maanantai 17. lokakuuta 2011

vastauksia

Heippahei jälleen ja kiitos kovasti kysymyksistänne, joita kirjoittelitte edelliseen postaukseen. Ajattelin rakentaa tämän postauksen kysymyksiinne vastaten. Tässä siis vastauksia teitä askarruttaviin asioihin.

kuva: we<3it


Kirjoitan tämän aikajärjestyksessä, eli aloitan onnettomuudesta:
Joku halusi tietää, kauanko olin tajuttomana. No heti onnettomuuden tapahduttua en kuulemma mennyt tajuttomaksi (vaikka kaikkien normien mukaan mun olisi "pitänyt" olla tajuttomana). Vaan olin tajuissani n. tunnin vielä onnettomuuden jälkeen. Oulun yliopistollisessa sairaalassa mut oli pitänyt laittaa uneen. Siitä asti olinkin tajuttomana n. kaksi viikkoa. Mutta lääkistyksestä johtuen en muista onnettomuuden jälkeen reilua kuukautta.
Muistanko minuutteja tai sekunteja ennen onnettomuutta? Tai näinkö päällemme ajavaa autoa? Vastaus on, että en. En muista mitään kolaripäivästä enkä edes muutamasta edeltävästä päivästä (mm. jouluaattoa en muista).
Miten huonossa kunnossa olin ja kuinka kauan? Olin pitkään kriittisessä tilassa (teho-osastolla), ja tavalliselle osastolle pääsin 27.01 eli tasan kuukausi onnettomuuden jälkeen.  "Istumaan" pääsin ensimmäistä kertaa 11.02, mutta vain 30 asteen kulmaan. 22.02 pääsin ensimmäistä kertaa istumaan tuoliin. 24.02 vatsani saatiin ommeltua kiinni. Näiden tapahtumien jälkeen kuntoutuminen alkoi hurjalla vauhdilla!
Oliko leikkauksia, ja kuinka paljon? Kyllä oli, alkuvaiheen leikkauksista ei ole itsellä tietoa. Heti alussahan mulle on täytynyt tehdä leikkauksia, mutta emme vanhempieni kanssa muista mitä leikattiin. Ensimmäisenä päivänä tehty leikkaus on kestänyt n.12 tuntia. Suurin leikkaus tämän jälkeen on ollut 7. helmikuuta tehty selkäleikkaus. Tämän jälkeen mulla oli vatsankiinnitys leikkauksia useamman viikon ajan n. joka toinen päivä.
Miten muille kävi? En viitsi näin ilman lupaa kertoa kolmesta muusta onnettomuudessa selvinneestä. Mutta sen verran voin kertoa, että he selvisivät lievemmillä vammoilla (mm. murtumilla).

Seuraavaksi voin kertoa sopeutumisestani tilanteeseen:
Mitkä keinot/ajatukset auttoivat sopeutumisessa: Suurin apu sopeutumiseen on ollut lähimmäiset. Kaverit ja perhe ovat olleet ehdottomasti suurimmassa osassa koko prosessia. Tietenkin mun luonne on sit hoitanut loput sopeutumiseen. Puhumalla asiat läpi ja tilanteen hyviä puolia etsien olen päässyt asiassa eteenpäin ja sopeutunut tilanteeseen.  Enkä tosiaan voi liikaa korostaa kavereiden tukea. En varmasti olisi sopeutunut tähän kaikkeen ilman uskomattomia kavereita! Sain päivittäin voimaa jatkaa eteenpäin heidän viesteistä, puheluista, tapaamisista ja julisteesta, jossa oli heidän kuviaan.
Kauanko sopeutumiseen meni aikaa? Täytyy myöntää, että ihmettelen itsekin miten siihen ei mennyt kauankaan aikaa. Kaverini menettämisen hyväksymiseen mulla meni kauiten aikaa. Mutta halvaantumisen hyväksyminen oli yllättävän helppoa. Ainut asia, mikä vieläkin on suurin murhe on se, ettei kukaan halua kanssani naimisiin.. Tästä ajatuksesta kukaan ei saa päätäni käännettyä. Muuten tilanne on ollut mulle alusta alkaen ihan okei. Pari päivää riitti mulle hyväksyä se tosiasia, että en enää kävelisi.

Tämän hetken arki ja tulevaisuuden suunnitelmat:
Tällä hetkellä mun arki on aikalailla lomailua. Herään aamulla, syön aamupalan, puen ja meikkaan. Tämän jälkeen parina päivänä viikossa menen fysioterpiaan ja kuntosalille, muuten luultavasti olen koneella tai katson tallennuksesta tv-ohjelmia. Muutaman kerran päivässä täällä kotona käy hoitaja auttamassa mua ja näiden hommien jälkeen usein lähden joko kaupungille tai kavereiden luo. Illalla tulen kotiin ja menen ajoissa nukkumaan. Näin sujuu suurinosa päivistäni. Eli ei mitään erikoista: kavereita, ruokaa ja tv-ohjelmia.
Tulevaisuuden suunnitelmani eivät paljoakaan muuttuneet onnettomuuden myötä. Vuosi sitten suunnitelmissani oli valmistua keväällä 2011 ylioppilaaksi, saada kesätöitä ja muuttaa pois kotoa. Olisin ehkä mahdollisesti pitänyt välivuoden opiskeluista ja tienannut rahaa jollakin kökköduunilla. Myöhemmin olisin hakenut Tiimiakatemiaan opiskelemaan ja mahdollisesti myös fysioterapeutin opinnot olisivat myös kiinnostaneet. Tällä hetkellä suunnitelmissani on valmistua keväällä 2012 ylioppilaaksi, ja tämän jälkeen hakea Tiimiakatemiaan opiskelemaan yrittäjyyttä. Myös itsenäinen asuminen lähitulevaisuudessa kiinnostaa hirmuisesti. Mutta en pidä sen kanssa mitään kiirettä, haluan nimittäin olla (ainakin lähes) kokonaan omatoiminen silloin. Aivan ensimmäiseksi haluaisin kuitenkin kotiini mulle vessan ja ulko-ovelle rampin, jossa pääsen itsekseni kulkemaan. Myös ajokortin ja auton hankinta ovat suunnitelmissa heti kun mahdollista.

kuva: we<3it
 Kyselkää toki jatkossakin asioista, jotka askarruttavat teitä. Vastailen niihin mielelläni sen verran hyvin kun vain osaan :) Kiitos paljon ihanista kommenteistanne!

xoxo, Jassu

14 kommenttia:

  1. sä oot aivan ihana ihminen! tsemppiä iiihan kaikkeen mitä tulee vastaan! ja hyvää syksyä :>

    VastaaPoista
  2. Kiitoskiitos! Hyvää syksyä sullekin :)

    AINIIN: unohdin vastata kysymykseen 'mitä tarkoittaa diffuusi aivovamma': en tiedä itsekään. Voisinpas itseasiassa googlata tuon.. ehkä asiaa selviää netin ihmeellisestä maailmasta!

    VastaaPoista
  3. olet kyllä tasitelija<3 Olisi kiva kuulla miten sinun perheesi on suhtautunut tähän kaikkeen ja onko toipuminen ollut heille vaikeaa? (pakko ei ole vastata jos tuntuu vaikealta)

    VastaaPoista
  4. Googlasin diffuusin aivovamman ja näytti tarkoittavan samaa kuin traumaattinen aivovamma. Traumaattinen aivovamma puolestaan tarkoittaa tapaturmaisesti saatua aivovammaa. ICD-tautiluokitus tosin käytti termiä "diffuusi traumaattinen aivovamma", joten selkeyttä ei juuri tullut. Sulla Jasmine aivovamman diagnosoinnissa on luultavasti otettu suuresti huomioon tuo muistinmenetys, mikäli ei ole mitään neurologisia oireita jäänyt.

    VastaaPoista
  5. Japi! Tuosta sun murheestasi tuli mieleen asia, josta joskus taidettiinkin puhua. Katso tämä, oikeesti jos vaan on aikaa. Pyörätuolissa uuden elämän ja mahdollisuuden naisen tarina on koskettava. Avioliitto (muistaakseni) ja lapset. Ja mikä elämänilo!

    KAIKKI on mahdollista Jasmine. Usko pois!

    http://areena.yle.fi/video/1617126


    Laura

    VastaaPoista
  6. Sä olet jo tehnyt monesta mahdottomasta mahdollisen.Naisimiin meno sujuu ihan vasurilla verrattuna kaikkeen muuhun jo kokemaasi.

    Mä en epäile hetkeäkään,ettetkö löytäisi miestä.Kaikki ajallaan!Nyt vaan ne arkirutiinit kuntoon ja sitten uutta matoa koukkuun!:)

    VastaaPoista
  7. Diffuusi tarkoittaa epätarkkaa ja hajanaista, eli aivovamma ei ole kohdistunut suoraan esimerkiksi tietylle aivoalueelle. Jos se olisi ollut vaikka vaan puheen ymmärtämisen alueella, ei puhetta enää ymmärtäisi, mutta sulla se ilmeisesti on epätarkkarajainen ja toiminakyky on sen vuoksi säilynyt hyvin. :)

    VastaaPoista
  8. Sulla on kyllä upea asenne elämään. Tuolla asenteella kyllä tulet pärjäämään mitä vain suunnitteletkin.

    Tiedäthän että apua kodin muutostöihin saa kotikunnan vammaispalveista, välttämättömät asunnonmuutostyöt kuten wc ja pesutilat joissa voit toimia itsenäisesti sekä pyörätuoliramppi ovat lakisääteisiä ja maksuttomia.

    VastaaPoista
  9. Mua kiinnostaisi valtavasti tietää, että koitko missään vaiheessa kriittisessä tilassa ns rajakokemusta, heti onnettomuuden jälkeen tai myhöhemmin sairaalassa? Monet pahassa onnettomuudessa olleet ja siitä selviytyneet ovat kokeneet "sielunsa" irtaantumisen kehosta, oman kehonsa näkemisen ns yläpuolelta tai kirkkaan valon, jonka takana on henkilölle läheisiä vainajia. Onko sinulla ollut tällaisia kokemuksia, ja jos on, millaisia ne olivat?
    Asia on täysin henkilökohtainen, joten on ymmärrettävää, jos et halua tähän kysymykseen vastata.
    Mahtavaa nähdä noin positiivinen ja elämäniloinen tyttö! Sinun kaltaisia pitäisi olla maan päällä useampi! Okein mukavaa syksyä sinulle Jasmine!

    VastaaPoista
  10. Anonyymi: Vanhempani suhtautuivat erittäin hyvin tähän halvaukseen alusta alkaen. Tietenkin se oli heille erittäin raskasta, mutta pääasia heille oli, että olen hengissä. Äidille tämä kaikki on ollut ehkä rankinta. Uskon, että he eivät koskaan voi täysin hyväksyä sitä kaikkea mitä on tapahtunut mutta elämä jatkuu :) Kuulemma mun asenne ja luonne on myös auttanut heitä ihan hirmuisesti!

    Anonyymi: Kiitoksia tiedoista =)

    Maapallosilmä: Mä olen katsonut ton :) Oli hyvä jakso! Ja no juu.. ihmeitä voi tapahtua.

    Anonyymi: Hah jep, verkot vesille!

    Anonyymi: Kiitos :) Juu, tiedän kyllä vammaispalvelusta ja siitä että heidän kauttaan nuo jutut. Mutta sehän tässä onkin, että juuri vammaispalvelu on hidastanut tässä tätä koko remontti juttua..

    Anonyymi: En muista ainakaan kokeneeni 'rajakokemusta', sillä pitkään olin tiedostomattomassa tilassa ja senkin jälkeen vahvoissa lääkkeissä. Mutta onhan tuo mahdollista! Vanhemmilleni olin ainakin aika nopeasti heräämisestäni kertonut 'tavanneeni menehtyneen ystäväni ja jutelleeni hänelle..' Hyvää syksyn jatkoa sullekin :)

    H3nn4: Kiitos kovasti =)

    VastaaPoista
  11. Taas vapaalla ollessani kerkeää lukemaan tätä(kin) blogia :)

    Tunnut kyllä olevan oikea päivänsade - liekö sitä menninkäispuolta olemassakaan - vai onko päiviä, jolloin ei ole niin kivaa ...?

    Edelleen tsemppiä ja elämäniloa ja auringonvaloa elämääsi - ja toivottavasti myös vammaispalvelu herää palvelemaankin!

    VastaaPoista
  12. Ritva: hupsis, en ollutkaan huomannut tätä kommenttia täällä. Anteeksi. Kyllä on päiviä, jolloin ei ole niin kivaa. Mutta niitä päivä ei ole todellakaan usein.. Ja silloinkin kun on huonompi päivä, se ei yleensäkään kestä kokopäivää ja sitä ei edes välttämättä muut huomaa, että en ole niin hyvällä tuulella..
    Kiitos paljon ja hyvää talven odottelua sulle :)

    VastaaPoista
  13. Hei! Löysin tämän sun blogin tänään, ja tähän postaukseen on pakko kommentoida: Älä turhaan pelkää naimisiinmenon haastavuutta! Ei miehetkään niin typeriä ole, että jättävät noin vahvan naisen vapaalle jalalle ;) Sun pitää itsekin oppia ajattelemaan, että se tuoli ei ole sun heikkous, sitten "Se Oikea" näkee sut ihmisenä, eikä ainakaan taakkana.

    Moni olisi onnellisin mies maailmassa saadessaan elämänkumppanikseen tuollaisen selviytyjän kuin sinä! Sun pitää vaan itse valita kunnollinen mies, joku sellainen, jonka kanssa jaksat jatkaa kasvamista ja rullailua, eikä mitään vässykkää!

    Sori jos oli vähän rumasti sanottu, tarkoitus oli tsempata sua, eikä dissata miehiä (hups) :D

    VastaaPoista