tiistai 2. huhtikuuta 2013

äidin kalenteri, maaliskuu

Maaliskuu meni niin järkyttävän nopeasti, etten ehtinyt edes tekemään äidin kalenteri -postausta. Ehkä ajan nopea kulku johtui töistä? Tai ihanista keleistä? Hirveästä määrästä tekemistä? Mahdollisesti kaikista edellä mainituista.

Kaksi vuotta sitten maaliskuu ei varmasti mennyt näin nopeasti. Ei mun, eikä varmastikaan mun läheisteni mielestä.
2011 helmikuun kalenterimerkinnöistä kerroin jo aiemmin. Myös tammikuusta olen kirjoitellut alkuvuodesta. Nyt vihdoin, okei kuukauden myöhässä, listaan muutamia kohokohtiani maaliskuun 2011 osalta.

Kuun alussa 3.3. iskä tuli viettämään mun kanssa leffailtaa. Muistan, että maistoin ainakin yhden pringlesin tuona iltana. Se maistui pahalta.
8.3. pääsin ensimmäistä kertaa istumaan pikkupyörätuolissa. Eli siis sairaalan (Jabiiliin verrattuna isossa) pyöriksessä.
12.3. eli noin yksitoista viikkoa onnettomuuden jälkeen, pääsin ensimmäistä kertaa käymään kotona Tikkakoskella. Omassa huoneessa omien tavaroiden keskellä. Nico sekosi aivan täysin nähdessään mut pitkästä aikaa. Se oli ihanaa!
18.3 äiti on merkinnyt jälleen kalenteriinsa, että iskä piti mun kanssa kahdestaan leffaillan. Taisimme katsoa facebook -elokuvan.
19.-20.3 viikonloppuna pääsin kumpanakin päivänä pois sairaalasta. Ensimmäisenä päivänä kävin siskon luona ja toisena kotona.
30.3 pääsin vihdoin askeleen eteenpäin, siirryin Kinkomaalle. Okei, sinne päästyäni musta ei tuntunut todellakaan siltä, että olisin päässyt eteenpäin. Iuh.




Jokaisen kuukauden kohokohdissa mukana ovat olleet mulle rakkaat ihmiset. Perhe ja ystävät.
Jälleen kerran voin vain olla äärettömän kiitollinen kaikille, jotka tukivat mua tuolloin (ja jaksavat mun loistavia juttujani vieläkin). Mulla vaan on maailman parhaat ihmiset. Mun ihmiset.

Enää olisi yksi kuukausi jäljellä. Sillä toukokuussa 2011 mä aloitin mun Rakkauspakkaus blogin tällaisena, pyörisläisenä. Sen jälkeenhän mä olen mun elämäni tähtihetkiä kirjoittanut teidän nähtäväksenne.
(Sitä ennen tämä blogi oli muuten hiukan erilainen, salainen blogi, haha)
Mä en itse edes pysty lukemaan kaksi vuotta sitten kirjoittamiani juttuja. Mulle tulee aivan kamala myötähäpeä. Ehkä joidenkin vuosien jälkeen voi vain naureskella kaikelle, mitä on tullut kirjoiteltua.

Jos vain jaksatte (tämä saattaa tulla järkytyksenä), mä ehkä kirjoittelisin teille jo huomenna uutta postausta. Nimittäin "mun päivää".. Onkohan mulla jäänyt joku tärkeä juttu kirjoittamatta tänne? Voi olla.
Joka tapauksessa, kiitos kun jaksatte lueskella Rpakkausta todella epäsäännöllisestä kirjoittelustani huolimatta! Ja anteeksi hiukan sekavat juttuni. Mun pää on aivan pyörällä nyt, lähinnä kouluhauista.

xoxo, Jassu


8 kommenttia:

  1. sun blogi on aivan ihana (: tätä en sano _yhtään_ pahalla, mut huonolle itsetunnolle tuo lause "mulla vaan on maailman parhaat ihmiset" saa ittensä tuntee niin huonoks,kun en kuulu sun läheisiin. ehkä siitä puuttuu sana 'mulle' tai jotain. (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt en kyllä ymmärtänyt tätä lainkaan? Jos tunnet Jassun niin sitten ymmärrän, ehkä..

      Poista
    2. Anteeksi, mutta mäkään en aivan ymmärtänyt nyt? En hakenut tuolla lauseella sitä, että kellekään tulisi paha mieli. Ei edes tullut mieleen sellanen.. Sitä mä vaan, että mun mielestä mun läheiset on maailman parhaita. Ja oon todella kiitollinen jokaisesta, joka mun elämään kuuluu :)

      Poista
  2. Kiitos päivityksestä :)
    Aurinkoista kevättä huomisellekin :)

    VastaaPoista
  3. Mitä juttua teit silloin viime viikolla ulkona,onko jo julkaistu milloin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm taisin viime viikolla tehdä ulkona eilen lehdessä ilmestynyttä pyörisjuttua :)

      Poista
  4. Joo sitä maailman paras kommenttia voisi tutkia vaikka semantiikan menetelmin ja luultavasti kyseessä on vain symbolinen ilmaisu, joka ilmaisee tunnetasolla jotain mielihyvää. Selvää on, että mitään mittaria tai asteikkoa ei ole olemassa, jolla voitaisiin mitata kuka on maailman paras , kuten vaikkapa Leo- Pekka Tähti on ollut yksislitteisesti maailman paras pyörätuolikelaaja 100 metrin matkalla jo useita kertoja, eli siinä on mittarina aika ja se kuka maaliviivan ekana ylittää. Varmasti. On maailman paras lajissaan. Ystävyyssuhteissa on toisin, kun kyseessä on mielikuvat. Mutta minä ainakin olen aina ollut iloinen, että sinulla hyvät kaverit ja niistä mahdollisimman moni pysyköön mahdollisine tulevaisuuden kiireineenkin. Kiva kun lupasit kirjoittaa lisää ja niitä sun järkkärikuviakin tässä odottaa suurella mielenkiinnolla. Kynnetkin on taas erilaiset, veikkaan. Tv. SJ

    VastaaPoista