maanantai 30. toukokuuta 2011

tämmöistä

Hui. Katoin eilen ensimmäistä kertaa kuvan meidän kolariautosta. Tai no se oli itseasiassa vahinko, mutta tulipahan nähtyä se. Ihmettelen sen nähtyäni että miten kukaan meistä selvisi. Ihan kamalaa. Se autohan oli aivan tohjona. Tänään mä olen onneks saanut puhuttua paljon kolarista. Ensin siskon kanssa ja myöhemmin kavereiden kanssa. Se helpottaa aina. Ja mun on yllättävän helppo puhua siitä. Kolarista puhuminen tuntuu aina siltä kun puhuis jostain ihan muusta kun itselle tapahtuneesta. Tuntuu siltä etten mä ole voinut siinä olla mukana ja että enhän mä ole ollut niin huonossa kunnossa kun olin. Ihan outoa.

Tällähetkellä mä odotan innolla pääsyä Helsinkiin Käpylään (Synapsialle) kuntoutukseen. Oon kuullut et se tulee olemaan kunnon rääkkiä, mutta ei se mitään - se on askeleen lähempänä kotia. En millään malta odottaa poispääsyä täältä Kinkomaalta. Tää on kuin vanha hullujenhuone.. eli ei kiva. Mutta siis tuolla Käpylässä kuntoutus on ilmeisesti paljon itsenäiseen elämiseen opettelua - aika jännää! Tuntuu siistiltä että mä opin taas pukemaan itse itteni päälle. Vaikka kylläkin siis paidan osaan esimerkiks itse pukea mut en housuja tai sukkia. Voi juku, sitä odotellessa..

Kerron vielä lisäksi hiukan mun tästä viikonlopusta. Oli ihana viikonloppu! Lauantaina mä pääsin shoppailemaan keskustaan mun isosiskon kanssa. Löysin kaikkea hurjan kivaa! Shoppailu on nyt niin mahtavaa kun se tuntuu aivan normaalilta ja sillon en edes muista olevani  tuolissa. Lisäks käytiin kaikkien siskojen ja niiden miesten kanssa syömässä Rossossa. Nam. Ja tänään olin toisella isosiskolla käymässä. Voi että on ollut ihana viikonloppu. Aina kaikki arkipäivät odotan että tulis jo viikonloppu niin pääsee pois hoidosta. Mutta tästä viikonlopusta aivan hirmu suuri kiitos mun siskoille, oli niin ihanaa <3 Ja oli ihana nähdä kavereitakin tietenkin. Voin vaan aina ihmetellä sitä, että miten mulla on näin mahtavat ihmiset ympärillä. Mitä oon tehnyt ansaitakseni nää ihanat ihmiset. Uskomatonta - mutta ihanaa!

Tää postaus ei nyt ollut mikään erikoisempi, mutta toivottavasti saitte tästä jotain irti. Kiitos hei!

xoxo, mcfeast

7 kommenttia:

  1. voi Jasmine, on just kiva lukea sun arkisista asioista ja muistuttaa itseään siitä että juuri ne pienet arkiset asitkin on elämää.
    t.säde

    VastaaPoista
  2. Löysin sattumalta tänne blogiin ja luin mielenkiinnolla.Olen kuullut sun tilanteesta yhdeltä meiän yhteiseltä kaverilta. Sua ei voi muuta kun ihailla!:) Sulla on mahtava asenne! ihana kuulla että sulla on hyvä tuki perheeltä ja kavereilta.Se on tosi tärkeää.Tsemppiä kuntoutumiseen, oon varma että pienetkin asiat kuten pukeminen itse alkaa sujua.Ja toivottavasti et joudu enää kauaa kinkomaalla olemaan.Olet upea <3

    VastaaPoista
  3. Kiitoksia itsellesi vkonlopusta <3 Oli todella kivaa! :D Pian shoppaillaan sit Helsingissä.

    VastaaPoista
  4. Jasser Arafat sä olet niin mahtava, sua vahvempaa en tunne! <3 nasu

    VastaaPoista
  5. Näin sut kaupungissa ja sä oikeesti oikein säteilit!! oot mahtava

    VastaaPoista
  6. Sun blogia lukiessa tajuaa kuinka hyvin ittellään kaikki asiat on, turhan useasti tulee valitettua turhan pienistä asioista, eikä nauti niistä pienistä arkisista hetkistä. Kaiken tän lukeminen saa miettimään niin paljon elämää ja onnellisuutta, kiitos siitä ! Toivon sulle sydämmeni pohjasta paljon voimia ja tsemppiä tulevaisuuteen. Noin aurinkoisella asenteella pääset vielä todella pitkälle :). Oon varma että elämällä on sulle vielä paljon annettavaa!

    VastaaPoista
  7. Kiva kuulla että tää mun blogi auttaa ihmisiä arvostamaan elämän pieniäkin asioita. Tulee kiva tunne teidän kaikkien kommenteista - kiitos!!

    VastaaPoista