maanantai 1. syyskuuta 2014

vertaisena

Reilu kolme vuotta sitten kuljin ensimmäistä kertaa Helsingin Synapsian (entisen Käpylän kuntoutuskeskuksen) ovista sisään. Näin heti oven vasemmalla puolella kouluruokalaa muistuttavan ravintolan täynnä ihmisiä. Ihmisiä jotka naureskelivat, juttelivat ja söivät yhdessä. Se muistutti mua lukion ruokalasta. Ruokahetkistä lukiokavereideni kanssa. Se oli hetki kun mä näin pyöriselämäni ensimmäisen kerran muita pyörätuolilla liikkuvia. Silloin mä tajusin, että on äärimmäisen tärkeää saada tavata muita samassa tilanteessa olevia. Vertaishenkilöitä.


Ennen Synapsiaan pääsyä olin puoli vuotta sairaalahoidossa Jyväskylässä. Koko tämän ajan ajattelin: "ei mun tarvitse tutustua kehenkään pyörisläiseen".  Mullahan oli uskomaton tukijoukko jo omasta takaa; perhe, sukulaiset ja maailman upeimmat ystävät. Pystyin puhumaan heidän kanssaan kaikesta. Toki pystyin puhumaan kaikesta ja pystyn yhä edelleen, mutta siinä on jotain muutakin. Ihminen joka ei ole halvaantunut, ei voi esimerkiksi ymmärtää mitä tarkoitan sillä kun "jalka puutuu" vaikken sitä tunnekaan. 

Synapsiassa meillä samaan aikaan kuntoutuksen aloittaneilla oli oma vertaistukihenkilö, joka oli ollut jo useampia vuosia pyöriksessä. Silloin mä mietin, että joskus mäkin olen ollut jo vuosia pyöriksessä, ja voisinkohan mäkin olla sitten jollekin vertaistukihenkilö? 


Olenhan mä jo tavallaan pidemmän aikaa tehnyt vertaistukijuttuja, kun olen kirjoittanut tätä blogia ja esimerkiksi kuvannut videon Tatu RY:lle. Mutta viime viikolla pääsin ensimmäistä kertaa kurssille vertaistueksi. Kurssi oli tapaturmaisesti vammautuneille nuorille suunnattu, mutta ei, he eivät olleet pyörisläisiä, vaan kaikki tapaturmassa vammautuneita - kuten mäkin. 

Nämä kolme päivää, jotka vietin kurssilla, olivat jotain ihan käsittämättömän upeaa. Sain tavata mitä mahtavimpia ihmisiä, kuulla mielenkiintoisia elämäntarinoita, nähdä ilon ja onnistumisen hetkiä, oppia paljon uutta ja nauraa mitä hulluimmille kertomuksille. Niin ja opin mulle aivan uusia erätaitoja!! Lisäksi toivon itse antaneeni näille ihmisille jotain keskusteluilla joita kävimme ja kokemuksillani joita jaoin heille. 


Vaikka olenkin ihan väsynyt ja poikki kurssin jäljiltä, olen sitä mieltä, että haluan olla vertaistukihenkilö. Mulla on ehkä maailman paras fiilis noista päivistä! Tämmöistä mä haluan elämääni lisää. 

Postauksen kuvat ovat kännykällä napsimiani kuvia kurssilta. Pohjois-Savo vei sydämeni. 
Rakkaudella Jassu



13 kommenttia:

  1. Moikka Jasmine!!!
    Yks parhaimmista postauksistasi!
    Jos et oo huomannu niin alotit vertaistukitoiminnan silloin kirjotit ekan postauksesi Rakkauspakkaukseen!!!
    T:Jassu forever

    VastaaPoista
  2. Hei Jassu!

    Sä se jaksat vieläkin yllättää näillä ihanilla kirjoituksillasi, vaikka näitä sun blogijuttuja on jo tullut pitkään seurattua :-) Voin kuvitella että oot ja tuut olemaan varmasti monelle pyörisläiselle kuin muillekin mahtava vertaistuki. Anna palaa vaan!

    Hauskaa syksyn jatkoa!

    P.S. Savossa ja savolaisissa on kyllä jotain varsin sympaattista.

    T: Palotelli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, annetaan palaa! Ja hirmuhauskaa syksyn jatkoa sulle :)

      Poista
  3. Heippa! Lueskelin äsken blogin ensimmäisiä postauksia. Sinulle on tullut melkein makuuhaava ristiselkään. Parantuiko asentohoidolla vai kehittyikö haavaksi asti?
    Oikein paaaljon tsemppiä vertaistukihommiin;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Öäää enpäs meinannut ite muistaa tota! :D Mutta siis kaippa se parani ihan asentohoidolla? Joo niin tais käydä :)

      Poista
  4. Pikku vinkki sullekin kuvaamiseen Jassu... Auringonvalo / muu valo -> kuvaaja -> kuvattava kohde. Säilyy väritkin sellaisena kuin ne ovat toisin kuin vastaloon kuvattaessa.

    Vaikka 99.99% kuvistasi on täydellisiä tai vähintäänkin hyviä aina ollut ja niin tulee olemaankin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Uusiks tää vastaus :D Kuulostaa hyvältä! Täytyy napsia kuvia noinkin..

      Poista
    3. Voin laittaa esimerkkikuvat meiliin valonsuunnan vaikutuksesta jos haluat?!

      Poista
  5. Kuulostaa hyvältä ja uskon, että sinä jos kuka olisit parasta vertaistukea antava persoona - osaat kertoa omista vaiheistasi, niistä tietoa ammentaen, lisäksi olet se positiivisuuden esikuva, jota varmasti vammautunut henkilö tarvitsee - ja hän ei voi sanoa, et hei, et tiedä mitä tää on,,,,,,
    ja
    muuten, kun luin tätä juttua, ajattelin että olet kyllä valtavasti kehittynyt ja kasvanut henkisesti, tämä juttusi on aikuisen kertomaa, kypsän aikuisen! - säilytä silti lapsen mieli, avoin!
    Kaikkea hyvää sinulle!

    VastaaPoista
  6. Mahtavaa että haluat auttaa muita, arvostan! ♥

    VastaaPoista