torstai 27. maaliskuuta 2014

ammatinvalintapaniikki

Kaunista huomenta! Mun piti tänään lähteä kynsienhuoltoreissulle Etelä-Suomeen, mutta sairaustapauksen vuoksi reissu peruuntukin. Nyt sitten vietän vapaapäivää kotona. Tai.. teen kyllä työjuttuja - kotisohvalla.


Jos mun päivä alkaa näyttämään vaarallisen rennolta, niin kouluhaku pitää kyllä huolen siitä, että rentoutuminen ei täysin pääse valloilleen. Äääh. Mulla on siis enää muutama päivä aikaa hakea opiskelemaan. Näyttää siltä, että sama tyyli jatkuu tänäKIN vuonna - teen kouluhaun hakukoneen aukiolon viimeisillä minuuteilla, enkä enää hetken päästä muista missä järjestyksessä hain minnekin..

Ysiluokalla mä päätin hakea lukioon, koska en keksinyt mitä alaa lähtisin opiskelemaan. Ajattelin, että lukio tuo mulle kolme vuotta lisäaikaa ja sitten varmasti tiedän mitä haluan tehdä. No, onnettomuuden jälkeen huokaisin helpotuksesta; sain taas vuoden lisäaikaa miettiä mitä haluan. Nyt kaksi vuotta valmistumisen jälkeen en tiedä vieläkään mitä haluan. Ja ysiluokalta pääsystä taitaa olla se kuusi vuotta aikaa?
Onneksi olen päässyt pariin otteeseen juttelemaan ammatinvalintapsykologin kanssa. Olen saanut jotain ideaa tulevaisuudestani. Ehkä. Tai en mä tiedä. Kaikilla muilla tuntuu olevan selkeä käsitys siitä, mitä mä voin tai haluan tehdä ja miltä alalta mä tulen tulevaisuudessa saamaan töitä.
Mä itse olen palannut lukioaikaisiin suunnitelmiini Tiimiakatemian osalta, viestintää harkitsen blogini innoittamana ja liikunta-ala nyt vain on lähellä sydäntäni. Kaikkialle kun on vain niin hirmuisen hankala päästä sisään. Ja mitä mä oikeasti haluan? Yliopisto vai amk? Mistä kukaan voi tietää, mikä ala työllistää mut vuosien kuluttua?
Enkö mä voisi olla ikuisesti tällainen vapaaehtoistyöntekijä, joka harrastuksenaan pyörii vähän kaikessa mukana? Tämä on ihan hyvä vaihtoehto, mä olen todella onnellinen just nyt.
Tästä mun höpötyksestä saattaa huomata että mun pää on hiukan sekaisin koulutussuunnitelmista.. Enkä varmaan ole ainoa? Ainakin uskon siihen, että muillakin on vaikeuksia päättää näistä asioista. Oivoi. Miksen mä ole se, joka on tiennyt vaippaiästä asti, että "musta tulee isona lääkäri"? No jos olisin, niin olisin varmasti murtunut, sillä ei mun älykkyydellä ihan lääkäriksi pääsisi. Haha :D

Asiasta ihan jonnekin muualle. Eilen annoin haastattelun Keskisuomalaisen nettitv:seen. Vai mikähän ksmltv se on? Enivei, jos haluat kurkata videohaastattelun musta niin klikkaas tästä -> KLIKKAA!

Mä jatkan ammatinvalintapähkäilyjäni täällä hyvän musiikin soidessa taustalla ja auringon pilkistäessä verhojen välistä. Ei muuta kuin ihan huippua torstaita teille kaikille!!
xoxo, Jassu

36 kommenttia:

  1. Ei kannata turhaa ressata siitä ammatinvalinnasta. Mä oon 32-vuatias kolome ammattitutkintoa suarittanu kaupan myyjä, joka ei viäläkää tiärä mitä haluaa isoona teherä. ;D Tai no joo.. tiärän mitä haluaasin teherä, mutta en oo niitä hommia teheny amiksen jäläkehe, joten vähä vaikia on päästä töihin unelma-alalle.. :/ Mutta on eres jotai töitä, siitä mä oon onnellinen! Nykypäivänä, ku sekään ei oo enää varmaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. =) Ihana "siitä mä olen onnellinen" - se on niiin oikein. Iloita siitä, mitä on :)

      Poista
  2. Jasmine oot niin kaunis ja sulla on todella ihailtava asenne elämään, josta meidän monen pitäis ottaa oppia! Kiitos, että kirjotat tätä blogia, tää on oikee päivän piristys! :) Ihanaa päivää sulle sinne! :)

    VastaaPoista
  3. Vielä hiukan rennompaa ja rohkeampaa voisi olla. Eikä noi sun jalat oo mitkään huonon näköset vaan päinvastoin! Tsemppiä hakuprosessiin... Kyllä sinä vielä paikkasi löydät tässä maailmassa!!!

    VastaaPoista
  4. Tsemppiä! Voin melkein tuntea tuon tuskan mikä tulee siitä kun miettii mitä sitä oikein haluaa.

    Mä oon ite meinannu lopettaa koulun monta kertaa vaikka viimeisiä viedään, sillä välillä edelleen tulee tunne että haluanko mä tätä oikesti - toisaalta taas, en tiedä mitä muutakaan voisin haluta kuin tätä. VAIKEETA! Mutta anyways, hae nyt jonnekin, koska se on tärkeintä että edes yrittää, sillä sitten kun olet siellä koulussa tajuat haluatko olla sillä alalla töissä, ja aina voi peruuttaa jos ei haluakaan olla.

    Olipas sekavaa tekstiä.........

    - Heidi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nää jutut on kyllä niin vaikeita!! Niinkuin sanoitkin :D Eikä yhtään sekavaa tekstiä, ymmärsin kyllä ;D Tänään täytyy hakeakin sinne jonnekin.. apua.

      Poista
  5. Täällä kans löytyy yksi, joka toivoo, että olisi tiennyt jo vaippaiästä saakka sen unelman! Hankala miettiä, mihin oikein hakisi, kun mikään ala ei erotu joukosta suosikkina, inhokkeja vain löytyy jonkin verran, ja muut vaihtoehdot ovatkin melkoisen samalla linjalla. Lohdutuksen sanasena se, että ei kellekään omalta alalta myöhemmin työllistyminen ole sataprosenttisen varmaan, joten ei muuta kuin unelmia toteuttamaan! Haet kaikkiin vähänkin kiinnostaviin paikkoihin, ja kesällä sitten tulosten selvittyä voit valita, mikä kuulostaa parhaalta, ja lähteä kokeilemaan sitä. Sen olen tässä lukioni jälkeen oppinut, että kokeilematta ei voi oikein tietää (oon opiskellut kahta eri alaa vain todetakseni, että ne on ehdottomasti inhokkeja, joten kolmatta kertaa pääsykoerumbaan siis). Tsemppiä sulle, kyllä sä vielä löydät sen jutun, joka on sua varten (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa ihanaa sama mulla, että inhokkeja kyllä löytyy muttei mitään tiettyä suosikkia! Kiitos tsempistä :)

      Poista
  6. suosittelen lämpimästi hakemaan sinne, mikä tällä hetkellä tuntuu hyvältä - sitä työllistymistä voi stressata sitten 5-6 vuoden päästä, kun se on ajankohtaista. alaa voi kuitenkin vaihtaa nykyään, ei tarvitse olla 50 vuotta sidottuna nuorena luettuun ammattiin, mikäli sitä ei enää myöhemmin koe omaksi. tsemppiä päätöksentekoon ja pääsykokeisiin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työllistyminen ei mua niinkään mietitytä.. vaan kun mulla on tuo vakuutusyhtiö kaikessa mukana niin heitä kiinnostaa vain tulevaisuudessa mun työllistyminen.. Eli se sekoittaa mun omia ajatuksia kummastikin! Kiitoss =)

      Poista
  7. Moikka!

    Ootko koskaan harkinnu opiskelevas liikuntalääketiedettä. Mulla monet kaverit opiskelee alaa, ja ovat tykänneet hirmusesti. Plussana opiskelussa on se, ettei läsnäolopakkoa ole usein,mikä antaa vapauden tehdä muitakin asioita kuin opiskella kokopäiväisesti, sekä sen ettei opiskelupaikan takia tarvitse vaihtaa kotipaikkakuntaa! Kyseistä alaa pystyy mun mielestä opiskelemaan myös jkl. Laitoin linkin perään, jos kiinnostus heräsi. Mukavaa keväänjatkoa sinne jkl suuntaan! :)

    Terkuin Saga

    http://www.uef.fi/fi/laake/liikuntalaaketiede

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! En oo koskaan varmaan edes kuullut tosta! Tänään ehdin vielä alaan tutustumaan =D

      Poista
  8. Hieno pätkä! :)
    Olen laittanut sinulle sähköpostia, kun itse elän sellaisessa tilanteessa, että epäillään selkäydinvammaa!
    Mukava nähdä, että sinulla onnellinen elämä jatkuu, vaikka suuria mutoksia tapahtunu! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi muistan sen sähköpostin! En näköjään vain ole muistanut vastata, yritän muistaa pian :)

      Poista
  9. Ei kannata stressata. Työkokemuksesta (ja muusta kokemuksesta) on aina hyötyä. Eri asia onkin, jos olisi vaan möllöttänyt jossain mutsin sohvalla monta vuotta... Mäkin keksin vasta lukion loppuaikoina, mitä haluan tehdä "isona", mutta jouduin hakemaan neljä kertaa, koska hakijoista otettiin vain niin vähän. Onneksi en lannistunut, koska nyt vihdoin olen vihdoin valmistunut yliopistosta ja teen oman alan hommia. :)
    Mä näkisin sut hyvin jossain liikunta-alan koulutuksessa ja työssä. Siinäkin voi suuntautua niin moneen eri hommaan. Ja samaa pätee moneen muuhunkin alaan. Ja nykyään voi aina kouluttautua uudelleen/lisää. Toisin kuin ennen kun jengi pysyi samassa duunissa 40-50 vuotta. :D

    Tyyppi vaan vetelee leukoja ihan tuosta vaan. Mun rimpulakäsillä ei oo ikinä onnistunut. Mutta varmasti kelaamista ym. jeesaa ihan älyttömästi, kun on kunnossa. Ja kelkkalaskettelusta haluan ehdottomasti kuulla lisää. On kuulemma ainakin aluksi tosi haastaavaa (versus normisukset, joilla aloittelijakin pärjää ihan hyvin itsenäisesti).
    Aurinkoisia terveisiä Helsingistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi vitsi, mahtavaa kun oot sitten päässyt opiskelee just sitä mitä halusitkin :) Ja joo ihan hyvä, ettei enää tarvitse olla samassa ammatissa koko loppuikäänsä!
      Hahaa, no ei niitä leukoja nyt ihan hirveesti tuu vielä vedettyä.. ehkä jossain vaiheessa! Juu yritän saada tehtyä kelkkailusta postausta tässä piakkoin :)

      Poista
  10. Moi!
    Kattelin tuon sun haastattelun ja ois hirmukiva kuulla tuosta sun laskettelusta lisää! Kuinka meni ja oliko sellasel laskuvälineel helppo mennä ja pysyä pystyssä? Löytyykö kuviaki?
    On kumminki tullu nähtyä sellasia tuol rinteissä ja aina sitä ihmettelee miten joku osaa/uskaltaa mennä sellasella! Hurjan näköstä!

    -lumilautailija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksi kuva löytyy mun instagramista, mutta siinä en kyllä just laske. Kelkassa olen :D Ehkä ensviikonlopun jälkeen saan tehtyä aiheesta postauksen! =)

      Poista
  11. Tällä hetkellä tuntuu kyllä että ihan jokaisella on tuo sama ongelma, myös minulla. Haku on tekemättä ja pari päivää enää aikaa. Miksi työn hankkiminen tai edes kouluun pääseminen on nykyään niin vaikeeta..

    VastaaPoista
  12. Nainen 32v, 1 ammattitutkinto, 1 yliopistotutkinto, 1 jatkotutkinto. Olen ollut sitomassa kukkakimppuja, myymässä vaatteita, siivoamassa varastoja, kahvilan kassana, tutkijana, tekemässä it-järjestelmiä ja viimeisimpänä liikkeenjohdon konsultointia. Pohdin aivan samaa asiaa kuin sinäkin: mitä haluaisin tehdä isona?

    Uskon, että kannattaa lähteä tekemään sitä mikä nyt tuntuu hyvältä ja oikealta. Jos muutaman vuoden päästä huomaat, että eihän tämä nyt ollutkaan sitä mitä ajattelit, tai että tämä ei tunnukaan enää hyvältä, voit aina tehdä jotakin muuta. Mistäpä sitä kukaan kunnolla etukäteen tietää, ennen kuin kokeilee?
    Lisäksi maailma ehtii muuttua muutamassa vuodessa paljon. Tilanne voi olla vaikkapa talouden ja työllistymisen osalta aivan toinen muutamien vuosien päästä. Lisäksi uskon, että sinä fiksuna nuorena naisena työllistyt varmasti haluamallesi alalle, tavalla tai toisella. Ja mikäpä estää kokeilemasta monia ammatteja. Jos tietäisi täsmälleen miten elämä tulee menemään, jäisi kaikki iloiset yllätykset, uudet mahdollisuudet ja uusien asioiden oppiminen kokematta.

    Kaikkea hyvää sinulle! Sinun blogi on suosikkini. Käyn joka ilta katsomassa, oletko kirjoitellut taas ajatuksiasi ja aivoituksiasi tänne :) Kirjoitat niin hyvin, avoimesti ja rehellisesti ja tuot aina iloa ja herätät uusia ajatuksia!

    -Nem

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri noita asioita mäkin olen miettinyt! Ja oot ihan oikeessa - mistäpä sen tietää mikä on oma juttu, ennen kuin kokeilee? Mutta mulla vielä toi vakuutusyhtiö on taustalla kaikessa mukana, niin ei mene ihan niin yksinkertaisesti :/ valitettavasti.. Mutta enköhän löydä jonkun itselle sopivan alan vielä!
      Ihanaa kevättä sulle ja kiitos kivasta kommentista :)

      Poista
  13. Entäs yrittäjyys? ;)

    VastaaPoista
  14. Mä menin kanssa lukioon opiskelemaan, että sain lisäaikaa.
    Mutta lukion jälkeen mäkin olin ihan pihalla edelleen.

    Sitten kun piti hakea, mun ystävä vinkkasi mulle, että lähde opiskelemaan media-alaa.
    No, lähellä oli ammattikoulu ja pääsin sisään sinne – opiskelin yo-linjalla, joten valmistuin nopeasti.
    Luulin aluksi, ettei se ole ollenkaan mun juttu, mutta yllätyin positiivisesti. Heti en saanut alan hommia, mutta myöhemmin kyllä. Ja samalla opiskelin tuon perustutkinnon lisäksi lisää, saman alan ammattitutkinnon.

    Myöhemmin sairastuin ja sairaus vähän rajoittaa työmahdollisuuksiani, mutta tätä työtä olen pystynyt tekemään – montaa muuta en pystyisi. Ja tätä voi tehdä myös kotona, kotikoneella :). Olen myöhemmin ollut tosi onnellinen, että ystävä vinkkasi tästä alasta – tällä hetkellä se sopii loistavasti elämääni, jossa nykyisin on sairaus mukana. Tietokoneella tehtävä media-työskentely sopii ainakin minulle, joten voin suositella. Ja media-alaakin voi opiskella kyllä aina lisää kun siltä tuntuu.

    Ihana blogi sinulla ja en voi kuin ihailla sun asennettasi! Itsekin olen päättänyt, että pitää elää positiivisella asenteella, vaikka elämä heittää välillä vähän mutkia matkaan. Eihän sitä koskaan tiedä, mitä seuraavaksi on edessä. Nautitaan, kun voidaan :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Media-ala kuulostaa ihan mahtavalta! Ja tosi hienoa, että pystyt tekemään yhä niitä hommia :)
      Kiitos! Nautitaan =)

      Poista
  15. Mä oon ollut juurikin se joka ilmoitti 6-vuotiaana äidille, että isona musta tulee lastenlääkäri. Luin heti lukemaan opittuani kotoa löytynyttä lastensairuksia käsittelevää opasta ja tokalla luokalalla sain lääkärikirjan joululahjaksi. Täällä mä nyt yritän lukea neurologian tenttiin (kuten huomaat :D ) ja panikoin, että pääsenkö vikoja tenttejä läpi ja saanko toimia kesällä lääkärin viransijaisena.

    Mun kavereista kukaan ei tiennyt mitä he haluavat ja nyt, 23-24-vuotiana kaikki ovat löytäneet itselleen kiinnostavan opiskelupaikan. Kannattaa hakea kaikkiin mikä vähääkään kiinnostaa, opiskelujen kautta sitä ehkä huomaa helpommin, että mikä olisi se oma juttu. Jos se ei satukaan olemaan juuri se mitä opiskelee, niin ehkä opiskellessa mieleen tulee jokin toinen ala mikä sopisi itselle paremmin :)

    Mä uskon, etä kaikella on tarkoitus ja että kyllä ne asiat jotenkin aina lutviutuu ja kaikki löytävät paikkansa! Tsemppiä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vautsi! Mmm se on vaan kokeiltava jotain ja ehkä löydän oman juttuni :)
      Kiitos!!

      Poista
  16. Pakko taas laittaa apuvälinelinkki ja vinkki sulle http://www.ptkeskus.fi/kasipolkupyorat.html

    VastaaPoista
  17. Olet ihan mielettömän positiivinen ja upea nuori nainen! Huhhuh ei voi kun ihailla :)

    VastaaPoista
  18. Hmm... Mä oon reilusti yli 30 ja vieläkään en oikein tiedä vieläkään mikä musta isona tulee xD, eikä sillä niin väliä... :D Pyrin vaan olemaan positiivinen ja onnellinen aina, tai ainakin suurimman osan ajasta, niin kyllä kaikki muukin siinä hoituu :) Ihanaa kevättä!! Jonna xxxx

    VastaaPoista
  19. Sinun täytyy vain uskoa itseesi - sen kyllä teet! - ja laatia hyvä lukusuunnitelma, jos tahdot vaikeasti päästävälle alalle. Suurin osa vaikeasti päästävistä aloista johtuu niiden suosiosta, eli hakijoita on paikkoihin nähden todella paljon. Tällainen ala on esim. maantiede, jota haetaan lukemaan siksi kun sinne ei ole erillisiä pääsykoekirjoja. Harva sinne ihan sillä pääsee, että luki yo-kirjoituksiin mantsan kirjat kertaalleen, mutta ne jotka tosissaan haluavat ja suunnitelmallisesti lukevat juuri pääsykokeisiin, pääsevät aika hyvällä prosentilla.

    Toisaalta jos et aidosti ole lukuihminen, ei kannata lähteä lukualalle. Jos et nyt jaksa lukea, miten jaksaisit viisi vuotta lukea? Sinulla tietysti on hankaluutena kun osa käytännöllisistä aloista vähän niin kuin putoaa pois, kun et kaikkien alojen tyypillisiä työtehtäviä pysty tekemään.

    Työelämä on muuttunut hurjasti viime vuosikymmenien aikana ja nykyään on ihan normaalia, että joutuu elämänsä aikana hankkimaan useammankin koulutuksen, kun vanha ammattiala lakkaa kokonaan (esim. konekirjoitus, monet tehdastyöt).

    Toisaalta aika harva koulutus valmistaa suoraan tiettyyn työhön, ne on ne käytännön alat lähinnä, vaan aika monenlaista asiantuntijatyötä voi tehdä melkeinpä millä tahansa korkeakoulutuksella. Siinä mielessä parempi on, että on edes joku koulutus. Sillä on vähemmän väliä minkä alan koulutus se on.

    Kannattaa hankalasti päästävien lisäksi miettiä joku mielekäs, mutta helpolla sisäänpäästävä ala, ja keskittyä myös siihen. Jos tulee taas uusi välivuosi, kannattaa sinun töiden ohessa opiskella avoimessa yliopistossa ja eikös amk:takin ole avoimena? Pääset tutustumaan esim. viestintään, mikä onkin sitten kirjoissa vähän kuivempaa alaa kuin kuvitelmissaan luulee. =)

    Olisiko työpaikkasi mahdollista kouluttaa sinulle vaikkapa myynnin ja asiakaspalvelun ammattitutkinto tai merkonomin tutkinto työn ohessa, niin olisi edes joku koulutus? JAO on teidän alueellanne varmaankin se taho, joka noita koulutuksia järjestää.

    VastaaPoista