torstai 18. syyskuuta 2014

inhimillinen epäonnistuja

Arvatkaas mistä olen unohtanut täällä kirjoittaa? Viime kevään pääsykokeistani. Mun elämäni kolmansista korkeakoulujen pääsykokeista.


Nyt on neljäs syksy, kun mä olisin voinut aloittaa jossain korkeakoulussa. Neljäs syksy kun en aloittanut missään koulussa. Neljäs syksy kun en tiedä minne mä haluan.
Ensimmäinen syksy, jolloin alkuperäisten suunnitelmieni mukaan olisin halunnut aloittaa jossain korkeakoulussa, oli onnettomuuden jälkeinen syksy. Silloin olin sairauslomalla ja mun lukio venyi siinä vaiheessa neljään vuoteen. Eli oli itsestään selvää, etten silloin voinutkaan olla aloittamassa uudessa koulussa. Toisena syksynä, jolloin olisin voinutkin jo päästä opiskelemaan, halusinkin pitää väliä opiskeluista. Tätä edeltävänä keväänä kävin kuitenkin katsomassa millaisia pääsykokeet ovat, lukematta niihin.
Vuosi sitten oli se kolmas syksy, jolloin en valitettavasti päässyt opiskelemaan paikkaan, minne olisin halunnut - liikuntatieteelliseen. Päätin luovuttaa (jo ensimmäisen hakemisen jälkeen) yliopiston suhteen, joten tämän vuoden keväänä hain jälleen, kuten ensimmäisellä kerralla, ammattikorkeaan.
Tänä vuonna luin kerrankin kunnolla ja sain jopa tukea lukemiseeni. Silti mulle ei jäänyt päähän oikein mitään. Pääsykoepaperin saatuani kaikki, mitä olin lukenut, katosi mun päästäni. Eli ei, mä en todellakaan saanut hakemaani opiskelupaikkaa.


Mä luulen, että joidenkin mielestä voi olla noloa kun kerron täällä pääsykokeisiin lukemisistani. Tai siitä, kuinka kovasti haluan päästä kouluun. Enkä edes koskaan pääse minnekään. Ehkä se onkin vähän noloa, mutta haluan kertoa täällä myös epäonnistumisistani. Eikö epäonnistumiset ole aivan inhimillisiä?

Ennen onnettomuutta mun ei tarvinnut kuin kuunnella oppitunneilla, niin pärjäsin kokeissa täysin lukematta tai tekemättä läksyjä. Kokeisiin luvun tai läksyjen tekemättä jättäminen ei varmasti ollut fiksuimpia tekojani, mutta pärjäsin silti aika hyvin. Nykyään, vaikka kuinka luen, mun päähän ei tunnu jäävän mikään. Siihen mä en ole vielä tottunut, ja se kyllä välillä ärsyttää mua.
Musta tuntuu, että mä en voi hakea sinne (kouluun) minne haluaisin, vaan mun täytyy pikkuhiljaa vain miettiä minne ihmeeseen mä edes voisin päästä sisään..


Just nyt mä olen kuitenkin todella tyytyväinen siihen, etten ole päässyt minnekään kouluun. Mä olen saanut työpaikaltani maailman mahtavimpia työkavereita (ja työkavereista tullut ystäviä), joihin en välttämättä olisi tutustunut jos olisin päässyt jonnekin opiskelemaan. Vaikkei työtehtäväni ole ehkä sitä, mitä loppuelämäni haluan tehdä, nautin jokaisesta työpäivästäni niin paljon, ettei mulla ole kiirettä edetä sieltä muualle.
Kuten olen joskus kertonut, mä uskon, että kaikella on tarkoitus. Näköjään mun ei ole ollut vielä tarkoitus päästä minnekään opiskelemaan, ja se kelpaa mulle. Ainakin toistaiseksi.
Saa nähdä mitä suunnitelmia ja unelmia tulevaisuudelle rakennan tässä tulevien kuukausien aikana. Mihin suuntaan lähden reittiäni rakentamaan? Eiköhän musta vielä jonain päivänä jotain tule, muutakin kuin "ylioppilas, eli ei vielä mikään".

Rakkaudella Jassu

11 kommenttia:

  1. Kuulostaa aika tutulta tilanteelta. Taidan olla sinua jonkun vuoden vanhempi, mutta korkeakoulupaikka on edelleen lunastamatta. Ainakaan itse en osaa sitä asiaa hävetä. Mielummin valikoin sen opiskeltavan alan todella tarkkaan, koska jatkossa on vaikeampi päästä opiskelemaan, mikäli teet ensin "virhevalinnan".

    Itsellä on nykyään myös samoja ongelmia oppimisen kanssa, mutta toki eristä syystä kuin sinulla. Sairastan kroonista unettomuutta ja uupumusta, joten yleensä vaikka kuinka pinnistelisin keskittyäkseni, niin kaikki menee silti viuhuen ohi. Peruskoulun ja lukion suoritin samalla kaavalla...Eli ei lukemista eikä läksyjen tekoa, tunneilla kuunteleminen riitti yleensä 7-10 arvosanoihin. Nykyään tuo on täysi mahdottomuus.

    Tällä hetkellä mulla on tavoitteena, että ennen 30v synttäreitä haluan olla korkeakouluopiskelija. Sain todella paljon uskoa itseeni, kun seurasin puolison valmistautumista lääketieteen pääsykokeeseen. Ensimmäisellä yrityksellä sisään ja en voisi olla onnellisempi toisen puolesta! Tärkein neuvo häneltä oli, että jos jotain oikeasti haluaa, niin sen todennäköisesti myös saa, mikäli jaksaa uskoa itseensä ja tehdä tarpeeksi sinnikkäästi työtä valmistautuessaan kokeeseen.

    Ei ole onneksi olemassa mitään kaavaa, että missä järjestyksessä elämää pitää suorittaa. Sulla on kiva työ, nauti siitä nyt! :) Varmasti tehdyt työtunnit auttaa myöhemmin opiskelija-arkeakin, kun säästöönkin varmasti saa jotain laitettua ja on hankkinut valmiiksi kaikki tarvittavat asiat omaan kotiin.

    Värikkäitä syyspäiviä! :)

    VastaaPoista
  2. En tiedä onko sopivaa kysyä, mutta sulla ilmeisesti on aivovamman jälkitila tms. poissuljettu?

    Itselläkin siis onnettomuus takana, eikä noita aivovamma-asioita ole selvitelty ollenkaan. Mahdollisuus sellaiseenkin kuitenkin on... En ole onnettomuuden jälkeen opiskellut ja nyt aloittelin opiskelua amk:ssa. Vaikeuksia on. Keskittyminen ei riitä, kuuntelemalla en muista juuri mitään. Kaikki täytyisi kirjoittaa muistiin, mutta sekään ei ole oikein mahdollista kun uutta asiaa tulee niin paljon.

    Luulisin, että on kuitenkin mahdollisuuksia sopeutua tilanteeseen ja löytää/keksiä keinoja, joilla opiskelussakin pärjää. Kyllä säkin ne keinot löydät! Sulla on asenne niin mahtava, että varmasti pärjäät :) Kaikki aikanaan.
    Ja hienoa, että sulla on työ, josta tykkäät. Nauti siitä!

    VastaaPoista
  3. Minäkin uskon, että saavutat elämässä sen, mitä haluat ja sinusta tulee "jotain" - siis olethan jo nyt jotain,,,,,henkisesti voimakas ihminen, monelle nuorelle (ja meille vanhoillekin) tsemppausta, uskoa ja valoa antava persoona! Minä näkisin sinun tiesi sellaisena, että sopisit todella hyvin johonkin tsempparihommaan, ja ehkä nimenomaan muiden vammautuneiden "nostamiseen alamaista" - luennoimaan, valistamaan ihmisiä siitä, että vamma ei ole este eikä edes hidaste jne jne,,,,,,

    Iloa edelleen elämääsi, ja blogissa saa olla välillä kertomusta ei-niin onnistuneista saavutuksista, sehän antaa vain voimaa ponnistaa edelleen - elämän räsymattoon kuuluu kirkkaita värejä, muutamalla tummemmalla sävyllä saa kontrastia - siihen mattoonkin :)

    VastaaPoista
  4. Noin nuorena ei tarvitse tietää mitä haluaa tehdä aikuisena!

    VastaaPoista
  5. Erittäin hyvä kirjoitus - tässä maailmassa kaikkien pitää aina pärjätä ja onnistua ja "edetä uralla". Hyvä niille, joiden elämät etenevät suoraa nousua tähtiin. Mutta maailma on täynnä ihan tavallisia ihmisiä jotka välillä onnistuvat, välillä eivät. Lapseni koulun yo-juhlissa rehtori sanoi viisaasti, että "jos joku tulee teille väittämään, että hän onnistuu aina, tuo se tyyppi mun puheille. Näytän teille, että tämä tyyppi valehtelee!"

    Sinulla on elämässäsi moni asia erittäin hyvällä mallilla, joten olen aivan varma, että opiskeluasiakin järjestyy vähitellen. Ota selvää, voisitko esimerkiksi tehdä jonkun oppisopimusjutun työpaikallasi?

    Onko paikallisessa työväenopistossa joku opintotekniikkaan liittyvä kurssi? Muista myös että yliopiston luennot ovat periaatteessa avoimet kaikille. Ota selvää niistä, käy kuuntelemassa kokeeksi, jututa opiskelijoita. Netistä löytyy myös kaikenlaisia kursseja mitä voi seurata ja jopa suorittaa.

    Kyllä se siitä!

    VastaaPoista
  6. Oot vielä niin nuori, että sulla on aikaa vaikka mihin! Kaikella on tarkoituksensa, ja asioilla on aina tapana järjestyä!

    VastaaPoista
  7. Minä tiesin lukion jälkeen, minne haluan opiskelemaan. Jouduin silti hakemaan neljä kertaa ennen kuin pääsin varasijalta. Kyllä siinä alkoi itseltä välillä usko loppua ja varsinkin perheeltä. Onneksi en luovuttanut, sillä viime vuonna vihdoin valmistuin maisteriksi. Aivan mahtava fiilis, varsinkin kun tietää, että olen omalla alalla.
    Minäkin olin ihan perushyvä lukiolainen ja tein (yleensä) läksyt, mutta kyllä yliopistossa piti tottua ihan uudenlaiseen tahtiin ja läksytkin oli ihan erilaisia. Oma-aloitteisuuttakin tarvitaan ihan eri tavalla.
    Kannattaa yrittää löytää itselle sopiva lukutapa. Mulle jäi asiat päähän paremmin, kun lukemisen jälkeen kirjoitin muistiinpanoja. Joillekin sopii, että kertaa asioita ääneen jne.
    Mä kyllä jotenkin näkisin sut liikuntatieteellisessä, mutta voihan liikunta-alaa opiskella muuallakin ja susta on varmasti moneksi. Tsemppiä tosi paljon! Et oo todellakaan mikään epäonnistuja, vaan ihan mahtava tyyppi ja blogisi on varmasti avannut monen silmät. Aurinkoista syksyä! :)

    VastaaPoista
  8. Ihana, että kirjotat tästäkin näkökulmasta. Ite oon semmonen, etten edes kerro hakeneeni mihinkään, ei kukaan innostu mun puolesta enkä itekään sit niin kovin. Sit jos en pääse ni kenenkään ei tarvii sanoa mitään :D Pessimisti ei pety. Mutjoo tosiaan, oli tosi kiva vaihtelu ja virkistys lukea tällanen teksti!

    VastaaPoista
  9. Missä noi kolme ekaa kuvaaa on kuvattu?!

    VastaaPoista
  10. Ihanat tekstit sulla aina! Ihana että jaksat pinnistellä opiskelupaikan suhteen! Kyllä sää joku kaunis päivä saat vielä jatko-opiskelupaikan! :)

    VastaaPoista
  11. Se on myös itsestä kiinni, ja sinä jos kuka sen tiedät. Olet valinnut aika vaikeasti sisäänpäästävät alat, joihin ei pääse ihan vain sillä, että on positiivinen asenne. Työtä täytyy tehdä ja et ole tehnyt sitä riittävästi. Joko teet enemmän töitä tai sitten vaihdat helpommille aloille, mutta valittaminen ja säälin kerjääminen on ihan turhaa.

    Se on helposti oppivien kirous, että peruskoulussa eikä ehkä vielä lukiossakaan opi tekemään töitä ja sitten onkin sormi suussa kun pitäisi vaivautua lukemaan tenttiin edes viikon verran. Ei ole minkäänlaisia opiskelutaitoja. Sinulla tietysti vielä onnettomuus hidasteena, se on voinut jättää pysyvän vamman aivoihin.

    Neuvoisin sinua alkamaan opiskella avoimessa yliopistossa. Opintoja voi suorittaa joko etänä kotoa tai käymällä paikan päällä. Opintoja on sekä lähes kaikista yliopiston oppiaineista että AMK:n puolelta. Avoimen AMK:n opinnoista en itse tiedä mitään, mutta avoimen yliopiston opinnot käyvät ihan suoraan osana yliopisto-opintoja. Avoimen opinnot varmasti ohjaavat sinua oikeaan suuntaan, joko löydät kiinnostavan alan tai sitten näet mikä ei ainakaan kiinnosta. Esim. liikuntabilsaan sopivia opintoja on avoimessa tarjolla, kuten myös vaikkapa ravitsemustiedettä (etänä Helsingistä).

    VastaaPoista