tiistai 10. syyskuuta 2013

Äidin ja Isän vastaukset

Vou, olipa urakka. Muutaman päivän aikana käytin tähän postaukseen varmaan lähemmäs kolme tuntia per päivä. Tarkoitus oli vielä lajitella kysymykset lapsuus/onnettomuus/jotain -osiin, mutta sori, ei pysty. Siinä menisi jälleen (ehkä tuhannennen kerran) fontit ja rivit sekaisin..
Kiitos kaikille kysymyksistä edelliseen postaukseen! Kysymyksiä äidille ja iskälle tuli lähemmäs sata, joista muutama jäi nyt pois, sillä samoja tai todella samankaltaisia kysymyksiä oli paljon. Toivottavasti löydätte alta omanne ja saatte vastauksia teitä askarruttaviin asioihin. Äidiltä ja iskältä sellaiset terkut, että kysyä saa jos jotain jäi hampaan koloon! 
Eipä tässä muuta kuin olkaa hyvät:



     1.  Oletteko tulleet varovaisemmiksi tai (yli)suojelevaisemmiksi onnettomuuden jälkeen?
          Ei ylisuojeleviksi ainakaan omasta mielestämme. Varovaisemmiksi..? No molemmat ollaan                 oltu aina  varovaisia kuskeja liikenteessä.

     2.  Osaako elämää arvostaa paremmin, kun lähipiirissä on sattunut onnettomuus?
          Kyllä osaa! Enemmän koettaa ottaa elämästä irti - Nyt eikä sitten kun joskus meillä on aikaa..


     3.  Missä olitte kun tieto onnettomuudesta tuli?
          Kotona aamu-unilla.

  1. Mikä oli ensimmäinen reaktio?
    Kauheeta! Äiti: Kuulin tapahtuneesta aamu-uutisista TV:stä ja olin heti varma, että on meidän nuorten auto. Herätin iskän ja kerroin uutisesta. Iskä lähti tutkimaan asiaa tarkemmin netistä.

  1. Oletteko oppineet elämään eritavalla, pikkujutut ei enää tunnu kovin suurilta yms.?
    Aluksi ei pikkujutut tuntuneet/hetkauttaneet, mutta niin on aikaa kulunut, että kyllä pienetkin jutut saattaa ärsyttää. Mutta maailma ei kaadu pikkujutuista.

  1. Miten saitte tiedon onnettomuudesta?
    Ensin TV-uutisista, sitten tarkistus netistä 112-sivulta, jossa luki "keskisuomalaisten nuorten matka.." ja kolmantena kuskin isä soitti ja varmisti tiedon tapahtuneesta meille.

  1. Mitkä olivat ensimmäiset ajatukset tiedon saatuanne?
    "Nyt äkkiä Ouluun" - iskä. "Näin on käynyt" -äiti.
    Ja molemmilla vaan ajatuksena suoriutua Ouluun, oli sää mikä tahansa. Matkalla odotetaan virallista ilmoitusta poliisilta tai sairaalasta.

  1. Muuttuiko teidän parisuhteenne tai suhteenne lapsiin onnettomuuden jälkeen?
    Kyllä lähensti parisuhdetta, joka on ollutkin läheinen. Samoin suhde lapsiin lähentyi/tiivistyi.

  1. Mikä on ollut kaikkein vaikeinta onnettomuudessa?
    Alun (n. kolme viikkoa) epätietoisuus selviääkö Jasmine hengissä.

  1. Onko Jassu muuttunut, muutenkin kuin fyysisesti, onnettomuuden jälkeen?
    Ei ole. Sama hömppä se on. Nyt enemmän aikaa meille..

  1. Onko autolla ajamisesta tullut erilaista? Tai oletteko panostaneet oman autonne turvallisuuteen enemmän? Onko liikennekäyttäytymisenne muuttuneet?
    Ajamisessa ei tiedostettua muutosta.. paitsi itseasiassa vastaantulevaa liikennettä tulee molempien seurattua entistä enemmän. 
    Autojen turvallisuuteen on satsattu. Molemmat autot vaihdettiin turvallisempiin ja isompiin sekä uudempiin.

  1. Pelkäättekö enemmän lapsienne puolesta nykyisin?
    Kyllä jollakin asteella. Aina ilmoitus kun on päässyt jonnekin perille - tosin näin on tehty aina.

  1. Miten ystävänne, työkaverit, sukulaiset, naapurit yms. suhtautuivat onnettomuuteen, elämään halvaantuneen tyttären kanssa?
    Kukaan ei kiinnittänyt liiemmin huomiota halvaantumiseen, vaan jaksamiseen ja selviytymiseen tapahtuneen jälkeen. Kaikki ovat olleet ok, myötäeläneet kanssamme. Halvaantuminen ei siis ollut missään vaiheessa ongelma.

  1. Miten työnantajanne suhtautuivat onnettomuuteen ja siitä johtuviin poissaoloihin tms.? Jatkoitteko töissä normaalisti vai olitteko poissa/irtisanouduitte?
    Iskä oli vaihtamassa työpaikkaa juuri tuolloin, joten vaihto "hiukan" venyi (10 kuukautta). Iskällä oli siis hyvin aikaa olla Jasminen kanssa.
    Äiti: Sain hyvin työnantajan puolelta järkättyä asiat. Aluksi olin sairaslomalla, välissä yritin tehdä töitä, mutta takapakkien tultua jouduin takaisin sairaslomalle. Käytin myös lomani tuolloin.

  1. Mikä on ollut suurin ilonaihe onnettomuuden jälkeen?
    "Japun silmien aukaisu Oulussa teholla" -iskä
    "Ilonaiheita on ollut (ja on) niin paljon, että vaikea eritellä. Elämä itsessään ja yhdessäolo sekä ihanat shoppailut" -äiti

  1. Pelkäättekö koskaan, että Jassu jää yksin?
    Ei! Ainakaan vielä tähän mennessä.

  1. Oletteko toipuneet paremmin kuin Jassu itse?
    Vaikea vastata. Eihän läheisen osa ole helppo ollut. Toipuminen tavallaan jatkuu/kestää koko elämän, mutta emme "sairasta" sitä.

  1. Mistä teidän perheessä on kiukuteltu/väännetty kättä eniten?
    Kotiintuloajoista ja kotitöistä. Sisaruskinasteluakin on luonnollisesti ollut.

  1. Onko Jassu ollut kiltti vai tuhma?
    Jassu on kyllä aina kiltti ja totellut.

  1. Pidättekö Tikkakoskella asumisesta? Mikä on parasta Tikkakoskessa?
    Tikkakoskeen on tottunu.. voisihan sitä asua muuallakin, mutta koti on nyt täällä ja äidin työ. Parasta Tikkakoskessa molempien mielestä oma koti ja luonnonläheisyys.


  1. Tuleeko mieleen hassuja sanomisia Jassun sairaala-ajalta? (Jassu on kirjoitellut vanhempien kertomia lääkepöhnätarinoita)
    "Big Mac tulee ja syö teidät!". Sanoi hoitajille, että hiukset pitää laittaa nätisti kun tulee vieraita (me, äiti ja iskä siis olimme tulossa). Yöllä Jassu oli karkaamassa hoitajien kanssa häihin ja elokuviin. Vauvakin oli syntymässä - "tämmöstä vaan sattuu" tuumasi Jassu.

  1. Oliko teille henkilökohtaisesti kova totutteleminen samoihin tulevaisuudensuunnitelmien mukauttamisiin, jotka Jassukin ehkä on tehnyt päänsä sisällä? Mahdollisesti jotkut kuvitellut tulevaisuuden harrastukset, perhe tai ammattivaihtoehdot voivat olla erilaisia, kuin olitte ajatelleet?
    Ei ollut. Ei ole tarvinnut tulla joksikin miellyttääksen vanhempia.
  1. Onko Jassu erottunut myös ennen onnettomuutta valoisuudellaan, sosiaalisuudellaan ja positiivisella ajattelutavalla porukasta yhtä vahvasti kuin nykyään?
    Kyllä, heti yksi-vuotiaasta lähtien. Ennenkin valloitti kaikki tutut ja tuntemattomat.

  1. Mistä asioista olette kaikkein ylpeimpiä Jassussa?
    Valoisuudesta, iloisuudesta, energisyydestä, huumorintajusta (varsinkin iskä..), rohkeudesta uusiin asioihin sekä sinnikyydestä ja määrätietoisuudesta. 

  1. Onko jotain sellaista kuviteellista tunnustusta, jonka Jassu teille tulevaisuudessa kertoisi, mitä ette tiedä?
    ??

  1. Oliko teidän vaikea hyväksyä Jassun halvaantuminen?
    Ei ollut.

  1. Onko onnettomuus muuttanut teitä ihmisinä?
    Jasmine saa vastata.. ei kuulemma!

  1. Onko teidän kahden arki muuttunut paljon onnettomuuden jälkeen?
    Ei. Aluksi vuosi 2011 oli melkoista kaaosta, kodinmuutostyöt yms. sekä sairaalassaolot. Nykyään ei.

  1. Jos sulle annettaisiin mahdollisuus, ottaisitko pyöriksen ennemmin itse ja pelastaisit Jassun jalat?
    "Kyllä" -molemmat.

  1. Onko vielä päiviä, jolloin mietitte onnettomuutta?
    Kyllä niitä tulee aina välillä. Ambulanssin näkeminen herkistää todella..

  1. Onko teillä nykyään suurempi huoli Jassusta kuin ennen pyörätuoliin joutumista?
    Ei sen suurempi kuin aiemminkaan.

  1. Kuinka paljon mietitte vielä onnettomuutta ja sitä, että Jassu viettää loppuelämänsä pyörätuolissa? Tuntuuko se pahalta?
    Kyllähän se askarruttaa, mutta näillä mennään! Pyöristä ei mieti, se on Jassua itseään. Elämää ei eletä tuolin kautta vaan sen kanssa.

  1. Oliko Jassulla paha murrosikä?
    Ei pahemmin. Ollut kyllä oma tahto, mutta ei tarvetta kapinoida.. Naureskeli meille kun jotain kiellettiin.

  1. Hyyssäättekö nyt enemmän, kun Jassu on tuolissa?
    Ei hyyssätä.

  1. Onko onnettomuus saanut teidät pelkäämään matkustamista?
    Ei - nyt mennään, kerran täällä eletään!

  1. Onko teidän perheen dynamiikka jotenkin muuttunut, ovatko perheenjäsenten roolit erilaiset kuin ennen?
    Eiii? Perheen "roolit" pysyneet ennallaan.

  1. Kuinka äiti on kaikesta selvinnyt!?
    "Äiti selviää aina". Äitinä olen selvinnyt avoimella ja aidolla tunteella, tunteiden näyttämisellä, puhumisella, itkulla, naurulla, laululla. Aika hoitaa osansa haavoista. Avoimuus - olen itkenyt silloin kun itkettää, olen sitten missä vaan. Myös perheen avulla ja Jassun oma asenne on auttanut!


  1. Saitteko tilanteen alussa ja myöhemmin tarpeeksi tukea, miten koitte vertaistuen?
    Vertaistukea emme ole saaneet vieläkään. Emme ole sitä enää hakeneetkaan.
    Oulussa kriisiapu oli joulunpyhinä lomalla, mutta pääsimme heti arjen alettua juttelemaan kriisityöntekijöiden kanssa.
    Lääkäri teholla otti meidät hyvin vastaan. Kuunteli ja tuki meitä ajatuksissamme. Samoin hoitajat olivat aivan mahtavia koko sairaalajakson ajan, niin Oulussa kuin Jyväskylässä. Iso plussa myös hotellin henkilökunnalle Oulussa.
    Hiukan myöhemmin äidin työterveyden kautta pääsi(mme?) psykologin juttusille.

  1. Oletteko itse antaneet vertaistukea muille?
    Ei olla. Voisimme kylä olla sellaisessa mukana. Olisimme mielellämme tukemassa muita.


  1. Mitä mieltä vanhemmat on TTS-jaksosta ja Jasminen myöhemminkin saamasta julkisuudesta?
    Toistaiseksi tuntemattomasta syystä jakso oli kyllä OK. Oli hienoa päästä siihen mukaan. Ohjelman tekijät olivat mahtavia tyyppejä. Oli helppo työskennellä heidän kanssaan, vaikka kolarista oli silloin vasta noin vuosi.
    Jassun julkisuus - kyllähän se vähän yllätti. Mutta toivottavasti esimerkillään pystyy auttamaan muita vastaavassa tilanteessa olevia ihmisiä. Toivomme myös, että ihmiset ymmärtävät sen, että Jasmine haluaa auttaa esimerkillään muita. 

  1. Oliko TTS-ohjelmaan osallistuja itsestäänselvyys, että äiti on puhumassa eikä isä? Oliko isälle liian kova pala tulla siihen?
    Tuottaja pyysi äidin mukaan. Näki minut (äidin) ensitapaamisella ja halusi juuri minut puhumaan. Iskäkin olisi pystynyt puhumaan, mutta ohjelmaan mahtui vain muutama henkilö.

  1. Oliko lukioon meno Jasminen omatahto vai äidin?
    Ihan Jasminen oma ajatus. Kysyimmekin silloin "oletko ihan varma mihin lähdet?"

  1. Miten Jasmine on suhtautunut muihin siskoihin? Oli riidat tavallisia vai?
    Jasmine on suhtautunut aina hyvin siskoihin. Riidat ihan tavallisia ja iän myötä hävinneet lähes kokonaan. Meidän vanhempien silmissä näyttää sisarusten välit olevan oikein läheiset, oli kyllä läheiset jo ennen onnettomuutta.

  1. Pitikö lapsena muistuttaa turvavyön käytöstä vai huolehtivatko itse?
    Meillä on aina käytetty turvavöitä. Auto ei liikkunut ennen kuin vyöt oli kaikilla kiinni.

  1. Mitä tuntemuksia oli matkalla Ouluun kun sairaalasta soitettiin ja sanottiin Jasminen olevan ainakin halvaantunut?
    Lähinnä päälimmäisenä oli se, että "selviä hengissä, taistele. Täältä ollaan tulossa!"
    Mahdollisella halvaantumisella ei ollut väliä. Pääasia, että selviäisi. "Elämä jatkuu jaloitta, kunhan pää säilyisi isoimmitta vaurioitta"

  1. Miltä tuntuu kun Jasmine on tehnyt itsestään julkkiksen tuomalla elämänsä esille, sen johdosta saanut paljon hyvää mainetta ja titteleitä?
    Ei meille julkkis - aina ollut avoin ja vilpitön. Asioissa mukana jo kouluaikaan, ala-asteelta alkaen.

  1. a) Kuvailkaa toisianne viidellä adjektiivilla
    Äiti iskästä: iloinen, huumorintajuinen, hölmö, rakastettava, avulias
    Iskä äidistä: iloinen, reipas, kaunis, rakastettava, lutunen

     b) Mikä on onnellisen avioliiton salaisuus
    Rehellisyys, niin mukavissa kuin huonoissa asioissa. Puhuminen, puhuminen, puhuminen, hellyys, pussailu. Vastoinkäymiset myös yhdistää/vahvistaa sekä yhdessä tekeminen niin arjessa kuin lomilla.

    c)Koitteko rakkautta ”ensisilmäyksellä”
    Iskä: kyllä!
    Äiti: Hyvin pian.
  1.  d) Perheen motto
    "Carpe diem" sekä "Se mikä ei tapa se vahvistaa"
           e) Raha vai rakkaus
           Molemmat yhdestä suusta: rakkaus

           f) Uskotteko ihmeisiin?
          Molemmat: kyllä!

          g) Mitä olette ammatiltanne?
          Iskä: jakeluauton kuljettaja
          Äiti: lähihoitaja

          h) Kuvailkaa Jassua viidellä adjektiivilla
          hassu, hauska, kaunis, älykäs (tässä kohtaa äiti nauraa ja kirjoittaa älkäs), rehellinen ja vilpitön. 

           i) Millainen Jassu oli vauvana?
          Jo silloin iloinen. Helppo vauva, tyytyväinen.

           j) Onko Jassulla huonoja tapoja?
           Ajoittainen laiskuus ja saamattomuus. Sekä huonomuistisuus.

           k) Mikä on Jassun elämäniloisuuden salaisuus?
           Vanhemmat kuulemma. Ollut rakastettu ja turvattu lapsuus.

           l) Vaikuttaako pyörätuoli kuinka perheeseenne?
           Aai mikä? Hah. Ei vaikuta. Onhan toki jouduttu tekemään kodinmuutostöitä.

           m) Onko toivo ollut joskus menetetty esim. onnettomuuden jälkeen ja mikä auttaa jaksamaan?
          Tottahan alussa tuntui ajoittain toivottomalta kun tuli komplikaatioita toinen toisensa perään ja yleensä              epätietoisuus Jassun selviytymisestä. Jaksamiseen auttoi ihanat ihmiset ympärillä, rukoilu, shoppailu                (terapiamielessä) - jopa iskän mielestä!

           n) Jouduitteko muuttamaan talo pyörisystävällisemmäksi?
           Kyllä, yllättävän paljon yksitasoiseen taloon.
           KLIK <- Jassun postaus kodinmuutostöistä

  1. Menittekö heti onnettomuuden tapahduttua katsomaan Jassua?
    Kyllä, heti lähdettiin Ouluun sairaalaan.

  1. Miten muut sukulaiset/läheiset kuulivat onnettomuudesta?
    Sukulaiset sai tiedon puhelimen välityksellä. Emme itse ehtineet ilmoittaa asiasta - asia oli jo kaikkien tiedossa. Puskaradio siis toimi.

  1. Miten nopeasti onnettomuuden tapahduttua saitte tiedon tapahtuneesta? Mitä kautta? Tarjottiinko teille kriisiapua? Kauan Jassu oli ollut sairaalassa kun tajusitte huolen olevan turha?
    Virallinen tieto onnettomuudesta tuli vasta noin yhdeksän tunnin kuluttua tapahtuneesta. Poliisit kävi kertomassa kotona olleelle pikkusiskolle, siis me olimme jo matkalla Ouluun. Ajomatkalla iskä soitti Ouluun sairaalaan lääkärille - numero saatiin poliisilta. 
    Kriisiapua saimme vasta Uudenvuoden jälkeen. 
    Useampi kuukausi meni varmuuteen siitä, että Jassu selviää - sillä leikkauksia oli paljon!

  1. Millainen Jassu oli pienenä?
    Edelleen.. hurmaava pellavapää!

  1. Tuliko teille koskaan tunnetta, että olisitte voineet tehdä jotakin toisin, ettei onnettomuutta olisi tapahtunut?
    Ei. Se on kohtalo mikä määrää.

  1. Tarvitsiko teidän auttaa alussa Jassua paljon päivittäisissä askareissa? Entä nykyisin?
    Noin vuosi meni, että Jasmine oppi täysin olemaan omatoiminen. Pieniä jelppejä oli silloin aamu- ja iltatoimissa sekä sohvalle siirtymisessä. 
    Nykyisin autellaan lähinnä auton tankkauksessa ja huoltamisessa sekä pienissä kotihommissa sillointällöin.

  1. Mitä toivoisitte Jassusta tulevan isona?
    Onnellinen, omatoiminen, elämään tyytyväinen, rehellinen nainen. Ei katkeroitunut, kyyninen toisia ihmisiä kohtaan.
    Toivottavasti ammatti löytyy alalta, jossa itse viihtyy ja jonka tuntee hyväksi/oikeaksi.. antaa sisältöä ja mielekkyyttä elämään.

  1. Mikä on ollut vaikeinta halvaantumisen suhteen hyväksyä?
    Ilkeät kommentit blogissa!!

  1. Miten asiat ovat onnettomuuden jälkeen muuttuneet?
    Elämän arvostus, myös arki voi olla juhlaa. Erilailla ottaa elämästä "ilon" irti - mm. matkustelu. "Rohkeasti uutta kohti".

  1. Mikä on tyttäressänne paras ominaisuus ?
    Elämänmyönteisyys!

  1. Koetteliko onnettomuus parisuhdettanne?
    Ei negatiivisesti.

  1. Mitä mieltä olette blogin kirjoittamisesta?
    YES! Upeeta, mahtavaa, rohkeaa!

  1. Onko Jassu kasvanut/aikuistunut halvaantumisen jälkeen?
    Toki on aikuistunut - mm. vastuunottamisessa. Kyllähän vuodet on tuoneet ns. normaalia aikustumista, jota on vaikea sanoin kuvailla. Ehkä Jassu on rauhallistunut, jokin töhötys jäänyt pois.

  1. Onko Jassu ikinä allapäin?
    Harvemmin, mutta kyllä toki joskus.

62. Miten vaikeaa lapsen onnettomuus ja halvaantuminen on/oli kestää ja miten pääsitte siitä yli?
Lapsen halvaantumisen ottaisi itselleen mielummin kuin lapselleen! Uskolla, toivolla ja rakkaudella jaksaa eteenpäin.



Toivottavasti kysymysten sekajärjestys ei häirinnyt! Kauniita unia toivottelee Jassu täältä koneen äärestä ja kerrankin taitaa tulla erilainen lopetus. Nimittäin äiti ja iskä suurimman työn tämän postauksen eteen teki..

xoxo, Elina ja Matias

41 kommenttia:

  1. Huippu postaus, suuret kiitokset! :)
    Hymyillen ja kyyneleet silmissä luin. Oli ihana lukea näin positiivisia ja sydämellisiä vastauksia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen välittänyt kiitokset mun vanhemmille :)

      Poista
  2. Ihanat sun äippä ja iskä! :) tosi kiva postaus. kivaa syksyä ja tsemppiä kaikkeen, mitä elämä tuo tullessaan. pysy just tollasena aina, tuut vielä pääsee pitkälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on ihania! Pyritään pysymään tälläsenä :)

      Poista
  3. Erinomainen postaus, hymyilytti ja itketti samaan aikaan. Tällaisiä lisää :)!

    VastaaPoista
  4. Tosi hyvä postaus! :) Katoin äsken sun TTS jakson ja lopussa murehdit siitä, että haluaako kukaan mies sua ikinä. Mun poikaystävän täti on halvaantunut jaloista myös nuoruudessa ja hän on pyörätuolissa. Hänellä on nyt suloinen tyttö ja rakastava mies :) Joten älä turhaan murehdi etukäteen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tykkäsit. Kuulostaapa hyvältä :)

      Poista
  5. Ihana Jassu.Ihanat Äiskä ja Iskä <3

    VastaaPoista
  6. Voi miten ihana postaus. Surullinenkin tosin, kyyneleitä piti niellä parissa kohtaa.

    VastaaPoista
  7. Yhdyn edellisiin, todella ihana ja liikuttava teksti. Itsellekin tuli kyyneleet silmiin. Ihanaa, että sulla on noin vahvat ja rakastavat vanhemmat tukena. Kaikkea hyvää koko perheelle! :)

    VastaaPoista
  8. Kiitokset vanhemmillesi !

    VastaaPoista
  9. Löysin blogisi eilen illalla, ja viime yön ja tämän päivän aikana luin koko blogisi alusta loppuun. Suoraan sanoen, kun tajusin mistä tämä kertoo, kuvittelin tämän blogin olevan varmaan masentavaa luettavaa. No, enpä olisi voinut olla enempää väärässä! Asenteesi elämään ja kaikkeen mitä sinulle on tapahtunut, on aivan uskomatonta. Elämäniloisuutesi loistaa kaikesta läpi, ja en voi kuin ihailla positiivisuuttasi.

    Tuntuu, että jatkossa osaan suhtatutua ihmisiin pyörätuolissa täysin luonnollisesti, kun olen sinun esimerkkisi kautta oppinut, miten täysin tavallista elämää voit elää. Ei voi kuin ottaa oppia ja ihailla sinnikyyttäsi ja iloisuuttasi!

    Hyvää syksyä sinulle! Niin ja iso hatunnosto perheellesi ja ystävillesi, jotka ovat selvästi tukeneet sinua loistavasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä olet nopeasti jaksanut lukea! onneksi olitkin väärässä epäilyjesi suhteen :)
      Ihanaa syksyä sulle!!

      Poista
  10. Voih :') Ihanat vanhemmat sulla! <3

    VastaaPoista
  11. Kahlasin kesällä sun blogin läpi muutamassa päivässä ja jäin vakilukijaksi. On mahtavaa, että joku blogi voi koskettaa niin syvästi ja kuinka tulee itselle olo, että haluaisi vain halata ja rutistaa sua oikein kovin, vaikka kuinka vieras olisitkin. Äsken vielä katsoin toistaiseksi tuntemattomasta syystä - jakson, joka todella herkisti. Älä ikinä muutu ja ole ylpeä itsestäsi, sinä valtavan valovoimainen ja elämänmyönteinen tyttö! :)

    VastaaPoista
  12. Tämä kysymys tulee vähän eri aiheesta. Onko sulla lattialla mattoja kotona? Onko niistä haittaa, jos on raskas matto, joka ei mene kasaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On mulla! Mulla on yhteensä neljä mattoa tässä pikkukämpässäni. Ei niistä ole haittaa. Oon nimittäin valinnut ne sillein, ettei pitäisi pahemmin rullautua alle :)

      Poista
  13. Aivan mahtavat vanhemmat sulla!!! Ei ihme että säkin oot tollanen Rakkauspakkaus!!! ;)

    VastaaPoista
  14. Sulla on upeat vanhemmat! Oon niin kade, positiivisella tavalla! onnenpekka:)

    VastaaPoista
  15. Upeeta, mahtavaa! Uuh, iiihhana somelainen postaus! Kiitos sinulle ja vanhemmillesi! Jatkakaa :-) Kaikkea hyvää elämäänne!

    VastaaPoista
  16. Onko sulla uusia tatskoja missäpäin ja mitä tarkoittavat.

    VastaaPoista
  17. Mulla olisi aihe sulle postaukseen: Olet useammassa postauksessa kertonut, että osaat mennä pyörätuolilla liukuportaita. Tee postaus, jossa näytät valokuvilla, kuinka se tapahtuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu! Pitäisi tehdä myös ihan normaalien portaiden kanssa postaus.. heh. Kunhan sais joskus kaverit messiin tekemään sitä :D

      Poista
  18. http://www.vauva.fi/keskustelu/3862044/ketju/bloggaajat_jotka_eivat_vastaa

    Sut mainitaan ekan 13 komman joukossa...

    VastaaPoista
  19. en oo ikinä aikaisemmin itkeny lukiessani mitään blogipostausta mut nyt pitää myöntää että itku tuli... :) ihanat vanhemmat ja oot upea.

    VastaaPoista
  20. Hei ihan huikeeta. Oi että, kun sulla on ihanat vanhemmat! Oon seurannu sua vähän aikaa ja kyllä ois voinu arvatakkin, että sun porukat on tollasia. Sulla on tosi upea asenne elämään ja vaikutat tosi valosalta tyypiltä. Blogilla tuot esille kaikkia asioita, mitä ei ehkä kaikki tuu hoksaamaan. Ihan huikee blogi. Niin ku oot välillä kirjottanu, että jotkut haukkuu ni ne kyllä voi jättää niin omaan arvoonsa, huhhuh.. Hyvää syksyä sinne ja jatka postailua :)

    VastaaPoista
  21. hei häiritteen vielä, että löytyykö tota tähän liittyen:< toistaiseksi tuntemattomasta syystä mistään enään?:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. http://www.dailymotion.com/video/xxae0w_toistaiseksi-tuntemattomasta-syysta-jasmine-saloranta_news

      Poista
  22. Luin nyt tämän vastauspostauksen. Paljon selventäviä vastauksia vanhemmiltasi. He tuntuvat olevan elämänmyönteisiä ja realiteeteissa, mutta tunteella eläviltä ihmisiltä - en yhtään ihmettele, että olet saanut lapsuudesta asti ammennettua tuota positiivisuuden valoa - sieltä on hyvä pimeänä päivänä sitä ottaa.....

    Iloa, valoa ja aurinkoa elämääsi sekä vanhemmillesi ja muille läheisillesi!

    VastaaPoista