torstai 26. toukokuuta 2011

pieniä hetkiä

Nyt mä oon ollut tasan 5 kk sairaalahoidossa, ja se on aika pitkä aika. Mulle on ehtiny sattua ja tapahtua kaikennäköistä, joten aattelin kirjottaa asioista jotka mulle on jääny parhaiten mieleen tältä "reissulta". Jotkut asiat on jäänyt mieleen sen vuoksi et ne on niin hauskoja juttuja, toiset taas on niin surullisia asioita että ne on jäänyt mieleen. Mutta siis tässäpä sitten liuta tapahtumista ja asioista mitä on käynyt tämän 5 kuukauden aikana:

Teho-osastolla: Aluks olin tosiaan Oulussa teholla ja siitä ajasta en muista (ehkäpä onneks) juurikaan mitään. Ainut asia minkä ite muistan sieltä on se, että luulin siellä ollessani että mut on laitettu orpokotiin ja oon kahleissa joten menin repimään kanyylin (sen tippajutun) ite irti mun kädestä! Hyi! Mutta voisinkin kertoa muutamia asioita mitä oon kuullut Oulussa tapahtuneen:
Mun vanhemmat on kertonut aika paljon Oulun tapahtumista. Ja kaikki seuraavat (jotkut jopa hauskat) jutut kuulemma auttoivat mun vanhempia jaksamaan koko sen vaikeimman ajan. Kun mä olin ollut jo unessa kai jonkun parisen viikkoa (en ole varma ajasta) meidän äiti ja isä soitti mulle Emma Salokosken Veden alla kappaletta. (Just tämä kappale oli ennen joulua yks mun ja mun äidin lemppari biisi) Silloin mä sitten reagoin ensimmäisen kerran! Mä puristin äitini kättä ja äiti oli sanonut mulle suurinpiirtein näin "jos kuulet mua niin purista vielä kerran" ja silloin mä puristin uudestaan - myös isäni kättä. Se oli siihenastisista tapahtumista äidille ja isälle liikuttavin mutta parhain! Hauskempiakin tapahtumia mahtuu Oulun seikkailuun: Ensimmäisen kerran kun avasin silmät ja äitini kysy että tunnistanko kuka siinä on, niin mä olin vastannut: "tottakai, sinä olet minun rakas vaimoni Elina!" Hahh. Aika hyvin, meni ainakin nimi oikein. Sitten vielä muita lausahduksia mitä vanhemmilleni olin huudellu Oulun teholla: "Relaa beibi!" - tota huutelin kun äiti oli surullinen. "Tulkaa äkkiä tänne, synnytys käynnistyy!" - luulin olevani raskaana. "Mcfeast tulee ja syö teidät kaikki" - mmm en tiiä mihin tää nyt liittyi?
Okei, näitä juttuja ois vielä vaikka kuinka, mut ei kukaan näitä jaksa äärettömästi lukea eli jatkan seuraavaksi Jyväskylän teholle:
Sieltä muistankin itse jo paljon enemmän: ensinnäkin luulin että on syksy ja olin ollut mun mielestä kolarissa laivalta tullessa ja porukkakin oli hiukan eri kun mitä se oikeesti oli. Niin siis näin mä luulin jonkiaikaa. Mulle on myös jäänyt erittäin hyvin mieleen se kun mulle kerrottiin etten tuu enään koskaan kävelemään. Mua itketti aivan suunnattomasti se, ettei iskä pääse koskaan saattamaan mua alttarille, sillä kukaan ei halua mua vaimoks jos oon tuolissa ja haluaisin kävellä  alttarille.. se oli suuuri murhe sillon. Lisäks kuulin muitakin huonoja uutisia siinä teholla ja mulla oli kaks kivaa hoitajaa siellä, jotka sitten päätti piristää mua ja kuljetti mut sängyllä kahvioon ja osti mulle jäätelön. Se oli aika hauskaa.
Jepa, ehkä en sitten enempää näitä tehon juttuja selittele vaan jatkan vielä vähän tuoreemmilla tapahtumilla!

http://www.youtube.com/watch?v=Ysz0MJcSwLY

Osastolla 22: Tällä osastolla oon ollut tosi kauan, ja siihen mahtuukin paljon kaikennäköisiä tapahtumia. Yritän kirjoittaa vain muutamista parhaista jutuista sillä muuten tää teksti on ihan tositosi pitkä ja kukaan ei jaksa lukea. Elikkäs olin siis pitkään yksin omassa ihanassa huoneessani ja siellä sai olla kavereita aina yötä - ja se oli aivan mahtavaa !  Mutta sitten jouduinkin siirtymään huoneeseen jonka jaoin aina muutamien ihmisten kanssa niin jopas alkoi tapahtua! Mulla oli hetken aikaa huonetovereina pari dementiamummoa yhtäaikaa, ja eräänä yönä sain herätä ihastuttavaan yllätykseen: toinen mummoista oli kävellyt (enkä ollut kertaakaan aikasemmin nähnyt tän mummon kävelen itekseen) mun sängyn viereen ja ravisteli siinä sitten mun kaidetta ja huuteli: "naapuri tarvitsee apuasi, auta meitä!" Sittenhä mä siinä pelosta kankeena hälytin hoitajan paikalle ja hoitaja tuli ja talutti tämän mummelin omaan sänkyynsä.. Nyt myöhemmin tää kuulostaa hauskalta mutta sillon säikähin kyllä aivan pirusti!
Ainiin ja pakko kirjoittaa eräästä mummelista, joka tuli mun ja mun ystävän luo kahviossa kysymään ihan nätisti että miksi mä oon pyörätuolissa ja sitten selitin tilanteen. No tämän jälkeen mummeli kysyi et saako hän rukoilla mun puolesta. Tottakai vastasin että saa, miksipä ei? Sitten alkoi tapahtua: mummo läimäs kätensä täysiä mun päähän ja alkoi huutaa fanaattista rukoustaan ihastuttavalla ärrä- ja ässäviallaan! (en tarkoita et ärrä- tai ässävika ois pahasta mut se lisäs sitä hauskuutta tossa mummelissa). No sitten kahvion täti yritti häätää tämän mummelin häiritsemästä meitä, mutta tuloksetta. Seuraavaks parasta oli että tää mummo kysyi mun mua vuotta vanhemmalta kaverilta että olenko mä mun kaverin tytär =D Näytänkö mä niin nuorelta että voisin olla 19-vuotiaan kaverini tytär.. Ja siinä se mummo sitten kyseli kaikennäköistä kunnes kahvion täti sai  sen häädettyä, huhhuh. Sairaalassa voi tapahtua vaikka mitä jännää.


Tähän loppuun mä voisin kertoo mun onnellisimmista päivistä täältä: 1. Se, kun menin iskän kanssa ensimmäistä kertaa ulos kolarin jälkeen - se oli ihanaa vaikka oli lunta ja kylmä ! 2. Se päivä kun ruoka alkoi taas maistumaan, nam! 3. Viime lauantai. Pääsin shoppailemaan äidin kanssa. Se oli maailman ihaninta.. Ei sitä ennen ois osannu arvostaa noin paljon, mutta nyt se tuntu aivan uskomattoman hyvältä. 4. Tämä päivä. Mun synttärit, jotka sain viettää kotona parhaitten ystävien kanssa! Seuraavaks on muutama kuva mun synttäreiltä jotka poistan heti, jos edes yksikin kuvassa oleva niin haluaa.  (En halua pitää kiusalla todellakaan mitään kuvia täällä. Joten sano heti jos haluat kuvan pois!)


  5. Lisäks on paljon muita: mm. ne päivät kun oon nähnyt mun siskoja (ja koiraani Nicoa) <3

Kiitos jos jaksoit lukea tätä vähän pitkäksi venähtänyttä postausta, ja mielellään oisin kirjottanut lisää. Mut siitä ois tullut aiva järjettömän pitkä juttu. Hupsis.
Ps. Oon ollut Kinkomaallakin välissä, mutta siellä ei tapahtunut mitää hyvää josta vois kirjottaa.. ei kiva.

AINIIN! Unohin kirjottaa tänne eilen ehkä ihanimman aamuherätyksen osastolla 22. Eli eilen (25.5) oli mun synttärit siis ja hoitajat tuli heti aamusta porukalla mun huoneeseen ja laulo mulle onnittelulaulun! Lisäks sain hoitajilta synttärikortin ja lahjakortin  kahvioon - jolla sain sitten kaulakorun. Liikutuin tästä yllätyksestä. Kiitos ihanille osaston hoitajille miljoonasti! En tuu koskaan unohtamaan mun hoitajia sieltä..

xoxo mcfeast

24 kommenttia:

  1. Heips!
    Älä missään nimessä lyhentele blogiasi tai pohdi, jaksaako näitä kukaan lukea. Sopivat välit vaan kappaleisiin (kuulostaapa äikän maikalta) niin varmasti jokainen, joka oikeasti haluaa lukea saa luettua ja voi merkitä itselleenkin ylös mihin kohtaan jäi.

    Mielettömän hieno asenne teikällä ja upeaa, että haluat kertoa siitä. Jatka samaan malliin!

    t. Random Antti

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Ihan uskomatomman hyvä asenne sulla koko tähän asiaan!

    Oon samaa mieltä "random Antin" kanssa, älä missään nimessä lyhentele tekstiä vaan kirjota kaikki mitä ikinä haluat kertoa! Itse ainakin luen mielelläni lisää ja enemmänkin, ja uskon että meitä on monta monta muutakin.

    Oot maailman positiivisin ihminen, ja kaikkien pitäis osata ottaa susta mallia :)

    Terkuin: Roosa (myöskin Random)

    (montakohan kertaa yritin lisätä tän kommentin tähän ja tässä on lopputulos... :D)

    VastaaPoista
  4. Menee ehkä vähän aiheen ohi, mut oikeesti jännä että miten aina ensimmäisenä ajattelee tota alttarijuttua. Jos on tapahtunu jotai traagista. Niinku minäkin kun meiän iskä kuoli, niin heti ajattelin että kuka mut taluttaa alttarille.

    Mut sä oot niin vahva tyyppi et sä pääset sinne alttarille kyllä ihan miten vaan ja aivan varmasti ! :)

    Tsemppiä kauheesti Japi :)

    VastaaPoista
  5. kiitos kaikille kommenteista ! On kyllä tosi kiva kun jaksatte lukee, eli en enää lyhentele ja jatkan mielelläni tätä. Ja on tosi kiva jos tää auttais jotain joka on samassa tilanteessa esim. Ja Tintti niimpä, miks tulee tuo alttari heti mieleen..

    VastaaPoista
  6. Aivan uskomatonta miten oot noin pirtee!! :) Ja ehdottomasti kerrot kaiken mitä mieleen juolahtaa! :) Näitä on mukava lukea ! Jatka samaan malliin ! -Minna

    VastaaPoista
  7. ja hei oon ilonen että oot kunnossa! pakko sanoo et rukoilin sun puolesta sillon että selviät!! vaikka en sua oikeastaan tunnekaan:)

    VastaaPoista
  8. http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010122812925112_uu.shtml
    Mä kun näin ton ja kuulin että se olitkin sinä joka taistelee hengestään,se teki niin pahaa vaikken tunne koska kaikki nuoret lähtee aina liian aikasin ja niille käy aina jotain:(
    tosi surullista ja otan osaa sun menehtyneen ystävän takia, nimeä en viitsi mainita vaikka hänet tunsinkin, se teki todella pahaa kuulla että hyvä ystävä on menehtynyt:( rest in peace ***** <3, pärjäile ! =)

    VastaaPoista
  9. hui kamala.. en ollutkaa nähny tota lehtijuttua aiemmin. huhhuh :( ihan kamalaa

    VastaaPoista
  10. Sun ajatuksia on ihana lukea - älä ihmeessä mieti että sun karsia mitään. Meitä lukijoita ja hengessä mukanaeläjiä on varmasti paljon! Pidä yllä sun upea, positiivinen asenteesi! olet ajatuksissa..
    Sari

    VastaaPoista
  11. Löysin tän blogin aivan sattumalta ja ei voi muuta sanoa ku että ootpa vahva tyttö! En oo ikinä kohdannu näin vahvaa ihmistä ja tää blogi ja sun asenne pysäytti mut kokonaan ja pari kyyneltäkin pääs tipahtamaan. Ja niinku aiemmin jo sanottiin, älä vaan karsi näitä tekstejä! Täällä on ainakin yks joka jaksaa lukea ja toivoo sulle tosi paljon hyvää jatkoon! <3 Ja pakko sanoa että oot kyllä tosi kaunis! :o

    VastaaPoista
  12. Oot tyttö taistelija! Jaksele! <3

    VastaaPoista
  13. En voi muuta kuin ihailla sun asennetta. Oot kyllä yhtä aurinkoinen vieläkin kuin se visalantien pikkujapi, jollaisena siut muistan! Respect!

    -Iina

    VastaaPoista
  14. Eksyin jotenkin tänne sun blogiin äskön ja oon lukenu sun kirjotuksia jo tunnin ajan. Huomasin ku kyyneleet valu mun poskia pitkin, oot kokenu tosi rankkoja asioita. Sul on uskomaton elämänasenne ja oot niin positiivinen ihminen. Upeeta! :)

    VastaaPoista
  15. Ei voi muutakuin yhtyä kaikkiin edeltäviin kommentteihin :) Täälläkin tuli tirautettua muutama kyynel, kun näitä juttujasi on lukenut. Ja oot kyllä aivan uskomattoman vahva ihminen ja kiitos tästä blogista, tosi mielenkiintoista luettavaa!

    VastaaPoista
  16. Itkua täälläkin pidätellään.. Eksyin sun blogiin yhden toisen blogin kautta ja aion lukea kyllä kaikki postauksesi, alotin täältä ihan alusta :) Vaikutat aivan ihanalta tyypiltä! <3 Repesin muuten tolle synnytysjutulle :D

    VastaaPoista
  17. moikka! löysin tän sun blogin sattumalta ja erityisesti tää teksti kosketti.. enpäs tiedä muistatko mua mut olin samaan aikaan kinkomaalla ja kyselin sulta jotain randomia.. luulen ainakin, että olet sama ihminen, erotuit joukosta, kun yleensä siel on vaan vanhoi ihmisiä :D olin itte vielä aika huonossa kunnossa sillon. erityisesti suu loksahti auki tosta kanyyli-jutusta, koska oon ite tehny saman. voimii sulle oikein paljon ;)

    VastaaPoista
  18. Löysin sun blogin nyt vasta Ennan blogin kautta ja aion ehdottomasti alkaa tätä seuraamaan! Sun elämässä on ollut mielettömän isoja muutoksia ja kadehdin sun positiivisuutta todella paljon! Tsemppiä jatkoon! :)

    VastaaPoista
  19. Respect tosiaan! Olet valtavan vahva ja kaunis nuori nainen. Kaikkea hyvää elämääsi <3

    Se joka sinut tulee alttarille saattamaan, on onnekas kuin mikä! Kiitos että herättelet tällä blogilla ihmisiä ja annat toivoa myös muille. Tsemppiä!! :)

    VastaaPoista
  20. Apua, miksi mä löysin sun blogin vasta nyt? Mä tapasin sut viime kesänä kaksi kertaa saman päivän aikana. Sä olit mun asiakkaana ensin päivällä mun toisella työpaikalla kun olit sun isän kanssa ja illalla mun toisella työpaikalla sun kavereiden kanssa. Sä jäit jotenkin mun mieleen, koska olit niin iloinen ja sydämellinen :) Et varmasti usko kun sanon, että viimeksi pari päivää sitten tulit yhtäkkiä mun mieleen kun olin töissä ja mietin, että mikseihän sua ole näkynyt missään. Ja ei, en oo mikään pelottava stalkkeri tai korviani myöten rakastunut suhun, oon nainen :D Mutta jotenkin se susta pursuava elämänilo vain jäi kummittelemaan mun mieleen :)

    VastaaPoista