ja voiko se olla niin helppoa tuo kulkeminen jne.....mutta et tainnut silloin kertoillakaan epäkohdista vaan ihanasta päivästäsi - vaikka esteettömyys ei ehkä silloinkaan ollut itsestään selvyys....

    Iloa ja valoa elämääsi - ja toivotaan, että näiden postauksiesi myötä meidän muiden maailmankatsantokantamme muuttuu...

    VastaaPoista
  19. Olen ymmärtänyt että käytät taksia varsin usein,en tiedä valitaanko jyväskylässä vuoden taksiasiakas meillä on sellainen titteli vuosittain annettu.Taksikuskit valitsevat aktiivisen taksinkäyttäjän joka on jäänyt heidän mieliinsä mielyttävänä asiakkaana jonka kanssa on ollut ilo tehdä matkaa,oisko sulla olla mahollisuuksia tulla valituksi hihh...

    VastaaPoista
  20. Jeesus Kristus voi sinunkin kävelykykysi palauttaa, vaikka ihmisen keksimä lääketiede ei siihen pystyisikään. Siunausta elämääsi, nuori nainen!

    VastaaPoista
  21. Kirjoituksesi kyllä säväyttää. Kirjoitat, että sinulla periksiantamattomia ystäviä. Tuossa se kiteytyy, että haluatte kokea saman kuin ennen, olla arjessa mukana. Harvemmin sitä haluaa avustajan kanssa tehdä noita juttuja tai edes ikinä. saati, että kykenisi korvaamaan ystävyyden. En minä käy avustajan kanssa leffassa. Ystävät eivät tee yhdessä olemista työnnä tai rahasta.

    Toiseksi kaipaat omaehtoista arkea, mutta kyllä pyöris vammauttaa. Teet älyn hyvää työtä meille muille. Toi loukkaa hirveästi, että puhutaan avustajalle, kumppanille, äidille jne. Onhan se selvä, että on pakko olla vikaa myös päässä ja pahasti. Kaiketi sitä pitää olla tyytyväinen, kun saa entisenlaisen arvostuksen omalta perheeltä, ystäviltä, työkavereilta, oppilaitoksissa jne. Koen itse olevani vapaa yliopistolla, sen kuppiloissa, käytävillä, kirjastoissa ja terveydenhuollossa, kukaan ei epäile järkeäni, ei avustajani ole käynyt kouluja.

    VastaaPoista
  22. Minkälainen laukku soveltuu parhaiten pyöriksen kanssa? Missä pidät kännykän ym?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silloin kun mun tuolissa oli vielä kahvat pystyin käyttämään oikeastaan kaikkia laukkuja, joissa oli suht pitkä kantokahva. Mutta nyt kun ei enää ole työntökahvoja niin reppu on oikeastaan ainut, jonka saa tuolin selkänojaan :) Kännykkä on sylissä, taskussa tai sitten repussa.

      Poista
  23. Eikö pyöris kerää lunta ulkona, joka sulaa lattialle? Kuivaatko vanteita sisällä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerää aika paljon! Nyt kun asun kerrostalossa saan matkalla omaan kämppään lumi sulaa jo matkalla melkein kokonaan. Tai sit keulin rappukäytävän matolla niin, että lumet tippuu renkaista.. Onneks mulla on muovimatot niin ei mee lattia pilalle pienestä lumimäärästä :)

      Poista
  24. Hei vaan :) Ajattelin yrittää vähän piristää, ja tuoda valoa tunneliin, että joku sentään edes ajattelee liikuntarajoitteisiakin :)

    Meillä koulussa opiskeltiin hyvin paljon esteettömyyttä, niin julkisissa tiloissa kuin kotikohteissakin, ja luiska-asioita painotettiin erityisen paljon - ja me ollaan sentään sisustussuunnittelijoita, eikä arkkitehteja! Meilläkin on kuitenkin mahdollisuus - ja velvollisuus - puuttua ongelmakohtiin, joita huomaamme myös rakenteellisella puolella. Eräs tehtävä meillä oli bongata kamaluuksia huonosti toteutetusta esteettömyydestä, ja kyllä itsekin tuli kokeiltua eräänkin ABC:n invavessaa, jossa edes rajoitteeton ihminen ei ylettynyt sinne vessapaperiin. Vierailtiin myös Synapsialla ja muissa kohteissa. Eli pointtina tässä piristysyrityksessä, että jossain on kyllä joku taho joka ainakin yrittää takoa omien opiskelijoidensa päähän, että julkisia tiloja suunniteltaessa kaikki käyttäjäryhmät on otettava huomioon :) Ja välineet siihen on myös opittu.

    - Tuuli

    VastaaPoista
  25. I have leаrn several just rіght stuff here.
    Certainly νalue bookmarkіng for rеvisitіng.
    I wonder how a lot effοrt you set to make one of thеse еxcellеnt
    infοrmаtive web site.

    Here is my web site; http://serwis-militarny.net/

    VastaaPoista
  26. Hello! Quick quеѕtion that's entirely off topic. Do you know how to make your site mobile friendly? My website looks weird when viewing from my iphone4. I'm trying to finԁ
    а theme or plugin thаt might bе ablе to
    сorrect this prоblem. If you have any гecommеndatіons, please sharе.
    Many thanks!

    Have а lοok at my hοmepаge ::
    nose job ()

    VastaaPoista
  27. It's really very complicated in this active life to listen news on TV, so I just use internet for that reason, and take the latest information.

    Also visit my site - Jackpot 6000 free

    VastaaPoista