torstai 26. toukokuuta 2011

suru

Tänään on ollut jotenkin melko raskas päivä. Kolarista on nyt tasan 5kk ja mulla on ihan kamala ikävä mun menehtynyttä ystävää.. Katselin äsken kuvia meidän kolariporukasta eiliseltä ja tuli kamala tunne kun yksi puuttuu siitä. En toivo tällaista kellekään. Tänään mä siirryin myös sairaalasta jatkokuntoutukseen Kinkomaalle. Mulle oli tosi raskasta lähtee sairaalasta kun tuntuu et on ihan kaverustunut muutamien hoitajien kanssa. Kaikenlisäks mun vanhemmat on matkalla Turkissa (hyvä että ne pääs sinne lepäämään, tää on ollut älyttömän raskasta niillekin), joten mulla on jo nyt niitäkin ikävä. Vaikka eilen viimeks näin äitin ja isän. Huhhuh ja äsken vieläpä menin kuuntelemaan Veden alla-biisin, jota en vieläkään pysty kuuntelemaan itkemättä. Nyt vaan pyörii kaikki tapahtumat tän viiden kuukauden ajalta mun päässä. Ja ajattelin et tää kirjottaminen auttais taas.

Mut on tänään ollut jotain iloistakin: mun ihanat kaverit tuli auttamaan mun "muutossa" sairaalasta Kinkomaalle. Apua mä siihen hommaan tarvitsinki kun tota tavaraa on kertynyt taas niin mielettömästi mulle. Oli ihanaa nähdä näitä tiettyjä kavereita taas. Voi että :) Ja huomista odotan innolla! Nään mun Helsingissä päin asuvan siskon pitkästäaikaa. En malta enää odottaa, joten ehkä pitäis kohta mennä unille.

Välillä tulee näitä raskaampia päiviä, mutta yleensä jaksan olla iloisella mielellä. Ei kukaan tietenkään voi aina jaksaa olla iloinen - eikä se todellakaan oo tarkoituskaan. Musta on helpottavaa että mä olen kolarin jälkeen oppinut myös näyttämään mun tunteet. Ennen olin kunnon kovanaama enkä todellakaan itkenyt melkein mistään. Iloisuuden oon kyllä aina todellakin osannut näyttää! Ja se on aitoa, vaikka joskus sitä ihmiset epäilevätkin. Mä olen perusiloinen melkein aina, ja se on auttanut mua jaksamaan nyt todella paljon. Mutta niin siis surun näyttäminenkin on yhtä hieno asia. Itkeminen auttaa välillä tosi paljon, ja en enää häpeile sitä.

Jos tästä kolarista on jotain hyvää seurannut niin nämä: Olen lähentynyt mun perheen kanssa entisestään. (ollaan aina oltu tosi läheisiä, mutta nyt vielä paljon enemmän ja se on ihanaa). Olen oppinut näyttämään tunteeni ja kertomaan niistä. Ja kaikenlisäks oon saanut huomata että mulla on oikeesti hirmupaljon tosiystäviä! Mun yksikään kaveri ei jättäny mua tän halvaantumisenkaan jälkeen, ja siitä saan olla maailman onnellisin - kiitos siitä! Kaikilla ei ole asiat näin hyvin kun mulla perheen ja ystävien osalta, mutta erittäin monet muut pystyvät kävelemään. Ennemmin valitsen aidot ystävät ja perheen kuin ehjät jalat (jos näistä pitäisi valita).

Ja kiitos vielä kaikille kannustavista kommenteista - teidän takia jatkan tätä blogia.

xoxo mcfeast

19 kommenttia:

  1. Voi Japukka <3, ää. Voimia! Itkettää.. :'(

    VastaaPoista
  2. ihana voimanainen oot! <3

    VastaaPoista
  3. Sulla on uskomattoman hieno asenne! Pidä siitä kiinni. Ja niin kliseiseltä kun kuulostaakin, mä uskon että sun ystävä tuolla jossain on susta ylpee :)

    Ihanaa elämää sulle! Toivotaan, että joku parannus vielä löytyy, koska kukaan ei ansaitsisi tuollaista :) Tiiän sut jotenkin kavereiden kaverina ja oon aina kuullu susta pelkkää hyvää :)

    VastaaPoista
  4. Voimia ja jaksamista sinulle !

    VastaaPoista
  5. vaikutat ihan hirveen sympaattiselta! ja arvostan ihan sikana miten hyvä asenne sulla on!! ja edellisen postauksen kuvissa näytät iha mielettömän laihalta :o hirveesti voimia sulle! oot mahtava :)
    t. yks puolituttu :)

    VastaaPoista
  6. Kiitos kaikki kommenteista! Ja todella toivon et joskus ois parannuskeino - edes joskus 20 vuoden päästä.
    Ja juu oon laihtunut tässä onnettomuuden jälkeen reilu 15 kg... (enkä todellakaan tahalteen)

    VastaaPoista
  7. Löysin tän sun blogin ihan sattumalta jostain ihmeen kautta, ja kun aloin lukee tätä niin ei huhhuh! En tunne sua siis lainkaan ja koskaan tavannutkaan, mutta sun asentees ja jaksaminen on jotain aivan käsittämätöntä! Ja jotenkin kuulostaa että suhtaudut asoihin positiivisesti ja olisit erittäin sympaattinen ihminen! Pakko sanoo että sellasia ihmisiä on kyllä vaikea löytää. Tsemppiä ja voimia sulle todella paljon ja toivotaan että ihmeitä tapahtuu! :)

    VastaaPoista
  8. Pakko kertoa että tää blogi kosketti mua tosi paljon. Oot älyttömän vahva ihminen. Voimia sulle! Ehkä joku muu oppii sun ansiosta arvostamaan elämää enemmän!

    VastaaPoista
  9. Kiitos ihan tosipaljon anonyymit! Ihana saada kannustusta :)

    VastaaPoista
  10. Löysin tän blogin sattumalta ja oon tosi ilonen et löysin tän. Tästä blogista tulee esiin se, että osaat ajatella tosi positiivsesti! On ihanaa lukea. Ja vaikuttavaa miten hienosti voit näin kamalasta asiasta selvitä. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  11. Ihan tosi koskettavaa lukea tätä sun blogia jonka puoli "vahingossa" löysin...taidan lähettää erään yhteisen tuttavamme kautta sulle jännän ehdotuksen..ihan kamalasti haleja voimia ja superhalaus täältä :)

    VastaaPoista
  12. voi tyttö, suunnattomasti toivon sulle kaikkea hyvää! aivan mahtava asenne sulla ollut, monikaan ei samaan kykenisi. surullinen juttu tuo kolari.vaikken teitä asianosaisia tunnekaan, niin yhteisten tuttujen kautta paljon kuullut hyvää. ja meitä lukijoita riittää kyllä ihan tosi paljon, mielenkiinnolla aina odottelen uutta postausta. olet ollut mielessä koko tän ajan, ja samoin kaikki muutkin kolarissa olleet ja läheiset ihmiset myös. koko sydämeni pohjasta toivon sulle kaikkea hyvää! olet uskomattoman hieno tyttö! <3

    VastaaPoista
  13. VAU. sait mut itkemään. vaikka en sua tunnekaan, oot kyllä aivan uskomaton nainen.
    kiitos.

    VastaaPoista
  14. oot ihan uskomaton!! :) mäkään en sua tunne mutta itku tulee kun tätä lukee <3 jatka samaan malliin!! sun elämän asenne on jotain uskomatonta!! <3 ei voi käsittää :)

    VastaaPoista
  15. vau! Luin tätä tekstiä samalla kun kuuntelin my heart will go on :-D se oli kyllä paha virhe! : D mutta sä oot todella uskomaton, vaikka sä halvaannuit ja sun ystävä kuoli! Mä olisin ollu ihan hajalla ja elämänilo ois sammunu jos mulle ois käyny noin, mutta sä vain pystyit jatkaa elämää ! TODELLA uskomatonta! ja sä oot todella kauniskin, vaikka halvaannuit ja jouduit pyörätuoliin! sä oot todella hyvä esikuva kaikille nuorille, jotka ovat joutuneet tälläiseen tilaan! jatka samaan malliin!<3 :-)

    VastaaPoista
  16. Eksyin tänne sun blogiin ja rupesin lukemaan näitä sun tekstejä niin oon kyllä ihan sanaton. Tosi mahtavaa, että jaksat olla noin positiivinen. Sulla on ollu mielettömästi varjelusta! Ja tästä kyllä oppii arvostamaan elämää muutkin. Oot todella urhea ja upeaa, että kirjioitat blogia ja kerrot elämästäsi! Tänne varmaan (kuten kaikkiin blogeihin) tulee negatiivistakin palautetta, mutta jatka tuota iloasi!

    VastaaPoista
  17. Ja oot kaiken lisäks tosi kaunis! :)

    VastaaPoista
  18. wau. arvostan sun asennetta! on hienoo, et osaat surra asioita, mutta ajatella silti myös positiivisia puolia!

    VastaaPoista