perjantai 27. syyskuuta 2013

Jassu seikkailee, Oulu

Viikko sitten perjantaina lähdin äidin, iskän ja Karoliinan kanssa tsekkaamaan maisemia 340 kilometriä pohjoisemmasta kuin Jyväskylä. Matkakohteena oli jo viime postauksessa mainitsemani Oulu. Tämä muutaman tunnin matka hurahti todella nopeasti kun kaijuttimista kantautui mun mielestä paras levy aikoihin ;)


Mä en ollut ikinä ennen käynyt Oulussa. Lukuunottamatta kolmen viikon teho-osastoaikaani tai huoltoasemapysähdyksiä vuosia sitten mökille mentäessä. Oikeastaan mä en edes tiennyt ennen viime viikonloppua missä Oulu tarkalleen ottaen sijaitsee. Opinpahan taas jotain uutta!


Viikonlopun majapaikkanamme oli sama hotelli, jossa äiti ja iskä asustelivat kohta kolme vuotta sitten mun ollessa Oulussa sairaalahoidossa. Holiday Inn -hotellimme sijaitsi aivan keskustan tuntumassa, joten siitä oli helppo liikkua ilman autoa syömään tai ostoksille. Hotelli oli mun mielestä hyvä pyörisläiselle. Ei ylimääräisiä kynnyksiä eikä jyrkkiä ramppeja, toimivat hissit ja invahuoneessa asiallinen vessa. Ainoat miinukset pyörisläisen näkökulmasta oli jälleen (kuten aina tähän mennessä) huoneen itsestään-kiinnipaiskautuva-ovi ja huoneiden koko. Invahuone oli nimittäin niin pieni, ettei siellä ainakaan mun mielestä sähköpoyöriksellä pääsisi liikkumaan, mulle se kyllä oli sopivan kokoinen. Hotelli oli sisustettu kauniisti ja henkilökunta oli aivan omaa luokkaansa! Kiitokset siitä.


Kävimme reissun aikana syömässä mitä ihanimpia ruokia. Ahh! Ehdottomasti reissun yksi kohokohdista oli päästä vihdoin (vuosien haaveilun jälkeen) Pannukakkutaloon. Valikoimassa oli niin suolaisia kuin makeitakin pannukakkuja monilla eri täytevaihtoehdoilla. Pannukakut olivat juuri niin hyviä kuin olin osannut kuvitellakin. Miinuksena täytyy tosin kertoa, ettei ravintolaan ole ramppia. Sisäänpääsy onnistuu muutaman portaan kautta, eikä sisällä ole erikseen invavessaan. Jokatapauksessa suosittelen käymään kyseisessä paikassa jos vain tulee mahdollisuus!


Toinen ravintola, joka vei kieleni mennessään, oli ravintola Pannu aivan Oulun keskustassa. Mukava, lämmin ja kivasti sisustettu paikka, jonka ruoat näyttivät sekä maistuivat aivan taivaallisilta. Tähän ravintolaan oli jyrkkien portaiden vieressä onneksi hissi ja mukavana yllätyksenä löytyi vessakin, jonne pyörällinen tyyppikin voi helposti mennä. Ravintola taitaa vaan olla niin suosittu, että ilman pöytävarausta sinne ei helpolla (ainakaan siis viikonloppu iltoina) pääse.


Kyllä me teimme reissussa muutakin kuin söimme (vaikka muista tuntui, että mä olisin voinut olla kokoajan syömässä!?). Kävimme katsomassa kauniita maisemia keskustan tuntumassa, kiersimme muutamat kaupat ja ehkä ostelimmekin jotain sekä nukuimme hyvin ja nautimme hyvästä seurasta (kai me kaikki olimme ihan hyvää seuraa, haha).


Oulussa käynnin päätarkoituksemme oli (rentoutumisen lisäksi) kuitenkin käynti Oulun yliopistollisen sairaalan teho-osastolla. Osasto(i)lla, jolla mä olin hoidettavana. Pääsimme osastolle käymään ja näin neljä tai viisi hoitajaa ja yhden lääkärin, jotka olivat mua hoitaneet onnettomuutemme jälkeen. Näin myös sänkyni paikan teho-osastolla sekä ne pitkät käytävät, joista vanhempani ovat monesti puhuneet. Koko sairaalassa käynti tuntui siltä, kuin olisin katsellut jonkun lukemani kirjan miljöötä. Kaikki näytti aika erilaiselta, kuin olin kuvitellut päässäni. Se oli mielenkiintoista. Hienoa. Jännittävää.
Näin myös automatkojen aikana, niin meno- kuin paluusuunnassa, onnettomuuspaikkamme. Se oli ensimmäinen kerta kun näin itse, missä meidän elämä muuttui. Outoa.


Kokonaisuudessaan reissu oli mahtava. Ihanaa seuraa, ihanat ilmat (pienistä sateista huolimatta), ihana syksy ja ihana Oulu. Ehkä jännittävin ja tunteita herättävin reissu ikinä.

xoxo, Jassu

41 kommenttia:

  1. Ihan ekaksi kiitos mun lemppariblogin kirjottamisesta! 8) ihan huippua
    tokaksi: nyt tulee maailman tyhmin kysymys, mutta en voi olla kysymättä - kun oot pyöriksessä, niin tuleeko sulle silti kengistä jalkoihin rakkoja? :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ei oo tyhmä kysymys - vaan hauska :D No siis oikeastaan ei tuu, kunhan vaan käytän sopivankokoisia kenkiä. Mutta kerran joskus reilu vuosi sitten mulle kyllä tuli uusista kengistä rakko, en ymmärrä et miks ja miten :D

      Poista
  2. Tossa Pannukakkutalossa pitäisi joskus päästä käymään, kun niin moni on sitä kehunut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin Levillä on kans tuo samainen Pannukakkutalo, jos siellä liikut!

      Poista
  3. Hui kun meni kylmiä väreitä lukiessa :o ei pysty edes kuvittelemaan millaisia tunteita tämä varmaan teille kaikille herätti. Mutta hienoa että kävitte tuolla :) olet kyllä super! :)

    VastaaPoista
  4. Millaisia tuntemuksia koit ohittaessasi onnettomuuspaikan? Toissa kesänä Posiolle mennessämme hiljensimme siinä,silloin oli kivistä tehty sydänkuvio ainakin muuta en ehtinyt havaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monenlaisia tuntemuksia. En niistä ehkä sen enempää halua täällä avautua. Siinä suurinpiirtein samassa kohtaa on kaksikin onnettomuuspaikkaa, ainakin oli muistojuttuja sillein.

      Poista
  5. Wautsti! Superkiva, että pääsit käymään osastoilla, jossa sinua hoidettiin. Kuinka sait homman sovittua? Suhtauduttiinko asiaan heti myönteisesti vai? Minkälainen tilanne oli vanhemmillesi? Liikututtiinko? Muistivatko hoitajat/lääkäri sinua? (anteeksi hirveä kysymystulva :P)

    -Papu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iskä soitteli sairaalaan ja sopi käynnistä. Vissiin sieltä oltiin heti suhtauduttu myönteisesti käyntiin, ennenkin siellä on hoidossa ollut käynyt jälkeenpäin. Kyllä moni hoitaja ja ainakin tämä yksi lääkäri muisti mut, hassua. Kyllähän tilanne meitä kaikkia tavallamme liikutti, ei siitäkään valitettavasti sen enempää täällä. :)

      Poista
  6. Menehtyikö sun kamu jo onnettomuuspaikalla? Miten tieto välittyi tuolta Oulun teholta, että kumpi sinne päätyi? Muistitko mitään tuttua tuolta Oulun osastolta? Oli tosi koskettava postaus. Olet varmaan jossain kertonutkin, mutta suuntasivatko sun vanhempasi Ouluun tietäen sun olevan siellä? Miten heidän hermot pysyivät kurissa kilometrien kanssa? Anteeksi, kun tungettelen näin. Olen itse kulkenut Stadi-Oulu väliä vuosia, joten tiedän, kuinka puuduttavia nuo km ovat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä, että keistä kumpi päätyi sinne? Siis meitähän oli viisi. En muista yhtään mitään Oulun teholta. Ja kyllä mun vanhemmat tiesivät mun olevan Oulussa ja he olivat päättäneet suoriutua matkasta, niin pakko oli pidettävä hermot kurissa.

      Poista
    2. Muistelin, että tyttöjä oli vain kaksi, siksi noin muotoiltu. Muistatko mitään onnettomuuspaikalta tai törmäyksestä, että nyt tapahtuu jotain. Jäikö siitä hetkestä edes jälkeä siis tajuntaan? Upeita sun vanhemmat, ja upea suoritus kumpi sitten tuo ajoikin Ouluun.

      Poista
    3. Aa aivan! Meitä oli kolme tyttöä. En muista yhtään mitään onnettomuudesta, sitä edeltävästä matkasta tai muutamasta viikosta sen jälkeen. Kyllä, mun vanhemmat on upeita!

      Poista
  7. Mäkin kävin kesällä elämäni ensimmäistä kertaa Oulussa! Samalla panin merkille sen teidän onnettomuuspaikan. Oulu on kyllä ihan käymisen arvonen paikka, onhan se Suomen viidenneksi suurin kaupunkikin. Yleensä tulee vain matkusteltua vähän etelämmässä niin ei ollut siellä ennen tullut käytyä. Eroaako noiden pannukakkujen maku paljonkin tavallisesta pizzasta, koska siltä noi mun mielestä näyttää? :) -Arz

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Munkin tulee matkusteltua enemmän etelässä, mutta ehdottomasti haluan enemmänkin käydä pohjoisemmassa! Kyllä maku eroaa tavallisesta pitsasta! Ja hei noitahan on makeinakin ;) Mutta siis suurin ero just tulee kun pohja ei oo yhtään pitsapohjan tyylinen.

      Poista
  8. Kävittekö Oulussa sun volvolla ja ajoitko itte?

    VastaaPoista
  9. Onko sulla noissa kuvissa, joissa olet ulkona ja lehtien päällä, hame päällä? Näyttää siltä....

    VastaaPoista
  10. Heh heti kun luin, että oot ollu Oulussa ni aattelin et toivottavasti kävit Pannukakkutalossa! :D En ite oo Oulusta, mut ihastuin Pannukakkutaloon täysillä kun siellä kävin.. ♥ Nomnom, ei sais ees alkaa ajatella.

    Mahtavaa et käynti sairaalaan onnistus! :) Ei varmasti kevyin reissu, mut jännältä kuulostaa.. Oot niin kaunis Jasmin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei saiskaan ajatella niitä herkkuja, tulee heti nälkä!! Voi kiitos paljon :)

      Poista
  11. Sori ku kysyn täs mut mitä tapahtu ku jouduit pyörätuolii... Muistatko ku voit vielä kävellä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin auto-onnettomuudessa ja kyllä, muistan kun pystyin kävelemään. Eihän siitä ole kuin alle kolme vuotta.

      Poista
  12. Minkälainen Oulun keskusta on pyörisläiselle? Mietin vaan kun on noita mukulakiviä ja osa kivetyksistä tuntuu jotenkin korkeilta..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ollut pahoja mukulakiviä! Mun mielestä helpoimpia mukulakiviä, joilla oon varmaan koskaan kelaillu :D Hmm.. eipä tuu mieleen nyt kivetykset? Ehkä oli juu hiukan korkeita osa niistä. Mutta siis ihan jees oli liikkua pyöriksellä.

      Poista
  13. Kerrankin sulla on hame tai mikrot. Hyvälle näytät. Puetko noi ohuetkin sukkikset suitsait sukkelaan? Eikö ne ole legginsejä hankalammat esim. invawc?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekko! Tai paita tai tunika.. Kiitos! No ei sukkiksia ole ihan niin nopea pukea kun legginsejä :D Vessassa ne on kyllä aika iisit.

      Poista
    2. Mekko! Enpäs olis uskonu näkeväni sellasta enää sun päällä ku jalat on muodottomiksi riutuneet, mutta hyvä että ei hävetä se sua:)

      Poista
    3. Hahaha :D En jaksa hävetä niitä, mahtuuha tähä maailmaa munkin ruikkukintut.

      Poista
    4. Eikä Jassulla edes ole mitkään riutuneet jalat vaan oikeen kauniin näköiset jalat joista moni on varmasti vain kateellinen. Kaikilla kävelemään pystyvillä urheilijoillakaan ei ole noin kauniita jalkoja, että Jassu jätä tollaiset kommentit omaan arvoonsa ja nauti kivoista mekoista ja hameista! Olisin iloinen, jos olisin yhtä kaunis kun sä...

      Poista
    5. Riutuneet koivet? Huh, en vaan osaa ymmärtää miten ihmiset kehtaavat tommosistakin mainita, varsinkin kun mun mielestä sulla on juuri sopivan kokoset koivet suhun nähden! Harmittaa kyllä jos jotakuta muuta hävettäisi omat jalat.

      Anteeksi ärsyyntyminen! Japi oot ihana ja energinen ja inspiraatio :) ja ihana postaus, tosi hienoa että oot nähnyt noita paikkoja, vaikka varmasti rankkaa olikin. Jatka samaan malliin! :)

      Poista
    6. Siis hirvee "muodottomiksi riutuneet"!!! Ja vielä hymiö!!! En kestä kuka idari kirjottelee tommosta! En voi ymmärtää miten joku voi pitää itseään niin tärkeenä että voi muita haukkua hyi hyi! Onneks sä jassu tiedät että oot tehopakkaus!

      Poista
    7. Hmm riutuneet, ehkä anonyymi kärsii, että hänellä ei "thigh gap" onnaa. Pakkohan sen on suututtaa ;). Ei ne legginsitkään kivalle näytä, kun reiden ja pohkeen mitta on paksu ja niitä tulee päivittäin vastaan. Tai kun linttaan astututtujen converserjen nyöritys levenee tyngäksi rusetiksi.

      Poista
  14. Kiitos taas ihanasta postauksesta, ja oli pakko tulla sanomaan myös miten rohkea olet ollut kun olet kohdannut ihan silmästä silmään tuon osan menneisyydestäsi, joka vaikuttaa näin paljon myös tähänkin päivään! .. tulipas aivopieru, mutta tietänet mitä tarkoitan. Oli varmasti vavahduttavaa ajaa sen paikan ohitse, jossa kaikki tapahtui, ja sitten nähdä ihmiset, jotka olivat sinua hoitamassa. En voi edes kuvitella sitä tunteiden kirjoa, mitä olet ehkä kokenut! Mutta niin, piti vain sanoa, että upeaa. Ja jotain, mistä oikeasti voi olla ylpeä! :) On upeaa ettet millään tavalla piilottele asioita ja myös opit näin aktiivisesti tästäkin osasta elämääsi, vaikka se varmasti pelottavaa ja hämmentävää olikin. Upeaa, upeaa, upeaa. Ja kiitos jakamisesta! Kiitos.

    Hyvää viikonalkua sinulle ja koko perheellesi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän mitä tarkotat :) Voi että, kiitos ihanista sanoista! Hyvää alkuviikkoa sinnekin :)

      Poista
  15. Mistä sä parkkisakon sait ja miksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Omasta pihasta, koska mun paikalle oli parkkeerattu niin jouduin jättämään parkkipaikkojen viereen oman auton hetkeksi. Invalapusta huolimatta sakot rapsahti perhana.

      Poista
  16. Reissu Ouluun oli varmasti kovin tunteita herättävä kokemus onnettomuuspaikkoineen ja sairaalakäynteineen. Miltä onnettomuuspaikalla käyminen tuntui? En osaa edes kuvitella, minkälaisia tunteita se sinulla mahtoi herättää. Aina kun itse ajan esimerkiksi Konginkankaan ohitse, palaa mieleeni tuhoisa bussiturma vuosien takaa, jossa monta koululaista menetti henkensä. Koko paikka tuntuu jotenkin äärimmäisen ahdistavalta.

    Uskon, että sairaalahenkilökunta suhtautui oikein positiivisin mielin vierailuusi, koska heistä oli varmasti mukavaa nähdä sinut kaiken kokemasi jälkeen terveenä ja hyvinvoivana. Toki pyörätuoli vaikeuttaa ja jopa rajoittaa elämääsi jonkin verran, mutta noin päällisin puolin pystyt varmasti nauttimaan enemmän elämästä kuin moni muu meistä. :) Minusta elämänasenteesi on suorastaan ihailtavaa ja osaat suhtautua loistavasti siihen, mikä elämässä on oikeasti tärkeää. <3

    VastaaPoista
  17. Olipa hauska lukea tämä postaus näin Oululaisena :D Oulu tuntuu niin pienelle ja tylsälle, mutta näissä sun kuvissa näyttää tosi kivalle haha! Pannukakkutalo onkin just semmonen paikka missä kannataa Oulussa käydä :)

    ROAR! <3 Tiina

    http://roaringwiththewind.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  18. Mukava, että Oulun reissu onnistui! Helpotuksena tuohon pannukakkutaloon sanottakoon, että kesällä heillä on siinä ulkona sellainen terassin tyylinen katutasolla. :) Oulu on yleisesti hyvä kaupunki liikkua pyörätuolilla, mutta näin paikallisena pyörätuolin käyttäjänä voi todeta, että moniin paikkoihin ei tuolilla pääse...

    Iloista ja reipasta syksyä! :)

    VastaaPoista